Palawan – Puerto Princesa

Kesällä 2011 miettiessämme erilaisia paikkoja, joissa voisi viettää rentoja päiviä ja lepäillä pois matkan rasituksia, tulimme miettineeksi Filippiinien eri saaria. Ns. perinteinen lomapaikka Filippiineillä olisi Boracay, koska siellä on Filippiinien parhaat rannat, mutta kyseinen paikka on enemmän turisti-/bilepaikka, joita tulee eteen muuallakin Malesia-Thaimaa -akselilla, joten tietysti valitsimme Filippiinien parhaan paikan luonnon näkökulmasta, Palawanin saaren. Filippiinit koostuvat yli 7 000 saaresta, joista yli tuhat on Palawanin pääsaaren ympäristössä. Palawan on noin 450km pitkä ja ainoastaan 50km leveä luonnonihme. Kyseinen saari oli vuoden 2011 National Geographic Travellerin 20 parhaan matkakohteen listalla. Lisäksi Palawan on muutenkin saanut paljon tunnustusta sen ainutlaatuisista maisemista ja luonnon monimuotoisuudesta.

Palawanin voisi kuvauksellisesti yrittää tiivistää pääsaareen ja saaristoon, joissa meri ja vuoret kohtaavat trooppisessa paratiisissa. Palawanilla näkee usein meren, koska pääsaari on hyvin kapea. Meren ympäröidessä saarta, kohoavat jyrkät vuoren rinteet viidakon keskeltä. Kalliomuodostelmat ovat usein pystysuoria ja todella korkeita.

Palawanilla asuu vielä kansallisesti suojeltuja alkuperäiskansoja ja asukkaat ovat rentoja ja mukavia ihmisiä, aivan kuten tuntuvat olevan muuallakin Filippiineillä. Saaren asukasluku on alle miljoonan, jolloin missään ei ole liian ahdasta.

Puerto Princesa on Palawanin suurin keskus ja ainoa kaupunki. Siellä on lähes kaikki palvelut mitä saarella kävijä tarvitsee. Puerto Princesassa pystyimme nostamaan rahaa ja ostamaan tarvittavat hankinnat ennen siirtymistä saaren syrjäisiin pohjoisosiin. Palawanilla ei taida kuulopuheiden perusteella olla Puerto Princesaa lukuunottamatta juurikaan rahannostopalveluja. El Nidossa, jonne menimme myöhemmin, näin yhden ATM-mainoksen epämääräisen yrityksen seinässä ja yhden tai kaksi hämärää rahanvaihtopistettä, joista toisessa vaihdoin rahavyöstä osan US-taaloista paikallisiin pesoihin, kynttilänvalossa rahoja laskien. Kyseinen pulju ei vaihtanut kuin USD- tai eurovaluuttaa. Puerto Princesassa yövyimme aluksi 4 yötä 1199 pesoa, n. 22e yöltä maksavassa majoituksessa. Huoneeseen sisältyi ilmastointi, TV, kylpyhuone ja vaatimaton aamupala. El Nidon jälkeen palasimme majoitukseen vielä yhdeksi yöksi, koska meillä oli jatkolento Cebuun Puerto Princesasta.

Ensimmäinen ja toinen päivä Puerto Princesassa kului tutustuessa kaupunkiin ja sen harvaan rantatarjontaan.

Kolmantena päivänä Puerto Princesassa päätimme lähteä kiertelemään erilaisia paratiisisaaria, joita on paljon eri puolilla Palawania. Lähdimme myöhään liikkeelle, joten olimme puoli yksitoista lähdössä tricyckle-kyydillä ja matkasimme erääseen Honda Bayn satamaan. Tricyckelit ovat käytännössä mopoja, joiden ympärille on tehty metallikehikko, eräänlainen sivuvaunu, jossa voi kuskin lisäksi istua 1-6 aikuista ihmistä. Satamassa oli veneitä, jotka pystyi vuokraamaan kahden hengen miehistön kera. Kolmesylinteriset veneet maksoivat 1200 pesoa, mutta ne olivat loppu, joten otimme nelisylinterisen veneen päiväksi 1500 pesolla eli noin 27 eurolla. Satamassa oli myös eräs Filippiiniläissyntyinen ”Michael” vailla venettä, joten jaoimme veneen hänen kanssaan, jolloin hinta tippui 500 pesoon per pää. Veneisiin olisi mahtunut helposti muutama lisähenkilö, mutta meille sopi omat aikataulut ja turhan hässäkän minimointi ottamatta ylimääräisiä taakkoja mukaan. Käytännössä vuokraamalla veneen sai päättää minne halusi mennä ja milloin halusi tehdä mitäkin, joka sopi meille loistavasti. Michael oli mukavaa matkaseuraa. Hän puhui hyvin englantia ja oli kansainvälinen ihminen. Hän työskenteli Yhdysvalloissa ja oli tullut lomamatkalle kotimaahansa kiertelemään eri paikkoja. Hän oli myös asunut aiemmin Ruotsissa yli puoli vuotta ja työskennellyt Ericssonilla, joten hän tiesi myös Suomen hyvin. Michael kommunikoi natiivina sujuvasti veneen miehistön kanssa, joten tiesimme näin hieman enemmän käytännön asioita ja kaikki sujui hieman helpommin.

Ensimmäinen saari island hoppingissa, jolle menimme oli Isla Pandan. Se oli pienehkö saari, jonka olisi voinut kiertää ympäri 360 astetta, mutta kiersimme kuitenkin vain puolet. 

Veneiden jättöpaikalta lähdimme W:n ja M:n kanssa jonnekin missä ei olisi ketään muita. Kiersimme saaren toiselle puolelle, jossa oli todella matalaa vettä varmaankin yli kilometrin päähän rannasta. Kahlasimme ja uimme pienelle laskuveden aikaan näkyvälle hiekkasärkälle, jossa alla olevassa kuvassa näkyy ihminen vasemmassa alakulmassa:

Meillä W:n kanssa oli sukellusmaskit mukana. Kamerat jäivät suosiolla autiolle rannalle. Vesi oli polven syvyisessä vedessä melkein kuumaa ja hiekka loisti valkoisena veden läpi. Emme viitsineet lähteä yli sataa metriä kauemmas särkästä, koska matala vesi näytti jatkuvan vaikka kuinka pitkälle. Lopulta nousuvesi peitti hiekkasärkän ja lähdimme kohti venettä ja uutta saarta.

Snake island oli toinen kohteemme ja myös viimeinen, koska lähdimme niin myöhään liikkeelle. Island hoppingissa sopiva aika on 1-2 päivää ja yhden päivän trippi vaatisi esim. ajan väliltä 8-17. Veneet tulivat viiden aikoihin satamaan, koska aurinko laski Palawanilla heti kuuden jälkeen. Snake island oli erilainen ja siellä oli laskuveden aikaan mahdollisuus kävellä hiekkaa pitkin kilometrejä, josta muodostuikin nimensä mukaan käärmemäinen kiemurteleva hiekkasärkkä. Kasvillisuutena Snake islandilla oli mangrovepusikkoa.

Lopulta nousuveden tullessa pitäisi sitten kahlata takaisin samat kilometrit. Nousuvesi yllätti meidät jälleen ja tavaramme meinasivat kastua, kun olimme sukeltelemassa särkän vierellä. Vedessä kannatti käyttää jonkinlaisia kenkiä, koska terävien korallien lisäksi siellä oli laajoja mattoja merisiilejä, meritähtiä ja muita hienoja eliöitä, joita pystyi pinnalta tarkastelemaan, mutta parhaiten näki, kun sukelsi niiden keskelle pohjaan istuskelemaan. Michael varoitti meitä velhokaloista, joita on myös Palawanin vesissä ja ne ovat maailman myrkyllisimpiä kaloja.

Saarihyppely oli mukava tapa viettää tavallinen tammikuinen hellepäivä. Tämä saarihyppely ei jää varmastikaan viimeiseksi ja ensi kerralla pitää kierrellä enemmän saaria. Todella harmi, että meillä on vain pintasukelteluun soveltuvat välineet, eikä kummallakaan ole sukelluskursseja vielä käytynä. On kyllä hyvä tapa viettää tammikuista normipäivää ja miettiä samalla, menettääkö pinnan alla vai päällä enemmän.

Palawanin eräänä luonnonihmeenä on maanalainen joki ja sitä ympäröivä kansallispuisto, joka on valittu myös yhdeksi seitsemästä uudesta luonnon ihmeestä ja on UNESCO:n maailmanperintölistalla.

Maanalainen joki oli vajaa 10 kilometriä pitkä ja kierros kesti puolisen tuntia ulottuen vajaan kaksi kilometriä luolastoon. Luolissa oli hyvin paljon lepakoita. Siellä oli myös pytonkäärmeitä, jotka uivat veneen vierellä. Lisäksi luolissa oli hämähäkkejä ja muita hyönteisiä. Ylhäältä tuleva neste oli joko kylmää eli mineraalivettä tai lämmintä eli lepakoiden tuotoksia, joita emme kumminkaan päässeet kokemaan. Lepakoita oli todella paljon.

Luolan ulkopuolella oli jälleen normaalikattaus apinoita, mutta siellä oli myös varaaneja, jotka olivat toisaalta liian säyseitä. 

Puerto Princesa ja lähisaaret sekä maanalainen joki olivat kokemuksiltaan uudenlaisia tämän matkan aikana. Kaupunki oli pienehkö ja sopivan yksinkertainen yhtenä etappina. Island Hoppingia olisi voinut harrastaa vielä enemmän. Maanalainen joki oli matkailijan näkökulmasta paikka, jossa tulee poiketa, jos on lähettyvillä vaikka itse jokiajelu kestää sen puolisen tuntia. Puerto Princesa ympäristöineen todellakin valmisti meitä kohti Palawanin pohjoisosia ja antoi ensimaun saaren sisällöstä.

J:n kuvat Puerto Princesasta

W:n kuvat Puerto Princesasta