Angeles City (lisäksi Singapore ja Penang)

Teknisten ongelmien vuoksi hyppäämme Cebua koskevan blogitekstin yli ja siirrymme paluumatkaamme. Cebusta tulee tarinaa sitten myöhemmin.

Paluumatkamme, eli matkamme Filippiineiltä Malesiaan Penangin saarelle, alkoi 30.1 maanantaina ja loppui 1.2 keskiviikkona klo 00:05 kun saavuimme Penangin lentokentälle. Meillä oli kolme lentoa reilun vuorokauden sisään ja näistä ensimmäinen oli Cebusta Angeles Cityyn, tuohon samaan kaupungiin jonka kautta saavuimme Filippiineille kolmisen viikkoa sitten. Tällä kertaa tosin viettäisimme yhden yön Angeles Cityssä, sillä lentomme kohti Singaporea lähti Angeles Cityn Clarkin lentokentältä tiistaina 31.1.

Viimeinen Cebu Airin lentomme kuljetti meidän Clarkin kentälle, jonne saavuimme klo 18 jälkeen, jolloin ulkona oli jo pimeää. Matkalaukkuja odotellessamme törmäsimme korealaiseen kaveriin nimeltä Yonggu. Hänkin oli menossa keskustan suuntaan, joten nappasimme lentokentältä kolmistaan taksin ja otimme kohteeksi Fields Avenue kadun, jolla on suuri majoitusliikkeiden keskittymä. Clarkin lentokentän takseilla on kartelli, tai oikeastaan koko kaupungissa ei ole yhtään taksia, vaan näistä ajoneuvoista käytetään nimityksiä limusiini. Eli käytännössä ne ovat pimeitä takseja joissa ei ole mittaria, mutta jossain limusiineissä on tosin taksin kyltti katolla. Limusiinit kuskaavat matkustajia Angeles Cityn keskustaan kiskurihinnoilla. Pitkien neuvotteluiden jälkeen sovimme kyydin hinnaksi 300 pesoa, eli reilu viisi euroa. Lähtöhinta oli 500 pesoa. Yksi vaihtoehto on ottaa jeepney keskustaan, mutta rinkkojen kanssa se on melkein mahdoton vaihtoehto. Muut kyydit kuten mopotaksit yms. ovat kielletty keskustan ulkopuolella.

Yonggu oli jatkamassa matkaansa seuraavana päivänä Bangkokin suuntaan, joten lähdimme kolmistaan etsimään majoitusta yhdeksi yöksi. Muutaman hotellin kierrettyämme löysimme kolmen hengen huoneen hintaan 1800 pesoa yöltä, eli hinnaksi tuli se perus 600 pesoa per pää, joka on noin 11 euroa. Illan vietimme tutustuen tähän enkelten kaupungiin, jonka voisi tiivistetysti sanoen olevan Thaimaan Pattaya minikoossa. Kaupungissa ei ollut mitään kuvattavaa, joten itse en edes jaksanut ottaa kameraa esille.

Viimeinen paluumatkapäivämme alkoi tiistaina, jolloin lähdimme kolmistaan etsimään taksia, tai limusiinia, jolla pääsisimme takaisin lentokentälle. Näitä kulkupelejä ei näkynyt liikenteessä yhtään, joten jouduimme ottamaan limusiinin lähellä olevan ostoskeskuksen pihalta. Hinta oli se tuttu 300 pesoa per suunta. Myös jeepneyn olisi saanut vuokrattua kokonaan, mutta kuskit pyysivät kyydistä lentokentälle 500-600 pesoa! Clarkin lentokentällä oli pientä häslinkiä, sillä lähtöselvitystiskillä virkailijatyttö unohti pistää rinkkaani määränpäätarran, joten rinkka lähti hihnalle ilman tietoa määränpäästä. Onneksi huomasin tämän ja sanoin siitä virkailijalle joka totesi tyynesti "hups, unohdin laittaa sen laukkuusi". Seuraavat 10 minuuttia kuluivat kun odottelin rinkkani saapumista takaisin tiskille. Pyysin siis, että haluan nähdä rinkkani ja sen, että rinkassani on tuo kyseinen määränpäätarra kiinni. Clarkin kentällä lentokenttämaksu ulkomaanlennoille on 600 pesoa. Kyseinen summa on hyvä olla mukana, muuten ei pääse lennolle ja maasta pois. Se maksetaan käteisellä heti lähtöselvityksen jälkeen erilliselle tiskille. Ilman kyseistä maksua ja siitä saatua kuittia ei pääse turvatarkastuksesta läpi.

Yonggu jäi Clarkin kentälle odottelemaan Bangkokin iltalentoaan. Hän oli reissannut muutaman kuukauden verran Aasiaa ympäri ja aikoi reissata melkeinpä koko loppuvuoden. Suunnitelmiin kuului tosin käydä jossain vaiheessa Koreassa parin kuukauden tauolla ja jatkaa reissua sen jälkeen. Kutsuimme hänet käymään Penangilla, saas nähä osuuko Malesia reitille.

Lentomme Clarkista Singaporeen lähti ihme kyllä ajoissa ja saavuimme Singaporeen täysin aikataulussa. Myös rinkat saapuivat perille. Lentoyhtiönä oli sama tuttu kuin Filippiineille tullessa, eli Seair. Lentokonekin oli täysin sama ja tällä kertaa sähköt eivät katkenneet missään vaiheessa. Lennon aikana täytimme tutut maahantulo- ja maastalähtemiskortit. Saavuimme Singaporen budjettiterminaalin, josta otimme taksin ykkösterminaaliin. Airasia on ainut halpalentoyhtiö joka operoi ykkösterminaalista. Budjettiterminaalista olisi päässyt ykkösterminaaliin myös lentokenttäsukkulalla, mutta tähän matkaan olisi sisältynyt kävelyä noin 20 minuutin edestä, joten päätimme että taksi on paras ja helpoin vaihtoehto siirtymiseen. 

Meillä oli reilu kolme tuntia aikaa seuraavan lentomme lähtemiseen, joten kerkesimme oikein hyvin siirtyä ykkösterminaaliin, syödä sekä siirtyä portille odottamaan lennon lähtemistä. Singaporen kentän ykkösterminaalissa jokaisella portilla on oma turvatarkastus, eli vettä saa viedä aina lähtöportille saakka. Portin sisälle ei saa viedä omia vesiä, eikä sieltä saa ostettua vettä. Siellä on kyllä vesihana...

Lennolla oli jalkatilaa

Viimeinen lentomme oli Airasian Singaporesta Penangille. Käytössämme oli makuupaikat, sillä noin 1/20 koneesta oli täynnä. Kyseinen lento oli jopa etuajassa perillä, aikamoista. Paluumatkamme viimeinen etappi oli Penangin lentokentällä vietetty yö. Menimme lähtevien lentojen aulassa oleville hierontatuoleille ottamaan lepoa. Kenttä hiljeni puolenyön jälkeen ja heräsi siinä viiden aikaan aamulla. Paluumatkamme ja reissumme ensimmäinen osio oli ohi. Horisontissa odottavat oma asunto, opiskelut yliopistolla ja vaihtarielämä.

J:n kuvat Angeles Citystä

Metro-Manila (lisäksi Singapore & Angeles city)

Lähdimme Penangilta kohti Filippiinejä keskiviikkona 11.1. Olimme ostaneet edellisenä iltana Penangin uudelta bussiasemalta liput yöbussiin, joka veisi meidät Singaporeen. Bussimatkaa varatessa kannattaa selvittää mahdollisimman tarkkaan että millainen bussi kyseisellä firmalla on. Valitsimme Konsortium Express bussiyhtiön, jonka yöbussi oli varustettu vajaalla 20 ns. lätkäpelaajapenkillä, eli tilaa riitti ja nukkuminen onnistui hyvin. Edessä olevan penkin selkänojassa oli pieni näyttö, josta pystyi katselemaan leffoja ja kuuntelemaan musiikkia. Vessaa ei tietenkään ollut ja kyseessä oli perus kymmenen tunnin reissu. Bussi lähti vain puolisen tuntia myöhässä ja ilmastoinnista johtuvan erittäin viileän matkan jälkeen saavuimme Singaporeen kahdeksan pintaan aamulla, eli matkaan meni tosiaan vain se luvattu kymmenen tuntia, joka oli yllättävää.

Malesian ja Singaporen rajalla nousimme Malesian puolella bussista ja kävelimme raja-aseman läpi ja saimme leimat passiimme. Tämän jälkeen bussi jatkoi matkaa ja menimme Singaporen raja-asemalle, jossa nousimme bussista ja otimme kaikki tavaramme kantoon. Raja-asemalla piti täyttää maahantulo- ja maastalähtökortit ennen kuin meni virkailijan juttusille. Virkailijan tenttauksen jälkeen pääsimme tullin syyniin ja lopulta kävelimme bussillemme, joka oli vaihtunut tällä välin toisen firman kulkupeliin. Singaporen keskustaan päästyämme nappasimme taksin ja otimme suunnaksi jo toistamiseen Singaporen lentokentän Changi Airportin.

Changin budjettiterminaaliin saavuttuamme aloimme etsiä lentoamme. Ei löytynyt. Olimme ostaneet lentomme Tiger Airwaysin kautta ja lennon piti lähteä klo 10.10. Lopulta lennon numero paljasti että lento lähteekin klo 11.40 ja lentoyhtiönä toimii epävarma Seair. Lopulta lento lähti joskus kahdentoista jälkeen, eli perus pari tuntia myöhässä. Turvallisuuden tunnetta lisäsi erityisesti se, että Filippiinien presidentti Benigno Aquino III oli reilu vuosi sitten siunannut kyseisen koneen. Siunaukset auttoivat, sillä koneesta ei lähtenyt sähköt kesken lennon, toisin kuin siinä vaiheessa kun lentoemot näyttivät pelastautumisrituaalit. Silloin koneesta lähti sähköt kahteen kertaan. Nice.

Saavuimme Filippiineille ja Angeles Cityn Diosdado Macapagal International Airport lentokentälle reilu pari tuntia aikataulusta myöhässä ja päätimme jo lennon aikana, että jatkamme matkaa suoraan Manilaan, sillä kumpaakaan ei kiinnostanut lähteä etsimään Angeles Citystä majoitusta yhdeksi yöksi. Palaisimme Angeles Cityyn kumminkin Filippiinien reissumme viimeisessä vaiheessa. Ostimme lentokentältä minibussikyydin Manilaan, hintaan 350 pesoa peri naama, eli seitsemän euroa. Minibussi odotti sitä, että tupa tulisi täyteen ja kun auto oli lopulta tunnin odottelun jälkeen täynnä, niin lähdimme kohti Manilaa. Matka kesti pari tuntia ja saavuimme Manilaan pimeyden vallitessa. Tai niin ainakin luulimme.

Manila Cityä halkovan joen pohjois-puoli

Manila on vain yksi kaupunki järjettomän kokoisessa Metro-Manilassa, joka on huima, 12 miljoonan asukkaan kokonaisuus, joka tuntuu jatkuvan loputtomiin. Liikenne on jotain sanoin kuvaamatonta, samoin ruuhkat. Minibussimme piti jättää meidät Roxas Boulevard kadulle, jossa on paljon majoituksia, mutta se jättikin meidät EDSA kadulle, joka on lähellä Manilan uutta lentokenttää Ninoy Aquino International Airportia. Se taas sijaitsee monen kilometrin päässä siitä minne luulimme saapuneemme. Takanamme oli vajaa vuorokausi yhtäjaksoista reissaamista sekä kolme eri maata ja näillä eväillä lähdimme etsimään majoitusta miljoonakaupungista tietämättä yhtään missä olemme. Olimme siis Metro-Manilassa, tarkalleen ottaen Pasay Cityssa. Majoitusta ei löytynyt mistään, joten päätimme hypätä taksiin, joka etsi meille majoitusta 300 peson, eli kuuden euron hintaan. Kyseinen etsintäreissu vei tunnin, johon mahtui noin viisi erilaista majoituspalvelua. Jouduimme ottamaan 2000 pesoa yöltä maksavan majapaikan, eli hintaa sillä oli huimat 40 euroa. Saimme sentään 500 peson alennuksen, sillä listahinta oli 2500 pesoa. Jouduimme pakon edestä yöpymään kyseisessä majapaikassa kolme yötä, sillä ensimmäisen nukutun yön jälkeen olimme niin väsyneitä, ettemme jaksaneet etsiä uutta majoitusta ja toisen yön jälkeen oli vaan hyvä, että majoitus on lentokentän lähellä.

Makati City

Nukuimme reilut 12 tunnin unet ja heräsimme iltapäivällä. Tsekkasimme netistä että Suomen suurlähetystö olisi auki vielä tunnin ja googlemaps kertoi, että se on vain reilun neljän kilometrin päässä Makati Cityssa, joten päätimme ottaa taksin suurlähetystöön. Miksi? No äänestämään tietenkin! Äänestyskoppi sijaitsi 21. kerroksessa ja näkymät ikkunasta olivat siistit. Harvoin sitä pääsee äänestämään tällaisessa miljöössä. Loppupäivän kiertelimme tätä Metro-Manilan bisneskeskusta ympäri ja katselimme järkyttävän kokoisia pankkirakennuksia, joiden edessä oli vartijoita pumppuhaulikot kädessä. Lopulta eksyimme ostoskeskusalueelle, jossa vietimme loppupäivän.

Makati Cityn pankki- sekä katumaasturiloistoa

Seuraavana päivänä lähdimme kohti Manilaa, eli koko metropolialueen "keskustaa". Kävely Metro-Manilassa on vaikeaa ja todella hidasta, joten otimme taksin lähimmälle skytrain asemalle, josta irtosi 15 pesolla lippu Manilan Central Terminal asemalle. Skytraineja kulki usein ja ne olivat ihan ok kunnossa. Matka keskustaan ei vienyt kuin parikymmentä minuuttia. Perille päästyämme lähdimme kävelemään Manilan keskustassa olevan joen pohjoispuolelle ja päädyimme maailman vanhimpaan Chinatowniin. 

Chinatown

Chinatownista kävelimme Manilan vanhimmalle alueelle, joka on Intramuros, espanjalaisten vanha linnoitus. Tutustuimme muurien sisäpuolelle polkupyörätaksin avulla. Poika kuskasi meitä tunnin ajan 100 peson hintaan ympäri Intramurosta. Nykyään siellä on lähinnä yliopistoja kuten myös golf-kenttä. Loppupäivän vietimme viereisessä ostoskeskuksessa. Laadukkaita t-paitoja sai kolmen euron hintaan, pikeepaitoja kuuden euron ja kauluspaitoja 10-20 euron hintaan. Erityisesti merkkivaatteita sai 50% alennuksella, eli todella halvalla.

Intramuroksen portti

Metro-Manila on kaikin puolin huima kaupunki. Aikoinaan Pariisiin ja Lontooseen rinnastettu kaupunki koki toisen maailmansodan aikana suuren tuhon, ollen yksi eniten pommitetuimmista kaupungeista. Tämä näkyy katukuvassa edelleen.

Erityisesti mieleemme jäivät jeepneyt, nuo bussinkorvikkeet. Osa näistä jeepneystä olivat kuin ydintuhojen jäljiltä ja osa taas erittäin tappiin asti tuunattuja. Toinen mieleenpainuva asia on Metro-Manilan koko, se on jotain käsittämätöntä. Samoin liikenne ja ruuhkat. Kannattaa ennen taksiin hyppäämistä selvittää, että mihin suuntaan haluaa mennä ja näin ollen mennä sille puolen katua. Muuten taksi joutuu tekemään u-käännöksen ja sopivan u-käännöspaikan löytymiseen, tai oikeastaan sinne pääsemiseen, voi mennä esimerkiksi 15 minuuttia. Kolmantena asiana on pikaruoka. Jokaisessa kulmassa oli McDonalds ja sitä vastapäätä tai vieressä Chowking, Jollibee ja Dunkin Donuts. Nämä olivat auki ympäri vuorokauden. Manilalaisille pikaruoka maistuu ja se näkyy. Pikaruoka-annoksen saa halvimmillaan noin euron hintaan. Kaikista niistä maista, joissa olemme käyneet, niin Filippiiniläiset ovat kaikista amerikkalaisimpia. Osin historia kertoo, että miksi näin on.

W:n kuvat Manilasta

J:n kuvat Manilasta