Cebu & Lapu-Lapu

Lensimme Palawanilta Cebuun 25.1.2012. Lento laskeutui Lapu-Lapu cityn kentälle, joka sijaitsee Mactanin saarella. Lentokenttämaksut Puerto Princesasta lähdettäessä kotimaan lennolle oli 40 pesoa eli vajaan euron. Cebusta lähdettäessä kotimaan lennolle, oli lentokenttämaksu jopa 200 pesoa. Jos ei ole rahaa maksaa maksua, ei pääse lähtemään, joten on suositeltavaa varata käteistä kentällä eikä tuhlata niitä viimeisiä rahoja tax freessä.

Majoituimme Lapu-Lapu:n pohjoisosassa lentokentän lähettyville. Tällöin erityisesti Lapu-Lapu tuli meille tutuksi. Majoituksen hinta oli 1200 pesoa yöltä eli euroissa reilu parikymppiä kahdelta. Majapaikkamme yläkerrassa oli baari ja alakerrassa jonkinlainen loungetila, jossa myös wifi toimi paremmin kuin huoneessa.

Ensimmäinen Mactan saaren yleinen ranta, jossa kävimme oli Porto Fino Beach, joka oli aika pieni ranta. Sinne oli sisäänpääsymaksu 90 pesoa hengeltä. Kyseinen ranta oli erään suuren resort hotellin oma yksityisranta, jonne kuitenkin pääsi pääsymaksu vastaan. Mactanin saarella kaikki rannat olivat tämän tyylisiä yksityisrantoja. Erityisenä huomiona mainittaakoon, että eri puolilla Aasiaa on yleistä uida vaatteet päällä ja jotkut ovat ihmetelleet meidän erikoisia uimahousuja, jotka ovat kuin shortsit.

Halusimme lähteä kiertelemään lähellä olevilla erilaisilla saarilla, mutta rajoittunut aika Cebussa poisti tämän mahdollisuuden. Ajattelimme mennä Boholille, mutta lopulta päätimme jäädä Mactanin lähialueille. Teimme päiväreissun linnuistaan ja merielämästään suositulle Olangon saarelle. Emme olleet tutustuneet saareen ennalta, joten emme tienneet paljoa saaren eri alueista. Olangolle pääsee priva- tai public-veneillä. Privaveneen vuokra on 2000-3000 pesoa, joten jätimme suosiolla nämä reissut rahamiehille. Ostimme edulliset tiketit public boatiin, jotka maksoivat neljäkymmentä pesoa per pää. Matka saarelle ei kestänyt kuin puolisen tuntia.

Olangon saarelta löysimme tricyckle-kuskin avulla resortin, jonne menimme toiveinamme nähdä hieman merenalaista elämää. Kyseinen resort oli lähes tyhjä, joten koko alue oli meidän käytössämme.

Saarella ei ollut hiekkarantoja, koska maaperä on tuliperäistä, mutta mereen pääsi helposti portaita pitkin.

Saarelta näkyi myös Lapu-lapun kaupunkia.

Cebun varsinaiseen keskustaan, eli Cebu Cityyn, menimme ainoastaan yhden kerran. Kiertelimme keskusta-aluetta ympäri koko päivän.

Riksakyyteihin tottuneina päätimme riipasta ja ottaa yhden hevosvoimaisen kulkuvälineen. Näin pääsimme näkemään keskusta-alueet ilman suurempaa suunnistamista. Myös hevoskärryjen kuski näytti parhaat tai olennaiset paikat keskustasta. Itse pidin kyydistä, koska menimme myös syrjäisille kujille, joille ei olisi ilman opasta viitsinyt lähteä edes päiväsaikaan. Paikalliset kantoivat usein asetta esim. vyön alla ja yhden näin heiluttelevan kromista revolveria. Paikalliset miehet kävelevät usein myös paita ylhäällä, joten he samalla osoittivat olevansa aseettomia. Muutenkin köyhyyden myötä tulevat sosiaaliset ongelmat näkyivät jonkin verran Cebun syrjäkujilla. Filippiineillä on ostoskeskusten ja muiden suurten rakennusten luona aseille omat talletuspisteet siksi aikaa, kun asioi liikkeissä, kätevää. Filippiiniläiset ovat myös ylpeitä demokratian tasostaan ja heillä on sitä kuvaava lause: "Gold, guns and goons".

Viimeisenä päivänä menimme toiselle Mactanin yleiselle rannalle viettämään tammikuista sunnuntaita. Karancho-Beachille maksoi sisään 100 pesoa henkilöltä. Kyseisellä rannalla olivat paikalliset kokoontuneet syömään ja uimaan. He viettivät sunnuntaita perheiden ja tuttavien kanssa syöden, juoden ja laulaen karaokea. Erotuimme jälleen hyvin massasta, sillä olimme ainoat länsimaalaiset koko rannalla. Vuokrasimme rannalta sadalla pesolla pienen veneen ja melojan, joten pääsimme uimaan syvemmille vesille. Rannasta kauempana vesi oli kirkasta ja syvyys 2-4 metriä. Snorkkelin ja maskin kanssa pystyi hyvin uimaan pinnassa ja sukeltamaan myös pohjaan katselemaan erilaisia kaloja, meritähtiä ja muita eliöitä. Meressä oli myös paikoin jonkinlaisia "polttiaisia" ja metrinen merikäärmekin tuli pohjan tuntumassa vastaan.

Filippiiniläiset ovat vajaassa kolmessa viikossa osoittautuneet ystävällisiksi ihmisiksi. Rannalla eräs seurue oli syömässä sekä laulamassa karaokea ja he toivat meille riisikakkua, kananuudeleita ja giniä paikallisella limellä maustettuna. Leppoisa sunnuntai sujui mukavasti Filippiineillä.

J:n kuvat Cebusta

W:n kuvat Cebusta

Angeles City (lisäksi Singapore ja Penang)

Teknisten ongelmien vuoksi hyppäämme Cebua koskevan blogitekstin yli ja siirrymme paluumatkaamme. Cebusta tulee tarinaa sitten myöhemmin.

Paluumatkamme, eli matkamme Filippiineiltä Malesiaan Penangin saarelle, alkoi 30.1 maanantaina ja loppui 1.2 keskiviikkona klo 00:05 kun saavuimme Penangin lentokentälle. Meillä oli kolme lentoa reilun vuorokauden sisään ja näistä ensimmäinen oli Cebusta Angeles Cityyn, tuohon samaan kaupungiin jonka kautta saavuimme Filippiineille kolmisen viikkoa sitten. Tällä kertaa tosin viettäisimme yhden yön Angeles Cityssä, sillä lentomme kohti Singaporea lähti Angeles Cityn Clarkin lentokentältä tiistaina 31.1.

Viimeinen Cebu Airin lentomme kuljetti meidän Clarkin kentälle, jonne saavuimme klo 18 jälkeen, jolloin ulkona oli jo pimeää. Matkalaukkuja odotellessamme törmäsimme korealaiseen kaveriin nimeltä Yonggu. Hänkin oli menossa keskustan suuntaan, joten nappasimme lentokentältä kolmistaan taksin ja otimme kohteeksi Fields Avenue kadun, jolla on suuri majoitusliikkeiden keskittymä. Clarkin lentokentän takseilla on kartelli, tai oikeastaan koko kaupungissa ei ole yhtään taksia, vaan näistä ajoneuvoista käytetään nimityksiä limusiini. Eli käytännössä ne ovat pimeitä takseja joissa ei ole mittaria, mutta jossain limusiineissä on tosin taksin kyltti katolla. Limusiinit kuskaavat matkustajia Angeles Cityn keskustaan kiskurihinnoilla. Pitkien neuvotteluiden jälkeen sovimme kyydin hinnaksi 300 pesoa, eli reilu viisi euroa. Lähtöhinta oli 500 pesoa. Yksi vaihtoehto on ottaa jeepney keskustaan, mutta rinkkojen kanssa se on melkein mahdoton vaihtoehto. Muut kyydit kuten mopotaksit yms. ovat kielletty keskustan ulkopuolella.

Yonggu oli jatkamassa matkaansa seuraavana päivänä Bangkokin suuntaan, joten lähdimme kolmistaan etsimään majoitusta yhdeksi yöksi. Muutaman hotellin kierrettyämme löysimme kolmen hengen huoneen hintaan 1800 pesoa yöltä, eli hinnaksi tuli se perus 600 pesoa per pää, joka on noin 11 euroa. Illan vietimme tutustuen tähän enkelten kaupungiin, jonka voisi tiivistetysti sanoen olevan Thaimaan Pattaya minikoossa. Kaupungissa ei ollut mitään kuvattavaa, joten itse en edes jaksanut ottaa kameraa esille.

Viimeinen paluumatkapäivämme alkoi tiistaina, jolloin lähdimme kolmistaan etsimään taksia, tai limusiinia, jolla pääsisimme takaisin lentokentälle. Näitä kulkupelejä ei näkynyt liikenteessä yhtään, joten jouduimme ottamaan limusiinin lähellä olevan ostoskeskuksen pihalta. Hinta oli se tuttu 300 pesoa per suunta. Myös jeepneyn olisi saanut vuokrattua kokonaan, mutta kuskit pyysivät kyydistä lentokentälle 500-600 pesoa! Clarkin lentokentällä oli pientä häslinkiä, sillä lähtöselvitystiskillä virkailijatyttö unohti pistää rinkkaani määränpäätarran, joten rinkka lähti hihnalle ilman tietoa määränpäästä. Onneksi huomasin tämän ja sanoin siitä virkailijalle joka totesi tyynesti "hups, unohdin laittaa sen laukkuusi". Seuraavat 10 minuuttia kuluivat kun odottelin rinkkani saapumista takaisin tiskille. Pyysin siis, että haluan nähdä rinkkani ja sen, että rinkassani on tuo kyseinen määränpäätarra kiinni. Clarkin kentällä lentokenttämaksu ulkomaanlennoille on 600 pesoa. Kyseinen summa on hyvä olla mukana, muuten ei pääse lennolle ja maasta pois. Se maksetaan käteisellä heti lähtöselvityksen jälkeen erilliselle tiskille. Ilman kyseistä maksua ja siitä saatua kuittia ei pääse turvatarkastuksesta läpi.

Yonggu jäi Clarkin kentälle odottelemaan Bangkokin iltalentoaan. Hän oli reissannut muutaman kuukauden verran Aasiaa ympäri ja aikoi reissata melkeinpä koko loppuvuoden. Suunnitelmiin kuului tosin käydä jossain vaiheessa Koreassa parin kuukauden tauolla ja jatkaa reissua sen jälkeen. Kutsuimme hänet käymään Penangilla, saas nähä osuuko Malesia reitille.

Lentomme Clarkista Singaporeen lähti ihme kyllä ajoissa ja saavuimme Singaporeen täysin aikataulussa. Myös rinkat saapuivat perille. Lentoyhtiönä oli sama tuttu kuin Filippiineille tullessa, eli Seair. Lentokonekin oli täysin sama ja tällä kertaa sähköt eivät katkenneet missään vaiheessa. Lennon aikana täytimme tutut maahantulo- ja maastalähtemiskortit. Saavuimme Singaporen budjettiterminaalin, josta otimme taksin ykkösterminaaliin. Airasia on ainut halpalentoyhtiö joka operoi ykkösterminaalista. Budjettiterminaalista olisi päässyt ykkösterminaaliin myös lentokenttäsukkulalla, mutta tähän matkaan olisi sisältynyt kävelyä noin 20 minuutin edestä, joten päätimme että taksi on paras ja helpoin vaihtoehto siirtymiseen. 

Meillä oli reilu kolme tuntia aikaa seuraavan lentomme lähtemiseen, joten kerkesimme oikein hyvin siirtyä ykkösterminaaliin, syödä sekä siirtyä portille odottamaan lennon lähtemistä. Singaporen kentän ykkösterminaalissa jokaisella portilla on oma turvatarkastus, eli vettä saa viedä aina lähtöportille saakka. Portin sisälle ei saa viedä omia vesiä, eikä sieltä saa ostettua vettä. Siellä on kyllä vesihana...

Lennolla oli jalkatilaa

Viimeinen lentomme oli Airasian Singaporesta Penangille. Käytössämme oli makuupaikat, sillä noin 1/20 koneesta oli täynnä. Kyseinen lento oli jopa etuajassa perillä, aikamoista. Paluumatkamme viimeinen etappi oli Penangin lentokentällä vietetty yö. Menimme lähtevien lentojen aulassa oleville hierontatuoleille ottamaan lepoa. Kenttä hiljeni puolenyön jälkeen ja heräsi siinä viiden aikaan aamulla. Paluumatkamme ja reissumme ensimmäinen osio oli ohi. Horisontissa odottavat oma asunto, opiskelut yliopistolla ja vaihtarielämä.

J:n kuvat Angeles Citystä

Palawan – Puerto Princesa

Kesällä 2011 miettiessämme erilaisia paikkoja, joissa voisi viettää rentoja päiviä ja lepäillä pois matkan rasituksia, tulimme miettineeksi Filippiinien eri saaria. Ns. perinteinen lomapaikka Filippiineillä olisi Boracay, koska siellä on Filippiinien parhaat rannat, mutta kyseinen paikka on enemmän turisti-/bilepaikka, joita tulee eteen muuallakin Malesia-Thaimaa -akselilla, joten tietysti valitsimme Filippiinien parhaan paikan luonnon näkökulmasta, Palawanin saaren. Filippiinit koostuvat yli 7 000 saaresta, joista yli tuhat on Palawanin pääsaaren ympäristössä. Palawan on noin 450km pitkä ja ainoastaan 50km leveä luonnonihme. Kyseinen saari oli vuoden 2011 National Geographic Travellerin 20 parhaan matkakohteen listalla. Lisäksi Palawan on muutenkin saanut paljon tunnustusta sen ainutlaatuisista maisemista ja luonnon monimuotoisuudesta.

Palawanin voisi kuvauksellisesti yrittää tiivistää pääsaareen ja saaristoon, joissa meri ja vuoret kohtaavat trooppisessa paratiisissa. Palawanilla näkee usein meren, koska pääsaari on hyvin kapea. Meren ympäröidessä saarta, kohoavat jyrkät vuoren rinteet viidakon keskeltä. Kalliomuodostelmat ovat usein pystysuoria ja todella korkeita.

Palawanilla asuu vielä kansallisesti suojeltuja alkuperäiskansoja ja asukkaat ovat rentoja ja mukavia ihmisiä, aivan kuten tuntuvat olevan muuallakin Filippiineillä. Saaren asukasluku on alle miljoonan, jolloin missään ei ole liian ahdasta.

Puerto Princesa on Palawanin suurin keskus ja ainoa kaupunki. Siellä on lähes kaikki palvelut mitä saarella kävijä tarvitsee. Puerto Princesassa pystyimme nostamaan rahaa ja ostamaan tarvittavat hankinnat ennen siirtymistä saaren syrjäisiin pohjoisosiin. Palawanilla ei taida kuulopuheiden perusteella olla Puerto Princesaa lukuunottamatta juurikaan rahannostopalveluja. El Nidossa, jonne menimme myöhemmin, näin yhden ATM-mainoksen epämääräisen yrityksen seinässä ja yhden tai kaksi hämärää rahanvaihtopistettä, joista toisessa vaihdoin rahavyöstä osan US-taaloista paikallisiin pesoihin, kynttilänvalossa rahoja laskien. Kyseinen pulju ei vaihtanut kuin USD- tai eurovaluuttaa. Puerto Princesassa yövyimme aluksi 4 yötä 1199 pesoa, n. 22e yöltä maksavassa majoituksessa. Huoneeseen sisältyi ilmastointi, TV, kylpyhuone ja vaatimaton aamupala. El Nidon jälkeen palasimme majoitukseen vielä yhdeksi yöksi, koska meillä oli jatkolento Cebuun Puerto Princesasta.

Ensimmäinen ja toinen päivä Puerto Princesassa kului tutustuessa kaupunkiin ja sen harvaan rantatarjontaan.

Kolmantena päivänä Puerto Princesassa päätimme lähteä kiertelemään erilaisia paratiisisaaria, joita on paljon eri puolilla Palawania. Lähdimme myöhään liikkeelle, joten olimme puoli yksitoista lähdössä tricyckle-kyydillä ja matkasimme erääseen Honda Bayn satamaan. Tricyckelit ovat käytännössä mopoja, joiden ympärille on tehty metallikehikko, eräänlainen sivuvaunu, jossa voi kuskin lisäksi istua 1-6 aikuista ihmistä. Satamassa oli veneitä, jotka pystyi vuokraamaan kahden hengen miehistön kera. Kolmesylinteriset veneet maksoivat 1200 pesoa, mutta ne olivat loppu, joten otimme nelisylinterisen veneen päiväksi 1500 pesolla eli noin 27 eurolla. Satamassa oli myös eräs Filippiiniläissyntyinen ”Michael” vailla venettä, joten jaoimme veneen hänen kanssaan, jolloin hinta tippui 500 pesoon per pää. Veneisiin olisi mahtunut helposti muutama lisähenkilö, mutta meille sopi omat aikataulut ja turhan hässäkän minimointi ottamatta ylimääräisiä taakkoja mukaan. Käytännössä vuokraamalla veneen sai päättää minne halusi mennä ja milloin halusi tehdä mitäkin, joka sopi meille loistavasti. Michael oli mukavaa matkaseuraa. Hän puhui hyvin englantia ja oli kansainvälinen ihminen. Hän työskenteli Yhdysvalloissa ja oli tullut lomamatkalle kotimaahansa kiertelemään eri paikkoja. Hän oli myös asunut aiemmin Ruotsissa yli puoli vuotta ja työskennellyt Ericssonilla, joten hän tiesi myös Suomen hyvin. Michael kommunikoi natiivina sujuvasti veneen miehistön kanssa, joten tiesimme näin hieman enemmän käytännön asioita ja kaikki sujui hieman helpommin.

Ensimmäinen saari island hoppingissa, jolle menimme oli Isla Pandan. Se oli pienehkö saari, jonka olisi voinut kiertää ympäri 360 astetta, mutta kiersimme kuitenkin vain puolet. 

Veneiden jättöpaikalta lähdimme W:n ja M:n kanssa jonnekin missä ei olisi ketään muita. Kiersimme saaren toiselle puolelle, jossa oli todella matalaa vettä varmaankin yli kilometrin päähän rannasta. Kahlasimme ja uimme pienelle laskuveden aikaan näkyvälle hiekkasärkälle, jossa alla olevassa kuvassa näkyy ihminen vasemmassa alakulmassa:

Meillä W:n kanssa oli sukellusmaskit mukana. Kamerat jäivät suosiolla autiolle rannalle. Vesi oli polven syvyisessä vedessä melkein kuumaa ja hiekka loisti valkoisena veden läpi. Emme viitsineet lähteä yli sataa metriä kauemmas särkästä, koska matala vesi näytti jatkuvan vaikka kuinka pitkälle. Lopulta nousuvesi peitti hiekkasärkän ja lähdimme kohti venettä ja uutta saarta.

Snake island oli toinen kohteemme ja myös viimeinen, koska lähdimme niin myöhään liikkeelle. Island hoppingissa sopiva aika on 1-2 päivää ja yhden päivän trippi vaatisi esim. ajan väliltä 8-17. Veneet tulivat viiden aikoihin satamaan, koska aurinko laski Palawanilla heti kuuden jälkeen. Snake island oli erilainen ja siellä oli laskuveden aikaan mahdollisuus kävellä hiekkaa pitkin kilometrejä, josta muodostuikin nimensä mukaan käärmemäinen kiemurteleva hiekkasärkkä. Kasvillisuutena Snake islandilla oli mangrovepusikkoa.

Lopulta nousuveden tullessa pitäisi sitten kahlata takaisin samat kilometrit. Nousuvesi yllätti meidät jälleen ja tavaramme meinasivat kastua, kun olimme sukeltelemassa särkän vierellä. Vedessä kannatti käyttää jonkinlaisia kenkiä, koska terävien korallien lisäksi siellä oli laajoja mattoja merisiilejä, meritähtiä ja muita hienoja eliöitä, joita pystyi pinnalta tarkastelemaan, mutta parhaiten näki, kun sukelsi niiden keskelle pohjaan istuskelemaan. Michael varoitti meitä velhokaloista, joita on myös Palawanin vesissä ja ne ovat maailman myrkyllisimpiä kaloja.

Saarihyppely oli mukava tapa viettää tavallinen tammikuinen hellepäivä. Tämä saarihyppely ei jää varmastikaan viimeiseksi ja ensi kerralla pitää kierrellä enemmän saaria. Todella harmi, että meillä on vain pintasukelteluun soveltuvat välineet, eikä kummallakaan ole sukelluskursseja vielä käytynä. On kyllä hyvä tapa viettää tammikuista normipäivää ja miettiä samalla, menettääkö pinnan alla vai päällä enemmän.

Palawanin eräänä luonnonihmeenä on maanalainen joki ja sitä ympäröivä kansallispuisto, joka on valittu myös yhdeksi seitsemästä uudesta luonnon ihmeestä ja on UNESCO:n maailmanperintölistalla.

Maanalainen joki oli vajaa 10 kilometriä pitkä ja kierros kesti puolisen tuntia ulottuen vajaan kaksi kilometriä luolastoon. Luolissa oli hyvin paljon lepakoita. Siellä oli myös pytonkäärmeitä, jotka uivat veneen vierellä. Lisäksi luolissa oli hämähäkkejä ja muita hyönteisiä. Ylhäältä tuleva neste oli joko kylmää eli mineraalivettä tai lämmintä eli lepakoiden tuotoksia, joita emme kumminkaan päässeet kokemaan. Lepakoita oli todella paljon.

Luolan ulkopuolella oli jälleen normaalikattaus apinoita, mutta siellä oli myös varaaneja, jotka olivat toisaalta liian säyseitä. 

Puerto Princesa ja lähisaaret sekä maanalainen joki olivat kokemuksiltaan uudenlaisia tämän matkan aikana. Kaupunki oli pienehkö ja sopivan yksinkertainen yhtenä etappina. Island Hoppingia olisi voinut harrastaa vielä enemmän. Maanalainen joki oli matkailijan näkökulmasta paikka, jossa tulee poiketa, jos on lähettyvillä vaikka itse jokiajelu kestää sen puolisen tuntia. Puerto Princesa ympäristöineen todellakin valmisti meitä kohti Palawanin pohjoisosia ja antoi ensimaun saaren sisällöstä.

J:n kuvat Puerto Princesasta

W:n kuvat Puerto Princesasta

Kustannuksia Tampereella - odottelua ja ristiriitaisia päätöksiä

Matkan valmistelu alkoi monin tavoin jo kesällä. Saimme tietää, että USM:n lukuvuosi on muuttunut, jolloin toinen periodi ("kevät"-lukukausi) alkaakin vasta pari kuukautta myöhemmin, vasta helmikuussa. Etsimme erilaisia edullisia matkustusvaihtoehtoja jonnekin päin Aasiaa, koska tulemme lopulta asettumaan sinne. Aluksi mietimme repäisyä Australiaan ja Uuteen-Seelantiin saakka, mutta päädyimme pitämään matkamme fokuksen koossa ja karsimme ylimääräisiä osia. Tiesimme, että esimerkiksi Air Berlin lentää melkein aina Hki-Bangkok -väliä alle viiteen sataan väli, mutta päätimme aikaistaa lähtöämme jo joulukuun puoliväliin, joka alkaa olla sesonkiaikaa. Silloin myös opiskelut Tampereella ovat sopivassa vaiheessa ja talvilomat alkavat. Sesonkiaikana tarjoukset päättyivät usein joulukuun alkupuolelle. Sain mailiini Lufthansan tarjouksen viiden sadan euron lennoista Singaporeen ja takaisin. Päätimme, että kyseinen kaupunkivaltio on sopiva lentohubi ja tilapäinen tukikohtamme Kaakkois-Aasiassa. 3.8.2011 ostimme menopaluutiketit maailman toiseksi tiheimmin asuttuun valtioon.

Joulun ja uudenvuoden aaton suunniteltujen matkapläänien kohdistuessa lähemmäksi päiväntasaajaa, päätimme etsiä jatkoyhteyksiä Singaporesta johonkin suuntaan. Mietimme alueita, joilla ei olisi sadekautta vuodenvaihteen tietämillä ja päädyimme joko Sri Lankaan tai Vietnam-Kambodza-Thaimaa-Penang -roadtripille. Saimme sesonkiaikaan nähden edullisen lennon 17.12 Ho Chi Minh Cityyn (Saigon) Tiger Airways -lentoyhtiöltä, joten päätimme viettää Joulun ja UV:n kierrellen Indokiinaa.

Penangin residenssin hankkimisen jälkeen ajattelimme lähteä vielä pienelle lepolomalle kiertelemään Filippiinejä, kun löysimme edullisia lentotarjouksia Tiger Airwaysilta ja Cebu Pacific Air -yhtiöltä, joka löytyy tietenkin EU:n mustalta listalta. Mutta onneksi emme lennä EU:n alueelle ja yhtiön ongelmat ovat olleet lähinnä vain turvallisuuteen liittyviä sivuseikkoja. Tigerin meno-paluu tutusta ja turvallisesta satamastamme, Singaporesta, ajoittuu ajanjaksolle 12.1 - 31.1, jonka välillä lennämme kolmesti Cebulla noin 800-900km lyhyitä kansallisia lentovälejä. Tällöin tulemme helmikuuksi Penangille ja ehdimme palautua lepoloman aiheuttamasta jetlaakista ennen orientoivien opintojen kevyttä nousua.

Lentohinnat per pää:
- Helsinki - Frankfurt - Singapore [*return] 500e 13.12-13.3.2012 Lufthansa
- Singapore - Ho Chi Minh City (Saigon) n.85e 17.12.2011 Tiger Airways
- Singapore - Angeles City (Clark) [*return] 104e 12.1.2012-31.1.2012 Tiger Airways
- Manila - Puerto Princesa 16,50e 15.1.2012 Cebu Air
- Puerto Princesa - Cebu 13,50e 25.1.2012 Cebu Air
- Cebu - Angeles City 15,50e 30.1.2012 Cebu Air

Rokotukset olivat yhtenä kustannuksia aiheuttavana pakollisena pahana. Itse rokotuksiin kriittisesti suhtautuvana henkilönä en tietenkään halunnut maksaa 260 euron Japanin aivokuume -rokotusta, vaan turvaudun joko mahdolliseen ilmaiseen tai ainakin halvempaan rokotteeseen USM:n kautta tai otettuna esimerkiksi jossain Kaakkois-Aasian valtiossa. Kyseinen rokote on mahdollisesti tarpeellinen vasta paluumatkan aikana sadekautena ja maaseudulla, jossa on eläimiä. W näki asian toisin ja varautui jo Suomesta alkaen rokotesuojalla. Muita rokotteita olivat perusrokotteet, joiden lisäksi otimme molemmat lavantautirokotteen, joka oli kolmena enterokapselina. Itse en ollut ottanut Havrixia (hepatiitti A+B), joten otin myös sen rokotussarjasta kaksi ensimmäistä piikkiä, joten voi ottaa loput korjaussarjasta sitten, kun palaa. Myös Malariaa vastaan tarvitsimme estolääkityksen ja W otti kyseiseen Malarian estoon myös antibioottina tunnettua Doximycin merkkistä doksisykliiniä ja itse olin enemmän Lariamin kannalla. Huhupuheiden perusteella USM tarjoaa esimerkillisesti lähes kaikki lääkkeet, joten saamme malariaan täsmälääkkeet Penangilta sinne asettumisen jälkeen. Kyseiset malarialääkkeet on ostettu vain ajalle, jonka reissaamme ennen opiskelujen alkua. W otti itselleen myös polion, joka on ilmainen, kuten itse ottamani jäykkäkouristusrokote. Tällä hetkellä seuraamme Bangkokin tulvatilannetta, sillä edessä saattaa olla kolerarokotteen ottaminen ainakin W:n osalta.

Rokotushintoja
Japanin aivokuume: (Ixiaro) 130e x 2
Hepatiitti A + B: (Havrix) 50e x 2 (+50e kolmas ja viimeinen piikki)
Lavantauti: (Vivotif) 32,40e
Lariam: (8vk kuuri/1tabl. kerran viikossa) 46e
Doximycin: (9vk kuuri/1tabl. joka päivä) 34e
Perusrokotteet: (polio, jäykkäkouristus, jne) 0e

Alkusyksyllä saimme kuningasajatuksen mennä katsomaan F1:n Malesian GP:ä, koska kumpikaan ei ollut aiemmin ollut senkaltaisessa tapahtumassa osallisena. Selvitimme lippujen hintoja ja saimme early-bird -hintoina liput sopivasti puoleen hintaan. Radan varrelle olisi päässyt muutaman euron hinnalla, mutta päätimme nähdäkin jotain ja juhlistaa kevättä ja elämää ostamalla kolmen päivän katsomoliput maalisuoralta. Näille lipuille tuli ainoastaan 65 euroa hintaa kappaleelta. Toki koko viikonloppu Sepangilla tarjoaa paljon muutakin kuin miltä se näyttää TV:ssä.

Sekä J:n että W:n kohdalla vakuutukset hoituivat erilaisten väylien kautta. Molemmat kilpailuttivat suomalaisia vakuutusyhtiöitä, mutta nämä yhtiöt eivät aina olleet innostuneita vastailemaan tarjouspyyntöihimme. W sai vakuutukset kätevästi kotivakuutuksen kautta Pohjolalta, jossa matka- sekä matkatavaravakuutukset kustantavat yhteensä noin 50 euroa vuodessa. Mutta nämä ovat voimassa vain maksimissaan kolme kuukautta kestävillä matkoilla, joten W joutui ottamaan kuusi kuukautta matka-ajanpidennystä vakuutukseensa. Kyseinen pidennys maksaa 50 euroa (sis. matka- sekä matkatavaravakuutukset) per jokainen ylimääräinen kuukausi, eli edessä oli 300 euron lasku. Itse jouduin ottamaan matkavakuutukseni kotivakuutuksen ulkopuolelta. Kilpailutuksen jälkeen päädyin Fenniaan, jolla oli 8kk:n matkustaja- ja matkatavaravakuutustarjous suhteellisen hyvin ehdoin yhteensä. Vakuutuksia vertailtaessa vaikuttavat eniten nykyiset vakuutukset, erityisesti kotivakuutus sekä mahdollinen nuorisoalennus. Myös vakuutusten ehdoissa ja omavastuuosuuksissa on huomattavia eroja.

- Pohjolan matkavakuutus & matkatavaravakuutus (3kk 50e + 6kk 300e) 350e
- Fennian matkavakuutus & matkatavaravakuutus 8kk (157,41e+77,12e) 234,53e

Muina hankintoina pitkin syksyä tuli omalla kohdalla erilaista tilausta tehtyä rinkan, puhelimen, läppärin ja muiden tarvikkeiden suhteen. Myös W päivitti tietotekniikkansa rinkkaan sopivaksi. "Alan" liikkeitä kierreltyä saimme lopulta tarvittavat tavarat ja hankinnat seuraavaksi talveksi, kevääksi ja kesäksi. Erityisenä huomiona voisi mainita myös passikuvat, joita tarvitsimme 7 kpl jo opintohakemuksiin. Näiden lisäksi niitä tulee tarvitsemaan esimerkiksi viisumeihin, joten niitä tuli otettua 12kpl, vanhojen ylimääräisten kuvien lisäksi. W päätyi tekemään samoin, jotta ei tule ylimääräistä häslinkiä passikuvien puuttumisen takia sitten rajanylityspaikoilla. Myös ISIC-kortista oli joidenkin tilausten yhteydessä hyötyä, kun sai toimituksen ilmaiseksi ja alennusta -20 % kaikista tuotteista, jolloin esimerkiksi rinkan hinta tuntui varsin sopivalta. Joten pitkää ikää ja ehjiä saumoja.

Näihin kaikkiin pakollisiin kuluihin (lennot, rokotukset, vakuutukset jne.) on hyvä varata vähintään 1000-1500 euroa, joka kyllä hupenee nopeasti, varsinkin jos ottaa kaikki rokotukset, ostaa rinkan sekä elektroniikkaa ja lentää Finnairilla.