Juttu Uutis-Vainikkalassa

Kirjoitin kuukausi sitten kotikyläni Vainikkalan Uutis-Vainikkala lehteen reissustani. Tässä on nyt tuo samainen juttu myös blogin lukijoille. Avot!



Vuoden 2011 joulukuun 13. päivä lähdin Helsingistä kohti Singaporea pelkkä menolippu taskussani. Lopullinen päämääräni oli Penangin saari Malesiassa, jossa tulisin viettämään viisi kuukautta elämästäni vaihto-opiskelun merkeissä Universiti Sains Malaysiassa. Olen ollut nyt reissun päällä viisi kuukautta ja vielä olisi reilu kolme kuukautta edessä. Lähdin reissuun kaksi kuukautta ennen opiskelujen alkua ja opiskelujen loppumisen jälkeen minulla on kaksi kuukautta aikaa palata takaisin Suomeen.

Tähän mennessä seikkailuni on vienyt minut kymmeneen eri maahan; Saksaan, Singaporeen, Vietnamiin, Kambodzaan, Thaimaahan, Malesiaan, Filippiineille, Indonesiaan, Bruneihin sekä Sri Lankaan. Olen nähnyt Aasian suurimpia kaupunkeja aina Singaporesta Filippiinien Metro-Manilaan, maailman hienoimpia paratiisisaaria kuten Gilit Indonesiassa sekä Palawan Filippiineillä ja näiden lisäksi olen nähnyt mitä erilaisimpia kulttuureja, syönyt mitä erilaisimpia ruokia ja tavannut mitä upeimpia ihmisiä.

Vietin kaksi kuukautta ennen opiskelujeni alkua kierrellen Kaakkois-Aasiaa. Singaporen kaupunkivaltio toimi hienona ensimmäisenä etappina, sillä sen länsimaalaisuus vähensi kulttuurishokin määrää. Se, että on juuri lentänyt toiselle puolen maapalloa tietäen että viettää täällä seuraavat yhdeksän kuukautta, voi tuntua aluksi kuin epätodelliselta unelta, josta ei vain herää. Singaporen jälkeen oli vuorossa eteläinen Vietnam, josta matka eteni Saigonin sekä Vietnamin suurimman saaren Phu Quocin kautta Kambodzaan. Vietin joulupyhät Kambodzassa ja kävin katsomassa muun muassa massiivista Angkorin tempelialuetta. Vuodenvaihde kului Thaimaan puolella ja Thaimaasta matka jatkui Penangille. Penagilla vietetyn viikon jälkeen matka jatkui taas Singaporen kautta Filippiineille, jossa vietin kolme viikkoa kierrellen Metro-Manilaa ja Palawanin sekä Cebun saaria ympäri. Filippiinien reissun jälkeen koitti paluu Penangille ja vaihto-opiskelijaelämän alkaminen.

Opiskelu Malesiassa on täysin erilaista kuin Suomessa. Minulla on kolme eri kurssia ja luentoja keskiviikkoisin ja torstaisin. Non scholae sed vitae discimus –fraasi pitää hyvinkin paikkansa, sillä tämä aika jonka vietän Malesiassa ei ole koulua, vaan elämää varten. Tärkeimpänä asiana näen paikallisen kulttuurin ymmärtämisen, sillä asuminen muslimimaassa on hyvin erilainen kokemus. Kun seinänaapureina on kiinalaisia, intialaisia, malesialaisia, arabeja sekä länsimaalaisia on mielenkiintoista seurata sitä miten eri ihmiset elävät omaa elämäänsä. Malesiassa on useita eri uskontoja ja tämä näkyy kaikessa. Uskonnolla on todella merkittävä asema, niin hyvässä kuin pahassa.  Eläminen tällaisessa ympäristössä on todella hieno kokemus, sillä se että osaa ymmärtää mitä ympärillään tapahtuu ja miksi, on erittäin hyödyllinen taito. Ymmärtämisen taidon lisäksi myös englannin kielen kirjallinen ja erityisesti suullinen taito on kehittynyt tässä kuukausien kuluessa, sillä esimerkiksi luennoilla opetus tapahtuu englanniksi ja englannilla on pärjännyt näissä jokaisessa maassa, jossa olen käynyt. Yleensä jos englanti ei suju toiselta osapuolelta niin asiat hoituvat viimeistään elekieltä käyttäen.

Olen reissannut myös opiskelujen lomassa paljon, sillä olen halunnut ottaa kaiken irti tästä mahdollisuudesta. Tämä on ainutlaatuinen tilaisuus reissata ja nähdä maailmaa, sillä Penangin lähellä on toinen toistaan hienoimpia paikkoja. Opiskelujen aikana olen käynyt Kuala Lumpurissa katsomassa Sepangin F1 formulakisan; Pangkorin ja Langkawin saarilla Malesiassa; Itä-Malesiassa sekä Brunein sulttaanikunnassa, jotka sijaitsevat Borneon saarella sekä Indonesiassa kahteen otteeseen; Sumatralla Lake Toballa sekä Balin ja Gilien paratiisisaarilla. Tällä hetkellä olen Sri Lankassa Nuwara Eliyan kaupungissa, joka sijaitsee 2000 metrin korkeudessa. Huomenna aamulla lähden kohti Sri Lankan etelärannikkoa ja tiedossa on mukavat kahdeksan tuntia bussissa istumista. Seuraavasta reissusta ei ole vielä tietoa, mutta etenkin eteläinen Thaimaa, kuten myös Laos sekä Myanmar kiinnostavat. Tosin aika alkaa loppua kesken.

Aasiassa on useita halpalentoyhtiöitä, joiden siivillä pääsee ympäri Kaakkois-Aasiaa. Lentäminen on nopein ja helpoin matkustamisen muoto. Myös bussilla pääsee paikasta toiseen, mutta tietyissä maissa se on todella hidasta ja osittain myös epämieluisaa. Mutta bussimatka paikallisbussissa vuorenrinteellä olevaa serpentiinitietä pitkin karaokelaulujen soidessa kovalla on kokemus, jota ei koskaan unohda.

Tässähän se koko reissun ydinajatus on eli kokemukset, niin hyvät ja huonot, joita voi myöhemmin muistella. Olen nukkunut öitä torakoiden, muurahaisten, luteiden, geckojen, rottien ja ties millaisten ötököiden seurassa. Silti suurin osa majoituksista on ollut hyviä, vaikka keskimäärin olen maksanut niistä 10 euroa yöltä. Halvimmillaan majoitus on löytynyt 2,5 euron hintaan ja kalleimmillaan 25 euron hintaan. Melkein jokaisen majapaikan olen hankkinut vasta paikan päältä, eli olen lähtenyt rinkka selässä kiertelemään majapaikkoja ympäri ja valinnut niistä sopivimman. Mitä sitten jos suihkusta ei tule lämmintä vettä tai yövieraina vilistelee pari torakkaa. Kaikkeen tottuu.

Kokemuksia on myös kertynyt niin reissaamisesta lentokoneella, bussilla, moottoripyörällä, tuktukilla, veneellä, junalla kuin kävellenkin. Vietnamin ja Kambodzan raja tuli ylitettyä moottoripyörän kyydissä ilman kypärää, rinkka kuskin jaloissa; Vietnamin vesillä pikaveneessä katselin kun aasialaiset kärsivät merisairaudesta ja etsivät oksennuspusseja; Sri Lankassa minibussi pujotteli 2000 metrin korkeudessa vuoren rinteellä olevien teeplantaasien läpi; Indonesiassa paikallisbussissa soi karaoke niin kovalla että piti kaivaa korvatulpat esille ja saman reissun aikana tapahtui rengasrikko, ja vieressäni ollut pikkutyttö oksensi syliinsä. Kaakkois-Aasian liikenteestä voisi yleisesti sanoa, että se on kuin hallittu kaaos. Kaaokseen kuuluu muun muassa järjetön määrä moottoripyöriä ja autoja sekä formulamaiset ohitukset mutkassa vastaantulevien kaistalla. Silti homma toimii yllättävän hyvin ja itsekin olen tottunut tähän hallittuun kaaokseen, sillä olen vuokrannut Penangilla moottoripyörän.

Kokemuksen piikkiin menee myös seuraava asia, eli ruoka. Kaakkois-Aasiassa ruoka on erittäin keskeisessä roolissa ja sitä saa kaikkialta ja yleensä halvalla. Malesiassa ruoka-annos maksaa noin euron ja Penang on kuuluisa ruoastaan, sillä siellä on tarjolla malaijien, kiinalaisten sekä intialaisten ruokaa. Parhaat ruoat ovat olleet Kambodzassa ja yleensä hyvän ruokapaikan tunnistaa siitä, että siellä on paljon pelkkiä paikallisia ja ruokalistat ovat paikallisella kielellä. Yleensä tällaiset paikat ovat niin sanottuja katukeittiöitä, eli ne löytyvät kadun varrelta, moottoritien vierestä ja paikallisten asuinalueilta. Parasta sokkotilaamisessa on se, että et välttämättä yhtään tiedä mitä tilaat. Ruoka-annoksen saatuani olen yllättynyt pääosin aina positiivisesti. Normaalisti saa vielä itse päättää haluaako ruokansa tulisena vai ei. Erikoisimmat kulinaristiset nautinnot ovat sattuneet Kambodzassa, jossa söin heinäsirkkaa sekä sian sisäelinkeittoa. Sisäelinkeitosta ainoa tunnistettava sian osa oli (onneksi) vain kärsä. Lisäksi olen syönyt esimerkiksi grillissä paistettua isoa mustekalaa, tuoretta Lake Toban kraaterijärvestä naarattua kalaa sekä useita ruoka-aineita, joista en tiedä tähänkään päivään mennessä mitä niissä oli, mutta hyvältä ne ovat maistuneet.

Kaakkois-Aasia on näyttänyt minulle useita eri puoliansa ja yhtenä parhaimpana näistä ovat paikalliset asukkaat. He jaksavat hymyillä vaikka heillä menisi kuinka huonosti, sillä he uskovat että huominen on parempi päivä. Tästä meillä materialistisessa länsimaailmassa elävillä olisi hyvä ottaa oppia. Olen pyrkinyt reissuillani elämään keskellä paikallisia, eli en ole halunnut mennä turistirysiin tai vastaaviin paikkoihin jossa on paljon länsimaalaisia turisteja. Näissä paikallisissa paikoissa olen myös törmännyt kaikista hienoimpiin ihmisiin tämän reissun aikana. He ovat aitoja ihmisiä, jotka hymyilevät, morjestavat, neuvovat ja tulevat juttelemaan. Vaikka he eivät osaisi sanaakaan englantia, niin silti he haluavat auttaa. Kiitokseksi he eivät halua mitään muuta kuin hymyn ja sanan kiitos. Toisena äärilaitana ovat turistirysien huijarit, jotka tulevat juttelemaan vain rahankiilto silmissään.

Aika tuntuu menevän liiankin nopeasti, sillä opintoja on jäljellä enää kuukauden verran. Tämän jälkeen alkaa paluumatkani kohti Suomea. Kesäkuun viimeinen päivä lähden Kuala Lumpuriin ja sieltä matkani jatkuu Phnom Penhiin Kambodzaan. Tämä on ainoa varma osio paluumatkassani tällä hetkellä. Uskon että paluumatka tulee jatkumaan Kambodzasta Etelä-Vietnamin ja Saigonin kautta junalla kohti Pohjois-Vietnamia, josta matka jatkuu Hong Kongiin ja Macauhun. Näiden jälkeen on vuorossa Shanghai, Tianjin ja Peking. Pekingistä nousen junaan, joka vie minut Mongolian arojen kautta Venäjälle Siperiaan. Trans-Siperia junarata jatkuu aina Moskovaan saakka ja paluumatkani viimeinen etappi on (toivottavasti) matka Allegrolla Pietarista Vainikkalaan.

Olen tähän mennessä elänyt aivan mahtavat viisi kuukautta ja voin rehellisesti todeta, että tämä aika on ollut elämäni parasta aikaa. Suosittelen kaikille, joilla tilaisuus vain on, niin vaihtoon lähtemistä. Ette tule katumaan! Myös muille suosittelen erittäin lämpimästi lähtemistä kohti Kaakkois-Aasiaa ja suuntaamaan muualle kuin niihin tuttuihin Thaimaan lomakohteisiin. Erityisesti Kambodza, Sri Lanka, Filippiinit sekä Borneo ovat käymisen arvoisia paikkoja.

Matkakokemuksiani sekä loppumatkaani voi seurata blogistani, josta löytyy myös kuvia jokaisesta reissukohteestani: http://menolippuaasiaan.blogspot.com/

13.5.2012 Nuwara Eliya, Sri Lanka

Angeles City (lisäksi Singapore ja Penang)

Teknisten ongelmien vuoksi hyppäämme Cebua koskevan blogitekstin yli ja siirrymme paluumatkaamme. Cebusta tulee tarinaa sitten myöhemmin.

Paluumatkamme, eli matkamme Filippiineiltä Malesiaan Penangin saarelle, alkoi 30.1 maanantaina ja loppui 1.2 keskiviikkona klo 00:05 kun saavuimme Penangin lentokentälle. Meillä oli kolme lentoa reilun vuorokauden sisään ja näistä ensimmäinen oli Cebusta Angeles Cityyn, tuohon samaan kaupungiin jonka kautta saavuimme Filippiineille kolmisen viikkoa sitten. Tällä kertaa tosin viettäisimme yhden yön Angeles Cityssä, sillä lentomme kohti Singaporea lähti Angeles Cityn Clarkin lentokentältä tiistaina 31.1.

Viimeinen Cebu Airin lentomme kuljetti meidän Clarkin kentälle, jonne saavuimme klo 18 jälkeen, jolloin ulkona oli jo pimeää. Matkalaukkuja odotellessamme törmäsimme korealaiseen kaveriin nimeltä Yonggu. Hänkin oli menossa keskustan suuntaan, joten nappasimme lentokentältä kolmistaan taksin ja otimme kohteeksi Fields Avenue kadun, jolla on suuri majoitusliikkeiden keskittymä. Clarkin lentokentän takseilla on kartelli, tai oikeastaan koko kaupungissa ei ole yhtään taksia, vaan näistä ajoneuvoista käytetään nimityksiä limusiini. Eli käytännössä ne ovat pimeitä takseja joissa ei ole mittaria, mutta jossain limusiineissä on tosin taksin kyltti katolla. Limusiinit kuskaavat matkustajia Angeles Cityn keskustaan kiskurihinnoilla. Pitkien neuvotteluiden jälkeen sovimme kyydin hinnaksi 300 pesoa, eli reilu viisi euroa. Lähtöhinta oli 500 pesoa. Yksi vaihtoehto on ottaa jeepney keskustaan, mutta rinkkojen kanssa se on melkein mahdoton vaihtoehto. Muut kyydit kuten mopotaksit yms. ovat kielletty keskustan ulkopuolella.

Yonggu oli jatkamassa matkaansa seuraavana päivänä Bangkokin suuntaan, joten lähdimme kolmistaan etsimään majoitusta yhdeksi yöksi. Muutaman hotellin kierrettyämme löysimme kolmen hengen huoneen hintaan 1800 pesoa yöltä, eli hinnaksi tuli se perus 600 pesoa per pää, joka on noin 11 euroa. Illan vietimme tutustuen tähän enkelten kaupungiin, jonka voisi tiivistetysti sanoen olevan Thaimaan Pattaya minikoossa. Kaupungissa ei ollut mitään kuvattavaa, joten itse en edes jaksanut ottaa kameraa esille.

Viimeinen paluumatkapäivämme alkoi tiistaina, jolloin lähdimme kolmistaan etsimään taksia, tai limusiinia, jolla pääsisimme takaisin lentokentälle. Näitä kulkupelejä ei näkynyt liikenteessä yhtään, joten jouduimme ottamaan limusiinin lähellä olevan ostoskeskuksen pihalta. Hinta oli se tuttu 300 pesoa per suunta. Myös jeepneyn olisi saanut vuokrattua kokonaan, mutta kuskit pyysivät kyydistä lentokentälle 500-600 pesoa! Clarkin lentokentällä oli pientä häslinkiä, sillä lähtöselvitystiskillä virkailijatyttö unohti pistää rinkkaani määränpäätarran, joten rinkka lähti hihnalle ilman tietoa määränpäästä. Onneksi huomasin tämän ja sanoin siitä virkailijalle joka totesi tyynesti "hups, unohdin laittaa sen laukkuusi". Seuraavat 10 minuuttia kuluivat kun odottelin rinkkani saapumista takaisin tiskille. Pyysin siis, että haluan nähdä rinkkani ja sen, että rinkassani on tuo kyseinen määränpäätarra kiinni. Clarkin kentällä lentokenttämaksu ulkomaanlennoille on 600 pesoa. Kyseinen summa on hyvä olla mukana, muuten ei pääse lennolle ja maasta pois. Se maksetaan käteisellä heti lähtöselvityksen jälkeen erilliselle tiskille. Ilman kyseistä maksua ja siitä saatua kuittia ei pääse turvatarkastuksesta läpi.

Yonggu jäi Clarkin kentälle odottelemaan Bangkokin iltalentoaan. Hän oli reissannut muutaman kuukauden verran Aasiaa ympäri ja aikoi reissata melkeinpä koko loppuvuoden. Suunnitelmiin kuului tosin käydä jossain vaiheessa Koreassa parin kuukauden tauolla ja jatkaa reissua sen jälkeen. Kutsuimme hänet käymään Penangilla, saas nähä osuuko Malesia reitille.

Lentomme Clarkista Singaporeen lähti ihme kyllä ajoissa ja saavuimme Singaporeen täysin aikataulussa. Myös rinkat saapuivat perille. Lentoyhtiönä oli sama tuttu kuin Filippiineille tullessa, eli Seair. Lentokonekin oli täysin sama ja tällä kertaa sähköt eivät katkenneet missään vaiheessa. Lennon aikana täytimme tutut maahantulo- ja maastalähtemiskortit. Saavuimme Singaporen budjettiterminaalin, josta otimme taksin ykkösterminaaliin. Airasia on ainut halpalentoyhtiö joka operoi ykkösterminaalista. Budjettiterminaalista olisi päässyt ykkösterminaaliin myös lentokenttäsukkulalla, mutta tähän matkaan olisi sisältynyt kävelyä noin 20 minuutin edestä, joten päätimme että taksi on paras ja helpoin vaihtoehto siirtymiseen. 

Meillä oli reilu kolme tuntia aikaa seuraavan lentomme lähtemiseen, joten kerkesimme oikein hyvin siirtyä ykkösterminaaliin, syödä sekä siirtyä portille odottamaan lennon lähtemistä. Singaporen kentän ykkösterminaalissa jokaisella portilla on oma turvatarkastus, eli vettä saa viedä aina lähtöportille saakka. Portin sisälle ei saa viedä omia vesiä, eikä sieltä saa ostettua vettä. Siellä on kyllä vesihana...

Lennolla oli jalkatilaa

Viimeinen lentomme oli Airasian Singaporesta Penangille. Käytössämme oli makuupaikat, sillä noin 1/20 koneesta oli täynnä. Kyseinen lento oli jopa etuajassa perillä, aikamoista. Paluumatkamme viimeinen etappi oli Penangin lentokentällä vietetty yö. Menimme lähtevien lentojen aulassa oleville hierontatuoleille ottamaan lepoa. Kenttä hiljeni puolenyön jälkeen ja heräsi siinä viiden aikaan aamulla. Paluumatkamme ja reissumme ensimmäinen osio oli ohi. Horisontissa odottavat oma asunto, opiskelut yliopistolla ja vaihtarielämä.

J:n kuvat Angeles Citystä

Metro-Manila (lisäksi Singapore & Angeles city)

Lähdimme Penangilta kohti Filippiinejä keskiviikkona 11.1. Olimme ostaneet edellisenä iltana Penangin uudelta bussiasemalta liput yöbussiin, joka veisi meidät Singaporeen. Bussimatkaa varatessa kannattaa selvittää mahdollisimman tarkkaan että millainen bussi kyseisellä firmalla on. Valitsimme Konsortium Express bussiyhtiön, jonka yöbussi oli varustettu vajaalla 20 ns. lätkäpelaajapenkillä, eli tilaa riitti ja nukkuminen onnistui hyvin. Edessä olevan penkin selkänojassa oli pieni näyttö, josta pystyi katselemaan leffoja ja kuuntelemaan musiikkia. Vessaa ei tietenkään ollut ja kyseessä oli perus kymmenen tunnin reissu. Bussi lähti vain puolisen tuntia myöhässä ja ilmastoinnista johtuvan erittäin viileän matkan jälkeen saavuimme Singaporeen kahdeksan pintaan aamulla, eli matkaan meni tosiaan vain se luvattu kymmenen tuntia, joka oli yllättävää.

Malesian ja Singaporen rajalla nousimme Malesian puolella bussista ja kävelimme raja-aseman läpi ja saimme leimat passiimme. Tämän jälkeen bussi jatkoi matkaa ja menimme Singaporen raja-asemalle, jossa nousimme bussista ja otimme kaikki tavaramme kantoon. Raja-asemalla piti täyttää maahantulo- ja maastalähtökortit ennen kuin meni virkailijan juttusille. Virkailijan tenttauksen jälkeen pääsimme tullin syyniin ja lopulta kävelimme bussillemme, joka oli vaihtunut tällä välin toisen firman kulkupeliin. Singaporen keskustaan päästyämme nappasimme taksin ja otimme suunnaksi jo toistamiseen Singaporen lentokentän Changi Airportin.

Changin budjettiterminaaliin saavuttuamme aloimme etsiä lentoamme. Ei löytynyt. Olimme ostaneet lentomme Tiger Airwaysin kautta ja lennon piti lähteä klo 10.10. Lopulta lennon numero paljasti että lento lähteekin klo 11.40 ja lentoyhtiönä toimii epävarma Seair. Lopulta lento lähti joskus kahdentoista jälkeen, eli perus pari tuntia myöhässä. Turvallisuuden tunnetta lisäsi erityisesti se, että Filippiinien presidentti Benigno Aquino III oli reilu vuosi sitten siunannut kyseisen koneen. Siunaukset auttoivat, sillä koneesta ei lähtenyt sähköt kesken lennon, toisin kuin siinä vaiheessa kun lentoemot näyttivät pelastautumisrituaalit. Silloin koneesta lähti sähköt kahteen kertaan. Nice.

Saavuimme Filippiineille ja Angeles Cityn Diosdado Macapagal International Airport lentokentälle reilu pari tuntia aikataulusta myöhässä ja päätimme jo lennon aikana, että jatkamme matkaa suoraan Manilaan, sillä kumpaakaan ei kiinnostanut lähteä etsimään Angeles Citystä majoitusta yhdeksi yöksi. Palaisimme Angeles Cityyn kumminkin Filippiinien reissumme viimeisessä vaiheessa. Ostimme lentokentältä minibussikyydin Manilaan, hintaan 350 pesoa peri naama, eli seitsemän euroa. Minibussi odotti sitä, että tupa tulisi täyteen ja kun auto oli lopulta tunnin odottelun jälkeen täynnä, niin lähdimme kohti Manilaa. Matka kesti pari tuntia ja saavuimme Manilaan pimeyden vallitessa. Tai niin ainakin luulimme.

Manila Cityä halkovan joen pohjois-puoli

Manila on vain yksi kaupunki järjettomän kokoisessa Metro-Manilassa, joka on huima, 12 miljoonan asukkaan kokonaisuus, joka tuntuu jatkuvan loputtomiin. Liikenne on jotain sanoin kuvaamatonta, samoin ruuhkat. Minibussimme piti jättää meidät Roxas Boulevard kadulle, jossa on paljon majoituksia, mutta se jättikin meidät EDSA kadulle, joka on lähellä Manilan uutta lentokenttää Ninoy Aquino International Airportia. Se taas sijaitsee monen kilometrin päässä siitä minne luulimme saapuneemme. Takanamme oli vajaa vuorokausi yhtäjaksoista reissaamista sekä kolme eri maata ja näillä eväillä lähdimme etsimään majoitusta miljoonakaupungista tietämättä yhtään missä olemme. Olimme siis Metro-Manilassa, tarkalleen ottaen Pasay Cityssa. Majoitusta ei löytynyt mistään, joten päätimme hypätä taksiin, joka etsi meille majoitusta 300 peson, eli kuuden euron hintaan. Kyseinen etsintäreissu vei tunnin, johon mahtui noin viisi erilaista majoituspalvelua. Jouduimme ottamaan 2000 pesoa yöltä maksavan majapaikan, eli hintaa sillä oli huimat 40 euroa. Saimme sentään 500 peson alennuksen, sillä listahinta oli 2500 pesoa. Jouduimme pakon edestä yöpymään kyseisessä majapaikassa kolme yötä, sillä ensimmäisen nukutun yön jälkeen olimme niin väsyneitä, ettemme jaksaneet etsiä uutta majoitusta ja toisen yön jälkeen oli vaan hyvä, että majoitus on lentokentän lähellä.

Makati City

Nukuimme reilut 12 tunnin unet ja heräsimme iltapäivällä. Tsekkasimme netistä että Suomen suurlähetystö olisi auki vielä tunnin ja googlemaps kertoi, että se on vain reilun neljän kilometrin päässä Makati Cityssa, joten päätimme ottaa taksin suurlähetystöön. Miksi? No äänestämään tietenkin! Äänestyskoppi sijaitsi 21. kerroksessa ja näkymät ikkunasta olivat siistit. Harvoin sitä pääsee äänestämään tällaisessa miljöössä. Loppupäivän kiertelimme tätä Metro-Manilan bisneskeskusta ympäri ja katselimme järkyttävän kokoisia pankkirakennuksia, joiden edessä oli vartijoita pumppuhaulikot kädessä. Lopulta eksyimme ostoskeskusalueelle, jossa vietimme loppupäivän.

Makati Cityn pankki- sekä katumaasturiloistoa

Seuraavana päivänä lähdimme kohti Manilaa, eli koko metropolialueen "keskustaa". Kävely Metro-Manilassa on vaikeaa ja todella hidasta, joten otimme taksin lähimmälle skytrain asemalle, josta irtosi 15 pesolla lippu Manilan Central Terminal asemalle. Skytraineja kulki usein ja ne olivat ihan ok kunnossa. Matka keskustaan ei vienyt kuin parikymmentä minuuttia. Perille päästyämme lähdimme kävelemään Manilan keskustassa olevan joen pohjoispuolelle ja päädyimme maailman vanhimpaan Chinatowniin. 

Chinatown

Chinatownista kävelimme Manilan vanhimmalle alueelle, joka on Intramuros, espanjalaisten vanha linnoitus. Tutustuimme muurien sisäpuolelle polkupyörätaksin avulla. Poika kuskasi meitä tunnin ajan 100 peson hintaan ympäri Intramurosta. Nykyään siellä on lähinnä yliopistoja kuten myös golf-kenttä. Loppupäivän vietimme viereisessä ostoskeskuksessa. Laadukkaita t-paitoja sai kolmen euron hintaan, pikeepaitoja kuuden euron ja kauluspaitoja 10-20 euron hintaan. Erityisesti merkkivaatteita sai 50% alennuksella, eli todella halvalla.

Intramuroksen portti

Metro-Manila on kaikin puolin huima kaupunki. Aikoinaan Pariisiin ja Lontooseen rinnastettu kaupunki koki toisen maailmansodan aikana suuren tuhon, ollen yksi eniten pommitetuimmista kaupungeista. Tämä näkyy katukuvassa edelleen.

Erityisesti mieleemme jäivät jeepneyt, nuo bussinkorvikkeet. Osa näistä jeepneystä olivat kuin ydintuhojen jäljiltä ja osa taas erittäin tappiin asti tuunattuja. Toinen mieleenpainuva asia on Metro-Manilan koko, se on jotain käsittämätöntä. Samoin liikenne ja ruuhkat. Kannattaa ennen taksiin hyppäämistä selvittää, että mihin suuntaan haluaa mennä ja näin ollen mennä sille puolen katua. Muuten taksi joutuu tekemään u-käännöksen ja sopivan u-käännöspaikan löytymiseen, tai oikeastaan sinne pääsemiseen, voi mennä esimerkiksi 15 minuuttia. Kolmantena asiana on pikaruoka. Jokaisessa kulmassa oli McDonalds ja sitä vastapäätä tai vieressä Chowking, Jollibee ja Dunkin Donuts. Nämä olivat auki ympäri vuorokauden. Manilalaisille pikaruoka maistuu ja se näkyy. Pikaruoka-annoksen saa halvimmillaan noin euron hintaan. Kaikista niistä maista, joissa olemme käyneet, niin Filippiiniläiset ovat kaikista amerikkalaisimpia. Osin historia kertoo, että miksi näin on.

W:n kuvat Manilasta

J:n kuvat Manilasta

Singapore

Saavuimme Singaporeen keskiviikkona 14.12.2011 klo 17 paikallista aikaa. Täällä kello on kuusi tuntia enemmän kuin Suomessa, joten tiedossa oli kovat jetlagit. Lento saapui  maailmalla mainettakin niittäneeseen Changi International Airportiin ajallaan ja kasvojamme vastaan pamahti trooppinen kuumuus. Itse jouduin passintarkastuksessa ja tullissa tiukempaan syyniin, ehkäpä siksi että taidan näyttää rikolliselta ilman hiuksia? Passintarkastaja tenttasi nimeäni useita kertoja. Tsekkasi varmaan samalla onko kohdallani hakuja. No eipä ollut, joten päästiin tullialueelle, jossa rinkkani jäi läpivalaisulaitteeseen ja kolme tullivirkailijaa alkoi tutkailemaan sen sisältöä läpivalaisukoneen kautta. Eivät vissiin löytäneet yhtään purukumia, joten pääsin jatkamaan matkaa.

Olimme varanneet Singaporen hotellin etukäteen ja sinne päästäksemme otimme kentältä taksin. Taksi maksoi 20 Singaporen dollaria, eli noin 6e per pää. Hotelli sijaitsee Geylangin kaupunginosassa noin neljän kilometrin päässä keskustasta. Varasimme hotellin Hotel  81 ketjusta Hotels.comin kautta ja hotellimme oli Hotel 81 Geylang. Yö maksoi 20€ per pää. Huoneemme oli simppeli kahdella sängyllä varustettu ilmastoitu luukku. Hotellipoika aloitti ahkerasti siivoamiset kello 3.40 aamulla ja päätti siivousurakkansa siinä kasin pintaan illalla, jolloin hän tuli tänne vaihtamaan lakanat. Toimelias kaveri tosiaan. Saimme myös ilmaisen langattoman nettiyhteyden käyttöömme.

Singaporen keskustaan pääsimme helposti metrolla, joka maksaa noin reilu 2 Singaporen dollaria per suunta Geylangista. Lipunmyyntikone sylkee vihreän kortin uumenistaan, jolla pääsee metrolaitureille. Kun matkan jälkeen tuon kortin palauttaa automaattiin, saa 1S$ pantin takaisin, eli metrolla liikkuminen on todella halpaa, helppoa, turvallista, mukavaa ja tehokasta. Metroa ei oikeastaan koskaan tarvinnut odottaa minuuttia kauempaa. Singapore on aika länsimaalainen valtio, joten suurta kulttuurishokkia emme ole vielä kokeneet. Kyseinen kaupunki sopi tästä syystä loistavasti meidän ensimmäiseksi etapiksemme.

Singaporen keskusta on täynnä korkeita pilvenpiirtäjiä, tsekatkaa kuvat! Valkokauluspaitajengi painaa kymmenen  tunnin duunipäivää pilvenpiirtäjissä. Keskustassa on paljon turisteja, pääosin aasialaisia ja muutamia länkkäreitäkin näkyi. Länkkärit olivat pääosin 50-60v perheellisiä brittejä tai jenkkejä. Kaupungin keskusta on täynnä ostoskeskuksia ja käytännössä ihmiset kävelevät maan alla olevissa ilmastoiduissa käytävissä, jotka yhdistävät ostoskeskukset sekä metroasemat keskenään. Näiden käytävien varrella on todella paljon erilaisia laatuliikkeitä.

Öinen keskusta

Laatuliikkeiden vastapainoksi kannattaa katsastaa Chinatownin pöhinä. Alue kuhisee pieniä ja sekavan oloisia kauppoja, vierekkäin voi löytää jalkahierontamestan, tatuointiliikkeen sekä matkatoimiston. Chinatownissa myydään erityisesti yllätys yllätys kiinalaisia tuotteita, aina lääkkeistä vaatteisiin. Tällä hetkellä toppatakit ja talvivaatteet ovat kovassa suosiossa. Itse nappasin mukaani uberhienon repun ja J shoppasi sukat. Huomionarvoista on todellakin se, että kaikkialla Singaporessa on joulualet tällä hetkellä! Näihän sen pitäisikin olla, alet ennen joulua. Chinatownissa palloilessamme eksyimme vahingossa Hawker centeriin. Se oli aivan loistava paikka. Nautimme friteerattuja (isoja) siipiä 1S$ kappalehintaan.

Paikka jossa on pakko käydä - Hawker Center

Chinatownin jälkeen hyppäsimme metroon ja menimme käymään Little Indiassa. Ulkona satoi vettä, joten palloilimme lähimpään "ostoskeskukseen" ja kohta löysimme itsemme aivan sattumalta taas Hawker centeristä. Itteä hiuko taas ni tilasin naan-leivän. 1S$ hintaan noita söisi useammankin. Little Indian jälkeen menimme metrolla takaisin Singaporen keskustaan nauttimaan öisestä kauniisti valaistusta keskustasta.

Tämän jälkeen lähdimme metrolla takaisin Geylangiin ja menimme syömään merellisen nuudelikeiton ja pääsimme myös korkkaamaan syömäpuikot, avot! Olimme käytännössä Geylangin ainoat länkkärit, joten saimme huomiota osaksemme. Palvelu kyseisessä kaupunginosassa oli todella mukavaa ja avointa. Singlishtä tosin oli välillä vaikea ymmärtää, mutta riitti kun hymyili ja nyökkäili niin kaikki olivat tyytyväisiä.

Katukeittiön nuudelimätöt

Singapore on kaikenkaikkiaan todella mielenkiintoinen ja toimiva kaupunki. Täällä kannattaa aivan ehdottomasti vierailla ja tämän lisäksi käydä keskustan ulkopuolisilla alueilla. Ihmiset ovat mukavia ja lämpimiä, tänne voisi jopa muuttaa asumaan! Kaduilta löytyy taidetta ja miljöö on hyvin miellyttävä. Jouluinen Singapore kuittaa, huomenna kohti Vietnamia ja Saigonia!

Jouluisa Singapore

Ps. ylimmässä kuvassa näkyy Marina Bayn taustalla vedessä lillumassa useita valkoisia palloja. Singaporessa aiotaan juhlia uutta vuotta raikallaasti ja kyseiset pallot valaistaan eri väreillä. Törmäsimme matkoillamme paikkaan jossa kyseisiin palloihin sai kirjoittaa uudenvuoden toiveen ja pakkohan meidän oli kirjoittaa oma toiveemme!

UV toiveemme oli vaatimaton

W:n kuvat Singaporesta

J:n kuvat Singaporesta

Jouluisat matkakuvat

Matkan alkaessa myös matkakuvia on vihdoin alkanut virtaamaan kameroihin. Kuvia on lähinnä synkästä Suomesta, matkan varrelta ja Singaporen idyllisestä kaupunkivaltiosta.

J:n matkakuvat

W:n matkakuvat

Kuvat löytyvät aina oikealta 'Materiaalit' -kohdasta. Kuvat on otettu eri kameroilla ja toistoa 'pyritään' hillitsemään, mutta aina sitä ei halua tehdä.

Sitten J & W lähtee syömään. Tiedossa katukeittiön antimia!

Viisumit - missä tarttee ja missä ei?

Viisumikäytännöt Kaakkois-Aasiassa Suomen kansalaisen perspektiivistä sekä reissujärjestyksen mukaan. Hinnat USD:na eli Amerikan dollareina:

- Singaporeen ei tarvitse viisumia, ja maahan tullessa myönnetään 14-30 päivän oleskelulupa. (Saimme 90 päivän leiman passiimme sekä ensimmäisellä, toisella sekä kolmannella kerralla. Maahantulo- ja maastapoistumiskortit täytettiin lentokoneen laskeutuessa. Bussilla Singaporeen tultaessa maahantulokortti pitää täyttää itse ennen tullikopille menoa.)

- Vietnamiin ei tarvitse viisumia, jos matka kestää alle 15 päivää. (Saimme 15 päivän leiman sen jälkeen kun kerroimme matkasuunnitelmamme Saigonin lentokentän rajavirkailijalle. Emme täyttäneet maahantulo- tai maastapoistumiskortteja. Toisella kerralla bussihenkilökunta keräsi matkan alussa passimme pois leimaamista varten ja rajamuodollisuudet Kambodzan ja Vietnamin rajalla hoituivat helposti mutta hitaasti. Saimme 15 päivän leiman passiimme, eikä meidän tarvinnut kertoa matkasuunnitelmaamme tai täytellä mitään lappusia.)

- Kambodzaan tarvitsee viisumin ja sen saa rajalta/lentokentältä hintaan 20$. (Maksoimme kuukauden mittaisesta kertaviisumista 22$ rajavirkailijalle Vietnamin ja Kambodzan rajalla (yksi passikuva vaadittiin, ilman passikuvaa hinta 25$) ja täytimme monet eri lappuset muun muassa viisumia varten sekä maahantulo- ja maastapoistumiskortit. Lentämällä Phnom Penhiin piti täyttää lentokoneessa maahantulo- sekä maastapoistumiskortit sekä tulliselvityskaavake. Viisumi ostettiin lentokentältä hintaan 20$ ja sitä varten vaadittiin yksi passikuva.)

- Thaimaahan ei tarvitse viisumia alle 30 päivää kestävillä matkoilla. (Saimme 14 päivän leiman rajalla. Maahantulo- ja maastapoistumiskortit piti täyttää. Toisella reissulla sama juttu. Kolmannella reissulla muuten sama juttua, mutta passintarkastaja löi 30 päivän leiman keskelle tyhjää sivua.)

- Malesiaan ei tarvitse viisumia, jos matka kestää alle 90 päivää. Me saimme yliopistomme kautta opiskelijaviisumit. Niiden saaminen kesti 2-4 viikkoa, joka tarkoitti sitä että passimme makasivat jonkun viraston pöydällä tuon ajan verran. (Ensimmäisellä visiitillä Malesiaan saimme Penangin lentokentällä 90 päivän leiman passiimme, kuten myös toisella.)

- Filippiineille ei tarvitse viisumia, jos matka kestää alle 21 päivää. (Saimme suoraan 21 päivän leiman passiimme, eikä meidän tarvinnut esittää mitään dokumenttia siitä milloin aiomme poistua maasta. Maahantulokortin sekä tulliselvityslomakkeen täytimme lentokoneessa, maastapoistumiskorttia ei ollut.)

- Indonesiaan tarvitsee viisumin ja maahan saavuttuaan pitää ostaa 25$ arvoinen kertaviisumi, joka on voimassa 1-30 päivää. (Saavuimme Medanin lentokentälle, josta ostimme viisumin. Tarjolla ei ollut enään halvempaa 7 päivän viisumia, vaan kaikkien oli ostettava 25$ viisumi. Sama homma Balilla Denpasarin lentokentällä.)

- Bruneihin ei tarvitse viisumia, jos matka kestää alle 30 päivää. (Sain 30 päivän leiman rajalla passiini. Jos maahan haluaa viedä alkoholia, joutuu täyttämään erillisen keltaisen lapun tullia varten.)

- Sri Lankaan tarvitsee viisumin (1.1.2012 alkaen), tai oikeastaan sähköisen matkustusluvan. Sen saa hankittua etukäteen sähköisesti tai vasta perillä lentokentällä. 30 päivän douple entry lupa maksaa etukäteen hankittuna 20$ ja lentokentältä hankittuna 25$. (Täytin lentokoneessa maahantulokortin ja ostin viisumin 25$ hintaan Colombon lentokentältä.)

- Laosiin tarvitsee viisumin ja sen saa ostettu rajalta/lentokentältä 35$ hintaan. (Täytin lentokoneessa maahantulo- sekä maastapoistumiskortit ja kentällä ostin 30 päivän viisumin, joka maksoi 35$ ja sitä varten vaadittiin yksi passikuva.)

- Kiinaan tarvitsee viisumin ja single entry viisumi on 60€, douple entry 90€ ja multiple entry 120€. Viisumi pitää anoa etukäteen.

- Hong Kongiin ja Macaoon ei tarvitse viisumia, jos matka kestää alle 90 päivää.

- Mongoliaan tarvitsee viisumin ja 5 päivän transit-viisumi maksaa 30€ ja 30 päivän viisumi 50€. Mongolian viisumi pitäisi saada maan rajalta jollei matkailijan "lähtömaassa" ole Mongolian konsulaattia.

- Venäjälle tarvisee viisumin ja kertaviisumilla voi olla maassa maksimissaan 30 päivää, ja se kustantaa noin 70-80€. Viisumi pitää anoa etukäteen.


Kiinaan, Mongoliaan ja Venäjälle pitää hankkia viisumit ennen kuin saapuu maahan, mutta Mongolian tapauksessa viisumin voi saada myös rajalta. Yllä olevat eurohinnat ovat kyseisten maiden viisumien hinnat Suomesta hankittuna. Emme voi hankkia kyseisiin maihin kertaviisumeita nyt Suomessa ollessamme, sillä kyseiset viisumit ovat voimassa vain muutamia kuukausia ja me me olemme menossa kyseisiin maihin vuoden 2012 kesällä. Näin ollen hankimme viisumit Kiinaan, Mongoliaan ja Venäjälle ennen paluumatkamme alkua tai paluumatkamme aikana. Allekirjoittaneella on vuoden viisumi Venäjälle, joten siinä on yksi murhe vähemmän.


Viisumivinkkinä seuraava, eli Amerikan dollarit ovat käypää valuuttaa jokaisen viisumin kohdalla. Useasti viisumi on mahdollista ostaa myös paikallisella valuutalla, mutta kurssi voi olla huonompi. Jossain paikoissa on mahdollista maksaa viisumi myös esimerkiksi euroilla (yleensä turistipaikoissa, kuten Balilla). Eli dollareita kannattaa olla aina mukana ja mieluusti pieniä seteleitä ja tasaraha! Lompakkoon kannattaa ottaa myös passikuvia mukaan, sillä niitä tarvitsee tiettyjen maiden viisumia hankkiessa.

Pelkkä menolippu

Matka-tj:n ollessa riittävän vähän, on hyvä aika korkata tämä kyseinen blogi, joka siis toimii seikkailujemme aikana parhaana tiedonvälityskanavana. Pääasiassa kirjoitamme siitä millaista on elää Aasiassa, erityisesti Malesiassa. Lisäksi blogiin tulee tarinaa niistä kaikista paikoista, joissa tämän seikkailumme aikana käymme. Blogiin ilmestyy tekstiä, sekä kuvia ja esimerkiksi tämän tapaista taustadataa, joka löytyy myös tuosta oikealla olevasta "materiaalit" kohdasta.

Mutta joo, itse ajatus vaihto-opiskelusta heräsi jo vuosia sitten. Sekä J:n ja W:n kohdalla ideaali vaihtopaikka oli sellainen, joka on mahdollisimman kaukana Suomesta. Myöskään mahdollinen trooppinen ilmasto ei olisi pahitteeksi... Useiden benchmarkkausten jälkeen parhaaksi paikaksi valikoitui Malesia ja Penang. Aasia nyt on muutenkin mielenkiintoinen alue aina kulttuurista lähtien, puhumattakaan Aasian nykytilasta, jota kuvaa hyvin seuraava artikkeli; "Aasia vetää maailman talouskasvua". On siistiä päästä asumaan maanosaan, joka on aluetieteen näkökulmasta todella mielenkiintoinen. Ehkäpä matkalta tarttuu mukaan myös gradumatskua.

Vaihtoyliopistomme on USM, Universiti Sains Malaysia, joka sijaitsee Luoteis-Malesiassa Penangin saarella. Kevätlukukausi alkaa helmikuussa ja loppuu kesäkuun lopulla.

Olemme J:n kanssa suunnitelleet reissuamme jo useiden kuukausien ajan ja seuraavanlaiset pläänit on jo isketty lukkoon: Lentomme kohti Aasiaa lähtee Helsingistä 13.12.2011 tiistaina. Lufthansan tarjouksen turvin menemme Helsingistä Frankfurtiin, jossa nousemme maailman suurimman lentokoneen Airbus A380 kyytiin. Rolls-Roycen moottorit vievät meidät Singaporeen, jonne saavumme 14.12. Lufthansan tarjous sisälsi meno-paluu lennot hintaan 500 euroa per naama. Vietämme Singaporessa kolme yötä, jonka jälkeen lennämme Saigoniin, Vietnamiin. Tarkoituksenamme on matkustaa maata pitkin Penangin saarelle. Luultavasti käymme ainakin Vietnamin Dao Phu Quoc saarella, Kambodzan rannikolla Kepissä sekä  Sihanoukvillessä, Kambodzan pääkaupungissa Phnom Penhissä, Choeung Ekin kuoleman kentillä sekä Angkorissa. Thaimaan puolella käymme ainakin pääkaupungissa Bangkokissa katsomassa tulvia. Muihin paikkoihin mennään fiiliksen mukaan. Vietämme joulun Kambodzan palmujen alla ja vuoden vaihtumista juhlimme Thaimaan palmujen alla.

Saavumme noin tammikuun 5. päivä Penangille, josta etsimme kämpän. Tutustumme noin viikon ajan tulevaan kotisaareemme ja tammikuun 12. päivä matkaamme Singaporeen, josta lennämme Angeles Cityyn Filippiineille. Kyseistä kaupungista siirrymme jotenkin Filippiinien pääkaupunkiin Manilaan, josta seuraava lentomme lähtee 15. tammikuuta kohti Palawanin paratiisisaarta saapuen Puerto Princesa Cityyn. Kiertelemme saarella 10 päivän ajan ja seuraava lento on kohti Cebun paratiisisaarta samannimiseen kaupunkiin, eli Cebuun. Cebulla menee 5 päivää ja sieltä palaamme takaisin Angeles Cityyn, josta jatkolento vie meidät takaisin Singaporeen tammikuun 30. päivä. Tällaisen seikkailun jälkeen onkin sitten hyvä orientoitua alkavaan lukukauteen..

Näiden juttujen lisäksi ostimme liput Malesian GP-kisoihin! Kisat ajetaan Sepangin radalla Kuala Lumpurin lähellä 23.-25.3 ja istumapaikat hankittiin pääsuoralta. Vielä kun Kimi hoitaa sopimukset kuntoon ni päästään tunnustamaan väriä. Taitaa tulla ikimuistoinen synttärilahja. (Ja Kimihän tosiaan hoiti sopparit kuntoon!)

Paluumatka Suomeen tapahtuu sitten joskus, siitä infoa myöhemmin. Alustavat suunnitelmat näkyvät tuossa matkasuunnitelmassa.