Phnom Penh

Kuala Lumpurin jälkeen oli vuorossa paluumatkan etappi nro 2., eli Kambodza ja sen pääkaupunki Phnom Penh. Oli todella mukava palata kyseiseen maahan ja kyseiseen kaupunkiin yli puolen vuoden tauon jälkeen. Olimme Phnom Penhissä 2.-4.7.2012 välisen ajan, eli kaksi yötä, joten kyseessä oli todella lyhyt visiitti Kambodzaan. Tässä on edellinen blogistekstini Phnom Penhistä.

Saavuimme Airasian siivin Phnom Penhin lentokentälle, joka sijaitsee seitsemän kilometrin päässä keskustasta. Jo lentokoneessa ollessamme täytimme maahantulo- sekä maastapoistumiskortit sekä tulliselvityskaavakkeen. Lentokentältä ostimme viisumin hintaan 20USD ja viisumia varten piti olla yksi passikuva. Viisumiprosessi oli todella nopea ja selkeä, varsinkin jos vertaa edelliseen Kambodzaan saapumiseen. Silloin Vietnamin ja Kambodzan rajalla sai mennä tullikopilta toiselle ja täytellä ja näytellä vaikka millaisia kaavakkeita.

Kambodzassa pärjää pelkillä jenkkien dollareilla ja joskus vaihtorahana saa Kambodzan omaa valuuttaa, varsinkin silloin kun pitäisi saada alle dollarin verran rahaa takaisin. Suurimmasta osasta automaatteja saa nostettua dollareita. Joten mukana kannattaa olla paljon alle 10USD dollarin seteleitä.

Otimme lentokentältä virallista kautta taksin kohti keskustaa hintaan 9USD, mutta lopulta hinnaksi muodostui 10USD, sillä kuskilla ei ollut yllätys yllätys dollarin vertaa vaihtorahaa mukanaan. Kuskimme jätti meidät lähelle Brittien suurlähetystöä, mutta siellä ei pahemmin majoituksia näkynyt, joten kävelimme kohti Mekongia ja ranskalaista aluetta, josta löytyi moderni guesthouse MeMates, jossa kahden hengen huone maksoi 18USD, eli noin 8e per pää yöltä. Otimme huoneet aluksi yhdeksi yöksi ja kun halusimme jatkaa illalla huoneiden vuokraa yhdellä yöllä, niin meille ilmoitettiin että kyseiset huoneet on jo varattu ja meille tarjottiin kuuden hengen dormia omaksi hintaan 30USD yöltä. Otimme dormin ja vietimme kattohuoneistossa viimeisen yön.

Näkymä Mekongille majapaikan parvekkeelta

Saavuimme Phnom Penhiin maanantaina iltapäivästä ja hotellin löytymisen jälkeen alkoi olla jo ilta. Kiertelimme lyhyesti keskustan aluetta ja Mekongin vartta ja kävimme syömässä yhden Kambodzan parhaista ruoista eli amokin. Kyseinen mättö tarjoillaan kulhossa ja siinä on kookosmaitoa, ananasta, currya sekä lihaa, kalaa tai kanaa.

Seuraavana päivänä otimme tuktukin käyttöömme puoleksi päiväksi. Hintaneuvotteluiden jälkeen kuskimme myöntyi 15USD hintaan kuskaamaan meitä ympäri paikkoja. Menimme ensimmäiseksi kuoleman kentille, jossa muu matkaseurue jäi pois kyydistä ja lähti selvittämään Pol Potin hirmuhallinnon tekoja. Itse jatkoin tuktuk kuskin kanssa matkaa kohti ampumarataa, joka sijaitsi 5min ajomatkan päässä kuoleman kentiltä. Kyseessä oli halli, johon oli rakennettu sisätiloihin kaksi rataa. Ampumaradalla asetarjonta oli varsin laaja ja valitsin ensimmäiseksi aseeksi legendaarisen AK-47:n. Ampumaradalla kaverit pistivät aseen toimintakuntoon ja ampuminen suoritettiin seisaaltaan tuelta. AK-47:n jälkeen päädyin lopulta M4 merkkiseen jenkkien aseeseen, joka on parannettu versio M16 aseesta ja se oli varustettuna kiikaritähtäimellä.

Ampuminen radalla oli kallista, sillä lippaallinen ammuksia maksoi pistooliin 30USD ja automaattikivääriin 40USD. Lisäksi tarjolla oli konekivääreitä 100-150USD hintahaitarilla sekä esimerkiksi käsikranaatti ja sinko. Ampumaradalla olisi saanut vesimeloonin maalitauluksi jos olisi sijoittanut 5USD lisää. Itse maksoin AK-47:lla ampumisesta 40USD ja ampumisen jälkeen juttelin ampumaradan pomon kanssa, joka oli sotilasarvoltaan kapteeni ja laskuvarjojääkäreiden kouluttaja. Upseerismies suositteli jenkkien M4:sta ja tarjoutui antamaan puoli lipasta hintaan 25USD, mutta taipui lopulta 20USD hintaan pienen tarinoinnin päätteeksi. Rahaa kului 60USD ja vaikka ampuminen oli ohi muutamissa minuuteissa, niin se oli sen arvoista. Rahaa kyseisellä radalla saisi palamaan vaikka kuinka paljon ja niin jotkut tekevätkin. Radalla oli muutamia muita länkkäreitä itseni lisäksi.

Ampumisen jälkeen palasimme tuktuk kuskin kanssa kuoleman kentille, jossa muuta matkaseuruetta odotellessamme turisimme mukavia. Siirryimme kuskin kanssa tuktukista vieressä olevalle sokeiden ihmisten ständille, jossa oli myytävänä sokeiden tekemiä puuveistoksia yms. Ständillä pojat myös soittelivat Kambodzalaisia soittimia. Kuski meni aluksi poikien kanssa soittelemaan soittimia ja loppuajan juttelin näiden erittäin kohteliaiden sokeiden poikien kanssa.

Tuktuk kuski ja pojat

Matkaseurueen palattua kuoleman kentiltä otimme suunnaksi S-21 nimeä kantavan kidutusmuseon. Pääsymaksu museoon oli 2USD per pää. Kyseinen paikka sijaitsee Phnom Penhissä kaupungin keskellä. Kyseiset alueen rakennukset toimivat ennen kouluna, mutta Pol Potin hallinto muutti koulun vankilaksi, josta lähetettiin ihmisiä kohti kuoleman kenttiä. S-21 koostui neljästä suuresta kolmikerroksisesta rakennuksesta. Nämä rakennukset toimivat pääosin vankilarakennuksina ja taloihin oli rakennettu erilaisia pieniä sellejä. Vankilakoppien lisäksi taloista löytyi kidutushuoneita. Nyt taloissa oli esillä paikan historiaa, sekä kuvia siellä olleista ihmisistä sekä erilaisista kidutusmenetelmistä. Lisäksi yhdessä huoneessa oli alueelta löydettyjä pääkalloja. S-21 museo ei ole niin shokeerava kuin voisi etukäteen olettaa. Tämä johtuu pitkältä siitä että Pol Potin hallinto on kerennyt tuhoamaan suurimman osan todistusaineistoista. Mutta museo on kaiken kaikkiaan käymisen arvoinen paikka, varsinkin jos siellä käy kuoleman kenttien visiitin jälkeen.

Sellejä

Kidutuslaitteita

S-21 rakennuksia

Museossa ollessamme päällemme iski trooppinen sadekuuro ja tämä sotki suunnitelmamme, joten päätimme jättää tuktuk kiertoajelun kaupungilla väliin ja suunnata suoraan hotellillemme. Sateen tauottua lähdimme kävelemään keskustorille, joka oli tosin mennyt jo kiinni. Tämän jälkeen suuntasimme takaisin Mekongin suuntaan ja päädyimme lopulta istumaan iltaa kattoterassille, jossa alkoi parikymmentä minuuttia saapumisemme jälkeen paikallisen neidon syntymäpäiväjuhlat. Tottakai herrasmiehinä onnittelimme neitoa ja tämän jälkeen pöytäämme alkoikin virrata ruokaa ja juomaa. Emme halunneet olla epäkohtelaita, joten söimme tarjotun ruoan ja tämän jälkeen kiitimme ja jatkoimme matkaa. Kambodzalaiset synttärit noudattivat pääasiassa samanlaista kaavaa kuin länsimaissa, mutta näissä partyissa muut neidot sytyttivät kakun kynttilöistä tähtisadetikut vuorotellen ja lausuivat luultavimmin hyvän onnen toivotukset sankarille, joka itse buddhalaiseen tyyliin rukoili kakun edessä. Lopuksi sankari puhalsi kynttilät sammuksiin ja muut neidot suihkuttelivat kermavaahtoa ympäriinsä ja huuto oli kovaa.

Seuraavana aamuna oli edessä aikainen herätys sillä olimme ostaneet bussikyydin kohti Saigonia, Vietnamia hintaan 12USD per naama. Kyytimme tuli hakemaan meitä hotellilta klo 6.20 ja bussimme lähti seitsemän jälkeen. Kyseessi oli vanha tuttu kambodzalainen bussi, mutta tällä kertaa telkkarista ei tullut minuuttiakaan karaokea vaan elokuvia! Valitettavan lyhyt visiitti Kambodzaan loppui ennen kuin se oli alkanutkaan. Tulen vielä käymään tässä maassa monta kertaa.

W:n kuvat Phnom Penhistä

Phnom Penh

Saavuimme bussilla Kambodzan pääkaupunkiin Phnom Penhiin joulupyhien jälkeen 27.12. Bussimatka Sihanoukvillestä Phnom Penhiin kustansi 5 us-taalaa per naama ja kesto oli noin viisi tuntia. Vietimme reilun kahden miljoonan asukkaan "villissä lännessä" kaksi yötä ja jatkoimme matkaamme kohti Siem Reapia 29.12. Itse kaupungista ei pysty paljoa kertomaan, vaan kyseinen kaupunki ja sen ilmapiiri pitää itse kokea. Liikenne oli osittain vielä enemmän kaaoksessa kuin Saigonissa. Täällä on yleistä että moottoripyörät vähän kolhivat toisiaan ja kun pysähdytään liikennevaloissa niin saatetaan vähän tönäistä omalla mopedilla edellä olevaa mopedia. Tuk-tuk kuskimmekin veti kerran jarrut pohjaan keskellä risteystä kun joutui väistämään toista kulkupeliä. Jalkaisin Phnom Penhissä on miltei mahdoton liikkua. Kaupungissa on jalkakäytäviä, mutta ne on pääosin varattu moottoripyörien sekä autojen parkkipaikoiksi sekä erilaisten myymälöiden lisätilaksi. Kävely tapahtui parkkeerattujen autojen väärältä puolelta, eli kadulla. Moottoripyörät senkun vain suhahtelevat ohi.

Risteysalueen hallittu kaaos

Phnom Penhistä ja koko Kambodzasta voisi kertoa sellaisen huomion, että kuilu rikkaiden ja köyhien välillä on huima. Sen huomaa esimerkiksi siinä, että Phnom Penhissä oli todella paljon autoja verrattuna muuhun Kambodzaan ja suurin osa näistä autoista oli aivan uusia katumaastureita merkiltään joko Lexus, Mercedes-Benz, Suzuki tai Toyota. Rikkaat ajelivat näillä kulkupeleillään ympäri kaupunkia ja parkkeerasivat ne parkkipoikien avustuksella jalkakäytäville. Phnom Penhissä ei näkynyt vanhoja autoja juurikaan missään. Kaupungin köyhät, eli normaalit ihmiset, ajelivat sitten kaksipyöräisille kulkupeleillään. Kambodzaa kuvaa hyvin myös se, että tien vierellä saattoi olla normaaleita röttelörakennuksia ja sitten yht'äkkiä niiden välissä kolmekerroksinen aidattu palatsi, jonka pihalla oli kolme Lexus katumaasturia. Matkan varrella huomasimme myös sen, että valtion ylläpitämät laitokset esimerkiksi koulut, ovat ulkoa päin todella hyvässä kunnossa. Valtion omat rakennukset erottuivat ns. normaaleista rakennuksista todella hyvin.

Phnom Penhissä ei ole erillistä bussiasemaa, vaan jokaisella bussiyhtiöllä on oma "asemansa". Meidän bussimme pysähtyi normaalin kapean kadun varteen ja kuski ilmoitti että ollaan perillä. Menimme ulos, söimme nopean lounaan ja päätimme lähteä kävellen etsimään hotellia. Suuntavaisto piti ja löysimme itsemme  melkein heti kadulta numero 93. Phnom Penhissä kaikki kadut on nimetty numeroin. Parittomaan numeroon päättyvät kadut menevät pohjois-etelä suunnassa ja parilliseen päättyvät itä-länsi suunnassa. Tietyillä isoilla kaduilla on tämän lisäksi nimi. Wikitravelin mukaan kadulla 93 on useita halpoja majoituksia ja löysimme itsellemme pienen kävelyn jälkeen ravintolan yläkerrassa olevan guest housen, josta otimme huoneen 16 us-taalan hintaan per yö. Huoneessamme oli jopa parveke sekä muovinen kylpyamme.

Ensimmäisenä iltana lähdimme etsimään iltapalaa vähän ennen kymmentä illalla ja vastassamme oli täysin kuollut ja hiljainen kaupunki. Liikennettä ei juurikaan ollut ja olimme melkein ainoat ihmiset, jotka kävelivät kadulla. Lähellä oleva ruokapaikka oli jo sulkenut ovensa (kuten kaikki muutkin paikat), joten päätimme, että on parempi lopettaa seikkailut ja palata majapaikkaamme. Näimme kuitenkin majapaikkamme vastapuolella avoinna olevan katukeittiön, johon sitten lopulta menimme. Tarjolla oli jonkunlainen keitto ja päätimme maistaa sitä. Keitossa oli nuudeleita, kasviksia ja luultavimmin erilaisia osia siasta. Teimme tämän päätelmän sen pohjalta että katukeittiön myyjä hakkasi sianpäätä palasiksi kojunsa tiskillä. Keiton aineksista tunnistimme vain siankärsän, hyvä niin ja siankärsä maistui itseasiassa yllättävän hyvälle. Phnom Penhissä ruoka-annos maksoi keskimäärin noin pari us-dollaria.

Sian sisäelinkeitto - travelerin varma iltapala

Seuraavana päivänä vierailimme Kuoleman kentillä (Choeung Ek), joka sijaitsee 17 kilometrin päässä Phnom Penhistä. Otimme kyydin kuoleman kentille samasta bussifirmasta, jolla saavuimme kaupunkiin. Hinta oli 3 us-taalaa per pää ja sen PITI sisältää kuljetuksen lisäksi ilmaisen sisäänpääsyn, oppaan ja lounaan. Minibussissa kuski kuitenkin nappasi tikettimme pois ja teki katoamistempun heti kun saavuimme perille. Kuoleman kentän portilla odotti lappunen joka ilmoitti 5 us-taalan pääsymaksusta. Milläs sitten todistat että kaiken piti sisältyä hintaan, kun kuski vei tikettimme mennessään? Kuoleman kentille pääsee myös tuk-tuk kyydillä, hinnasta ei ole tietoa, mutta jos menijöitä on enemmän kuin yksi, niin se on varmasti halvempi vaihtoehto kuin "kaiken sisältävä matkatoimiston paketti". Kuoleman kentät olivat pieni alue, jonka kävelimme läpi. Oppaanamme toimi kuuloke+päätelaite yhdistelmä, johon näppäiltiin haluttu numero sen mukaan minkä numeroidun paikan edessä seisoi. Englanninkielinen nauhoite kertoi niin historiallisia faktatietoja kuin leiriltä selvinneiden ihmisten tarinoita. Koko kierrokseen kului aikaa noin 1,5 tuntia. Kuoleman kentät on vierailemisen arvoinen paikka ja siellä näkee sen, mitä punakhmerit ja Pol Potin hirmuhallinto teki omalle kansalleen vain muutamia vuosikymmeniä sitten. Yksi paikan sykähdyttävin paikka on puu, johon punakhmerien sotilaat hakkasivat lapsia, ennen kuin heittivät heidät vieressä olevaan kuoppaan kuolemaan. Kuoleman kentillä näkyi edelleen maahan hautautuneita ihmisten luita sekä vaatteiden kappaleita.

Kuoleman kenttien kuoppia ja joukkohautoja

...ja tämän jälkeen lapset heitettiin kuoppaan, osa oli edelleen elossa

Maasta löytyy edelleen ihmisten luita ja vaatteiden paloja

Kun ammuksissa haluttiin säästää..

Kyseisen paikat vartijat säästivät ammuksia ja näin ollen he keksivät mitä kamalimpia tapoja ihmisten tappamiseen. Yllä olevassa kuvassa on yksi apuväline, palmupuu..

Tuona samana päivänä teimme myös Phnom Penhin kiertoajelun tuk-tukilla. Tiukkojen neuvotteluiden jälkeen maksoimme tunnin kiertoajelusta yhteensä 3 us-taalaa. Kuskimme käytti meitä ympäri pääkaupunkia, näyttäen nähtävyyksiä, muun muassa olympiastadionin, Wat Botumin, erilaisia hallintorakennuksia sekä reilu vuosi sitten romahtaneen ison sillan.

Olympiastadioni

W:n kuvat Phnom Penhistä

J:n kuvat Phnom Penhistä