tiistai 7. helmikuuta 2012

Palawan – El Nido

Sijainti: El Nido, Filippiinit
Lähdimme Puerto Princesasta torstaina 19.1 kohti Palawan saaren pohjoisosaa, kohteena El Nido, joka on erityisen tunnettu upeista maisemistaan ja luonnostaan. Ostimme edeltävä iltana hotellimme respasta liput Lexus sukkulaan, hintaan 700 pesoa per naama, eli noin 13 euroa. Sukkula lähti Puerto Princesan bussiasemalta, joka sijaitsi pari kilometriä keskustan ulkopuolella. Sukkulapalveluun kuului kyyti hotellilta bussiasemalle. Itse Lexus sukkula oli Toyota, auto jonka takaosaan länsimaissa pistettäisiin kolme penkkiriviä, mutta täälläpäin maailmaa penkkirivejä on neljä. Saimme sukkulan huonoimmat paikat ja jouduimme istumaan koko matkan, eli kuusi tuntia, polvet sylissä. Tää on niitä etuja ku on pitkät jalat. Tämä matka nappasi ”matka helvetissä” ykköspalkinnon. Jaloista alkoi hävitä tunto matkan loppuvaiheessa, joten kaikkeen tottuu. Täkäläiset käyttävät Palawanin saaren tiestöstä muun muassa nimiä massage road, eli hierontatie ja roller coaster road, eli vuoristoratatie. Linnuntietä matka Puerto Princesasta El Nidoon on noin 150 kilometriä ja tietä pitkin noin 260 kilometriä. Viimeinen tunti matkasta taittui kuoppaisella soratiellä, jossa kyyti oli samaa luokkaa kun ois ajanut suomalaisella soratiellä keväällä routavaurioiden jälkeen. Minibussimme myös "hajosi" muutaman kerran keskellä vuoristoista sademetsää. Luultavasti auton lämmöt nousivat liian korkeiksi ja auton hälytysjärjestelmä kävi piippaamaan. Tämä tapahtui kolme kertaa ja kuski pysäytti auton aina keskelle jyrkkää mäkeä. Lopulta kuski taisi repiä hälytysjärjestelmän sulakkeen irti, joten matka pääsi jatkumaan normaalisti ilman häiriötekijöitä.

El Nidon pääkatu

Kyyti El Nidoon vei kuusi tuntia ja minibussi lähti vain parikymmentä minuuttia myöhässä. Kuskimme ei ollut kertaakaan ennen ajanut kyseistä reittiä, joten tästä tuli noin puoli tuntia lisää matka-aikaa. Saavuimme perille iltapäivästä ja lähdimme etsimään majapaikkaa. El Nido on todella pieni paikka (vielä) joten majoituksen etsiminen käy parhaiten kävellen. Lopulta löysimme pienen majapaikan, josta saimme kämpän vain yhdeksi yöksi. Kämppä oli uusi ja hyvässä kunnossa ja rantaan oli matkaa noin parikymmentä metriä. Merinäkymän edessä oli tosin iso uusi hotelli. Hintaa tällä majoituksella oli se perus 1200 pesoa, eli noin 22 euroa. Seuraavana päivänä heräsimme ajoissa ja lähdimme etsimään uutta majoitusta. Kiersimme käytännössä koko kaupungin läpi. Kaikkialla tarjottiin vapaiden huoneiden kohdalla ei-oota, tai sitten hinta oli 1800 pesoa ja siitä ylöspäin. Ehkäpä tuuria tai sitten ei, mutta löysimme vapaan huoneen siitä viimeisestä jäljellä olevasta majapaikasta, jossa emme olleet vielä käyneet. Saimme sieltä huoneen kahdeksi yöksi. Tarvitsimme huoneen tämän jälkeen vielä pariksi yöksi ja tämä hoitui kätevästi samasta majapaikasta, huonetta vaihtamalla. Vaihto tosin tapahtui heti seuraavana aamuna, mutta päästiin halvempaan kämppään kolmeksi yöksi. Kalliimpi huone maksoi 1200 pesoa yöltä ja halvempi 1000 pesoa, eli noin 18 euroa. Kyseinen majapaikka koostui kaksikerroksisesta puurakennuksesta, joka sijaitsi rantaviivalla. Saimme kummallakin kerralla yläkerran kämpän, jossa oli oma parveke suoraan merelle päin. Parvekkeella oli mukava viettää iltaisin aikaa ja katsella rauhallista merta, aaltoja ja auringonlaskua.

Ekan kämpän parvekenäkymä

Toisen kämpän parvekenäkymä

El Nidossa suosituin juttu on kierrellä saaria eli harrastaa island hoppingia, koska El Nidon edustalla on useita upeita saaria. Idea on sama kun Puerto Princesan Honda Bayssa, mutta täällä ei saa vuokrattua venettä itselleen, jollei iske isoa setelinippua pöytään, joten kaikista edullisinta on mennä valmiille pakettireissulle. Tarjolla oli neljä erilaista island hopping pakettia ja tämän lisäksi sisämaan kiertelyä, kalastamista yms. Sisämaa ei minibussimatkan jälkeen pahemmin houkutellut, joten valitsimme paketti A:n, joka sisälsi seuraavat kolme laguunia: pieni laguuni, iso laguuni, salainen laguuni sekä kaksi rantaa: Shimizu beach ja 7 commandos beach. Hintaa tällä reissulla oli 700 pesoa per naama, mutta saimme pienen alennuksen ja maksoimme lopulta 600 pesoa, eli noin 11 euroa per naama. Tämä sisälsi veneen joka kyyditsi meitä saarelta toiselle. Veneessä oli meidän lisäksi noin 10 muuta ihmistä. Lisäksi paketin hintaan sisältyi sukellusräpylöitten vuokra sekä lounas. Ps. Terkut suomalaisille pojille, jotka urhoollisesti olivat ajaneet Puerto Princesasta kaksipyöräisillä El Nidoon kahdessa päivässä ja heillä oli vielä paluumatka edessä!

Meidän olisi pitänyt ostaa myös eco-passi, hintaan 200 pesoa. Kyseinen passi on voimassa 10 päivää ja sen tarttee kaikki ne jotka harrastavat island hoppingia. Miksi kyseinen passi pitää ostaa, sitä emme tiedä. Kyseessä on luultavasti rahastus. Emme kuitenkaan koskaan joutuneet ostamaan kyseistä passia, johtuen luultavimmin siitä että lähdimme niin ajoissa aamulla reissun päälle. Rannalla ei näkynyt passinrahastajia, joten nyt jäi eco-passi hankkimatta.


Väylä isoon laguuniin

Lähdimme matkaan kello yhdeksältä aamulla ja palasimme ennen viittä takaisin El Nidoon. Kyseisen paketin hienoimmat paikat olivat ehdottomasti pieni laguuni sekä salainen laguuni. Pienessä laguunissa oli paljon koralleja ja kaloja ja vesi oli todella puhdasta. Aivan mahtava paikka snorklailla! Salainen laguuni no oli salainen, sillä sinne pääsi juuri ja juuri länkkärin mentävästä aukosta sisään. Isossa laguunissa emme snorklailleet ollenkaan ja laivamme vain kiersi laguunin ympäri. Tosin hieno paikka sekin. Loput A-paketin kohteet olivat normi rantoja. Näillä rannoilla turisteja oli aivan liikaa, joten rauhallisuudesta ei ollut tietoakaan, toisin kuin Honda Bayssa. Yhdellä rannalla laivapoikamme kokkasivat meille lounaan, joka sisälsi kalaa, lihaa, riisiä, kasviksia sekä hedelmiä.


Aukon takana odottaa salainen laguuni

Vietimme El Nidossa yhteensä viisi yötä. Nämä päivät olivat koko reissumme ensimmäiset kunnolliset rantapäivät, eli pääsimme vihdoinkin rentoutumaan ja makoilemaan rannalla. Verrattuna aikaisempiin rantalöhöilyihin, niin nyt meidän ei tarvinnut ottaa mopoa tai mitään kulkupeliä rannalle, sillä asuimme rannalla. Mahtavaa! Ja tällä kertaa meillä oli aikaa ottaa rennosti, mikä sopi aivan loistavasti kummallekin. Ei tarvinnut lähteä heti seuraavana päivänä kohti seuraavaa määränpäätä. Meidän piti käydä toisellakin island hopping reissulla, mutta flunssa esti tämän suunnitelman.


El Nidoa verrataan usein Vietnamin Ha Long Bayhin, johtuen samanlaisesta saarimiljööstä. Monet tulevat sukeltelemaan näille vesille ja syyn kyllä ymmärtää. Monet myös vuokrasivat kanootin päiväksi ja meloivat saaria ympäri. Tänne kannattaa tulla vielä nyt kun El Nido on pieni ja turisteja on rajallisesti! El Nido mainostaa itseään ekologiseksi paikaksi, samoin kuin Puerto Princesa ja koko Palawanin saari. El Nidon kohdalla tätä väitettä tukee erityisesti se, että sähköt ovat poikki joka päivä klo 6-14. Silloin ei pahemmin ilmastointilaitteet hyrrää tai led-lamput valase kylppäriä. Lisäksi sähkökatkoja tulee useita joka päivä. Telkkareita näkyi koko kaupungissa tasan yksi ja sekin sijaitsi kaupungin suosituimmassa ruokapaikassa. Internettiä ei näissä halvemman luokan majoituksissa ollut, kuten ei lämmintä vettäkään. Emme löytäneet edes radiosta yhtään kanavaa, joka olisi kuulunut. El Nidossa ei myöskään ollut yhtään pankkia tai raha-automaattia, joten käteistä kannattaa olla reilusti mukana. Olimme viikon täysin eristyksissä ulkomaailmasta ja se tuntui mahtavalta. Ei tarttenu edes seurata sitä, että kuka liputtaa kylmässä pohjolassa kenenkin presidenttiehdokkaan puolesta.

Paratiisi


El Nido on todellakin vierailemisen arvoinen paikka, tosin sinne on ”hankala päästä”. Kyseisen asian huomioon ottaen El Nidossa oli yllättävän paljon turisteja, jopa liikaa. Infra ei nykyisellään kestä tällaista turistimäärää ja tämä näkyi vapaiden majapaikkojen vähyytenä ja siinä että ruokapaikat olivat yleensä aivan täynnä ja kun pöytään mahtui istumaan, niin ruokaa saattoi joutua odottamaan jopa reilun tunnin. El Nido tulee muuttumaan todella radikaalisti seuraavien vuosien aikana ja aivan varmasti nopeammin kuin Kep Kambodzassa tai Phu Quocin saari Vietnamissa. Jos nyt jo tuntuu siltä, että kyseisessä paikassa on liikaa turisteja, niin mites sitten kymmenen vuoden kuluttua?

W:n kuvat El Nidosta

J:n kuvat El Nidosta

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti