Matkamme valtiosta toiseen, sisämaasta meren äärelle eli Kambodzan Siem Reapista Thaimaan Pattayalle oli yhtä helvettiä. Matkan piti kestää kahdeksan tuntia, mutta joo kun se kahdeksan tuntia lähdöstämme oli kulunut, niin olimme aikalailla juuri lähteneet Thaimaan rajakaupungista Aranyaprathetista minibussilla kohti Pattayaa. Varasimme kyseisen matkan yhdestä Siem Reapin lukuisista matkatoimistoista hintaan 15 us-dollaria per pää. Tuo piti sisällään tuk-tuk kyydin hotellilta "bussiasemalle", joka oli jonkun toisen hotellin etupiha, vanhan ja huonossa kunnossa olevan bussin (joka oli mainoksissa uuttakin uudempi ja vessalla varustettu) joka vei meidät rajalle sekä minibussin joka kuskasi meidät Thaimaan rajakaupungista Pattayalle.
Matkamme oli tähän mennessä sujunut yllättävän kivuttomasti, joten tottakai juuri lähtöä edeltävä iltana itseltä meni vatsa sekaisin ja J:lle nosti kuumeen. Näissä tunnelmissa sitten vietettiin uudenvuodenaatosta 12 tuntia reissun päällä, pääosin ajoneuvoissa joissa ei ollut vessaa. Onneksi pysähtymistaukoja oli suhteellisen usein, 1-2 tunnin välein. Eipä tarvinnut syödä koko 12 tunnin aikana yhtään mitään. Tuk-tuk haki meidät hotellilta klo 7.30 aamulla ja bussimme piti lähteä klo 8.00. Lopulta se lähti vähän ennen yhdeksää. Bussi oli täynnä länkkäreitä, joista osa oli ostanut tiketit klo 7.00 bussiin ja heillä haku hotellilta oli klo 6.30. Ei mennyt heilläkään ihan nappiin. Bussissa annoimme bussilippumme pois ja saimme rintaamme tarran, joka ilmoitti määränpäämme ja kuljetusyhtiömme. Siinä oli Kambodzan bussifirman palvelu, sillä saimme huolehtia aivan itse siitä, että pääsimme rajan yli ja siitä että pääsisimme määränpäähämme. Kuskimme jätti meidät Kambodzan pahamaineiseen rajakaupunkiin Poipetiin ja sanoi että tavarat kantoon ja kävelkää tonne rajakopille. Kohta näkyivät enää bussin perävalot. Kyyti rajalle oli nopea (onneksi) ja rajamuodollisuudet sujuivat suht nopeasti.
Thaimaan puolella emme löytäneet kyytiämme Pattayalle. Kukaan ei osannut (taisi olla enemmän haluamisesta kiinni) englantia. Menimme vietnamilaisen pariskunnan, joka oli myös menossa Pattayalle, peesissä "oikean kuljetusyhtiön" ovien eteen istuskelemaan. Siellä kyselimme kyytiämme Pattayalle, turhaan. Kohta eteen kaarsi minibussi johon meidät viitottiin, mutta sinne mahtuikin vain kaksi henkilö. Vietnamilaiset hyppäsivät sisään, meni noin pari minuuttia ja heidät viitottiin sieltä ulos. Muut länkkärit saivat jatkokyytinsä ja me neljä jäimme istuskelemaan ja odottelemaan kyytiämme. Kun kysyimme että kauan kyydin saapumiseen menee, niin vastaus vaihteli 20 minuutista tuntiin. Noin tunnin odottelun jälkeen meille viitottiin että kyytinne tuli, mutta sinnehän mahtui vain kaksi ihmistä. Pariskunta veti hölkäksi, toivotti hyvää onnea ja hyviä jatkoja. Odottelimme sen jälkeen vielä noin 30 minuuttia ennen kuin kyytimme saapui. Minibussi oli uusi ja hyvässä kunnossa. Yksi haittapuoli oli heti havaittavissa; se oli tyhjä. Seuraavan tunnin ajan minibussi kierteli mestoja ympäri ja keräili ihmisiä kyytiin. Kuskin puhelin soi koko ajan, eli kai matkanjärjestäjät soittelivat sille että missäs meet ja tuuppas hakee täältä ihmisiä. Lopulta pitkän minibussimatkan jälkeen saavuimme klo 19.30 Pattayalle, tasan 12 tuntia siitä kun olimme lähteneet Siem Reapin hotelliltamme. Kauhea matka, varsinkin kun kumpikin oli kipeänä. Jostain kumman syystä tämän matkan ajalta ei ole yhtään valokuvaa...
Vaihtoehtona Pattayalle oli Bangkok, jonne olisi matkatoimiston mukaan päässyt 6-8 tunnissa. Bangkok on meidän lopullinen kohteemme, sillä lentomme lähtee sieltä 7.1.2012 kohti tulevaa kotisaartamme Penangia. Ostimme noin viikko sitten kyseisen lennon, sillä bussimatka Bangkokista Penangille ei jostain syystä ole enää houkutteleva ajatus. Lento maksoi noin 68 euroa per pää. Emme kuitenkaan halunneet viettää Bangkokissa viikkoa tai lähteä Bangkokista pariksi päiväksi jonnekkin (lue: lisää istumista bussissa, sillä bussikiintiö on täynnä sen jälkeen ku on kiertänyt Kambodzan bussilla), joten päädyimme Pattayaan. Toisena vaihtoehtona oli Ko Changin saari, jonne olisi myös päässyt suoraan Siem Reapista, mutta uudenvuodenaaton ilta, saari, sesonki, korkeammat hinnat ja rajallinen määrä hotellihuoneita ei ollut ollenkaan houkutteleva yhtälö.
Löysimme vapaan hotellihuoneen Pattayalta noin 30 minuutin etsimisen jälkeen Soi Buakhaon alueelta, jossa on suuri budjettihotellien keskittymä. Hintaa yhdellä yöllä oli 900 bahtia, eli noin 23 euroa. Hotellissa otimme nopean suihkun ja menimme syömään ja näin lopulta pääsimme juhlistamaan vuoden vaihtumista. Sekään ei mennyt ihan nappiin. Menimme rannalle katsomaan ilotulitusta, kumpikin edelleen kipeänä ja tottakai jostain ilotulitteesta tai vastaavasta taivaalla olevasta räjähteestä tippui palavaa ainetta suoraan kädelleni, josta paloi mukavan kokoinen ihopläntti sillä sekunnilla pois. Joten bileet loppuivat osaltani siihen ja ei muuta kun hotellihuoneeseen parantelemaan. Vuosi vaihtui jossain näillä main, varmaan siinä vaiheessa kun liotin kättäni vesiastiassa. Voi sen uudenvuodenaaton näinkin viettää.
Seuraavat viisi päivää kuluivat kummankin osalta vaikeassa turistiripulissa, johon kuului 2-3 päivän kuume. Itse hain tammikuun kolmantena päivänä, olon edelleen huonontuessa, vauhtia RC-Clinicalta, jossa makoilin tiputuksessa reilun tunnin ja sain suoraan kolmea eri lääkettä tipan kautta. Mukaan sain myös lisää lääkkeitä edellisten itse apteekista ostamieni lääkkeiden lisäksi. Eurooppalaisen vakuutus toimi loistavasti, sillä ei tarvinnut kuin antaa vakuutuskortti ja passi klinikalle mennessä ja täyttää kaavake sieltä poistuttaessa. Eli mitään ei tarvinnut maksaa, sillä vakuutukseni korvasi lääkkeet ja hoidon. Kannattaa käyttää niitä oman vakuutusyhtiön sairaaloita ja klinikoita niin pääsee helpommalla. Tässä linkki Eurooppalaisen "Aasian sairaaloihin ja lääkäreihin". Muutenkin lääkkeistä voisi sanoa sen, että Kaakkois-Aasiasta saa samoja lääkkeitä paljon paljon edullisemmin kuin Suomesta, joten lääkkeet kannattaa ostaa täältä, eikä kannata raahata sitä omaa lääkekaappia mukana. Myös apteekkarit ovat asiantuntevia ja he ovat aina puhuneet ymmärrettävän hyvää englantia.
Kun aloimme päästä takaisin elävien kirjoihin, niin vaihdoimme naapurikorttelin parempaan hotelliin, jossa yö maksoi 880 bahtia, eli sen vähän reilu 22e. Olimme kyseisessä hotellissa kaksi yötä, eli yhteensä vietimme Pattayalla seitsemän yötä, joista viisi meni täysin ohi. Sinällään sattui "hyvä tuuri", että sairastuimme juuri nyt, sillä tarkoituksenamme oli joka tapauksessa jäädä tänne moneksi yöksi. Jos meidän olisi pitänyt olla täällä vain pari yötä, niin jatkosuunnitelmamme olisivat menneet uusiksi.
Pattayalla nyt ei pahemmin näkemistä ole, sillä paikka on täysi turistihelvetti. Eli kun kadulla kävelee niin joka puolella on mainoksia ja toisissaan kiinni olevia majapaikkoja, ruokapaikkoja, baareja, hierontapaikkoja, kauppoja ja apteekkeja. Ruokapaikkojen ja baarien telkkareissa näkyy pelkkää jalkapalloa 24/7 ja yleensä saman puljun eri telkkareista tulee 2-3 eri jalispeliä samaan aikaan. Liikenne ei oikein toimi täällä, johtuen suuresta määrästä brittejä jotka ajelevat moottoripyörillään holtittomasti ympäriinsä. Pattaya on nyt nähty, eikä tänne tarvi tulla enää koskaan. Kauhea turistirysä.
W:n kuvat Pattayalta
J:n kuvat Pattayalta
Matkamme oli tähän mennessä sujunut yllättävän kivuttomasti, joten tottakai juuri lähtöä edeltävä iltana itseltä meni vatsa sekaisin ja J:lle nosti kuumeen. Näissä tunnelmissa sitten vietettiin uudenvuodenaatosta 12 tuntia reissun päällä, pääosin ajoneuvoissa joissa ei ollut vessaa. Onneksi pysähtymistaukoja oli suhteellisen usein, 1-2 tunnin välein. Eipä tarvinnut syödä koko 12 tunnin aikana yhtään mitään. Tuk-tuk haki meidät hotellilta klo 7.30 aamulla ja bussimme piti lähteä klo 8.00. Lopulta se lähti vähän ennen yhdeksää. Bussi oli täynnä länkkäreitä, joista osa oli ostanut tiketit klo 7.00 bussiin ja heillä haku hotellilta oli klo 6.30. Ei mennyt heilläkään ihan nappiin. Bussissa annoimme bussilippumme pois ja saimme rintaamme tarran, joka ilmoitti määränpäämme ja kuljetusyhtiömme. Siinä oli Kambodzan bussifirman palvelu, sillä saimme huolehtia aivan itse siitä, että pääsimme rajan yli ja siitä että pääsisimme määränpäähämme. Kuskimme jätti meidät Kambodzan pahamaineiseen rajakaupunkiin Poipetiin ja sanoi että tavarat kantoon ja kävelkää tonne rajakopille. Kohta näkyivät enää bussin perävalot. Kyyti rajalle oli nopea (onneksi) ja rajamuodollisuudet sujuivat suht nopeasti.
Thaimaan puolella emme löytäneet kyytiämme Pattayalle. Kukaan ei osannut (taisi olla enemmän haluamisesta kiinni) englantia. Menimme vietnamilaisen pariskunnan, joka oli myös menossa Pattayalle, peesissä "oikean kuljetusyhtiön" ovien eteen istuskelemaan. Siellä kyselimme kyytiämme Pattayalle, turhaan. Kohta eteen kaarsi minibussi johon meidät viitottiin, mutta sinne mahtuikin vain kaksi henkilö. Vietnamilaiset hyppäsivät sisään, meni noin pari minuuttia ja heidät viitottiin sieltä ulos. Muut länkkärit saivat jatkokyytinsä ja me neljä jäimme istuskelemaan ja odottelemaan kyytiämme. Kun kysyimme että kauan kyydin saapumiseen menee, niin vastaus vaihteli 20 minuutista tuntiin. Noin tunnin odottelun jälkeen meille viitottiin että kyytinne tuli, mutta sinnehän mahtui vain kaksi ihmistä. Pariskunta veti hölkäksi, toivotti hyvää onnea ja hyviä jatkoja. Odottelimme sen jälkeen vielä noin 30 minuuttia ennen kuin kyytimme saapui. Minibussi oli uusi ja hyvässä kunnossa. Yksi haittapuoli oli heti havaittavissa; se oli tyhjä. Seuraavan tunnin ajan minibussi kierteli mestoja ympäri ja keräili ihmisiä kyytiin. Kuskin puhelin soi koko ajan, eli kai matkanjärjestäjät soittelivat sille että missäs meet ja tuuppas hakee täältä ihmisiä. Lopulta pitkän minibussimatkan jälkeen saavuimme klo 19.30 Pattayalle, tasan 12 tuntia siitä kun olimme lähteneet Siem Reapin hotelliltamme. Kauhea matka, varsinkin kun kumpikin oli kipeänä. Jostain kumman syystä tämän matkan ajalta ei ole yhtään valokuvaa...
Vaihtoehtona Pattayalle oli Bangkok, jonne olisi matkatoimiston mukaan päässyt 6-8 tunnissa. Bangkok on meidän lopullinen kohteemme, sillä lentomme lähtee sieltä 7.1.2012 kohti tulevaa kotisaartamme Penangia. Ostimme noin viikko sitten kyseisen lennon, sillä bussimatka Bangkokista Penangille ei jostain syystä ole enää houkutteleva ajatus. Lento maksoi noin 68 euroa per pää. Emme kuitenkaan halunneet viettää Bangkokissa viikkoa tai lähteä Bangkokista pariksi päiväksi jonnekkin (lue: lisää istumista bussissa, sillä bussikiintiö on täynnä sen jälkeen ku on kiertänyt Kambodzan bussilla), joten päädyimme Pattayaan. Toisena vaihtoehtona oli Ko Changin saari, jonne olisi myös päässyt suoraan Siem Reapista, mutta uudenvuodenaaton ilta, saari, sesonki, korkeammat hinnat ja rajallinen määrä hotellihuoneita ei ollut ollenkaan houkutteleva yhtälö.
 |
| UV-bileet rannalla |
Seuraavat viisi päivää kuluivat kummankin osalta vaikeassa turistiripulissa, johon kuului 2-3 päivän kuume. Itse hain tammikuun kolmantena päivänä, olon edelleen huonontuessa, vauhtia RC-Clinicalta, jossa makoilin tiputuksessa reilun tunnin ja sain suoraan kolmea eri lääkettä tipan kautta. Mukaan sain myös lisää lääkkeitä edellisten itse apteekista ostamieni lääkkeiden lisäksi. Eurooppalaisen vakuutus toimi loistavasti, sillä ei tarvinnut kuin antaa vakuutuskortti ja passi klinikalle mennessä ja täyttää kaavake sieltä poistuttaessa. Eli mitään ei tarvinnut maksaa, sillä vakuutukseni korvasi lääkkeet ja hoidon. Kannattaa käyttää niitä oman vakuutusyhtiön sairaaloita ja klinikoita niin pääsee helpommalla. Tässä linkki Eurooppalaisen "Aasian sairaaloihin ja lääkäreihin". Muutenkin lääkkeistä voisi sanoa sen, että Kaakkois-Aasiasta saa samoja lääkkeitä paljon paljon edullisemmin kuin Suomesta, joten lääkkeet kannattaa ostaa täältä, eikä kannata raahata sitä omaa lääkekaappia mukana. Myös apteekkarit ovat asiantuntevia ja he ovat aina puhuneet ymmärrettävän hyvää englantia.
 |
| Pattayan yleinen katumiljöö |
Kun aloimme päästä takaisin elävien kirjoihin, niin vaihdoimme naapurikorttelin parempaan hotelliin, jossa yö maksoi 880 bahtia, eli sen vähän reilu 22e. Olimme kyseisessä hotellissa kaksi yötä, eli yhteensä vietimme Pattayalla seitsemän yötä, joista viisi meni täysin ohi. Sinällään sattui "hyvä tuuri", että sairastuimme juuri nyt, sillä tarkoituksenamme oli joka tapauksessa jäädä tänne moneksi yöksi. Jos meidän olisi pitänyt olla täällä vain pari yötä, niin jatkosuunnitelmamme olisivat menneet uusiksi.
Pattayalla nyt ei pahemmin näkemistä ole, sillä paikka on täysi turistihelvetti. Eli kun kadulla kävelee niin joka puolella on mainoksia ja toisissaan kiinni olevia majapaikkoja, ruokapaikkoja, baareja, hierontapaikkoja, kauppoja ja apteekkeja. Ruokapaikkojen ja baarien telkkareissa näkyy pelkkää jalkapalloa 24/7 ja yleensä saman puljun eri telkkareista tulee 2-3 eri jalispeliä samaan aikaan. Liikenne ei oikein toimi täällä, johtuen suuresta määrästä brittejä jotka ajelevat moottoripyörillään holtittomasti ympäriinsä. Pattaya on nyt nähty, eikä tänne tarvi tulla enää koskaan. Kauhea turistirysä.
W:n kuvat Pattayalta
J:n kuvat Pattayalta
