Jouluaattona 2011 jatkoimme roadtrippiä Kepistä
Sihanoukvilleen eli matkasimme rannikkoa pitkin. Matkan varasimme Kepin
guest housen yhteydessä olleelta matkayhtiöltä. Hintaa tuli aika paljon vajaan
kolmen tunnin matkasta, 10 us-dollaria hengeltä. Emme olleet varanneet
majoitusta Sihanoukvillestä, joten
jäimme minibussista jossain päin downtownia, suuntasimme syömään ja otimme
tutut ja vähemmän turvalliset mototaksit, jotka veivät meidät rinkkojemme kanssa rauhalliselle Otres Beachille.
Kyseinen ranta olikin täyteen buukattu ja jouduimme lopulta
lähtemään tuk-tukilla kohti Victory Hilliä, jossa olisi varmasti tilaa. Siellä
hetken kierreltyämme saimme guest housesta huoneen kolmeksi
yöksi hintaan 20 us-dollaria, jolloin kustannus oli noin 2,5e yöltä per pää.
Huoneessa oli wc-suihku -yhdistelmä hajonneella ovella sekä tuuletin, jonka
korjasimme tölkillä ja TV ilman kaukosäädintä. Lisämukavuutena oli läheinen
humppapaikka meluineen.
Jouluaattona ehdimme kierrellä hieman ympäristössä, ostella
kaikkea tarpeellista ja syödä jouluaaton ateriana KV-henkeen intialaista
joulumättöä. Ruoka olikin Sihanoukvillessä ensimmäistä kertaa oikeasti halpaa. Kaiken kaikkiaan joulu sujui aika rauhallisesti. Yleisesti maissa, joissa olimme vierailleet oli suhteellisen paljon kaikenlaista jouluhässäkkää, mutta silti ei ollut varsinaista joulutunnelmaa. Ehkä se olisi vaatinut sen pimeyden, kylmyyden, mahdollisen lumen, syömiset ja muut suomalaiset joulujutut.
Sihanoukvillestä emme ottaneet paljoa kuvia, koska siellä ei juuri ole mitään kuvattavaa. Paikasta löytyy perus keskittymät matkailijoille ja hiekkarantoja, jotka ovat kaikki hieman erilaisia. Matkailijoista kyseisessä paikassa on enimmäkseen ranskalaisia siirtomaa-aikojen vuoksi sekä muita mannereurooppalaisia. Köyhän maan vaikutuksen vuoksi, Sihanoukvilleen matkaa erityisesti sellaisia tyyppejä, jotka voivat elää joko alle 5e päiväbudjetilla ja asua isossa bungalowssa kymmenien muiden kanssa ilman mukavuuksia tai sellaisia, jotka voivat leikkiä varakasta ja levitellä säästöjään erilaisiin tarkoituksiin.
Emme saaneet majoitusta rauhallisimman rannan bungaloweista, joten kävimme kahdella keskustan lähellä olevalla rannalla, Victory Beachillä ja Ochheuteal Beachillä. Välimatkat Sihanoukvillessä ovat sen verran pitkät eri keskittymien välillä, että liikkuessa on hyvä ottaa tuk-tuk, jolla liikkua. Mototaxi maksaa puolet vähemmän, mutta itse en menisi mopon kyytiin kolmanneksi henkilöksi, kun tiet ovat hyvin heikossa kunnossa eikä esim. kypärää ole tarjolla. Tuk-tuk -kuskit yrittivät saada kymmentä US-taalaa alle 10 kilometrin matkasta, mutta summasta lähti helposti puolet pois. Emme usein jaksaneet tinkiä kauaa, joten maksoimme suosiolla näistä matkoista noin 2 taalaa per henkilö. Lisäksi mielestämme tuk-tuk on paljon turvallisempi ja mukavampi keino matkustaa kuin kaksi mototaksia, jotka maksavat saman verran tai jopa enemmän, jos kuskit eivät voi jakaa summaa keskenään, esim. 3 us-dollaria kahdelle. Sihanoukvillen ollessa matkailuun keskittyvä paikka, huomasi hintaerot siirryttäessä pääkaupunki Phnom Penhiin, jossa hinnat olivat edullisemmat.
Kokonaisuudessaan Sihanoukville oli erilainen matkustuspaikka länsimaisten matkailijoiden ja paikallisten parissa. Kyseistä paikkaa ei voi verrata perinteisiin turistihelvetteihin, joihin matkaava joutuu valitsemaan puolensa. Valittu puoli on usein muiden länsimaalaisten puoli, jos esimerkiksi näyttää tältä miltä me näytämme. Tällöin mukaan ilmestyy klikit paikallisia kohtaan ja siitä joutuu kärsimään niin henkisesti, fyysisesti kuin taloudellisesti. Turistipaikkojen ja aidompien paikkojen erona voisi pitää sitä onko avoimin mielin matkaava tervetullut kaupunkiin turistina vai vieraana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti