Phu Quoc

Matkamme Vietnamin suurimmalle saarelle Phu Quocille alkoi Saigonista, josta hommasimme bussi- sekä lauttatiketit. Käytäntö on opettanut sen, että bussilippuja yms. on todella hankalaa hankkia omin päin, jollei osaa kieltä ja tiedä paikkoja. Tiketit joutuu ottamaan jonkun matkatoimiston kautta. Matkatoimistoja on joka puolella, esimerkiksi jokaisen hotellin respassa ja tämän lisäksi kaikkialla on ns. liikkuvia matkatoimistoja, eli mopopojalta saa hankittua matkat jos niin haluaa.

Matkamme Saigonista Phu Quocille kustansi 30 us-taalaa per naama, sisältäen taksin joka haki meidät hotellilta ja vei paikallisen bussiyhtiön toimistolle, yöbussin Saigonista Rach Giaan, Rach Gian bussiasemalta kyydin satamaan sekä satamasta lautan Phu Quocille. Taksikuskimme kävi hakemassa bussiyhtiön toimistosta meille liput ja putiikin vahtimies huitoi, että tulkaa äkkiä sisälle. Muutaman kymmenen minuutin kuluttua paikalle kaarsi pieni bussi, johon meidät neuvottiin menemään. Minibussiin ahtautui oikein mukava määrä ihmisiä ja sitten lähdettiin. Luulimme että tällä mennään Rach Giaan asti, mutta onneksi olimme väärässä. Minibussi kaarsi isolle bussiasemalle, jossa nousimme normaalin kokoiseen linja-autoon. Kyseinen linjuri lähti klo 23.00 kohti rannikkoa ja oli perillä aamulla kello viiden jälkeen. Ilmastointi puhalsi tietenkin täysillä koko matkan ajan. Matkan varrelle mahtui myös yksi vessatauko kyseisen yhtiön omalle huoltoasemalle.

Ennen lauttamatkan alkua tapasimme vanhemman vietnamilaisen rouvan joka oli juttutuulella. Tarinoimme hänen kanssaan pitkän aikaa ja kävi esille että hänen tyttärensä on tulossa opiskelemaan maisteriopintoja Suomeen vuoden päästä. Rouva myös kertoi hyviä vinkkejä Phu Quocin saaresta ja lupautui opastamaan meitä paikalle päästyämme. Lauttamatkan jälkeen kyseistä rouvaa ei enää näkynyt, harmi kyllä. Itse venematka kesti 2,5 tuntia. Vauhti oli kova, aallokkoa löytyi, vene keinui ja oksennuspussit tekivät kauppansa. Jotkut eivät pussiin edes osuneet...

Laivakyyti kohti Phu Quocia

Phu Quocin suurin keskus on Duong Dong, josta olimme myös hankkineet hotellimme. Varasimme hotellimme jo Saigonista, saman hotellin kautta jossa yövyimme. Phu Quocin hotellin hinta oli 30 us-taalaa per yö. Saaren hotellien hintataso on korkeampi kuin mantereella, eikä budjettiluokan majoituksia löydä kovin läheltä Duong Dongia. Vietimme kyseisessä hotellissa kaksi yötä. Respassa ei puhuttu kuin muutama sana englantia, joten hotelli taisi olla suosittu ainoastaan paikallisten keskuudessa. Saimme kuitenkin respan tytöltä ostettua bussitiketin satamaan sekä laivalipun takaisin mantereelle, vaikka yhteistä kieltä ei löytynyt. Duong Dong on todella pieni kaupunki ja hotellimme sijaitsi aivan rannan vieressä, night marketin varrella. Kyseinen tarkotti katua, joka muuttui illan tullessa kaupungin kauppapaikaksi, jossa oli myös useita ruokapaikkoja. Ruokapaikkojen edustalla oli pöytiä, joista pystyi valitsemaan ateriansa tuoreiden merenelävien joukosta. Night Marketista näki ettei kyseinen paikka ole vielä onneksi muuttunut länsimaalaisten turistihelvetiksi, sillä mistään kojusta ei tuputettu mitään tai huudeltu perään, tinkimiset tapahtuivat hymyssä syin ja palvelukin oli oikein ystävällistä eikä ollenkaan aggressiivista.

Vietimme Phu Quocilla yhden kokonaisen päivän. Vuokrasimme tuona päivänä moottoripyörät ja päristelimme ympäri saarta. Itse ajoin tuona päivänä yli sata kilometriä pääosin punaisia hiekkateitä pitkin. Vain osa saaren tieverkosta on päällystetty. Isoja kuoppia on myös mukavasti. Mopediajelu oli hidasta, mutta todella hauskaa, sillä saarella ei pahemmin ollut liikennettä ja maisemat olivat mahtavat. Mopedi oli myös ainut järkevä tapa tutustua saareen. Itse ajoin aina saaren eteläkärkeen saakka. Mopedin vuokra vaihteli paikasta ja kulkupelistä riippuen, mutta keskihinta oli noin 5 us-taalaa, jolla lohkesi noin 100 kuutioinen menopeli. Bensat piti ostaa itse ja menovettä sai tienvarsien kojuissa olevista pumpuista. Pölyisä skootteriajelu päättyi ilta-auringon laskiessa hiekkarannalle, jossa ei ollut ketään muita. Pieni pulahdus viileään meriveteen auringonlaskussa kruunasi hienon päivän.

Punaista hiekkaa, karjaa, palmuja, ranta ja meri

Iltauinnilla autiorannalla

Phu Quoc on todella hieno paikka, jota kehitetään kovaa vauhtia. Saarelle on nousemassa useita uusia isoja hotelleja ja muita palveluja. Turisteja ei ole vielä paljoa, mutta se tulee muuttumaan muutamien lähivuosien aikana. Kyseinen saari tarjoaa kymmeniä kilometrejä pitkiä hiekkarantoja, joilla saa olla rauhassa. Olisi mukava päästä käymään Phu Quocilla joskus reilun kymmenen vuoden kuluttua ja nähdä kuinka saari on muuttunut.

W:n kuvat Phu Quocista

J:n kuvat Phu Quocista