Entäs sitten paluumatka, onko sellaista tiedossa? Taksilla, veneellä vai kuumailmapallolla?

Pitkin vuotta 2011 olemme W:n kanssa pohtineet myös luultavimmin tapahtuvaa paluumatkaa. Paluu tapahtuu heinäkuun alusta alkaen ja kestää määrittelemättömän ajanjakson. Tarkoitus on toki palata syksyksi takaisin elämään tasaisen harmaata elämää Tampereelle. Suunnitelmat ovat avoimet, koska ne voivat muuttua ja tulevat muuttumaan, mutta paluumatkan raamit ovat tiedossa. Tällöin voi lasketella menemään kohti Suomen alkavaa syksyä ja sateisen synkeää ilmanalaa. Vuodenaika on paluumatkalla sekä etu että taakka. Talvella Siperia ei houkuttelisi niin paljoa, mutta kesällä esimerkiksi matkan varrella oleva Laos olisi varmasti hyvin erikoinen kokemus, kun esimerkiksi tiestö ei ole kunnossa. Myös Vietnam ja Kiinan alueet ovat poikkeuksellisen sateisia silloin, jolloin kulku vaikeutuu, taudit leviävät ja voi tulla hieman kuuma kantaa selässä 70 litran rinkkoja kaikkialle. Voi aavistaa, ettei silloin haittaa ollenkaan, vaikkei näe televisiosta olympialaisia tai muitakaan yleisurheiluja!

Ajattelimme W:n kanssa lentää mahdollisesti Vietnamiin, Kambodzaan tai Laosiin, johon vuodenvaihteen roadtrippi oli ulottunut ja jatkaa kierros kotiin. Tosin, jos edullisia lentoja ilmaantuu, niin voihan sitä vaikka Sri Lankalla tai muualla käydä lepäilemässä ennen paluumatkaa. Vietnamin rannikolla kulkee junarata, joka ulottuu lopulta aina Suomeen asti. Rataa pitkin ajattelimme valutella ratapölkky kerrallaan kohti Hanoita. Kyseisen matkan varrella ovat muun muassa Da Nang sekä Hue ja näiden lisäksi Hanoin itäpuolella sijaitsee Unescon maailmanperintöluettelossa oleva Ha Long Bay. Laoksen sijaitessa hieman hankalassa paikassa, pohdimme vaihtoehtoja Laoksen vierailulle, esimerkiksi Si Phan Donin ja "4000 Islands"  -paikkeille tai reppureissaajien paratiisiin/helvettiin Vang Viengin lähettyville ja sieltä palaisimme takaisin Vietnamiin junaradalle vaikka perinteisesti bussin katolla nauttien junglebusinessta parhaimmillaan.

Ennen Kiinaa olisi erilaisia asuinkeskittymiä, joissa ajattelimme käydä. Ensimmäisenä olisi Macao, jossa pitää poiketa edes yhdessä kaikista 33 kasinosta, jotka saavat Las Vegasin näyttämään vaatimattomalta rahavirroiltaan. Osan tästä virrasta kotiinpäin vietynä on sitten hieno jatkaa matkaa. Mahdollisesti voidaan vesitse tai ilmateitse siirtyä Taipeihin Taiwaniin hetkeksi hengähtämään ja löytämään mielenrauha uudelleen. Taiwanista voisi siirtyä jälleen mantereen puolelle. Kiinassa etappeina olisi tiedossa ainakin kolme spottia tasaisin välimatkoin, joissa on elämää hieman enemmän kuin Suomessa: Hong Kong, Shanghai ja Peking. Näiden lisäksi läheisyydessä tai reitillä olevat muut kaupungit kiinnostavat sekä J:tä että W:tä. Tällaisia muita kiinnostavia kaupunkeja olisi esimerkiksi vaatimattomat Tianjin, Guangzhou ja Shenzhen.

Jälleen kerran yhtenä loistavana kuningasideana välähti ajatus tulla maitse takaisin Suomeen. Tämä tulisi tapahtumaan Kiinan, Mongolian ja Venäjän kautta junalla ja busseilla. Mehän emme lentomatkailua muutenkaan tue matkallamme. Tosin vaihtoehtoja Kiinan sisäisiin lentoihin on ollut mielessä, esimerkiksi Hong Kong-Shanghai-Peking -välit. Itse ajattelin tulla viimeistään syyskuuhun mennessä takaisin Suomeen, joten juna ei vielä ole varmistunut omalla kohdallani. Myös mahdollista paluumatkaseuraa on kartoitettu, jotta saa esimerkiksi oman makuuosaston junasta. Kanssamatkustajaksi on ilmoittautunut jo mystinen herra JM ja mahdollisesti myös herra TK (Tää on nyt virallista herra TK! -W). Ryhmän lopullinen muoto on selvempää kesällä 2012. Varsinainen junareitti alkaisi Pekingistä sekä halkoisi Mongolian ja Ulan Batorin kautta Baikalille Siperiaan. Loppumatka kulkisi Venäjän suurimpien kaupunkien, kuten esimerkiksi Novosibirskin, Permin ja Moskovan kautta. Matkalla voisi myös jämähtää paikalleen aina, kun siltä tuntuisi. Itselläni ja mahdollisella muulla matkaseurueella on Venäjän viisumien kanssa pientä hässäkkää, kun ei tunne oikeita ihmisiä sieltä, mutta ehkäpä ne viisumiväännöt selviävät kevään ja kesän aikana tai sitten ruplat puhuvat puolestamme.

Takaisin siis tullaan, oletettavasti. Koska, sitä ei tiedä. Tampere kuittaa osaltani viimeisen kerran...

(Ps. on mielenkiintoista nähdä sitten paluumatkan loppuvaiheessa että minkälainen bolitbyroo tuota itänaapuria johtaa ja käytetäänkö Suomessa oravannahkoja, markkoja, kruunuja vai ruplia. -W)