Odottamaton käänne - Paluu Suomeen

Ensinnäkin haluan kiittää kaikkia blogin lukijoita ja seuraajia! Blogin kävijälaskuri on saavuttanut 10 000 kävijän rajapyykin, joten iso kiitos teille! Ne teistä jotka olette suuntaamassa tähän maailmankolkkaan tai te jotka olette reissanneet täällä viimeisen seitsemän kuukauden aikana, niin toivottavasti olette saaneet jotain konkreettista hyötyä irti tästä blogista.

Sitten ikävämpi asia, eli reissu keskeytyy ja allekirjoittanut palaa Suomeen keskiviikkona 11.7.2012. Vietnamilaisella pikkuklinikalla tehtiin gastroskopia, eli tungettiin endoskooppi mahalaukkuun. Ikävä toimenpide ja ikävyyttä lisäsi miljöö sekä se ettei sairaalahenkilökunta puhunut edes auttavasti englantia ja puudutusaineista ei ollut tietoakaa. Tää on näitä kuuluisia kokemuksia, ei siitä enempää. Mahasta löytyi helicobakteeria ja tulehtuneet vatsalaukku sekä ruokatorvi. Tämä tarkoittaa sitä, että seuraavat 10 päivää pitää syödä vahvoja lääkkeitä ja pitää varoa kaikkea mitä syö ja esimerkiksi tulinen ruoka on täysin kiellettyä. Aasialaisista keittiöistä ei pahemmin löydy ei-tulisia ruokia ja muutenkin pitkittyneet vatsaongelmat käyvät kunnon ja voinnin päälle.

Kaikki on yksilöllistä, mutta en suosittele syömään doksisykliiniä seitsemää kuukautta putkeen joka ikinen päivä. Tuona aikana pidin kaksi alle viikon mittaista taukoa kuurista. Vaikka söin maitohappobakteereita, niin noin pitkä antibioottikuuri ei tee kropalle hyvää. Lisäksi jatkuva reissaaminen ja erilaiset bakteerikannat käyvät myös kropan kunnon päälle.

Huomenna lähden klo 9.00 kohti lentokenttää ja lennän Hanoihin, josta otin jatkolennot Helsinkiin. Reitti kulkee siis Nha Trang - Hanoi - välilasku Bangkokiin - Doha (Quatar) - Tukholma - Helsinki. Ostin lennot reilun vuorokauden varoitusajalla ja hintaa niille tuli kaikkineen 740 euroa. Matkustusaika on noin 24 tuntia. Halvimmillaan Nha Trangista olisi päässyt Hanoin kautta Moskovaan ja sieltä Helsinkiin, mutta Moskovassa olisi pitänyt olla 20 tuntia kentällä ja siinä olisi säästänyt vain reilut 100 euroa, joten se ei ollut vaivan arvoista.

Kiitos kaikille näistä seitsemästä kuukaudesta, elämäni parhaasta reissusta.

 - W

Tästä kaikki alkoi; 13.12.2011 Suomi

Tähän reissu käytännössä omalta osaltani päättyi; 5.7.2012 Saigon, Vietnam

Phnom Penh

Kuala Lumpurin jälkeen oli vuorossa paluumatkan etappi nro 2., eli Kambodza ja sen pääkaupunki Phnom Penh. Oli todella mukava palata kyseiseen maahan ja kyseiseen kaupunkiin yli puolen vuoden tauon jälkeen. Olimme Phnom Penhissä 2.-4.7.2012 välisen ajan, eli kaksi yötä, joten kyseessä oli todella lyhyt visiitti Kambodzaan. Tässä on edellinen blogistekstini Phnom Penhistä.

Saavuimme Airasian siivin Phnom Penhin lentokentälle, joka sijaitsee seitsemän kilometrin päässä keskustasta. Jo lentokoneessa ollessamme täytimme maahantulo- sekä maastapoistumiskortit sekä tulliselvityskaavakkeen. Lentokentältä ostimme viisumin hintaan 20USD ja viisumia varten piti olla yksi passikuva. Viisumiprosessi oli todella nopea ja selkeä, varsinkin jos vertaa edelliseen Kambodzaan saapumiseen. Silloin Vietnamin ja Kambodzan rajalla sai mennä tullikopilta toiselle ja täytellä ja näytellä vaikka millaisia kaavakkeita.

Kambodzassa pärjää pelkillä jenkkien dollareilla ja joskus vaihtorahana saa Kambodzan omaa valuuttaa, varsinkin silloin kun pitäisi saada alle dollarin verran rahaa takaisin. Suurimmasta osasta automaatteja saa nostettua dollareita. Joten mukana kannattaa olla paljon alle 10USD dollarin seteleitä.

Otimme lentokentältä virallista kautta taksin kohti keskustaa hintaan 9USD, mutta lopulta hinnaksi muodostui 10USD, sillä kuskilla ei ollut yllätys yllätys dollarin vertaa vaihtorahaa mukanaan. Kuskimme jätti meidät lähelle Brittien suurlähetystöä, mutta siellä ei pahemmin majoituksia näkynyt, joten kävelimme kohti Mekongia ja ranskalaista aluetta, josta löytyi moderni guesthouse MeMates, jossa kahden hengen huone maksoi 18USD, eli noin 8e per pää yöltä. Otimme huoneet aluksi yhdeksi yöksi ja kun halusimme jatkaa illalla huoneiden vuokraa yhdellä yöllä, niin meille ilmoitettiin että kyseiset huoneet on jo varattu ja meille tarjottiin kuuden hengen dormia omaksi hintaan 30USD yöltä. Otimme dormin ja vietimme kattohuoneistossa viimeisen yön.

Näkymä Mekongille majapaikan parvekkeelta

Saavuimme Phnom Penhiin maanantaina iltapäivästä ja hotellin löytymisen jälkeen alkoi olla jo ilta. Kiertelimme lyhyesti keskustan aluetta ja Mekongin vartta ja kävimme syömässä yhden Kambodzan parhaista ruoista eli amokin. Kyseinen mättö tarjoillaan kulhossa ja siinä on kookosmaitoa, ananasta, currya sekä lihaa, kalaa tai kanaa.

Seuraavana päivänä otimme tuktukin käyttöömme puoleksi päiväksi. Hintaneuvotteluiden jälkeen kuskimme myöntyi 15USD hintaan kuskaamaan meitä ympäri paikkoja. Menimme ensimmäiseksi kuoleman kentille, jossa muu matkaseurue jäi pois kyydistä ja lähti selvittämään Pol Potin hirmuhallinnon tekoja. Itse jatkoin tuktuk kuskin kanssa matkaa kohti ampumarataa, joka sijaitsi 5min ajomatkan päässä kuoleman kentiltä. Kyseessä oli halli, johon oli rakennettu sisätiloihin kaksi rataa. Ampumaradalla asetarjonta oli varsin laaja ja valitsin ensimmäiseksi aseeksi legendaarisen AK-47:n. Ampumaradalla kaverit pistivät aseen toimintakuntoon ja ampuminen suoritettiin seisaaltaan tuelta. AK-47:n jälkeen päädyin lopulta M4 merkkiseen jenkkien aseeseen, joka on parannettu versio M16 aseesta ja se oli varustettuna kiikaritähtäimellä.

Ampuminen radalla oli kallista, sillä lippaallinen ammuksia maksoi pistooliin 30USD ja automaattikivääriin 40USD. Lisäksi tarjolla oli konekivääreitä 100-150USD hintahaitarilla sekä esimerkiksi käsikranaatti ja sinko. Ampumaradalla olisi saanut vesimeloonin maalitauluksi jos olisi sijoittanut 5USD lisää. Itse maksoin AK-47:lla ampumisesta 40USD ja ampumisen jälkeen juttelin ampumaradan pomon kanssa, joka oli sotilasarvoltaan kapteeni ja laskuvarjojääkäreiden kouluttaja. Upseerismies suositteli jenkkien M4:sta ja tarjoutui antamaan puoli lipasta hintaan 25USD, mutta taipui lopulta 20USD hintaan pienen tarinoinnin päätteeksi. Rahaa kului 60USD ja vaikka ampuminen oli ohi muutamissa minuuteissa, niin se oli sen arvoista. Rahaa kyseisellä radalla saisi palamaan vaikka kuinka paljon ja niin jotkut tekevätkin. Radalla oli muutamia muita länkkäreitä itseni lisäksi.

Ampumisen jälkeen palasimme tuktuk kuskin kanssa kuoleman kentille, jossa muuta matkaseuruetta odotellessamme turisimme mukavia. Siirryimme kuskin kanssa tuktukista vieressä olevalle sokeiden ihmisten ständille, jossa oli myytävänä sokeiden tekemiä puuveistoksia yms. Ständillä pojat myös soittelivat Kambodzalaisia soittimia. Kuski meni aluksi poikien kanssa soittelemaan soittimia ja loppuajan juttelin näiden erittäin kohteliaiden sokeiden poikien kanssa.

Tuktuk kuski ja pojat

Matkaseurueen palattua kuoleman kentiltä otimme suunnaksi S-21 nimeä kantavan kidutusmuseon. Pääsymaksu museoon oli 2USD per pää. Kyseinen paikka sijaitsee Phnom Penhissä kaupungin keskellä. Kyseiset alueen rakennukset toimivat ennen kouluna, mutta Pol Potin hallinto muutti koulun vankilaksi, josta lähetettiin ihmisiä kohti kuoleman kenttiä. S-21 koostui neljästä suuresta kolmikerroksisesta rakennuksesta. Nämä rakennukset toimivat pääosin vankilarakennuksina ja taloihin oli rakennettu erilaisia pieniä sellejä. Vankilakoppien lisäksi taloista löytyi kidutushuoneita. Nyt taloissa oli esillä paikan historiaa, sekä kuvia siellä olleista ihmisistä sekä erilaisista kidutusmenetelmistä. Lisäksi yhdessä huoneessa oli alueelta löydettyjä pääkalloja. S-21 museo ei ole niin shokeerava kuin voisi etukäteen olettaa. Tämä johtuu pitkältä siitä että Pol Potin hallinto on kerennyt tuhoamaan suurimman osan todistusaineistoista. Mutta museo on kaiken kaikkiaan käymisen arvoinen paikka, varsinkin jos siellä käy kuoleman kenttien visiitin jälkeen.

Sellejä

Kidutuslaitteita

S-21 rakennuksia

Museossa ollessamme päällemme iski trooppinen sadekuuro ja tämä sotki suunnitelmamme, joten päätimme jättää tuktuk kiertoajelun kaupungilla väliin ja suunnata suoraan hotellillemme. Sateen tauottua lähdimme kävelemään keskustorille, joka oli tosin mennyt jo kiinni. Tämän jälkeen suuntasimme takaisin Mekongin suuntaan ja päädyimme lopulta istumaan iltaa kattoterassille, jossa alkoi parikymmentä minuuttia saapumisemme jälkeen paikallisen neidon syntymäpäiväjuhlat. Tottakai herrasmiehinä onnittelimme neitoa ja tämän jälkeen pöytäämme alkoikin virrata ruokaa ja juomaa. Emme halunneet olla epäkohtelaita, joten söimme tarjotun ruoan ja tämän jälkeen kiitimme ja jatkoimme matkaa. Kambodzalaiset synttärit noudattivat pääasiassa samanlaista kaavaa kuin länsimaissa, mutta näissä partyissa muut neidot sytyttivät kakun kynttilöistä tähtisadetikut vuorotellen ja lausuivat luultavimmin hyvän onnen toivotukset sankarille, joka itse buddhalaiseen tyyliin rukoili kakun edessä. Lopuksi sankari puhalsi kynttilät sammuksiin ja muut neidot suihkuttelivat kermavaahtoa ympäriinsä ja huuto oli kovaa.

Seuraavana aamuna oli edessä aikainen herätys sillä olimme ostaneet bussikyydin kohti Saigonia, Vietnamia hintaan 12USD per naama. Kyytimme tuli hakemaan meitä hotellilta klo 6.20 ja bussimme lähti seitsemän jälkeen. Kyseessi oli vanha tuttu kambodzalainen bussi, mutta tällä kertaa telkkarista ei tullut minuuttiakaan karaokea vaan elokuvia! Valitettavan lyhyt visiitti Kambodzaan loppui ennen kuin se oli alkanutkaan. Tulen vielä käymään tässä maassa monta kertaa.

W:n kuvat Phnom Penhistä

Kuala Lumpur

Paluumatkamme ensimmäinen etappi oli vanha tuttu Kuala Lumpur, jossa vietimme pari yötä. Olimme varanneet lennot kuukautta aikasemmin Airasialta ja maksoimme lennosta reilu parikymmentä euroa. Olimme KL:ssä 30.6.-2.7.2012 välisen ajan. Olimme myös varanneet majoituksemme etukäteen ja valitsimme kämpän joka sijaitsi Chinatownissa, keskellä Petaling katua. Majoituksen nimi oli Hotel Chinatown Inn ja kolmen hengen huone maksoi 33e yöltä, eli 11e per pää per yö. Kämppä oli ihan ok, tosin ilmastointia ei voinut säätää mitenkään ja se puhalsi kylmällä.

Siirryimme LCCT lentokentältä bussilla Kuala Lumpurin Centraliin, eli KL Centraliin. Bussi maksoi 9 ringittiä suuntaansa (vähän reilu 2e). Centralilta otimme LRT kyydin, eli skytrain-metron ja menimme sillä yhden pysäkinvälin. Paluumatka hoitui päinvastaisessa järjestyksessä, tosin bussikyyti kentälle maksoi 10 ringittiä.

Itse KL:n Chinatownissa ei ole käytännössä mitään Chinatowniin viittaavaa, muuta kuin paikan nimi. Petaling street täyttyy illalla erilaisista krääsää myyvistä kojuista ja ainut kiinalaisuuteen viittaava asia on tarjolla oleva ruoka. Muuten katukuvan täyttävät erilaiset aurinkolaseja, laukkuja ja muuta turhaa myyvät kojut, eli paikka on muuttunut täysin turistirysäksi. Kiinalaisia lääkkeitä ja muita tavaroita myyviä liikkeitä ei näkynyt missään.

Chinatown

Ensimmäisenä iltana hyppäsimme LRT:n kyytiin ja menimme KLCC:hen eli Kuala Lumpur City Centraliin. Kävimme tsekkaamassa Petronas Twin Towersien yövalaistuksen ja tämän lisäksi katselimme tornien takana olevassa puistossa haikeaa vesishowta. Taustalla soi My Heart Will Go On ja vesisuihkeet pyörivät erilaisissa valaistuksissa. Kävelimme myös Jalan Alor ruokakadulle safkaamaan, jossa nautimme hedelmien kuninkaan, eli durianin jälkiruoaksi. Kyseinen hedelmä on makunautinto, joka hivelee kulinaristin makuhermoja. Jos käyt Malesiassa, osta kadulta tuore durian ja nauti siitä mitä saat! Kyseistä hedelmää ei oikein myydä missään kaupassa ja sen tuominen esimerkiksi lentokoneeseen sekä Singaporen metroon on kielletty. Ymmärrätte kyllä miksi kun haistelette sormianne syömisen jälkeen.

Petronas Twin Towerit yöllä

Vesishow

Hedelmien kuningas - Durian!

Seuraavan päivän ohjelmaan kuului monorail ajelu Times Squaerelle, josta jatkoimme matkaa KL Centraliin. Yritimme mennä KL Centralin pohjoispuolella olevaan puistoon, mutta se oli mennyt kiinni seitsemältä. KL on hieno kaupunki, sillä täällä keskustan moottoriteiden varteen on rakennettu kävelytiet, joten liikkuminen onnistuu hienosti kävellen erilaisia ramppeja pitkin.

Aamuyöstä kokoonnuimme majapaikkamme aulaan katsomaan jalkapallon EM-kisojen finaalia. Epsanjan siirryttyä 3-0 johtoon päätimme mennä nukkumaan ja samalla hyvästelin herra JT:n, joka viettää KL:ssä vielä pari yötä, ennen kuin jatkaa matkaansa kohti Uutta-Seelantia. Meitä on enää neljä jäljellä.

Kuala Lumpurissa ei ole käytännössä mitään nähtävää, varsinkaan itselle kun olin käynyt jo kerran kyseisessä kaupungissa. Hintataso on hitusen korkeampi kuin Penangilla ja turisteja on enemmän. Maanantaina 2.7.2012 kyseessä oli kuitenkin historiallinen hetki, sillä Airasian koneeseen noustessani jätin Malesian maaperän lopullisesti taakseni. Viiden kuukauden ajanjakso elämästäni oli ohi - paluumatka kohti Suomea on alkanut!

W:n kuvat Kuala Lumpurista

Paluumatka kohti Suomea

Paluumatka on alkanut hahmottua tämän viikon aikana. Koko paluumatkan raamit rakentuvat kahden päivämäärän ympärille, 15.7 sekä 30.7, sillä 15.7 herra JR lentää Hanoista, Vietnamista kohti Suomea ja 30.7 herra JM lentää Pekingistä, Kiinasta kohti Suomea. Luonnollista on, että olemme päivää tai paria ennen noita lentoja ko. paikoissa.

Paluumatkan matkustustahti tulee olemaan noin pari yötä per paikka aina Kiinaan saakka ja Kiinassa parista yöstä neljään yöhön, riippuen paikasta. Siirtymisissä pyritään käyttämään aina joko yöjunaa tai yöbussia, yöjunan ollessa ykkösvaihtoehto. Yömatkustamisen suhteen pitää olla skarppina, sillä yleensä liput yöjuniin ja -busseihin saatetaan myydä loppuun useita päiviä ennen kuin kyyti lähtee. Tämä asettaa haasteita paluumatkaa ajatellen ja näin ollen olemme jättäneet muutamia päiviä pelivaraa reissusuunnitelmamme etapeille ja voimme tehdä aina peliliikkeitä kesken paluumatkan. Jos joku paikka on surkea niin voimme siirtyä saman päivän aikana kohti seuraavaa tai jos joku paikka on aivan mahtava, niin voimme viettää siellä ylimääräisen päivän.

Ensimmäiset pari paikkaa ovat jo lyöty lukkoon, sillä ensimmäinen lento Penangilta on vanhaan tuttuun Kuala Lumpuriin huomenna lauantaina 30.6. Majoitumme KL:ssä Chinatowniin ja viivymme siellä kaksi yötä. Maanantaina meillä lähtee lento kohti Kambodzan pääkaupunkia Phnom Penhiä (aikasempi blogiteksti), jonne itse palaan puolen vuoden tauon jälkeen. Phnom Penhissä vietämme pari päivää ja lähdemme yöbussilla kohti Saigonia, eli Etelä-Vietnamia. Saigonin kohdalla on sama tilanna kuin Phnom Penhin, sillä palaan sinne reilun puolen vuoden tauon jälkeen (aikaisempi blogiteksti). Phnom Penhin lentokentältä joudumme ostamaan viisumit mutta Vietnamiin emme tarvitse viisumeita, vaan saamme 15 päivän leiman passiimme. Kyseinen aika riittää hyvin tähän reissuun.

Sitten alkaa epämääräinen osuus, sillä kaikki riippuu yöjunista. Mutta yksi asia on varma, lähdemme Saigonista rannikkoa pitkin kohti pohjoista käyttäen yöjunia. Jollei yöjunia ole tarjolla niin käytämme busseja. Lyhyissä siirtymisissä käytämme joko junia tai busseja.

Saigonin jälkeen ensimmäinen pysäkki on Nha Trang, josta jatkamme matkaa kohti Hoi Ania. Jos haluamme käydä Hoi Anissa niin jäämme junasta pois Da Nangissa ja ottamaan sieltä bussin Hoi Aniin. Emme vietä yhtään ylimääräistä hetkeä Da Nangissa, sillä vaihtarikaverit haukkuivat kyseisen paikan maanrakoon. Jos päätämme jättää Hoi Anin välistä niin jatkamme junalla suoraan Hueen. Huesta matka jatkuu luultavimmin suoraan Hanoihin tai Ha Longiin. Tarkoituksenamme on käydä katsomassa kuuluisa Ha Long Bay. Saavumme Hanoihin joko 13. tai 14. päivä ja herra JR lentää Suomeen 15.7.

Joudumme menemään ilmateitse Hong Kongiin, sillä Kiinan viisumin saaminen on erittäin vaikeaa Vietnamista. Kyseinen lento Hanoista Hong Kongiin on todella kallis, noin 200 euroa, mutta joudumme ottamaan sen. Emme osta lentoa vielä, sillä ikinä ei tiedä mitä Vietnamissa voi tapahtua, mutta olemme suunnitelleen ostavamme lennon paluumatkan aikana ja lentävämme joko 15. tai 16. päivä. Luotamme siihen, että saamme Kiinan viisumin Hong Kongista ja olemme valmiit ottamaan viisumille pikakäsittelyn, jotta saamme sen päivässä. Näin ollen meidän ei tarvitse viipyä kalliissa Hong Kongissa kuin yön tai kaksi ja Hong Kongin jälkeen pääsemme jatkamaan matkaa kohti Macauta, jonka jälkeen menemme näiden kahden kaupungin pohjoispuolella olevaan Guangzhouhun. Hong Kongiin emme tarvitse viisumia, kuten emme myöskään Macauhun. Kiinan viisumi on koko paluumatkan ongelmallisin.

Guangzhousta jatkamme junalla Shanghaihin. Matka tulee kestämään vajaan vuorokauden. Shanghaista jatkamme kohti Pekingiä ja jos aikaa on niin pysähdymme Tianjinissa. Tarkoituksenamme on olla Pekingissä viimeistään 28.7, sillä herra JM:llä lähtee lento Suomeen heti 30.7 päivän aamusta.

Jatkamme kahdestaan herra JP:n kanssa matkaa Pekingistä kohti Mongoliaa ja Ulan Batoria luultavimmin 30.6 tai 31.6. Ostamme Mongoliaan viisumit rajalta ja vietämme Mongoliassa joitan päiviä, kuitenkin alle viikon. Seuraava etappimme on Venäjä ja Siperia, tarkemmin sanottuna Irkutsk, joka sijaitsee Baikaljärven rannalla. Meillä on jo Venäjän viisumit passeissamme, joten se asia on hoidettu alta pois. Emme ole suunnitelleen Venäjän etappia vielä kovinkaan tarkasti, mutta vietämme noin kolme viikkoa Venäjällä ja pysähdymme ja olemme yötä suurimmissa kaupungeissa, ehkäpä noin neljässä, junamatkamme aikana. Suomeen palaamme elokuun loppuun mennessä ja tuolloin Vainikkalassa odottaa puulämmitteinen sauna järven rannalla.

Tässä on vielä linkki reissukarttaan, josta näkyy paluumatkan suunnitellut paikat keltaisilla väreillä.

Hyvästi Penang ja Malesia

Opiskelu Universiti Sains Malaysiassa

Opiskelu Universiti Sains Malaysiassa on täysin erilaista verrattuna siihen mihin olen Suomessa tottunut. Kummassakin maassa ja kulttuurissa on hyvät ja huonot puolensa ja asiat näyttäytyvät aina hieman eri lailla, riippuen mistä näkökulmasta niitä katsoo. Yleensä asiat hoituvat, mutta niiden selvittämiseen saattaa kulua tarpeettomasti aikaa tai ne eivät selviä koskaan. Yliopiston henkilökunta tykkää pallotella asioita toisilleen tai sitten heittää asiat byrokratiarattaiden jauhantaan, jolloin asiat eivät luultavasti koskaan selviä.

Hyvänä esimerkkinä toimii passimme. Meiltä kerättiin orientaatioviikolla passit pois opiskelijaviisumin myöntämistä varten ja sanottiin että saatte ne takaisin parin viikon päästä. Lopulta kuulimme kaverilta, joka oli kuullut kaverilta että passit voisivat olla valmiit ja ne voi hakea. Sitten tarina tarkentui että vain osan passit olivat valmiina. Saman päivän aikana vaihtariporukan facebook-ryhmään (joka toimi koko vaihtomme ajan virallisena tiedotuskanava) ilmestyi viesti että passit voi noutaa. Passien nouto ei ollutkaan niin helppo juttu, sillä meidän vaihtarien asioita hallinnoi vain yksi naishenkilö. Jos hän ei ole paikalla, niin emme voi hoitaa käytännössä mitään asioita. Kukaan muu ei siis voinut antaa meille passejamme, tai edes kertoa että onko juuri minun passini valmis vai ei. Kyseinen periaate toimi monen muunkin asian suhteen. Lopulta selvisi että vain osan passit olivat valmiit ja ne joiden passi oli vielä reissussa, niin heille ei osattu sanoa kuinka kauan he joutuvat olemaan ilman passia. Aikamääreet heittelivät parin päivän ja parin viikon välillä. Tiedotus ei siis toimi aina kunnolla ja tiedotukseen käytetään pääasiassa facebook-ryhmän seinää.

Me saimme orientaatioviikolla niin sanotut kurssitarjottimet, eli luokkahuone oli täynnä eri koulutusohjelmien lappusia. Näistä lapuista selvisi mitkä kurssit järjestetään kevätlukukautena ja milloin ne järjestetään. Meille painotettiin että kurssit pitää valita viikon kuluessa, mutta todellisuudessa kurssien kanssa pystyi leikkimään useiden viikkojen ajan ja jättämään turhat kurssit pois. Jos halusi keskeyttää kurssin niin siihenkin annettiin takaraja, mutta todellisuudessa tämä takaraja oli paljon pidemmällä kuin se takaraja, joka meille ilmoitettiin. Tietysti kurssien valitsemiseen sekä keskeyttämiseen oli omat lappuset jotka piti täyttää ja joihin piti käydä hakemassa professorien sekä dekaanien allekirjoitukset. Mutta pääsäänto on että asiat ja deadlinet saattavat muuttua aina tilanteen mukaan.

Yksi mielenkiintoinen huomio luennoilta on se, että professorit ovat erittäin vuorovaikutteisia. Kaikki professorit joiden luennoilla olin niin puhuivat hyvää englantia ja he kaikki olivat suorittaneet oman korkeakoulututkintonsa Yhdysvalloissa. Proffat haastoivat aina opiskelijoita ja heittivät pallon meille - mitä me olemme mieltä ja miksi olemme sitä mieltä. Useat paikalliset opiskelijat ovat ujoja, joten heiltä ei välttämättä pahemmin vastauksia herunut. Proffat ja erityisesti sijaiset halusivat aina käyttää hyödyksi meitä vaihtareita, sillä he pystyivät kyselemään miten joku tietty asia on meidän kotimaissamme.

Professorien filosofia tuntui rakentuvan sille, että he tiesivät mitä vaihtarit tekevät Penagilla ollessaan - matkustavat ympäri Kaakkois-Aasiaa. Kaikki proffat kehoittivat tutustumaan Kaakkois-Aasiaan ja matkustamaan kun siihen on niin hyvä mahdollisuus, mutta samalla he asettivat rajat ja poissaolojen määrän. Tosin näitä poissaoloja ei pahemmin valvottu ja jos valvottiin niin riitti että sanoi proffalle ettei pääse ensi viikolla luennolle, sillä on reissussa, tai sitten pisti sähköpostilla tiedon.

Otin kolme kurssia, jokainen arvoltaan 4 opintopistettä, jotka vastaavat noin 15 opintopistettä kun ne muutetaan Tampereen yliopiston opintorekisteriin. Olin jo etukäteen Suomesta käsin katsonut itseäni kiinnostavat kurssit ja valitsin kurssini niiden joukosta. Tarkoituksenani oli myös valita kurssit niin, että ne olisivat peräkkäisinä päivinä. Valitsin kurssini sosiaalitieteistä, joka käytännössä on sitä samaa aihepiiriä, mitä opiskelen Suomessa. 

Ensimmäinen kurssini on Economic Transformation of Southeast Asia, jonka näkökulmana on Kaakkois-Aasian talous yhteiskuntatieteiden näkökulmasta tarkasteltuna. Tämä kurssi on itselle keskivaikea, sillä en ole koskaan käynyt talousaiheisia kursseja, eikä talous pahemmin kiinnosta. Kurssin aikana käydään läpi eri Kaakkois-Aasian maita taloudellisesta ja yhteiskunnallisesta aspektista käsin. Voisi todeta että kurssi on yleissivistävä. Professori on ollut melkein puolet luennoistaan pois ja välillä häntä on tuurannut sijainen. Kurssia varten piti kirjottaa 10 sivun essee ja tehdä tentti.

Toinen kurssini on Globalization, Cyber Culture and Future Studies. Kyseessä on siis kurssi, joka käsittelee globalisaatiota, kyberkulttuuria sekä tulevaisuuden tutkimista. Itselleni tämä oli todella helppo kurssi, sillä nämä asiat ja niiden ymmärtäminen sisältyy omiin opintoihini Suomessa. Mielenkiintoisen tästä kurssista teki se, että kyseiset asiat käsiteltiin Aasian näkökulmasta. Professori peruutti luentonsa pari kertaa, eli ei vain ilmaantunut paikalle. Kurssiin sisältyi esitelmä, joka pidettiin ryhmässä, blogitekstin ylläpitämistä sekä tentti.

Kolmas kurssini on Malaysian Studies, eli Malesian opinnot. Luulin että tällä kurssilla esitellään Malesiaa, sen historiaa ja muita mielenkiintoisia asioita, mutta paskat. Kurssin professori oli kriminologi, joten koko kurssi pyöri kyseisen aihepiirin ympärille. Itsemurhat, lait, korruptio, kuolemantuomiot, rangaistukset jne. olivat kurssin aihepiireinä. Tässä olisi voinut olla äärimmäisen mielenkiintoinen kurssi, mutta nyt se oli pilattu. Kurssiin sisältyi esseen kirjoittaminen, välitentti sekä tentti. Itse kurssi oli suhteellisen helppo. Professori oli loppuvaiheessa usein pois ja häntä tuurasivat sijaiset.

Kevätlukukausi kestää helmikuusta kesäkuun loppuun. Kurssit alkoivat helmikuun puolivälissä ja huhtikuussa oli viikon tauko. Kesäkuun alussa oli taas viikon tauko ennen tenttiviikkoja ja loput kesäkuusta oli varattu tenteille. Tämä on järjetön systeemi, sillä itselle sattui tentit toiselle ja neljännelle päivälle ja sitten olikin kahden viikon tauko ennen seuraavaa tenttiä, joka on viimeisenä mahdollisena päivänä, juuri päivää ennen paluumatkan alkua. Tätä kyseistä tentin päivää ei pystytty muuttamaan, sillä kukaan yliopiston henkilökunnasta ei oikein voinut (lue halunnut) muuttaa tätä päivää. 

Koko kevätlukukauteni rakentui näiden kolmen kurssin varaan ja opintoja oli keskiviikkoisin ja torstaisin, joten vietin aina viiden päivän viikonloppuja ja yleensä reissun merkeissä. Tästä päästään siihen seuraavaan ja tärkeimpään asiaan, eli en tullut Malesiaan paikallisen yliopiston ja opetuksen tason takia, vaan oman elämäni takia. Tiesin jo tänne hakiessani että opetuksen taso ei ole huima ja kun haluan opiskella kunnolla niin teen sen Suomessa. Tulin tänne hakemaan elämää suurempia kokemuksia, joita olen saanut todella paljon. Eläminen islamilaisessa maassa viiden kuukauden ajan, useiden eri uskontojen ja kulttuurien näkeminen ja niihin tutustuminen sekä ylipäätänsä tämä elämä jota olen elänyt täällä, on ollut täysin erilaista mihin olen tottunut Suomessa, niin hyvässä kuin pahassakin. Tämä koko opiskelu on ollut erittäin kasvattava kokemus, joka auttaa ymmärtämään ympärillä olevaa maailmaa paljon paremmin. Eikä sekään ole mikään huono asia näin tulevia työnäkymiä ajatellen, että olen asunut täällä ja reissannut ympäri Kaakkois-Aasiaa.

Jos siis haluat oikeasti opiskella, niin etsi opinahjosi vaikka Euroopasta. Jos haluat nähdä maailma, täysin erilaisia kulttuureita ja uskontoja sekä elää ympäristössä joka eroaa Suomesta kuin yö päivästä niin Penang ei ole ollenkaan hullumpi vaihtoehto. Jos olet sellainen ihminen joka ei kestä sitä, että asiat eivät hoidu jämptisti ja ajallaan, niin Penangille ei kannata tulla.

Non scholae, sed vitae discimus. Ei koulua vaan elämää varten. Penang kuittaa, on ollut mahtavat viisi kuukautta, mutta kaikki päättyy aikanaan.

Phuket

Tenttiviikoille sattui kahden viikon tauko joilloin ei ollut tenttejä. Tämän tauon ajaksi päätimme herra JR:n kanssa lähteä rantalomalle Thaimaan suurimmalle saarelle Phuketiin 17.-24.6.2012 väliseksi ajaksi. Olimme rantaloman tarpeessa, sillä kumpikin oli reissannut viime aikoina pääosin kaupunkikohteissa, ilman mahdollisuutta päästä pötköttelemään rannalle. Rantaloma tarkoitti myös snorklausta, paratiisisaaria sekä moottoripyöräilyä, eli tekemistä riitti.

Ostimme lennot Fireflyltä, joka on ainut lentoyhtiö joka lentää suoraan Penangilta Phuketiin. Meno-paluun hinnaksi tuli 140 euroa ja lennot ostimme viikkoa etukäteen. Fireflyn lentokone oli 80 paikkainen potkurikone, joten kyyti oli hieman erilaista kuin mihin olin tottunut. Lento kesti vain reilun tunnin.

Phuketissa on meneillään sadekausi, joka ei tosin näkynyt millään lailla. Aurinko paistoi useana päivänä melkein pilvettömältä taivaalta ja parina päivänä oli puolipilvistä. Vettä ei satanut kertaakaan. Joten sää oli aivan mahtava rantalomailuun.

Phuketin eteläkarki

Hauva nauttii aalloista

Vuoden 2004 tsunami iski pahasti Phuketin länsirannikolle, mutta tämä ei näkynyt oikeastaan millään lailla katukuvasta. Tosin rakennukset esimerkiksi Patongilla olivat hyvässä maalissa ja muutenkin hyvässä kunnossa. En tiedä millainen kaupunkirakenne Patongilla on ollut ennen tsunamia, mutta nyt paikan pohjoisosaan rakennetaan todella suuria hotelleja rantakadun varteen.

Saimme jo Penangin lentokentällä maahantulo- sekä maastapoistumiskortit. Käytäntö oli erittäin hyvä, sillä pystyimme täyttämään ne jo ennen lentokoneeseen menoa. Ilmakuoppien aikana ei ole mukavaa täytellä näitä lomakkeita. Phuketin päässä passintarkastaja löi 30 päivän leiman passiin, keskelle tyhjää sivua. Ennen olen saanut vain 14 päivän leiman, mutta nyt jostain syystä sain 30 päivän. Ehkäpä olen jo Thaimaa-konkari, sillä tämä oli kolmas kerta kun saavuin maahan.

Phuketin lentokentällä tapasimme Penagilla töissä olevan insinöörin, joka työskentelee Intelillä. Kaveri oli lomailemassa Phuketissa ja päätimme ottaa taksin kolmistaan kohti Patong Beachia. Taksi maksoi 600 bahtia, eli 15 euroa. Intelin kaveri sanoi että riittää kun maksamme kyydistä 100 bahtia mieheen. Taksi jätti kaverin hotellille ja herra JR:n kanssa jatkoimme matkaamme jalan. Taksikuski yritti kovasti viedä meitä "hyvään majapaikkaan" ja aivan ilmaiseksi (lue: kallis majoitus, joka maksaa taksikuskille provikkaa tuoduista asiakkaista). Emme tarttuneet syöttiin vaan lähdimme kävellen etsimään majoitusta.

Phuketissa on meneillään matala sesonki, joka näkyy esimerkiksi siinä että majoituksia on tarjolla erittäin laaja kirjo. Lisäksi useat majoitukset ovat alentaneet hintojaan yleensä puoleen siitä, mitä ne ovat sesongin aikana. Lyhyen kävelyreissun jälkeen päädyimme kiertelemään muutamassa majapaikassa ja löysimme kolmannella yrittämällä erittäin hyvän kämpän Merrison Inn nimisestä majapaikasta. Huoneen hinta oli 700 bahtia yöltä eli vajaa 9 euroa per pää yöltä. Huone on yksi parhaista jossa olen ollut koko Aasian reissun aikana ja lisäksi hintaan kuului aamupala. Otimme lisäöitä aina päivän tai parin välein ja lopulta päätimme olla koko loppuajan kyseisessä majapaikassa. Vietimme siis kaikki seitsemän yötä samassa majapaikasssa, eli Phuketin rantaloma alkoi muistuttamaan ihan oikeaa pakettimatkan rantalomaa.

Hotellikatumme

Patongin rantakatu

Valitsimme Patongin tukikohdaksemme, sillä se on suurin rantakeskittymä koko saarella. Patongilta on myös helppo liikkua moottoripyörällä ympäri saarta, sillä se sijaitsee suunnilleen saaren puolessa välissä. Patong on myös kuuluisa yöelämästään, sillä sitä pidetään koko Aasian bilekeskuksena.

Ensimmäisenä päivänä tutustuimme kaupunkiin ja kävelimme ympäriimme. Kunnon yöunien jälkeen oli vuorossa rantapäivä ja tutustuminen Patong Beachiin. Ranta oli ihan ok, tosin hieman roskainen. Aallokko oli kovaa, kuten koko Phuketin länsirannikolla, joten snorklaamisesta ei tullut mitään.

Auringonlasku Patong Beachilla

Seuraavana päivänä vuokrasimme moottoripyörät ja ajoimme saaren eteläosan ympäri. Otimme Honda Scoopyt hintaan 200 bahtia per 24h. Kyseinen moottoripyörä oli todella hyvä ajettava, reissun paras pyörä tähän mennessä. Kävimme kääntymässä Phuket Townin nurkilla ja jatkoimme kohti etelää. Ajoimme Promthep Cape nimiseen paikkaan, joka on saaren eteläisin kohta. Sieltä oli hienot näkymät merelle. Kyseiseltä paikalta bongasimme myös lännessä olevan Nai Harn Beachin, jonne ajoimme seuraavaksi. Nai Harn Beach on hieno ranta, jossa oli yllättävän paljon turisteja. Aallokko oli vielä kovempaa kuin Patongilla, ja aaltojen ali piti aina sukellella. Otimme aikamme rannalla aurinkoa ja jatkoimme matkaa kohti pohjoisessa olevaa Karon Beachia. Karonilla katukuvan muodostivat venäläiset ja tuntui siltä että eihän meikeläisen vielä pitänyt Venäjällä olla. Pectopah kyltit varjostivat pääkatua (kuten myös Patongilla). Emme jaksaneet olla Karonilla kauaa vaan lähdimme kohti pohjoista ja ajoimme Patongin läpi kohti Kamala Beachia. Nimestään huolimatta kyseinen paikka oli ihan kiva. Söimme lounaan rannalla hienon auringonlaskun aikana. Kamalan jälkeen palasimme Patongille ja lähdimme Intelillä työskentelevän kaverin kanssa oluselle.

Honda Scoopy!

Nai Harn Beach

Länsirannikkoa

Kamala Beach

Seuraavana päivänä lähdimme ajamaan kohti pohjoista. Saavuimme lopulta lähelle Sarasin bridgeä, eli siltaa joka yhdistää Phuketin mantereeseen. Lounaan jälkeen jatkoimme matkaa takaisin kohti etelää ja menimme lentokentän vieressä olevalle Nai Yang Beachille. Kyseinen ranta on osa pitkää hiekkarantaa. Hiekkarannan vieressä on myös kansallispuisto, mutta kun kävelee rantaa pitkin niin ei tarvitse maksaa pääsymaksua puistoon. Kävelimme Nai Yangia pohjoiseen päin ja pysähdyimme koralliriutan viereen. Snorklailusta ei tosin tullut oikein mitään, sillä koralliriutalla vesi oli todella matalalla ja sakeaa hiekasta. Muutaman tunnin rannalla pötköttelyjen jälkeen lähdimme taas kohti etelää ja Surin Beachia. Surinilla katselimme orastavaa auringonlaskua aikamme ja jatkoimme matkaamme takaisin Patongille.

Nai Yang Beach

Kalastaja ja lentokone

Ajoimme näiden parin päivän aikana yli 200 kilometriä ja ajokokemukset olivat koko reissun parhaita puolia. Tiet olivat hyvässä kunnossa ja liikenne tuttua Aasialaista laatua. Phuketissa kuolee yli 250 ja loukkaantuu yli 10 000 ihmistä liikenteessä vuosittain ja yhdeksässä kymmenestä onnettomuudesta osallisena on moottoripyörä. Phuket on vuoristoista ja tuuli puhaltaa välillä kovaa. Suurimman riskin muodostavat kuitenkin amatöörikuskit, joihin suurin osa turisteista lukeutuu. Yleensä nämä parikymppiset miehenalut ajavat ensimmäisiä kertoja moottoripyörällä, ilman kypärää ja rajojaan kokeillen. Eräs tällainen tapaus meinasi ajaa matkatoverini kylkeen, sillä hän ei hallinnut pyöräänsä keskellä risteystä ja pyörä lähti käsistä.

Seuraavana päivänä vietimme taas rantapäivän Patongilla. Samana iltana varasimme seuraavaksi päiväksi island hopping pakettireissun Phi Phi saarille. Matkaesitteessä luki 3000 bahtia per pää, mutta wikipedian mukaan hinnan saa tippumaan 1 400 bahtiin per pää. Kiertelimme muutamassa kojuissa ja halvimmillaan matkaa tarjottiin 1 000 bahtin hintaan per pää. Pienet kadun varrella olevat matkakojut myivät tuota reissua halvimmalla. Ostimme reissun 1 000 bahtin hintaan per pää. Kyseinen maksu piti sisällään kaikki kulut, kuljetukset, ruoat jne.

Perjantai sattui olemaan juhannusaatto, joten päätimme tehdä tästä päivästä ikimuistoisen ja sellainenhan siitä tulikin! Aamulla kasin pintaan minibussi tuli hakemaan meitä hotellilta ja vei meidät Phuket Townin satamaan. Yhdeksän jälkeen isohko pikaveneemme lähti viemään noin 60 päistä turistijoukkoa kohti Phi Phi saaria. Mitä enemmän pätäkkää suostuu maksamaan, niin sitä pienemmän veneen ja vähemmän matkaseuraa saa. Matka Phi Phi Leylle kesti reilun tunnin ja rantauduimme pienelle Maya Bay rannalle. Kyseisellä rannalla on kuvattu The Beach elokuva. Kuulostaa hyvälle ja niin se varmaan muuten onkin, mutta kun rannalle ahdetaan 10 kertaa liikaa ihmisiä ja koko lahti on täynnä veneitä niin pettymyshän se oli. Todella kauniit maisemat on pilattu turistimassoilla. Rannalla ei olisi pystynyt edes istumaan kunnolla, sillä tilaa ei ollut. Seuraavaksi kiertelimme Phi Phi Leyta veneellä ympäri ja venepojat syöttivät puissa olevia apinoita. Seuraava etappi oli snorklausmesta Phi Phi Leyn vieressä. Kaloja oli runsaasti, mutta korallit olivat hiekan peittämiä. Vedessä näkyi myös muutamia medusoita.

Maya Bay

Seuraava etappi oli lounas Phi Phi Don saarella, joka on Phi Phi saarista suurin. Lounaan jälkeen kiertelimme nopeasti saarella ja edessämme avautui kristallinkirkkas vesi ja upeat maisemat. Seuraava ja viimeinen etappi oli pieni saari Khai Nok, joka sijaitsee lähellä Phuketia. Khai Nok on pieni paratiisisaari, mutta sekin on keretty pilaamaan. Koko ranta oli täynnä veneitä ja turisteille oli pystytetty satoja aurinkotuoleja. Saarella oli yksi vessa ja sinnekin oli 20 bahtin pääsymaksu. Ranta oli täynnä aasialaisia, jotka snorklailivat pelastusliivit päällä. Käytännössä heitä piti työntää syrjään, jotta itse pääsi snorklailemaan syvemmälle. Lisäksi rannalta löytyi muutamia lasinsiruja.

Phi Phi Don

Olimme hotellilla takaisin viiden aikoihin, joten kyseessä oli päivän mittainen reissu, josta tosin suurin osa ajasta kului veneessä istuen. Kyseisestä pakettimatkasta voisi kokonaisuudessaan sanoa sen että ei kannata mennä, paitsi jos ei ole reissannut juurikaan missään päin Kaakkois-Aasiaa ja/tai on lapsia mukana. Phi Phistä tuli väkisinkin mieleen Filippiinien Palawan saaren El Nido, sillä maisemat ovat kummassakin yhtä upeita. Paitsi että El Nidosta löytää vielä sitä aitoa meininkiä, jota ei ole turistimassoin pilattu. Jos El Nidossa kehittymissuunta on sama kuin tämän pakettimatkan saarilla niin herra paratkoon.

Saarireissun jälkeen kävimme juhannuslounaalla ja söimme 500 gramman ravut katukeittiössä. Pienen ruokalevon jälkeen hyppäsimme samaan moottoripyörätaksiin kahdestaan ja kuski vei meidät Simon Cabaret nimiseen paikkaan. Maksoimme moottoripyöräkyydistä 100 bahtia ja pääsylipuista Cabareehen 700 bahtia per pää. Otimme regular paikat, jotka olivat yläparvella. Niistä näki lavalle todella hyvin. Itse show oli todella hieno ja kutkuttavan siitä teki se, että lavalla oli toinen toistaan kauniimpia naisia, tai siis siltä näytti, sillä esiintyjät olivat kaikki ladyboyta. Esitys kesti 1,5 tuntia ja se tarjosi viihdykettä koko rahan edestä. Harmi ettei esitykseen kuulunut livebändiä, sillä se olisi kruunannut koko shown. Tämä esitys kannattaa käydä ehdottomasti katsomassa! Esityksen jälkeen nappasimme tuktuk kyydin takaisin hotellille 140 bahtin hintaan ja lähdimme viettämään juhannusta kuuluisalle Bangla Roadille.

Mr Rapu

Simon Cabaret

Cabareen esiintyjiä. Kaikki ei ole siltä miltä näyttää.

Kun joku kysyy hamaassa tulevaisuudessa että mitä teit juhannuksena 2008/2009 jne. niin en kyllä muista, mutta tulen muistamaan koko loppuikäni sen millainen juhannus oli Phuketissa vuonna 2012, aivan mahtava!

Lauantai kului rauhallisissa merkeissä ja suoritimme viime hetken shoppailut. Lauantain kulinaristisiin erikoisuuksiin kuului possulla täytetty mustekala, joka oli erittäin hyvää! Sunnuntaina lähdimme kohti lentokenttää ja tilasimme taksin hotellille. Kyyti kentälle maksoi 600 bahtia ja kuski meinasi nukahtaa rattiin matkan loppuvaiheessa. Kentälle päästyämme hän tuuletti iloisesti ja huusi airport airport. Firefly kuljetti meidät samalla potkurikoneella takaisin Penangin syleilyyn, viimeistä kertaa koko tämän Aasian reissun aikana. Tämän jälkeen on edessä enää nousukiito Penangin kentältä kohti Kuala Lumpuria.

W:n kuvat Phuketista

W:n kuvat Phi Philtä

Paluumatkan matkaseurue - herrat esittelyssä

Viikon päästä paluumatka kohti Suomea on jo totista totta. Paluumatkasta tulee tarkempaa tietoa kuluvan viikon aikana, mutta tässä blogitekstissä esittelen hieman matkaseuruetta. Herra J lentää suoraan Suomeen, joten hän ei osallistu paluumatkalle.

Matkaseurueemme koostuu aluksi periaatteessa viidestä herrasta.

Periaatteessa siksi että herra JT, joka pitää blogia Matkalla maailmalla, on Kuala Lumpurissa samaan aikaan kuin matkaseurueemmekin, joten hän on osa paluumatkaamme. Herra JT jatkaa matkaansa muun muassa Yhdysvaltoihin, joten hän kiertää koko maapallon ympäri. Kannattaa seurata kaverin blogia, sillä luvassa on varmasti todella mielenkiintoisia juttuja!

Seuraava herra matkaseurueestamme on herra JR, jonka kanssa olen reissannut viimeiset parit reissut täällä Kaakkois-Aasiassa. Herra JR:llä lähtee sunnuntaina 15.7.2012 lento Hanoista, Vietnamista kohti Helsinkiä, joten hän on paluumatkalla mukana aina Hanoihin saakka.

Kolmas herra matkaseurueestamme on herra JM, joka on tekee debyyttinsä Kaakkois-Aasiaan vajaan neljän kuukauden tauon jälkeen. Herra JM, alias Kaup.siht., kirjoittaa blogia Kaup. siht. ja kunnan Diners matkalla Aasiassa, joten sieltä kannattaa lukea miltä paluumatka näyttää virkamiehen silmin nähtynä. Herra JM:llä lähtee maanantaina 30.7.2012 lento Pekingistä, Kiinasta kohti Helsinkiä, joten hän on paluumatkalla mukana aina Pekingiin saakka. Herra JM on tällä hetkellä keskellä Euroopan lentokenttäsotkuja ja toivottavasti näemme huomenna klo 17 jälkeen Penangin lentokentällä.

Neljäs herra matkaseurueessamme on Herra JP, joka majailee tällä hetkellä Penangin lukaalissa. Herra JP saapui Penangille reilu viikko sitten ja on nyt asettunut sinne taloksi. Herra JP pitää videopäiväkirjaa koko paluumatkan ajan ja videot löytyvät tästä osoitteesta. Videopäiväkirja toimii hyvänä lisämausteena blogiteksteille, sillä videoista tulee varmasti löytymään sellaisia elementtejä joita ei tekstin välityksellä pysty kertomaan. Herra JP on paluumatkalla mukana aina Suomeen saakka, joten hän ja allekirjoittanut lähtevät kahdestaan Pekingistä junalla kohti Mongoliaa ja Venäjää.

Viidentenä ja viimeisenä herrana on allekirjoittanut, joka palaa huomenna sunnuntaina takaisin Penangille viimeistä kertaa. Edessä on ainutlaatuinen paluumatka, joka tulee olemaan täynnä toinen toistaan erikoisempia ja hienoja kokemuksia. Tästä pitävät erityisesti huolen Kiina sekä Venäjä. Odotan erittäin innolla erityisesti junamatkaa Pekingistä Vainikkalaan. Siitä voi tulla "the reissujen reissu".

Huomenna matkaseurueemme on ensimmäistä kertaa koossa, joten voimme suunnitella paluumatkaa rauhassa viikon verran. Emmeköhän saa jotain konkreettisia suunnitelmia aikaiseksi, joten voin listata niitä tässä blogissa myöhemmin.

Laos & Bangkok

Tenttiviikot lähestyivät ja mikäs sen parempi tapa valmistautua tentteihin kuin lähteä huilailemaan unohdettuun Laosiin ja sykliseen Bangkokiin. Tämä reissu ajoittui ajalle 30.5.-10.6.2012, eli kestoltaan se oli yhteensä yksitoista yötä, joista yhden yön vietimme lentokentällä, yhden bussissa ja yhden junassa. Laosissa olimme yhteensä kuusi yötä ja Bangkokissa kolme. Matkaseurue koostui allekirjoittaneen lisäksi herrasta JR, joka on tuttu jo aiemmiltakin reissuilta.

Lao PDR - Please Don't Rush

Matkaa varten olimme ostaneet lennon Airasialta Penangilta Kuala Lumpuriin, jonne saavuimme keskiviikko-torstain välisenä yönä. Lentomme kohti Laosia ja Vientianea lähti torstaiaamusta seitsemältä. Airasia on ainut lentoyhtiö, joka lentää Vientianeen suhteellisen halvalla. Näiden lentojen lisäksi olimme ostaneet paluulennon Bangkokista Penangille sunnuntaiksi 10.6, sillä ensimmäiset tentit iskisivät heti alkuviikosta päälle. Varasimme lennot noin viikkoa ennen matkaa ja hintaa niille tuli reilu 200 euroa. Lentojen lisäksi ostin etukäteen junaliput välille Vientiane - Bangkok. Kyseiset liput voi ostaa täältä: http://www.thairailticket.com/esrt/Default.aspx?language=1 Matka 1.luokassa yöjunalla Nong Khaista (Thaimaan puolella) Vientianeen maksoi 66e, eli 33e per pää.

Laos on Myanmarin ja Itä-Timorin lisäksi ainut Kaakkois-Aasian maa, jossa en ollut vielä käynyt. Kyseiseen maahan on turha lähteä viikonloppureissulle (jos haluaa nähdä muutakin kuin Vientianen), joten onneksi meillä oli reilun viikon mittainen taukoviikko ennen tenttejä. Laosta luonnehditaan unohdetuksi maaksi. Sillä on useita rajanaapureita, mutta ei meriviivaa. Mekong virtaa käytännössä koko maan halki ja pääosin se toimii Laosin ja Thaimaan rajana. Laos on indokiinan köyhin maa, tiestö on huonossa kunnossa, mutta turisteilta osataan ottaa rahat pois. Laoksen virallinen nimi on Lao PDR ja lyhenteestä onkin johdettu oikein sopivat sanat kuvaamaan koko maata - Please Don't Rush.

Laosissa on tällä haavaa menossa sadekausi, mutta käytännössä se ei näkynyt mitenkään, sillä sateet sattuivat pääosin yölle. Vientianessa tihutti vettä pari kertaa, Vang Viengissä alkoi sataa joka ilta ennen puoltayötä ja yöllä sade jatkui ukkosen kanssa ja Luang Prabangissa ei satanut kertaakaan. Pääosin sää oli pilvistä, mutta Luang Prabangissa ja Vientianessa paistoi myös aurinko melkein pilvettömältä taivaalta. Joten sadeaika ei ole mikään syy olla menemättä Laosiin, ainakaan näin sadekauden alkuvaiheessa.

Olin varautunut tähän reissuun pelkillä US-Dollareilla, sillä ne käyvät maksuvälineeksi Laosissa. Laosissa on myös maan virallinen valuutta Kip, mutta sitä ei saa vaihdettua juurikaan missään Laosin rajojen ulkopuolella. 1e on 10 000kippiä ja 1USD on 8 000kippiä. Dollarit taskuun ja menoksi!


Vientiane I

Lento KL:stä Vientianeen kesti reilu pari tuntia ja saavuimme aamusta perille. Täytimme lentokoneessa maahantulo- sekä maastalähtökortit. Kentällä täytimme lapun viisumia varten ja ostimme viisumin, joka maksoi 35USD. Viisumia varten vaadittiin yksi passikuva. Koko prosessi oli todella nopea, eikä siihen mennyt kuin kymmenen minuuttia. Kentällä otimme tilataksin yhdessä kolmen muun matkaajan kanssa ja maksoimme matkasta keskustaan 1 USD:n per pää. Kenttä on lähellä keskustaa, joten vaihtoehtoisia matkustustapoja kentän ja keskustan välillä on useita. Saavuttuamme keskustaan tippasimme kuskiamme dollarilla, jotta tämä veisi meidät bussiasemalle, sillä halusimme heti jatkaa matkaamme kohti Vang Viengiä. Kuski otti ilolla dollarin vastaan ja ajoi meidät, ei todellakaan bussiasemalle, vaan "VIP" bussien lähtöpaikkaan. Kyseinen sana VIP tarkoittaa Laosissa pääosin turisteille tarkoitettua kulkuneuvoa, eli se on kalliimpi, mukavampi ja nopeampi kuin paikallisbussi. JR:n kanssa olimme istuneet useissa paikallisbusseissa ja tiesimme Laosin tiestön huonon kunnon ja tästä johtuen maksoimme ilomielin 10USD per pää siitä ilosta että pääsimme minibussin kyytiin. Meillä kävi tuuri, sillä bussi johon meitä oltiin viemässä tuli juurikin täyteen ja kaverit soittivat sitten minibussin paikalle. Minibussi tuli suht nopeesti ja siinä oli enää kaksi paikkaa vapaana, joka tarkoitti sitä että minibussi ei poimisi enää ketään kyytiin, vaan lähtee suoraan kohti Vang Viengiä.

Rengasrikko ja vararengas alla

Matka Vientianesta Vang Viengiin kestää noin neljä tuntia, riippuen kyydistä ja ongelmista. Meille sattui tällä kertaa se legendaarinen rengasrikko, eli vasen takarengas tyhjeni. Ei muuta kuin porukka ulos autosta samoin kuin rinkat, työkalut esille ja uutta rengasta alle. Matka pääsi jatkumaan noin parikymmenen minuutin breikin jälkeen. Vang Viengiin saavuimme kahden pintaan iltapäivästä ja maksoimme yhteensä 1 dollarin keskustaan vievästä kyydistä.

Vang Vieng

Kyseinen paikka tunnetaan reppureissaajien mekkana, paikkana jossa on pakko käydä. Vang Viengin aktiviteetteja ovat löhöily, rentoutuminen, tubing, saunominen, family guyn ja frendien katsominen telkkarista kun syö ja löhöilee, sekä rentoutuminen. Vang Viengin turistikeskittymä on muodostunut paikallisen kalastajakylän ympärille 80-luvulla, kun reippureissaajat ihastuivat paikan upeisiin maisemiin ja päättivät alkaa laskemaan Nam Song jokea alas. Vang Viengistä on myös sanottu että jos teini-ikäiset hallitsisivat maailmaa niin Vang Vieng olisi sen ilmentymä. Paikka on erittäin turistiorientoitunut.

Keskustaa

Laosissa on meneillään matala sesonki, mutta silti turisteja riitti Vang Viengissäkin. Majoituksen etsiminen ei kuitenkaan tuottanut vaikeuksia, vaan saimme rauhassa valita sopivan kämpän. Olimme Vang Viengissä yhteensä kolme yötä ja majoituksen hankimme Nam Song joen varrelta. Huone maksoi 17USD yöltä, eli noin 7e per pää. Aivan joen reunalla olevat majoitukset olivat huomattavasti kalliimpia kuin muut.

Ensimmäisenä päivänä nukuimme univelkojamme pois ja tutustuimme kaupungiin. Kaupungissa ei ole käytännössä mitään nähtävää, sillä se koostuu ruokapaikoista, krääsämyymälöistä, hierontapaikoista ja majapaikoista. Keskusta muodostuu kahden kadun varrelle ja paikalliset asuvat selvästi keskustan ulkopuolella. Parasta ajanvietettä oli syöminen ja family guyn katsominen telkkarista. Ruokapaikan voi valita sen perusteella haluaako katsella edellä mainittua sarjaa vai frendejä ja haluuako makoilla vai istua kun syö. Ruoka-annos maksoi 1-3euroa ja iso Beerlao olut euron. Laosilaiset eivät jostain syystä osaa tehdä mehuja (sama kuin srilankalaiset), joten ruokajuomavaihtoehdot olivat Laosilaisen tee tai olut.

Näkymä parvekkeelta

Ruokaa, löhöilyä ja Family Guyta

Toisena päivänä menimme harrastamaan juurikin sitä mistä koko paikka on kuuluisa, eli tubingia! Kyseessä on siis harraste, jossa istutaan traktorin sisärenkaan tapaisessa kellukkeessa ja kellutaan Nam Song jokea alas. Näitä kelluntavälineitä saa vuokrattua vanhan torin tykö olevasta mestasta, jolla on monopoliasema tubing-markkinoilla. Renkaan vuokra maksaa 55 000 kippiä, eli 5,5e, päivältä ja pantti on 60 000 kippiä. Rengas pitää palauttaa ennen klo 18, muuten saa vain 40 000 kippiä pantista takaisin ja jos renkaan palauttaa muistaakseni vasta kahdeksan jälkeen, ei panttiaan saa ollenkaan takaisin. Renkaat heitettiin paikallisen taksin, eli lava-auton katolle, ja auto heitti lavallisen turisteja tubingin lähtöpaikalle. Heti lähtöpaikan kupeessa oli useita baareja, suurin osa tosin tyhjillään, joissa väsyneet tuubailijat pystyivät virkistäytymään ja näin ollen jatkamaan matkaa.

Kelluminen traktorin sisärenkaassa pitkin jokea oli unohtumaton kokemus, kerrassaan mahtava! Baarien jälkeen alkoi rauhallinen osuus, jossa kuuli kuinka vesi lipuu hiljalleen eteenpäin, erilaisia viidakon ääniä ja tuulen kuiskinnan vuorilta. Maisemat olivat upeat ja rauhallisuus iski koko kroppaan - minnekkään ei ollut kiire. Välillä virta vei vauhdilla ja välillä liikuimme todella hitaasti virran mukana. Itse pääsin todelliseen yhteyteen luontoäidin kanssa, sillä kesken tubingin sormelleni laskeutui perhonen. Perhosen kanssa katseltiin toinen toisiamme useiden minuuttien ajan ja lopulta kaveri lensi pois.

Nam Song joki, jota pitkin tuubailtiin alas

Tubingin aloituspaikka ja baareja

Sadekaudesta johtuen tubingin kolmen kilometrin matka taittui melkein puolet nopeammin kuin kuivalla kaudella. Koko matkaan olisi mennyt ilman pysähdyksiä noin 1,5 tuntia. Tajusimme vasta loppuvaiheessa että meillä ei ollut mitään käsitystä että missä on "maali". Joten seilailimme vahingossa liian pitkälle ja kun rantauduimme, oli edessämme pieni kävelymatka takaisin vanhalle torille.

Seuraavana ja viimeisenä päivänä vuokrasimme moottoripyörät hintaan 50 000 kippiä per pyörä ja lähdimme ajamaan kohti Sinistä Laguunia. Sinne päästäksemme meidän piti ylittää Nam Song joki. Tästä ylityksestä maksoimme 10 000 kipin siltamaksun. Asfaltista ei ollut tietoakaan ja tiet olivat samaa tasoa kuin Vietnamin Phu Quoc saarella, eli ajaminen oli todella kivaa! Sadeaika näkyi tosin siinä että teillä oli lätäköitä ja mutaa siellä täällä, joten rapa lensi. Käännyimme Sinisen Laguunin portilla takaisin, sillä kyseiseen mestaan oli pääsymaksu ja halusimme ennemmin ajella pyörillämme. Ajoimme takaisin Vang Viengiin ja päätimme käydä ennen pimeän tuloa tubingin lähtöpaikan vieressä sijaitsevalla Organic farmilla, josta mukaan lähti paikallista luomuteetä.

Ruokapaikka

Seuraavana vuorossa oli saunan etsiminen. Sauna löytyi hieman syrjemmästä, joten palautimme moottoripyörät, pakkasimme saunavermeet mukaan ja lähdimme kävelemään kohti saunaa. Saunominen maksoi 10 000 kippiä per pää ja maksuun sisältyi pieni pyyhe, saunomisshortsit sekä kuumaa teetä. Laosilainen sauna on koppi, jossa on miesten ja naisten puolet erikseen. Kopissa on pilkkopimeää, mutta pienen totuttelun jälkeen huomasi että siellä on kaksi penkkiä kummallakin seinustalla. Alhaalta lattian rajasta tuli lämmintä höyryä ja ilmaa sekä jonkunlaista yrtin tuoksua. Laosilainen sauna on kuin turkkilainen sauna, mutta paljon kuumempi ja pimeämpi. Saunominen melkein puolen vuoden tauon jälkeen tuntui sanoinkuvaamattoman mahtavalta! Ja yllättävää kyllä, ulkoilma tuntui vilvoittelun aikana jopa hieman kylmältä! Saunaseuramme koostui paikallisista ihmisistä, joten herra JR:n kanssa pääsimme näyttämään mites suomalainen mies kestää kuumaa.

Vang Vieng

Olimme ostaneet seuraavaksi aamuksi kyydin Luang Prabangiin 110 000 kipin hintaan per pää ja aamulla majapaikkamme pitäjä vei meidät toisen majapaikan eteen, jonne minibussimme saapui. Auto täyteen länkkäreitä ja suunnaksi Laosin vuoristo, serpentiinitiet ja Luang Prabang. Arvioitu ajo-aika oli kuudesta seitsemään tuntia.

Luang Prabang

Unescon maailmanperintökohteisiin kuuluva Luang Prabang on vanha kuninkaallinen kaupunki. Se on muodostunut Mekongin suistoon satoja vuosia sitten. Se mielikuva joka itsellä oli Laosista, niin Luang Prabang ei istu siihen ollenkaan. Kaupungin keskusta on todella siisti ja siellä kävellessä voisi kuvitella olevansa jossain Eurooppalaisessa kaupungissa. Talot ovat matalia ja tuoreessa maalissa ja kaikkialla on siistiä sekä rauhallista. UNESCO taitaa siis syöttää kaupungille aikalailla dollareita. Kaupungin keskusta oli kuin turistimassoille tehty: siistejä majapaikkoja toistensa vieressä ja yhtä siistejä ruokapaikkoja kadut pullollaan. Tämä myös näkyi katukuvassa, sillä Luang Prabangissa oli todella paljon turisteja, vaikka tällä hetkellä Laosissa pitäisi olla meneillään matala sesonki.

Matkalla kohti Luang Prabangia

Saavuimme Luang Prabangiin iltapäivästä ja minibussimme jätti meidät keskustan alueelle. Kävelimme lähimme guest houselle, josta otimme huoneen yhdeksi yöksi hintaan 14USD, eli 6e per pää. Kyseinen majapaikka oli moderni ja todella hyvässä kunnossa ja se sijaitsi illalla pystytettävän torin vieressä.

Tuona samana päivänä kävelimme keskustan läpi ja ihailimme hienoja temppeleitä, joita oli melkein viere vieressä. Illalla katsastimme kyseisen night marketin tarjonnan läpi ja ostimme yöbussiliput (makuupaikalla) Vientianeen 180 000 kipin hintaan per lippu. Yöbussi lähtisi vasta seuraavana päivänä klo 20, joten meillä oli myös seuraava päivä aikaa tutustua kaupunkiin.

Luang Prabangin keskustaa

Mekong

Luang Prabangissa jouduin ensimmäistä kertaa reissun aikana vaihtamaan dollareita kipeiksi. Dollarit kyllä käyvät maksuvälineeksi, mutta hinnat ovat kuitenkin kaikkialla kippeinä, joten liikkeet ja ruokapaikat käyttävät yleensä huonompaa kurssia kun maksaa dollareilla. Dollarit ovat tosin todella käteviä esim. tuktuk kyydin maksamisessa sekä pikkuostosten tekemisessä, joten mukana kannattaa olla paljon 1USD sekä 5USD seteleitä.

Seuraavana aamuna pakkasimme tavaramme ja jätimme ne majapaikan aulaan. Otimme aamupalan jälkeen tunnin mittaisen tuktuk-ajelun ja kuskimme käytti meitä keskustan ulkopuolella ja näytti erilaisia nähtävyyksiä, kuten keilaradan, pari hautausmaata sekä muutamia temppeleitä. Keskustan ulkopuolinen kaupunki alkoikin näyttämään siltä perinteiseltä lähiökaupungilta, joka on tuttu jokaisesta Aasialaisesta kaupungista. Maksoimme kyydistä yhteensä 40 000 kippiä, eli 4e. Leppoisen ajelun jälkeen menimme Mekongin varrelle nauttimaan lounaan, jonka jälkeen otimme suunnaksi entisen kuninkaallisen palatsin Haw Khamin, joka nykyään toimii museona. Kyseiseen paikkaan oli 30 000 kipin pääsymaksu. Museo valotti hyvin kuninkaiden valtakautta ja esillä oli tavaroita aina kuninkaan kantotuolista ulkovalloilta saatuihin lahjoihin. Lisäksi palatsissa pääsi kurkkaamaan esimerkiksi kuninkaan makuuhuoneeseen. Jos käyt Luang Prabangissa, niin tässä paikassa kannattaa käydä.

Haw Kham

Haw Khamin temppeli

Museon jälkeen kävelimme portista suoraan ulos ja otimme suunnaksi edessä näkyvän Phou Si kukkulan. Pääsymaksu kyseiselle kukkulalle on 20 000 kippiä. Noin sata metriä muuta keskustaa korkeammalla oleva kukkula on toiminut aikaisemmin jonkunlaisena it-kukkulana. Sieltä oli hienot näkymät yli kaupungin ja sieltä näki myös hiljaa virtaavan Mekongin. Katselimme rauhallista kaupunkia pitkän aikaa ennen kuin siirryimme takaisin rappusia ja night marketia kohti. Teimme viimeiset ostokset ja lähdimme rinkkoinemme kohti matkatoimistoa, jonka edestä saimme tuktuk kyydin bussiasemalle (sisältyen lipun hintaan).

Luang Prabang nähtynä Phou Si kukkulalta

Yöbussi

Bussiasemalla nousimme, ironista kyllä, kaikista moderneimpaan bussiin jossa olen koko Aasiassa olon aikana ollut. Eikös Laos pitänyt olla se Indokiinan köyhin maa? Bussissa oli nimensä mukaisesti makuupaikkoja kahdessa eri tasossa ja bussista löytyi vessa, joka oli vieläpä käytössä. Yöbussimatkan alkuvaiheen ohjelmanumerona toimi perinteinen laolainen karaokevideo, josta sain nauttia pitkän aikaa, sillä makoilin tv-ruudun edessä. Edessä oli 11 tunnin bussimatka.


Vientiane II

Saavuimme omaksi yllätyksekseni Vientianen pohjoiselle bussiasemalle aikalailla aikataulussa, aamu seitsemältä. Nappasimme isommasta avolavatuktukista 12 muun henkilön kanssa kyydin kohti keskustaa, hintaan 20 000 kippiä per pää. Lähtöhintana oli perus 80 000 kippiä. Lonely Planetin suositusten mukaan kävelimme rantakadulle ja otimme siellä olevan guest housen. Kämpän hinta oli 18USD yöltä. Otimme vain yhden yön, sillä seuraava yö kuluisi yöjunassa matkalla kohti Bangkokia.

Pha That Luang

Nukkuva Buddha

Neuvostoliittolaista arkkitehtuuria (huomatkaa katsomo oikealla ja paraatin vastaanottajan loossi vasemmalla keskellä rakennusta)

Vietimme yhden päivän Vientianessa kävellen keskustaa ympäri, sekä otimme tuktukilla meno-paluu kyydin Pha That Luangille, joka on Laosin kansallissymboli. Meno-paluulle tuli kahdelta hengeltä hintaa 40 000 kippiä, "listahinnan" ollessa 80 000 kippiä. Pha That Luangiin oli 5 000 kipin pääsymaksu. Kyseinen rakennus oli kyllä komea ilmestys. Pha That Luangin ympärillä oli useita temppeleitä, joita sai kierrellä ilmaiseksi läpi. Yhden temppelin pihasta löytyi iso nukkuva Buddha-patsas. Lisäksi muita pienempi Buddha-patsaita oli kaikkialla. Pha That Luangin edustalla oli iso aukio, tai oikeastaan tie. Sitä sekä sen reunalla olevaa rakennusta sekä monumenttia katsellessa tuli mieleen vanha kunnon Neuvostoliitto. Kyseinen betonikenttä toimii varmaankin erilaisten paraatien pitopaikkana ja rakennuksen parvekkeelta valtion päämiehet heiluttelevat kansajoukoille.

Vientianen keskustaa

Auringonlasku Mekongin varrella. Vasemmalla Thaimaa.

Illalla menimme Mekongin varrelle ihailemaan maisemia ja katselemaan auringonlaskua. Myös sadat muut ihmiset tekivät samoin ja Mekongin varsi täyttyi ihmisistä. Osa ihmisistä pelasi Mekongin hiekkapohjalla jalkapalloa ja toiset lennättivät leijoja. Heti kun herra JR irtaantui istumapaikasta ja lähti kuvaamaan auringonlaskua, niin viereeni tuli paikallinen herrasmies juttelemaan. Hän kertoi että Mekongin pinta on tällä hetkellä alhaalla, mutta se tulee nousemaan useita metrejä ennen syksyä. Olin jo aikasemmin googlemapsista katsonut, mutta en vaan tajunnut sitä, että kun istuimme Mekogin rannalla ja katsoimme horisonttiin, niin näimme Thaimaan. Olimme siis uintimatkan päässä Thaimaasta ja vain tuo kapea Mekogin kaistale erotti nämä kaksi maata toisistaan.

Nong Khai

Seuraavana päivänä otimme tuktuk kyydin paikallisbussiasemalle, joka sijaitsee torin vieressä. Sieltä lähtee parin tunnein välein busseja kohti Nong Khaita, joka on Thaimaan puolella sijaitseva rajakaupunki. Bussimatka kustantaa 15 000 kippiä. Laosin ja Thaimaan välillä on rakennettu silta, jonka nimi on ystävyyden silta. Siltaa pitkin pääsee näiden kahden maan välillä junalla sekä moottoriajoneuvoilla. Valitsimme liikkumismuodoksemme sukkulabussin, sillä se on halvin vaihtoehto. Toisena vaihtoehtona olisi ollut tuktuk kyyti Vientianesta Thanalengiin, joka on Laosin puolella oleva rajanylityspaikka. Sieltä olisi voinut ottaa juna- tai bussikyydin Thaimaan puolelle. Bussilla matkustettaessa kannattaa varata aikaa rajanylitykseen, sillä bussin pitää odottaa että kaikki sen matkustajat ovat saaneet rajarutiinit suoritettua ennen kuin se voi jatkaa matkaa. Thaimaan puolella emme jaksaneet enää odotella bussia, joten nappasimme taksin juna-asemalle. Kyydin hinnaksi tuli 100 bahtia, eli 2,5e. Samalla muuttui siis valuuttakin kipeistä ja dollareista bahteiksi. 1e = 40 bahtia.

Junan ykkösluokan makuuvaunuhytti

Juna lähti aikataulun mukaisesti ja me pääsimme nauttimaan ykkösluokan herkuista. Meillä oli kahden hengen hytti, jossa oli vesihana ja kaksi sänkyä. Kummankin tavarat mahtuivat hyttiin oikein hyvin. Kaksi vessaa sekä suihku olivat käytävän päässä. Ykkösluokan erikoisuuksiin kuului se että tarjoilijan sai paikalle nappia painamalla. Nautimme junassa lounaan sekä aamupalan sekä ruokajuomia. En suosittele kyseisten ruokien syömistä, sillä meidän vatsamme eivät tykänneet junan pöperöistä. Tämän lisäksi junan ruoat olivat kalliita.

Bangkok

Saavuimme Bangkokiin lopulta aikataulusta jäljessä, sillä matkamme kesti 14 tuntia. Juna pysähteli matkan varrella useaan otteeseen ja erityisesti lähellä Bangkokia, sillä siellä oli useita tasoristeyksiä. Olimme etsineet etukäteen meille sopivan alueen jossa on paljon halpoja majoituksia. Kyseinen alue sijaitsee National Stadiumin lähellä, keskeltä Siamin kaupunginosaa ja se löytyy Soi Kasem San 1 kadulta. Kadun sijainti on aivan loistava, sillä kadun toisessa päässä on National Stadium skytrain pysäkki, jotka pitkin pääsee niin Silomiin kuin lentokentällekin ja kadun toisessa päässä on jokilaivapysäkki, jonka kautta pääsee lähelle vanhaa kaupunkia ja kuninkaan palatsia.

Olimme Bangkokissa kolme yötä ja maksoimme majoituksesta yhteensä 2960bahtia, eli noin 25e yöltä. Mutta aivan ydinkeskustassa sijaitsevasta majoituksesta kyseinen hinta on halpa. Bangok on valtava kaupunki, monessa eri merkityksessä. Kaupungin niin sanottu vanha kaupunki sijaitsee Rattanakosin saarella ja sieltä löytyy muun muassa Grand Palace sekä reppureissaajien suosima Khao San Road katu. Rattanakosissa ei kulje metroa tai skytrainia, joten kyseiselle alueelle on helpointa mennä jokilaivalla tai taksilla. Bangkokin uusi osa pitää sisällään muun muassa Siamin ostoskeskusrykelmän sekä Silomin bisneskaupunginosan. Näillä alueilla kulkee skytrain sekä metro. Julkisilla liikkuminen on helppoa sekä nopeaa ja yksi skytrain matka kustantaa 10-50 bahtia. Skytrainit tosin lopettavat liikennöinnin puoliltaöin, joten yöllä on helpointa ottaa taksi.

Siam

Matkalla kohti Grand Palacea

Bangkokin reissu rakentui aika pitkälti puvun teettämisen ympärille. Päätimme että teetätämme räätälillä itsellemme puvut ja menemme heti ensimmäisenä päivänä pistämään projektin käyntiin. Googlettelimme majapaikassamme sopivia räätäleitä ja se osoittautui todella aikaa vievää hommaksi, sillä kaupungissa on satoja räätäliliikkeitä. Kymmenien minuuttien jälkeen löysimme lopulta Crown Tailor räätäliliikkeen, joka oli saanut hyviä kommenttejä ympäri internettiä. Tärkeimpänä lähteenä pidimme Tripadvisorissa olevia arvosteluja sekä wikipediassa olevia neuvoja, joiden mukaan jos puku on valmis vuorokaudessa tai että jos se maksaa alle 7 000 bahtia (175e), niin kyseinen räätäliliike ei tee hyvälaatuisia pukuja. Internetissä liikkuu useita tarinoita puvuista joiden takkien hihat on liimattu kiinni jne. Toki halvallakin voi saada hyviä pukuja, mutta päätimme panostaa laatuun.

Crown tailor räätäliliike sijaitsi parinkymmenen metrin kävelymatkan päässä BTS Nana skytrain-asemalta. Valitsimme torstaina puvun sekä kauluspaidan kankaat ja samalla päätimme kaikista puvun yksityiskohdista ja pääsimme mitattaviksi. Perjantaina kävimme sovittamassa kauluspaitaa ja housuja ja samalla teetimme niihin muutamia korjauksia. Lisäksi räätäli sovitti takkia yllemme. Lauantaina oli vuorossa viimeinen sovitus ja kravaatin valinta. Pukumme keskihintaluokan kankaalla maksoi 8 000 bahtia, eli 200 euroa ja kauluspaita maksoi 25 euroa. Kravaatin saimme ilmaiseksi. Puku vaikuttaa todella laadukkaalta ja yksi hieno lisäys tähän tyylikkääseen pukuun on takin sisäosan verhoilu. Sain kyseisen verhoilun ilmaiseksi sillä räätälillä oli muutamia "viimeisiä paloja" kankaista ja näin ollen sain valita muutaman värin joukosta itselleni mieluisan värin, joka oli punainen.

Herrat W ja JR

Koska meillä oli kaksi puvun sovitusta tiedossa, jouduimme suunnittelemaan aikataulumme sen mukaisesti. Torstaina kiertelimme pääosin Siamin ostoskeskuksia ympäri. Perjantaina lähdimme aamusta jokilaivalla kohti Grand Palacea ja Bangkokin vanhaa kaupunkia. Jokilaivakyyti maksoi 10 bahtia suuntaansa ja nousimme päätepysäkillä pois kyydistä. Teimme pienen lenkin ja kävelimme Grand Palacelle, jossa kiertelimme useiden tuntien ajan. Pääsymaksu alueelle oli 400 bahtia ja tämän lisäksi jouduimme vuokraamaan pitkät housut, sillä temppelialueelle ei saanut mennä shortseissa. Hiostavien housujen pantti oli 200 bahtia ja pantin sai housut palautettuaan takaisin.

Grand Palacen temppelit

Grand Palace

Grand Palacessa on paljon nähtävää, varsinkin jos ei ole käynyt juurikaan missään Kaakkois-Aasiassa, sillä alueella on toinen toistaan hienompia temppeleitä ja rakennuksia. Sri Lankan ja Laosin jälkeen alkoi tuntumaan että nämä kyseiset temppelit alkavat muistuttamaan liikaa toisiaan. Mutta Grand Palacen temppelit ja rakennukset ovat kyllä olleet hienoimmat mitä olen tämän reissun aikana nähnyt. Silti se wow-kokemus jäi kokematta. Grand Palacen jälkeen kiersimme kävellen Rattanakosin saaren läpi ja katselimme vanhaa Bangkokia ja muita temppeleitä. Lopuksi kävelimme takaisin jokivenepysäkin tienoille ja otimme suunnaksi Golden Mount temppelin. Kävelimme munkkien kanssa ylös temppelin huipulle, josta avautui upea näköala kaupungin yli. Olimme kävelleet päivän aikana yli kymmenen kilometriä ja saaneet sen lisäksi niin sanotut temppeliöverit (liikaa temppeleitä ja liikaa valokuvia temppeleistä), joten päätimme mennä vähäksi aikaa majapaikkaamme lepäilemään. Illemmalla kävimme sovittamassa pukuja, jonka jälkeen lähdimme tutustumaan öiseen Bangkokiin.

Munkkien kanssa matkalla kohti Golden Mountin huippua

Huippu ja kello

Seuraavana päivänä kävimme majapaikkamme vieressä olevassa Jim Thompsonin talossa, joka toimii museona. Kyseessä on amerikkalainen arkkitehti, joka sodan aikana ihastui Bangkokiin ja sodan päätyttyä muutti sinne. Hän rakensi talonsa paikallisen rakennuskulttuurin tapaan ja eleli niissä muutaman vuosikymmenen, ennen kuin katosi Cameron Highlandseilla Malesiassa. Pääsymaksu Jimin pihamaalle oli 100 bahtia, mutta ISIC-korttia näyttämällä pääsymaksu tippui 50 bahtiin. Tämä oli myös ensimmäinen kerta koko Kaakkois-Aasian reissun aikana kun kyseisestä kortista oli jotain hyötyä.

Jim Thompsonin tilus ja päärakennus

Jimin talon jälkeen kävimme hakemassa pukumme ja juurikin samalla hetkellä alkoi sataa kunnolla vettä. Jouduimme jättämään Khao San roadilla käymisen väliin ja suuntasimme illaksi Silomiin Vertigo nimiseen kattobaariin. Joimme 59. kerroksen korkeudessa paikalliset Mekong wiskit ja nautimme viileästä tuulesta sekä upeasta öisestä Bangkokista.

Tähän on hyvä lopettaa: Club Vertigo, 59. kerros, Bangkok ja Mekong wiski.

Seuraavana aamuna lähdimme kohti lentokenttää, jonne pääsi todella helposti skytrainilla. Meidän piti tehdä kaksi vaihtoa ennen kuin pääsimme lentokentälle menevään junaan. Kohta olimme taas Penangilla, edessämme parit tentit. Noin kuusi tuntia Penangilla oloa riitti ja ostimme herra JR:n kanssa tiketit Phukettiin, jonne menemme viettämään Juhannusta, joten siitä sitten seuraavaksi.

W:n kuvat Laosista

W:n kuvat Bangkokista