maanantai 9. heinäkuuta 2012

Odottamaton käänne - Paluu Suomeen

Sijainti: Nha Trang, Vietnam
Ensinnäkin haluan kiittää kaikkia blogin lukijoita ja seuraajia! Blogin kävijälaskuri on saavuttanut 10 000 kävijän rajapyykin, joten iso kiitos teille! Ne teistä jotka olette suuntaamassa tähän maailmankolkkaan tai te jotka olette reissanneet täällä viimeisen seitsemän kuukauden aikana, niin toivottavasti olette saaneet jotain konkreettista hyötyä irti tästä blogista.

Sitten ikävämpi asia, eli reissu keskeytyy ja allekirjoittanut palaa Suomeen keskiviikkona 11.7.2012. Vietnamilaisella pikkuklinikalla tehtiin gastroskopia, eli tungettiin endoskooppi mahalaukkuun. Ikävä toimenpide ja ikävyyttä lisäsi miljöö sekä se ettei sairaalahenkilökunta puhunut edes auttavasti englantia ja puudutusaineista ei ollut tietoakaa. Tää on näitä kuuluisia kokemuksia, ei siitä enempää. Mahasta löytyi helicobakteeria ja tulehtuneet vatsalaukku sekä ruokatorvi. Tämä tarkoittaa sitä, että seuraavat 10 päivää pitää syödä vahvoja lääkkeitä ja pitää varoa kaikkea mitä syö ja esimerkiksi tulinen ruoka on täysin kiellettyä. Aasialaisista keittiöistä ei pahemmin löydy ei-tulisia ruokia ja muutenkin pitkittyneet vatsaongelmat käyvät kunnon ja voinnin päälle.

Kaikki on yksilöllistä, mutta en suosittele syömään doksisykliiniä seitsemää kuukautta putkeen joka ikinen päivä. Tuona aikana pidin kaksi alle viikon mittaista taukoa kuurista. Vaikka söin maitohappobakteereita, niin noin pitkä antibioottikuuri ei tee kropalle hyvää. Lisäksi jatkuva reissaaminen ja erilaiset bakteerikannat käyvät myös kropan kunnon päälle.

Huomenna lähden klo 9.00 kohti lentokenttää ja lennän Hanoihin, josta otin jatkolennot Helsinkiin. Reitti kulkee siis Nha Trang - Hanoi - välilasku Bangkokiin - Doha (Quatar) - Tukholma - Helsinki. Ostin lennot reilun vuorokauden varoitusajalla ja hintaa niille tuli kaikkineen 740 euroa. Matkustusaika on noin 24 tuntia. Halvimmillaan Nha Trangista olisi päässyt Hanoin kautta Moskovaan ja sieltä Helsinkiin, mutta Moskovassa olisi pitänyt olla 20 tuntia kentällä ja siinä olisi säästänyt vain reilut 100 euroa, joten se ei ollut vaivan arvoista.

Kiitos kaikille näistä seitsemästä kuukaudesta, elämäni parhaasta reissusta.

 - W

Tästä kaikki alkoi; 13.12.2011 Suomi

Tähän reissu käytännössä omalta osaltani päättyi; 5.7.2012 Saigon, Vietnam


perjantai 6. heinäkuuta 2012

Phnom Penh

Sijainti: Phnom Penh, Kambodža
Kuala Lumpurin jälkeen oli vuorossa paluumatkan etappi nro 2., eli Kambodza ja sen pääkaupunki Phnom Penh. Oli todella mukava palata kyseiseen maahan ja kyseiseen kaupunkiin yli puolen vuoden tauon jälkeen. Olimme Phnom Penhissä 2.-4.7.2012 välisen ajan, eli kaksi yötä, joten kyseessä oli todella lyhyt visiitti Kambodzaan. Tässä on edellinen blogistekstini Phnom Penhistä.

Saavuimme Airasian siivin Phnom Penhin lentokentälle, joka sijaitsee seitsemän kilometrin päässä keskustasta. Jo lentokoneessa ollessamme täytimme maahantulo- sekä maastapoistumiskortit sekä tulliselvityskaavakkeen. Lentokentältä ostimme viisumin hintaan 20USD ja viisumia varten piti olla yksi passikuva. Viisumiprosessi oli todella nopea ja selkeä, varsinkin jos vertaa edelliseen Kambodzaan saapumiseen. Silloin Vietnamin ja Kambodzan rajalla sai mennä tullikopilta toiselle ja täytellä ja näytellä vaikka millaisia kaavakkeita.

Kambodzassa pärjää pelkillä jenkkien dollareilla ja joskus vaihtorahana saa Kambodzan omaa valuuttaa, varsinkin silloin kun pitäisi saada alle dollarin verran rahaa takaisin. Suurimmasta osasta automaatteja saa nostettua dollareita. Joten mukana kannattaa olla paljon alle 10USD dollarin seteleitä.

Otimme lentokentältä virallista kautta taksin kohti keskustaa hintaan 9USD, mutta lopulta hinnaksi muodostui 10USD, sillä kuskilla ei ollut yllätys yllätys dollarin vertaa vaihtorahaa mukanaan. Kuskimme jätti meidät lähelle Brittien suurlähetystöä, mutta siellä ei pahemmin majoituksia näkynyt, joten kävelimme kohti Mekongia ja ranskalaista aluetta, josta löytyi moderni guesthouse MeMates, jossa kahden hengen huone maksoi 18USD, eli noin 8e per pää yöltä. Otimme huoneet aluksi yhdeksi yöksi ja kun halusimme jatkaa illalla huoneiden vuokraa yhdellä yöllä, niin meille ilmoitettiin että kyseiset huoneet on jo varattu ja meille tarjottiin kuuden hengen dormia omaksi hintaan 30USD yöltä. Otimme dormin ja vietimme kattohuoneistossa viimeisen yön.

Näkymä Mekongille majapaikan parvekkeelta

Saavuimme Phnom Penhiin maanantaina iltapäivästä ja hotellin löytymisen jälkeen alkoi olla jo ilta. Kiertelimme lyhyesti keskustan aluetta ja Mekongin vartta ja kävimme syömässä yhden Kambodzan parhaista ruoista eli amokin. Kyseinen mättö tarjoillaan kulhossa ja siinä on kookosmaitoa, ananasta, currya sekä lihaa, kalaa tai kanaa.

Seuraavana päivänä otimme tuktukin käyttöömme puoleksi päiväksi. Hintaneuvotteluiden jälkeen kuskimme myöntyi 15USD hintaan kuskaamaan meitä ympäri paikkoja. Menimme ensimmäiseksi kuoleman kentille, jossa muu matkaseurue jäi pois kyydistä ja lähti selvittämään Pol Potin hirmuhallinnon tekoja. Itse jatkoin tuktuk kuskin kanssa matkaa kohti ampumarataa, joka sijaitsi 5min ajomatkan päässä kuoleman kentiltä. Kyseessä oli halli, johon oli rakennettu sisätiloihin kaksi rataa. Ampumaradalla asetarjonta oli varsin laaja ja valitsin ensimmäiseksi aseeksi legendaarisen AK-47:n. Ampumaradalla kaverit pistivät aseen toimintakuntoon ja ampuminen suoritettiin seisaaltaan tuelta. AK-47:n jälkeen päädyin lopulta M4 merkkiseen jenkkien aseeseen, joka on parannettu versio M16 aseesta ja se oli varustettuna kiikaritähtäimellä.

Ampuminen radalla oli kallista, sillä lippaallinen ammuksia maksoi pistooliin 30USD ja automaattikivääriin 40USD. Lisäksi tarjolla oli konekivääreitä 100-150USD hintahaitarilla sekä esimerkiksi käsikranaatti ja sinko. Ampumaradalla olisi saanut vesimeloonin maalitauluksi jos olisi sijoittanut 5USD lisää. Itse maksoin AK-47:lla ampumisesta 40USD ja ampumisen jälkeen juttelin ampumaradan pomon kanssa, joka oli sotilasarvoltaan kapteeni ja laskuvarjojääkäreiden kouluttaja. Upseerismies suositteli jenkkien M4:sta ja tarjoutui antamaan puoli lipasta hintaan 25USD, mutta taipui lopulta 20USD hintaan pienen tarinoinnin päätteeksi. Rahaa kului 60USD ja vaikka ampuminen oli ohi muutamissa minuuteissa, niin se oli sen arvoista. Rahaa kyseisellä radalla saisi palamaan vaikka kuinka paljon ja niin jotkut tekevätkin. Radalla oli muutamia muita länkkäreitä itseni lisäksi.

Ampumisen jälkeen palasimme tuktuk kuskin kanssa kuoleman kentille, jossa muuta matkaseuruetta odotellessamme turisimme mukavia. Siirryimme kuskin kanssa tuktukista vieressä olevalle sokeiden ihmisten ständille, jossa oli myytävänä sokeiden tekemiä puuveistoksia yms. Ständillä pojat myös soittelivat Kambodzalaisia soittimia. Kuski meni aluksi poikien kanssa soittelemaan soittimia ja loppuajan juttelin näiden erittäin kohteliaiden sokeiden poikien kanssa.

Tuktuk kuski ja pojat


Matkaseurueen palattua kuoleman kentiltä otimme suunnaksi S-21 nimeä kantavan kidutusmuseon. Pääsymaksu museoon oli 2USD per pää. Kyseinen paikka sijaitsee Phnom Penhissä kaupungin keskellä. Kyseiset alueen rakennukset toimivat ennen kouluna, mutta Pol Potin hallinto muutti koulun vankilaksi, josta lähetettiin ihmisiä kohti kuoleman kenttiä. S-21 koostui neljästä suuresta kolmikerroksisesta rakennuksesta. Nämä rakennukset toimivat pääosin vankilarakennuksina ja taloihin oli rakennettu erilaisia pieniä sellejä. Vankilakoppien lisäksi taloista löytyi kidutushuoneita. Nyt taloissa oli esillä paikan historiaa, sekä kuvia siellä olleista ihmisistä sekä erilaisista kidutusmenetelmistä. Lisäksi yhdessä huoneessa oli alueelta löydettyjä pääkalloja. S-21 museo ei ole niin shokeerava kuin voisi etukäteen olettaa. Tämä johtuu pitkältä siitä että Pol Potin hallinto on kerennyt tuhoamaan suurimman osan todistusaineistoista. Mutta museo on kaiken kaikkiaan käymisen arvoinen paikka, varsinkin jos siellä käy kuoleman kenttien visiitin jälkeen.



Sellejä

Kidutuslaitteita

S-21 rakennuksia


Museossa ollessamme päällemme iski trooppinen sadekuuro ja tämä sotki suunnitelmamme, joten päätimme jättää tuktuk kiertoajelun kaupungilla väliin ja suunnata suoraan hotellillemme. Sateen tauottua lähdimme kävelemään keskustorille, joka oli tosin mennyt jo kiinni. Tämän jälkeen suuntasimme takaisin Mekongin suuntaan ja päädyimme lopulta istumaan iltaa kattoterassille, jossa alkoi parikymmentä minuuttia saapumisemme jälkeen paikallisen neidon syntymäpäiväjuhlat. Tottakai herrasmiehinä onnittelimme neitoa ja tämän jälkeen pöytäämme alkoikin virrata ruokaa ja juomaa. Emme halunneet olla epäkohtelaita, joten söimme tarjotun ruoan ja tämän jälkeen kiitimme ja jatkoimme matkaa. Kambodzalaiset synttärit noudattivat pääasiassa samanlaista kaavaa kuin länsimaissa, mutta näissä partyissa muut neidot sytyttivät kakun kynttilöistä tähtisadetikut vuorotellen ja lausuivat luultavimmin hyvän onnen toivotukset sankarille, joka itse buddhalaiseen tyyliin rukoili kakun edessä. Lopuksi sankari puhalsi kynttilät sammuksiin ja muut neidot suihkuttelivat kermavaahtoa ympäriinsä ja huuto oli kovaa.

Seuraavana aamuna oli edessä aikainen herätys sillä olimme ostaneet bussikyydin kohti Saigonia, Vietnamia hintaan 12USD per naama. Kyytimme tuli hakemaan meitä hotellilta klo 6.20 ja bussimme lähti seitsemän jälkeen. Kyseessi oli vanha tuttu kambodzalainen bussi, mutta tällä kertaa telkkarista ei tullut minuuttiakaan karaokea vaan elokuvia! Valitettavan lyhyt visiitti Kambodzaan loppui ennen kuin se oli alkanutkaan. Tulen vielä käymään tässä maassa monta kertaa.

tiistai 3. heinäkuuta 2012

Kuala Lumpur

Sijainti: Kuala Lumpur, Malesia
Paluumatkamme ensimmäinen etappi oli vanha tuttu Kuala Lumpur, jossa vietimme pari yötä. Olimme varanneet lennot kuukautta aikasemmin Airasialta ja maksoimme lennosta reilu parikymmentä euroa. Olimme KL:ssä 30.6.-2.7.2012 välisen ajan. Olimme myös varanneet majoituksemme etukäteen ja valitsimme kämpän joka sijaitsi Chinatownissa, keskellä Petaling katua. Majoituksen nimi oli Hotel Chinatown Inn ja kolmen hengen huone maksoi 33e yöltä, eli 11e per pää per yö. Kämppä oli ihan ok, tosin ilmastointia ei voinut säätää mitenkään ja se puhalsi kylmällä.

Siirryimme LCCT lentokentältä bussilla Kuala Lumpurin Centraliin, eli KL Centraliin. Bussi maksoi 9 ringittiä suuntaansa (vähän reilu 2e). Centralilta otimme LRT kyydin, eli skytrain-metron ja menimme sillä yhden pysäkinvälin. Paluumatka hoitui päinvastaisessa järjestyksessä, tosin bussikyyti kentälle maksoi 10 ringittiä.

Itse KL:n Chinatownissa ei ole käytännössä mitään Chinatowniin viittaavaa, muuta kuin paikan nimi. Petaling street täyttyy illalla erilaisista krääsää myyvistä kojuista ja ainut kiinalaisuuteen viittaava asia on tarjolla oleva ruoka. Muuten katukuvan täyttävät erilaiset aurinkolaseja, laukkuja ja muuta turhaa myyvät kojut, eli paikka on muuttunut täysin turistirysäksi. Kiinalaisia lääkkeitä ja muita tavaroita myyviä liikkeitä ei näkynyt missään.

Chinatown



Ensimmäisenä iltana hyppäsimme LRT:n kyytiin ja menimme KLCC:hen eli Kuala Lumpur City Centraliin. Kävimme tsekkaamassa Petronas Twin Towersien yövalaistuksen ja tämän lisäksi katselimme tornien takana olevassa puistossa haikeaa vesishowta. Taustalla soi My Heart Will Go On ja vesisuihkeet pyörivät erilaisissa valaistuksissa. Kävelimme myös Jalan Alor ruokakadulle safkaamaan, jossa nautimme hedelmien kuninkaan, eli durianin jälkiruoaksi. Kyseinen hedelmä on makunautinto, joka hivelee kulinaristin makuhermoja. Jos käyt Malesiassa, osta kadulta tuore durian ja nauti siitä mitä saat! Kyseistä hedelmää ei oikein myydä missään kaupassa ja sen tuominen esimerkiksi lentokoneeseen sekä Singaporen metroon on kielletty. Ymmärrätte kyllä miksi kun haistelette sormianne syömisen jälkeen.

Petronas Twin Towerit yöllä


Vesishow


Hedelmien kuningas - Durian!

Seuraavan päivän ohjelmaan kuului monorail ajelu Times Squaerelle, josta jatkoimme matkaa KL Centraliin. Yritimme mennä KL Centralin pohjoispuolella olevaan puistoon, mutta se oli mennyt kiinni seitsemältä. KL on hieno kaupunki, sillä täällä keskustan moottoriteiden varteen on rakennettu kävelytiet, joten liikkuminen onnistuu hienosti kävellen erilaisia ramppeja pitkin.

Aamuyöstä kokoonnuimme majapaikkamme aulaan katsomaan jalkapallon EM-kisojen finaalia. Epsanjan siirryttyä 3-0 johtoon päätimme mennä nukkumaan ja samalla hyvästelin herra JT:n, joka viettää KL:ssä vielä pari yötä, ennen kuin jatkaa matkaansa kohti Uutta-Seelantia. Meitä on enää neljä jäljellä.




Kuala Lumpurissa ei ole käytännössä mitään nähtävää, varsinkaan itselle kun olin käynyt jo kerran kyseisessä kaupungissa. Hintataso on hitusen korkeampi kuin Penangilla ja turisteja on enemmän. Maanantaina 2.7.2012 kyseessä oli kuitenkin historiallinen hetki, sillä Airasian koneeseen noustessani jätin Malesian maaperän lopullisesti taakseni. Viiden kuukauden ajanjakso elämästäni oli ohi - paluumatka kohti Suomea on alkanut!

W:n kuvat Kuala Lumpurista