perjantai 6. heinäkuuta 2012

Phnom Penh

Sijainti: Phnom Penh, Kambodža
Kuala Lumpurin jälkeen oli vuorossa paluumatkan etappi nro 2., eli Kambodza ja sen pääkaupunki Phnom Penh. Oli todella mukava palata kyseiseen maahan ja kyseiseen kaupunkiin yli puolen vuoden tauon jälkeen. Olimme Phnom Penhissä 2.-4.7.2012 välisen ajan, eli kaksi yötä, joten kyseessä oli todella lyhyt visiitti Kambodzaan. Tässä on edellinen blogistekstini Phnom Penhistä.

Saavuimme Airasian siivin Phnom Penhin lentokentälle, joka sijaitsee seitsemän kilometrin päässä keskustasta. Jo lentokoneessa ollessamme täytimme maahantulo- sekä maastapoistumiskortit sekä tulliselvityskaavakkeen. Lentokentältä ostimme viisumin hintaan 20USD ja viisumia varten piti olla yksi passikuva. Viisumiprosessi oli todella nopea ja selkeä, varsinkin jos vertaa edelliseen Kambodzaan saapumiseen. Silloin Vietnamin ja Kambodzan rajalla sai mennä tullikopilta toiselle ja täytellä ja näytellä vaikka millaisia kaavakkeita.

Kambodzassa pärjää pelkillä jenkkien dollareilla ja joskus vaihtorahana saa Kambodzan omaa valuuttaa, varsinkin silloin kun pitäisi saada alle dollarin verran rahaa takaisin. Suurimmasta osasta automaatteja saa nostettua dollareita. Joten mukana kannattaa olla paljon alle 10USD dollarin seteleitä.

Otimme lentokentältä virallista kautta taksin kohti keskustaa hintaan 9USD, mutta lopulta hinnaksi muodostui 10USD, sillä kuskilla ei ollut yllätys yllätys dollarin vertaa vaihtorahaa mukanaan. Kuskimme jätti meidät lähelle Brittien suurlähetystöä, mutta siellä ei pahemmin majoituksia näkynyt, joten kävelimme kohti Mekongia ja ranskalaista aluetta, josta löytyi moderni guesthouse MeMates, jossa kahden hengen huone maksoi 18USD, eli noin 8e per pää yöltä. Otimme huoneet aluksi yhdeksi yöksi ja kun halusimme jatkaa illalla huoneiden vuokraa yhdellä yöllä, niin meille ilmoitettiin että kyseiset huoneet on jo varattu ja meille tarjottiin kuuden hengen dormia omaksi hintaan 30USD yöltä. Otimme dormin ja vietimme kattohuoneistossa viimeisen yön.

Näkymä Mekongille majapaikan parvekkeelta

Saavuimme Phnom Penhiin maanantaina iltapäivästä ja hotellin löytymisen jälkeen alkoi olla jo ilta. Kiertelimme lyhyesti keskustan aluetta ja Mekongin vartta ja kävimme syömässä yhden Kambodzan parhaista ruoista eli amokin. Kyseinen mättö tarjoillaan kulhossa ja siinä on kookosmaitoa, ananasta, currya sekä lihaa, kalaa tai kanaa.

Seuraavana päivänä otimme tuktukin käyttöömme puoleksi päiväksi. Hintaneuvotteluiden jälkeen kuskimme myöntyi 15USD hintaan kuskaamaan meitä ympäri paikkoja. Menimme ensimmäiseksi kuoleman kentille, jossa muu matkaseurue jäi pois kyydistä ja lähti selvittämään Pol Potin hirmuhallinnon tekoja. Itse jatkoin tuktuk kuskin kanssa matkaa kohti ampumarataa, joka sijaitsi 5min ajomatkan päässä kuoleman kentiltä. Kyseessä oli halli, johon oli rakennettu sisätiloihin kaksi rataa. Ampumaradalla asetarjonta oli varsin laaja ja valitsin ensimmäiseksi aseeksi legendaarisen AK-47:n. Ampumaradalla kaverit pistivät aseen toimintakuntoon ja ampuminen suoritettiin seisaaltaan tuelta. AK-47:n jälkeen päädyin lopulta M4 merkkiseen jenkkien aseeseen, joka on parannettu versio M16 aseesta ja se oli varustettuna kiikaritähtäimellä.

Ampuminen radalla oli kallista, sillä lippaallinen ammuksia maksoi pistooliin 30USD ja automaattikivääriin 40USD. Lisäksi tarjolla oli konekivääreitä 100-150USD hintahaitarilla sekä esimerkiksi käsikranaatti ja sinko. Ampumaradalla olisi saanut vesimeloonin maalitauluksi jos olisi sijoittanut 5USD lisää. Itse maksoin AK-47:lla ampumisesta 40USD ja ampumisen jälkeen juttelin ampumaradan pomon kanssa, joka oli sotilasarvoltaan kapteeni ja laskuvarjojääkäreiden kouluttaja. Upseerismies suositteli jenkkien M4:sta ja tarjoutui antamaan puoli lipasta hintaan 25USD, mutta taipui lopulta 20USD hintaan pienen tarinoinnin päätteeksi. Rahaa kului 60USD ja vaikka ampuminen oli ohi muutamissa minuuteissa, niin se oli sen arvoista. Rahaa kyseisellä radalla saisi palamaan vaikka kuinka paljon ja niin jotkut tekevätkin. Radalla oli muutamia muita länkkäreitä itseni lisäksi.

Ampumisen jälkeen palasimme tuktuk kuskin kanssa kuoleman kentille, jossa muuta matkaseuruetta odotellessamme turisimme mukavia. Siirryimme kuskin kanssa tuktukista vieressä olevalle sokeiden ihmisten ständille, jossa oli myytävänä sokeiden tekemiä puuveistoksia yms. Ständillä pojat myös soittelivat Kambodzalaisia soittimia. Kuski meni aluksi poikien kanssa soittelemaan soittimia ja loppuajan juttelin näiden erittäin kohteliaiden sokeiden poikien kanssa.

Tuktuk kuski ja pojat


Matkaseurueen palattua kuoleman kentiltä otimme suunnaksi S-21 nimeä kantavan kidutusmuseon. Pääsymaksu museoon oli 2USD per pää. Kyseinen paikka sijaitsee Phnom Penhissä kaupungin keskellä. Kyseiset alueen rakennukset toimivat ennen kouluna, mutta Pol Potin hallinto muutti koulun vankilaksi, josta lähetettiin ihmisiä kohti kuoleman kenttiä. S-21 koostui neljästä suuresta kolmikerroksisesta rakennuksesta. Nämä rakennukset toimivat pääosin vankilarakennuksina ja taloihin oli rakennettu erilaisia pieniä sellejä. Vankilakoppien lisäksi taloista löytyi kidutushuoneita. Nyt taloissa oli esillä paikan historiaa, sekä kuvia siellä olleista ihmisistä sekä erilaisista kidutusmenetelmistä. Lisäksi yhdessä huoneessa oli alueelta löydettyjä pääkalloja. S-21 museo ei ole niin shokeerava kuin voisi etukäteen olettaa. Tämä johtuu pitkältä siitä että Pol Potin hallinto on kerennyt tuhoamaan suurimman osan todistusaineistoista. Mutta museo on kaiken kaikkiaan käymisen arvoinen paikka, varsinkin jos siellä käy kuoleman kenttien visiitin jälkeen.



Sellejä

Kidutuslaitteita

S-21 rakennuksia


Museossa ollessamme päällemme iski trooppinen sadekuuro ja tämä sotki suunnitelmamme, joten päätimme jättää tuktuk kiertoajelun kaupungilla väliin ja suunnata suoraan hotellillemme. Sateen tauottua lähdimme kävelemään keskustorille, joka oli tosin mennyt jo kiinni. Tämän jälkeen suuntasimme takaisin Mekongin suuntaan ja päädyimme lopulta istumaan iltaa kattoterassille, jossa alkoi parikymmentä minuuttia saapumisemme jälkeen paikallisen neidon syntymäpäiväjuhlat. Tottakai herrasmiehinä onnittelimme neitoa ja tämän jälkeen pöytäämme alkoikin virrata ruokaa ja juomaa. Emme halunneet olla epäkohtelaita, joten söimme tarjotun ruoan ja tämän jälkeen kiitimme ja jatkoimme matkaa. Kambodzalaiset synttärit noudattivat pääasiassa samanlaista kaavaa kuin länsimaissa, mutta näissä partyissa muut neidot sytyttivät kakun kynttilöistä tähtisadetikut vuorotellen ja lausuivat luultavimmin hyvän onnen toivotukset sankarille, joka itse buddhalaiseen tyyliin rukoili kakun edessä. Lopuksi sankari puhalsi kynttilät sammuksiin ja muut neidot suihkuttelivat kermavaahtoa ympäriinsä ja huuto oli kovaa.

Seuraavana aamuna oli edessä aikainen herätys sillä olimme ostaneet bussikyydin kohti Saigonia, Vietnamia hintaan 12USD per naama. Kyytimme tuli hakemaan meitä hotellilta klo 6.20 ja bussimme lähti seitsemän jälkeen. Kyseessi oli vanha tuttu kambodzalainen bussi, mutta tällä kertaa telkkarista ei tullut minuuttiakaan karaokea vaan elokuvia! Valitettavan lyhyt visiitti Kambodzaan loppui ennen kuin se oli alkanutkaan. Tulen vielä käymään tässä maassa monta kertaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti