tiistai 27. joulukuuta 2011

Kep

Sijainti: Kep, Kambodža
Matkamme Kambodzaan ja Kepiin alkoi Phu Quocin satamasta, jossa nousimme puolityhjään laivaan, joka vei meidät Vietnamiin Ha Tien kaupunkiin, joka sijaitsee muutamien kilometrien päässä Kambodzan rajalta. Olimme puoliltapäivin Ha Tienissä ja satamasta menimme mopopoikien kyydillä kaupungin keskustaan, jossa söimme lounaan. Lounasseuraksi istui paikallinen "virallinen" matkatoimiston mies, jolta lopulta neuvottelimme kyydin Kambodzaan ja Kepin kaupunkiin 150 000 dongin hintaan per pää, eli noin kuudella eurolla. Kyseinen kaveri hankki toisen mopopojan ja lähdimme mopoilla kohti Prek Chak/Xa Xian rajanylityspaikkaa. Kaveri opasti meitä rajanylityksessä ja näytti aina seuraavan kopin, johon tuli mennä. Kambodzaan päästäksemme täytimme noin neljä eri lappusta omilla tiedoillamme sekä näytimme rokotuskorttimme viranomaiselle. Rokotuskorttien pyytäminen tuli täytenä yllätyksenä, mutta onneksi meillä oli valokopiot olemassa. Jollei kortteja olisi ollut niin rahalla olisi tottakai selvinnyt. Kuukauden voimassa oleva viisumi Kambodzaan maksoi 22 us-taalaa. Rajamuodollisuudet menivät todella nopeasti, eikä minnekkään tarvinnut jonottaa kovin kauaa. Näin olimme jättäneet Vietnamin taaksemme ja saapuneet Kambodzaan.

Tervetuloa Kambodzaan!

Kambodzan puolella meitä odotti henkilöauto, jonka kyytiin pistimme rinkkamme. Odotimme lisäksi paria ranskalaista tyyppiä ja kun he saapuivat niin lähdimme kohti Keppiä. Kep on todella pieni ja idyllinen "kaupunki". Kyseissä kaupungissa ei ollut pankkiautomaattia tai pankkeja ja kauppojakin oli vain pari. Käytännössä Kep koostui yhdestä aukiosta, jonka ympärillä oli muutamia guest houseja, ruokapaikkoja ja riippumattobungalowta. Näiden lisäksi tarjolla oli yksi pieni ranta, joka oli kivenheiton päässä keskusaukiolta.


Tämä kuva kiteyttää sen mitä Kep on


Majoituksen hankimme "sisäänheittäjän" avulla, eli kun astuimme autosta ulos niin poika tarjosi meille majapaikkaa 10 us-taalan hintaan per yö. Menimme katsomaan kyseisen luukun ja otimme sen. Kyseinen guest house sijaitsi aivan "keskustassa". Olimme Kepissa kaksi yötä, vaikka meidän piti olla vain yö. Kep oli todella viihtyisä ja rauhallinen paikka, jossa olisi voinut olla pidempäänkin. Kun lähdimme majoituksestamme pois niin yhden yön hinta olikin kivunnut 15 us-taalaan. Noin 20 minuutin mittaisten neuvotteluiden jälkeen hinta tippui 25:n dollariin, jolloin piti neuvotella vielä tiukemmin. Lopulta molemminpuolisten painostusten ansiosta hinta tippui takaisin sovittuun 10 us-taalaan per yö, eli hintaa tuli kahdelta yöltä yhteensä 20 us-taalaa. Kyseessä oli ensimmäinen huijausyritys, joka sattui kohdallemme. Tästä opimme sen, että aina kun ottaa hotellihuoneen niin kyseinen sovittu summa kannattaa kirjoittaa siihen viralliseen lappuseen, jonka itse (tai vastaanottoihminen) täyttää. Näin siis kannattaa toimia, jollei tarvitse maksaa huonetta etukäteen.

Grillattua mustekalaa

Kepissä vuokrasimme toisena päivänä satakuutioiset kaksipyöräiset menopelit, joiden avulla pääsimme tutustumaan Kepin seutuun ja upeisiin maisemiin. Tiet olivat päällystettyjä ja suhteellisen hyväkuntoisia. Ainut miinus on se, että teiden asfalttiosuus on kapea, juuri sen verta että kaksi raskasta ajoneuvoa mahtuvat toistensa ohi. Kaksipyöräisten on välillä parempi kynteä punahiekkaista piennarta pitkin, varsinkin sillon kun rekan tai bussin äänitorvi huutaa takana. Kepissä ja sen seudulla on paljon vanhoja ranskalaisia huviloita joista suurin osa on hylättyjä ja rapistuneita. Ranskan vallan ajoilta on jäänyt myös huikeita muureja ja portteja jotka ovat ennen suojelleet huviloita. Käytännössä kaikkien rantatonttien ympärillä on muurit, vaikka muurien sisällä ei olekkaan enään mitään elämää.

Hylätty huvila

Vanhin sisaruksista hoiti  tankkausbisneksiä ja muut katselivat vierestä


Kun käy Kepissä, niin pitää ehdottomasti mennä paikalliseen crab-markettiin, josta saa tuoretta rapua lautaselle. Siihen kun ottaa vielä lisukkeeksi paikallista kuuluisaa vihreää pippuria, samaa pippuria joita ranskalaiset ravintolat käyttävät, niin avot! Kepin pikkumaisuutta kuvaa hyvin se, että noin parin sadan metrin päässä ns. keskusaukiosta vilistelee apinoita ympäriinsä. Kaverit olivat tosin tottuneet ihmisiin ja posettivat hyvin valokuvia varten. Kuten Phu Quocin kohdalla olisi todella mielenkiintoista nähdä kuinka Kep tulee muuttumaan seuraavien vuosien aikana. Myös Keppiin on nousemassa useita uusia isoja hotelleja ja keskustaa laajennetaan rantaviivan mukaisesti. Turisteja oli kourallinen, mutta sekin tulee ajan myötä muuttumaan. Tänne halutaan tulla ehdottomasti joskus uudestaan!

Tuoretta rapua tarjoiltuna kuuluisan paikallisen viherpippurikastikkeen kanssa
Sukulainen



W:n kuvat Kepistä

J:n kuvat Kepistä

sunnuntai 25. joulukuuta 2011

Phu Quoc

Sijainti: Phu Quoc, Vietnam
Matkamme Vietnamin suurimmalle saarelle Phu Quocille alkoi Saigonista, josta hommasimme bussi- sekä lauttatiketit. Käytäntö on opettanut sen, että bussilippuja yms. on todella hankalaa hankkia omin päin, jollei osaa kieltä ja tiedä paikkoja. Tiketit joutuu ottamaan jonkun matkatoimiston kautta. Matkatoimistoja on joka puolella, esimerkiksi jokaisen hotellin respassa ja tämän lisäksi kaikkialla on ns. liikkuvia matkatoimistoja, eli mopopojalta saa hankittua matkat jos niin haluaa.

Matkamme Saigonista Phu Quocille kustansi 30 us-taalaa per naama, sisältäen taksin joka haki meidät hotellilta ja vei paikallisen bussiyhtiön toimistolle, yöbussin Saigonista Rach Giaan, Rach Gian bussiasemalta kyydin satamaan sekä satamasta lautan Phu Quocille. Taksikuskimme kävi hakemassa bussiyhtiön toimistosta meille liput ja putiikin vahtimies huitoi, että tulkaa äkkiä sisälle. Muutaman kymmenen minuutin kuluttua paikalle kaarsi pieni bussi, johon meidät neuvottiin menemään. Minibussiin ahtautui oikein mukava määrä ihmisiä ja sitten lähdettiin. Luulimme että tällä mennään Rach Giaan asti, mutta onneksi olimme väärässä. Minibussi kaarsi isolle bussiasemalle, jossa nousimme normaalin kokoiseen linja-autoon. Kyseinen linjuri lähti klo 23.00 kohti rannikkoa ja oli perillä aamulla kello viiden jälkeen. Ilmastointi puhalsi tietenkin täysillä koko matkan ajan. Matkan varrelle mahtui myös yksi vessatauko kyseisen yhtiön omalle huoltoasemalle.

Ennen lauttamatkan alkua tapasimme vanhemman vietnamilaisen rouvan joka oli juttutuulella. Tarinoimme hänen kanssaan pitkän aikaa ja kävi esille että hänen tyttärensä on tulossa opiskelemaan maisteriopintoja Suomeen vuoden päästä. Rouva myös kertoi hyviä vinkkejä Phu Quocin saaresta ja lupautui opastamaan meitä paikalle päästyämme. Lauttamatkan jälkeen kyseistä rouvaa ei enää näkynyt, harmi kyllä. Itse venematka kesti 2,5 tuntia. Vauhti oli kova, aallokkoa löytyi, vene keinui ja oksennuspussit tekivät kauppansa. Jotkut eivät pussiin edes osuneet...

Laivakyyti kohti Phu Quocia


Phu Quocin suurin keskus on Duong Dong, josta olimme myös hankkineet hotellimme. Varasimme hotellimme jo Saigonista, saman hotellin kautta jossa yövyimme. Phu Quocin hotellin hinta oli 30 us-taalaa per yö. Saaren hotellien hintataso on korkeampi kuin mantereella, eikä budjettiluokan majoituksia löydä kovin läheltä Duong Dongia. Vietimme kyseisessä hotellissa kaksi yötä. Respassa ei puhuttu kuin muutama sana englantia, joten hotelli taisi olla suosittu ainoastaan paikallisten keskuudessa. Saimme kuitenkin respan tytöltä ostettua bussitiketin satamaan sekä laivalipun takaisin mantereelle, vaikka yhteistä kieltä ei löytynyt. Duong Dong on todella pieni kaupunki ja hotellimme sijaitsi aivan rannan vieressä, night marketin varrella. Kyseinen tarkotti katua, joka muuttui illan tullessa kaupungin kauppapaikaksi, jossa oli myös useita ruokapaikkoja. Ruokapaikkojen edustalla oli pöytiä, joista pystyi valitsemaan ateriansa tuoreiden merenelävien joukosta. Night Marketista näki ettei kyseinen paikka ole vielä onneksi muuttunut länsimaalaisten turistihelvetiksi, sillä mistään kojusta ei tuputettu mitään tai huudeltu perään, tinkimiset tapahtuivat hymyssä syin ja palvelukin oli oikein ystävällistä eikä ollenkaan aggressiivista.




Vietimme Phu Quocilla yhden kokonaisen päivän. Vuokrasimme tuona päivänä moottoripyörät ja päristelimme ympäri saarta. Itse ajoin tuona päivänä yli sata kilometriä pääosin punaisia hiekkateitä pitkin. Vain osa saaren tieverkosta on päällystetty. Isoja kuoppia on myös mukavasti. Mopediajelu oli hidasta, mutta todella hauskaa, sillä saarella ei pahemmin ollut liikennettä ja maisemat olivat mahtavat. Mopedi oli myös ainut järkevä tapa tutustua saareen. Itse ajoin aina saaren eteläkärkeen saakka. Mopedin vuokra vaihteli paikasta ja kulkupelistä riippuen, mutta keskihinta oli noin 5 us-taalaa, jolla lohkesi noin 100 kuutioinen menopeli. Bensat piti ostaa itse ja menovettä sai tienvarsien kojuissa olevista pumpuista. Pölyisä skootteriajelu päättyi ilta-auringon laskiessa hiekkarannalle, jossa ei ollut ketään muita. Pieni pulahdus viileään meriveteen auringonlaskussa kruunasi hienon päivän.


Punaista hiekkaa, karjaa, palmuja, ranta ja meri

Iltauinnilla autiorannalla


Phu Quoc on todella hieno paikka, jota kehitetään kovaa vauhtia. Saarelle on nousemassa useita uusia isoja hotelleja ja muita palveluja. Turisteja ei ole vielä paljoa, mutta se tulee muuttumaan muutamien lähivuosien aikana. Kyseinen saari tarjoaa kymmeniä kilometrejä pitkiä hiekkarantoja, joilla saa olla rauhassa. Olisi mukava päästä käymään Phu Quocilla joskus reilun kymmenen vuoden kuluttua ja nähdä kuinka saari on muuttunut.

W:n kuvat Phu Quocista

J:n kuvat Phu Quocista

Ho Chi Minh City (Saigon)

Sijainti: Hồ Chí Minh, Hồ Chí Minhin kaupunki, Vietnam
Päivistä sekaisin lensimme 17.12.2011 Singaporesta Ho Chi Minh Cityyn. Lento oli ensimmäinen ns. halpalento, lentoyhtiönä toimi tällä kertaa Tiger Airways. Samalla se oli ensimmäinen lento Aasian sisällä. Olimme ostaneet lennon etukäteen Suomesta käsin ja hintaa sille tuli 88 euroa per naama. Saimme lentokentän tullipuolella passiimme 14 päivän leiman sen jälkeen kun J selitti reittisuunnitelmamme tullisedälle. Näin ollen saimme sedän vakuuttuneeksi että olemme vain läpikulkumatkalla kohti Bangkokia. Emme tarvinneet mitään matkalippua, jolla olisimme voineet osoittaa sen että olemme todella lähdössä maasta pois.

Olimme järkevinä tutkineet kaikkia matkailusivustot, joten oletimme kaiken hoituvan hyvin. Bongasimme wikitravelistä reppumatkailijoiden suosiman Pham Ngu Lao kadun, joka sijaitsee District 1 kaupunginosassa. Halvat hinnat takasivat laajan länsimaalaiskansoituksen. Tämän takia jouduimme kärsimään jatkuvista kaupusteluista, tyrkyttämisistä ja muista haittapuolista. Kävimme syömässä tässä turistihelvetissä ja petyimme todella suuresti Singaporen tarjoamien katupöperöiden jälkeen. Kauhistelimme ruokalistoja, jotka olivat pullollaan pizzoja, pastoja ja texmex-ruokaa. Ruoka oli hyvin ala-arvoista, siitä jäi nälkä ja se maksoi suhteellisen paljon, 2e annos plus virvokkeet ja lisukkeet 1e per pää. Päätimme, että jatkossa pyrimme syömään jossain kunnon paikassa kuten olimme tehneet Singaporessa. Löysimme lopulta hyviä ruokapaikkoja joissa ruoka oli maittavaa, annokset sopivan kokoisia ja hintakaan ei ollut paha. Näille yhteistä oli se, että ne eivät sijainneet turistikeskittymän ytimessä ja se, että paikalliset myös käyttivät kyseisiä paikkoja. Olemme empirian kautta havainneet sen, että mitä enemmän paikallisia ruokailee kyseisessä paikassa ja mitä enemmän ihmisiä kyseisessä paikassa on, sitä parempi lafka on kyseessä. Jos kyseessä on katukioski tai vastaava, niin kannattaa mennä sen kojun jonon perälle, jossa jono on pisin. Parit kerrat istuimme muovisille lastenjakkaroille kadun varteen aterioimaan. W:llä ei mahtuneet edes polvet "pöydän" alle. Ei siitä pituudesta pelkkää hyötyä aina ole, kun ajattelee busseja, lentokoneita, pöytiä, oviaukkoja ja muita max. 175cm pitkille tarkoitettuja asioita.


Paikalliset nuoret tulivat tarinoimaan

Mitäs Saigonissa on? no miljoonia ihmisiä mopoineen ajelemassa virtoina joka suuntaan hallitun hallitsemattomasti ja tämä oli jouhevaa sekä kaoottista samaan aikaan. Mopon päällä matkustaa esimerkiksi 4 ihmistä, joka on hyvin tavallista Saigonissa. Kun tulimme lentokentältä taksilla kohti keskustaa, niin taksikuskimme hallitsi ajamisen nykivän hitaasti, eikä puhunut kuin vietnamia meille, joten jouduimme käyttämään kansainvälisiä kieliä ja toveruutta apuna. Lopulta jäimme pois jossain missä oli myös hirveästi ihmisiä, mopoja, kojuja ja muuta normaalia ja otimme ensimmäisen hotellihuoneen sattumalta vastaan. Wikitravelista kannattaa tsekata teksti lentokentän taksihuijauksista. Teimme niin, että kävelimme kotimaan terminaalin eteen ja etsimme vihreässä kauluspaidassa ja vihreässä kravatissa olevan taksipojan, joka edusti Mai Linh taksiyhtiötä. Hän tilasi meille taksin, joka kustansi 124 000 dongia kyseiselle District 1 reppumatkaajien kadulle. Normaalisti hinta asettuu 80 000 - 140 000 dongin välimaastoon, riippuen kellonajasta yms. Me satuimme keskelle lauantai-illan ruuhkaa. Tässä ekassa hotellissa neuvottelimme puolivahingossa liian hyvän kolmen hengen huoneen, joka olisi ollut 35 us-taalaa, mutta lopulta saimme sen 11 USD per pää yöltä. Hotellihuoneessa oli ilmastointi, iso kylpyhuone ja muut mukavuudet.

Korkealle nousee



Vietnamissa kolikot ovat vihollisia ja seteleissä on 3 ylimääräistä nollaa. Vietnamin Dongien ymmärtäminen kesti hetken, koska toisaalta hintataso on alhainen, mutta toisaalta esimerkiksi 1000 dongin seteli on noin 4 senttiä jne. Näillä tuhannen ja kahden tuhannen dongin seteleillä täyttää lompakon nopeasti ja voi kuvitella olevansa joko rikas tai tyhmä, kun kantaa sellaista tukkoa seteleitä joka paikkaan. Itse kirjoitan tätä samalla, kun sähköt ovat olleet poikki hetkittäin. Tämä ei tosin haittaa meitä, koska ollaan varustauduttu asiallisesti.

Toisena päivänä kiersimme käytännössä Saigonin keskustan ja lähialueet ympäri. Museoista kävimme vain sotamuseossa, koska Ho Chi Minh -museo oli maanantaisin kiinni kuten kuuluukin olla. Sotamuseo oli 3 kerroksinen rakennus, jossa oli ulkona vanhaa sotakalustoa ja sisällä lähinnä valokuvia, tekstejä ja käsiaseita sekä ammuksia. Saigonin keskusta joulukuussa on vähäluminen ja kuuma pätsi.


Kuuluisa valokuva




Kolmantena päivänä odoteltiin iltaa ja tehtiin ostoksia seuraavia päiviä varten, koska yöbussimme lähti vasta 23 aikaan. Odotellessa vietimme aikaa Saigonilaisessa puistossa, josta nopeasti saimme seuraa parikymppisistä opiskelijoista, joita kiinnosti kovasti eläminen kaukana Vietnamista, erityisesti talvi, lumi, pilkkiminen ja joulupukki. Lopulta lähdimme bussilla läpi Mekong Deltan. Itse valvoin koko yön bussissa ja katselin suiston elämää. Hienoa, kun on paikkoja joissa ei yö rajoita yhtä paljoa elämää kuin Suomessa. Suistoalueella ylitimme yhden jokialueen lautalla, mutta muuten ajo oli todella vauhdikasta ja suhteellisen sujuvaa. Lopulta saavuimme satamakaupunki Rach Giaan.


J:n kuvat Saigonista

W:n kuvat Saigonista

perjantai 16. joulukuuta 2011

Singapore

Sijainti: Singapore
Saavuimme Singaporeen keskiviikkona 14.12.2011 klo 17 paikallista aikaa. Täällä kello on kuusi tuntia enemmän kuin Suomessa, joten tiedossa oli kovat jetlagit. Lento saapui  maailmalla mainettakin niittäneeseen Changi International Airportiin ajallaan ja kasvojamme vastaan pamahti trooppinen kuumuus. Itse jouduin passintarkastuksessa ja tullissa tiukempaan syyniin, ehkäpä siksi että taidan näyttää rikolliselta ilman hiuksia? Passintarkastaja tenttasi nimeäni useita kertoja. Tsekkasi varmaan samalla onko kohdallani hakuja. No eipä ollut, joten päästiin tullialueelle, jossa rinkkani jäi läpivalaisulaitteeseen ja kolme tullivirkailijaa alkoi tutkailemaan sen sisältöä läpivalaisukoneen kautta. Eivät vissiin löytäneet yhtään purukumia, joten pääsin jatkamaan matkaa.

Olimme varanneet Singaporen hotellin etukäteen ja sinne päästäksemme otimme kentältä taksin. Taksi maksoi 20 Singaporen dollaria, eli noin 6e per pää. Hotelli sijaitsee Geylangin kaupunginosassa noin neljän kilometrin päässä keskustasta. Varasimme hotellin Hotel  81 ketjusta Hotels.comin kautta ja hotellimme oli Hotel 81 Geylang. Yö maksoi 20€ per pää. Huoneemme oli simppeli kahdella sängyllä varustettu ilmastoitu luukku. Hotellipoika aloitti ahkerasti siivoamiset kello 3.40 aamulla ja päätti siivousurakkansa siinä kasin pintaan illalla, jolloin hän tuli tänne vaihtamaan lakanat. Toimelias kaveri tosiaan. Saimme myös ilmaisen langattoman nettiyhteyden käyttöömme.

Singaporen keskustaan pääsimme helposti metrolla, joka maksaa noin reilu 2 Singaporen dollaria per suunta Geylangista. Lipunmyyntikone sylkee vihreän kortin uumenistaan, jolla pääsee metrolaitureille. Kun matkan jälkeen tuon kortin palauttaa automaattiin, saa 1S$ pantin takaisin, eli metrolla liikkuminen on todella halpaa, helppoa, turvallista, mukavaa ja tehokasta. Metroa ei oikeastaan koskaan tarvinnut odottaa minuuttia kauempaa. Singapore on aika länsimaalainen valtio, joten suurta kulttuurishokkia emme ole vielä kokeneet. Kyseinen kaupunki sopi tästä syystä loistavasti meidän ensimmäiseksi etapiksemme.

Singaporen keskusta on täynnä korkeita pilvenpiirtäjiä, tsekatkaa kuvat! Valkokauluspaitajengi painaa kymmenen  tunnin duunipäivää pilvenpiirtäjissä. Keskustassa on paljon turisteja, pääosin aasialaisia ja muutamia länkkäreitäkin näkyi. Länkkärit olivat pääosin 50-60v perheellisiä brittejä tai jenkkejä. Kaupungin keskusta on täynnä ostoskeskuksia ja käytännössä ihmiset kävelevät maan alla olevissa ilmastoiduissa käytävissä, jotka yhdistävät ostoskeskukset sekä metroasemat keskenään. Näiden käytävien varrella on todella paljon erilaisia laatuliikkeitä.


Öinen keskusta

Laatuliikkeiden vastapainoksi kannattaa katsastaa Chinatownin pöhinä. Alue kuhisee pieniä ja sekavan oloisia kauppoja, vierekkäin voi löytää jalkahierontamestan, tatuointiliikkeen sekä matkatoimiston. Chinatownissa myydään erityisesti yllätys yllätys kiinalaisia tuotteita, aina lääkkeistä vaatteisiin. Tällä hetkellä toppatakit ja talvivaatteet ovat kovassa suosiossa. Itse nappasin mukaani uberhienon repun ja J shoppasi sukat. Huomionarvoista on todellakin se, että kaikkialla Singaporessa on joulualet tällä hetkellä! Näihän sen pitäisikin olla, alet ennen joulua. Chinatownissa palloilessamme eksyimme vahingossa Hawker centeriin. Se oli aivan loistava paikka. Nautimme friteerattuja (isoja) siipiä 1S$ kappalehintaan.

Paikka jossa on pakko käydä - Hawker Center

Chinatownin jälkeen hyppäsimme metroon ja menimme käymään Little Indiassa. Ulkona satoi vettä, joten palloilimme lähimpään "ostoskeskukseen" ja kohta löysimme itsemme aivan sattumalta taas Hawker centeristä. Itteä hiuko taas ni tilasin naan-leivän. 1S$ hintaan noita söisi useammankin. Little Indian jälkeen menimme metrolla takaisin Singaporen keskustaan nauttimaan öisestä kauniisti valaistusta keskustasta.

Tämän jälkeen lähdimme metrolla takaisin Geylangiin ja menimme syömään merellisen nuudelikeiton ja pääsimme myös korkkaamaan syömäpuikot, avot! Olimme käytännössä Geylangin ainoat länkkärit, joten saimme huomiota osaksemme. Palvelu kyseisessä kaupunginosassa oli todella mukavaa ja avointa. Singlishtä tosin oli välillä vaikea ymmärtää, mutta riitti kun hymyili ja nyökkäili niin kaikki olivat tyytyväisiä.

Katukeittiön nuudelimätöt

Singapore on kaikenkaikkiaan todella mielenkiintoinen ja toimiva kaupunki. Täällä kannattaa aivan ehdottomasti vierailla ja tämän lisäksi käydä keskustan ulkopuolisilla alueilla. Ihmiset ovat mukavia ja lämpimiä, tänne voisi jopa muuttaa asumaan! Kaduilta löytyy taidetta ja miljöö on hyvin miellyttävä. Jouluinen Singapore kuittaa, huomenna kohti Vietnamia ja Saigonia!

Jouluisa Singapore

Ps. ylimmässä kuvassa näkyy Marina Bayn taustalla vedessä lillumassa useita valkoisia palloja. Singaporessa aiotaan juhlia uutta vuotta raikallaasti ja kyseiset pallot valaistaan eri väreillä. Törmäsimme matkoillamme paikkaan jossa kyseisiin palloihin sai kirjoittaa uudenvuoden toiveen ja pakkohan meidän oli kirjoittaa oma toiveemme!

UV toiveemme oli vaatimaton
W:n kuvat Singaporesta

J:n kuvat Singaporesta

torstai 15. joulukuuta 2011

Lähtö ja ensipurasu - take off arjesta

Sijainti: Singapore
Viime päivät osoittivat todellisen Suomen talven luonteen. Toisaalta itseäni miellytti nähdä lunta edes kerran talvessa, mutta viime aikojen loskakelit olivat sitten liikaa. On hyvä vaihtaa eurot US-taaloihin ja hieman Singaporen dollareihin, kun eurolla menee niin hyvin. Tilanteiden kuumentuessa lento tropiikkiin auttaa aina. Odotettavissa on siis lyhyt ja vähäluminen talvi. Voi olla, että ensi vuonna talviturkki menee jo tammikuussa! Jäätävää. -J

Pidimme J:n kanssa läksiäiset 2.12.2011 perjantaina. Etkoilimme Markuksentorin kerhohuoneella ja jatkoimme siitä iltaa Club10 yökerhoon, jossa käyttöömme oli varattu 24 hengen lounge-tila. Ilta sujui oikein mukavasti jäähyväisten merkeissä. Noin puolet kutsutuista eli paltiarallaa 25 tyyppiä raahautui paikalle. Kiitokset kaikille mahtavasta illasta! Syksyllä 2012 paluujuhlat sitten pystyyn...


Henkilökohtaisesti on hienoa tehdä comebacki Singaporeen 20,5 vuoden tauon jälkeen! Saa nähdä onko Malesian entiseen osavaltioon kasvanut lisää korkeita rakennuksia. Viimeksi maassa sai syödä purkkaa, mutta tällä kerralla sitä on laitonta tuoda maahan, kuten jo presidentti Koivisto sai kokea aikanaan. Hän tosin ei saanut raippaa tai sakkoa kyseisestä selkkauksesta. Joten lentokoneessa pitää piilottaa stashit johkin penkin rakoon. Lisäksi gradupläänien bahasa malaysia -osiot tulee salata, koska maahan ei myöskään saa salakuljettaa malesiankielistä kirjallisuutta, hieno maa! -J

Lennot:
13.12 klo 12:50 sää Helsinki-Vantaa, Suomi: Kuuluisa nollakeli, aurinko paisto (ihme kyllä) ja jäätävän kylmä tuuli.
14.12 klo 17:00 sää Singapore, Singapore: +30. Mukavan lämmintä.

Naps ja kaks päivää kului meidän elämästämme reissaamiseen. Oma urakkani alkoi tiistai aamuna kello kahdeksan kun volkkari lähti Vainikkalasta kohti Helsinki-Vantaata. J lähti Tampereelta kympin pintaan kohti Helsinki-Vantaata. Lufthansalle pisteet siitä, että Hki-Franfurt lennolla tarjottiin pientä hiukopalaa ja virvokkeita. Frankfurtin kentästä ei paljon kerrottavaa ole, emme tykänneet siitä yhtään. Kenttä oli  liian hajanainen ja palvelut sijoitettu aivan surkeasti. Olisin luullut, että kenttä on isompi ja sieltä löytyy enemmän palveluita. Olin väärässä. Allekirjoittaneelle pukkas vielä migreeni päälle ja särkylääkettä ei löytynyt mistään.

Airbus A380 oli kyllä komea peli. Tässä tsekkailen omasta kosketusnäytöstäni että miltäs lentsikka ja alapuolella oleva Myanmar näyttävät. Kyseissä lentokoneessa oli myös hyvät jalkatilat ja nukkuminenki onnistui hyvin. Myös tällä lennolla oli hyvät tarjoilut, sillä saimme kaksi ateriaa sekä useita virvokkeita muun muassa kahvin ja konjakin.


Jouluisat matkakuvat

Sijainti: Singapore
Matkan alkaessa myös matkakuvia on vihdoin alkanut virtaamaan kameroihin. Kuvia on lähinnä synkästä Suomesta, matkan varrelta ja Singaporen idyllisestä kaupunkivaltiosta.

J:n matkakuvat

W:n matkakuvat

Kuvat löytyvät aina oikealta 'Materiaalit' -kohdasta. Kuvat on otettu eri kameroilla ja toistoa 'pyritään' hillitsemään, mutta aina sitä ei halua tehdä.

Sitten J & W lähtee syömään. Tiedossa katukeittiön antimia!

perjantai 9. joulukuuta 2011

Hankintoja ja ostoksia sekä pari kovaa kikkaa

Sijainti: Tampere, Suomi
Ajattelin tässä luetella kaikkia niitä pakollisia ja ei niin pakollisia asioita ja tavaroita, joita kannattaa hankkia tällaista matkaa varten. Kaikkea pikkukrääsää voisi ostaa vaikka kuinka, mutta rinkkaan ei mahdu järjetöntä määrää tavaraa. Ja mitä vähemmän rinkka painaa, sitä mukavampi sitä on kantaa. Tämän lisäksi lentokoneissa ruumaan menevä kapsäkki saa painaa sen noin 20kg, riippuen lentoyhtiöstä. Itse pyrin siihen että rinkkani painaisi noin 15kg. Me saimme Aasiassa tapahtuvia lentoja varatessamme valita ruumaan menevän kapsäkin maksimipainon. Tuo paino vaihteli 10-40kg välillä ja 10kg taisi normaalisti sisältyä lipun hintaan ja lisäpaino maksoi sitten lisää. 20kg:n kapsäkille tuli hintaa parisen euroa.

Tässä seuraavaksi on lista niistä tavaroista jotka tungen rinkkaani. Osan näistä voi tietysti hankkia vasta kohdemaassa. On muutes yllättävän hankalaa ostaa kesävaatteita Suomesta marraskuussa... Vaatteita en ole tässä ollenkaan listannut, sillä meistä kumpikin aikoo ostaa suurimman osan vaatteista reissun varrella.

Pakolliset:
- Rinkka + sadesuoja (Itse suosin noin 70 litran kokoista rinkkaa, jonka voi helposti ylipakata. Rinkan tulee olla leveä, eikä kovin syvä/paksu, jolloin sen saa helposti esimerkiksi kulkuvälineiden tavarahyllylle. Esimerkkinä oma rinkkani Osprey Aether 70)

Osprey Aether 70 rinkkani

- Vesitiiviitä pusseja esimerkiksi vaatteille ja tärkeille papereille (Esim. minigrip/pakkauspussit)
- Korvatulppia
- Rahavyö/jemma, johon saa passin, kortit ja käteistä (Esim. reiden ympärille tai vyötärölle)
- Lukkoja (Mieluiten numerolukkoja, jolloin ei tarvitse kantaa avaimia mukana)
- Leatherman tai monitoimilinkkuveitsi
- Kevyt ja pieneen tilaan menevä retkipyyhe (Esimerkki)
- Digikamera + laturi + muistikortteja
- Kännykkä + laturi
- Parranajokone + laturi
- Maailmanlaajuinen pistokeadapteri
- Pieni ompelusetti
- Aurinkolasit
- Jeesusteippiä pieni rulla
- Sulkurenkaita (näillä saa rinkan kiinni kulkuvälineiden hyllyihin yms.)
- Paperikopiot kaikista tärkeistä papereista, esimerkiksi passeista, korteista, lentolipuista ja takuukuiteista
- Vedenkestävä kuumemittari
- Särkylääke (Esim. Paramax 1000mg)
- Ripulilääke (Esim. Imodium)
- Malarialääkkeet
- Ideaalisiteitä
- Laastareita
- Desifiointiaine
- Käsidesi
- Aurinkorasva
- Hyttyskarkote
- Hammasharja + tahna
- Kynsisakset/-leikkurit
- Dödö
- WC-paperirulla

Ei välttämättömiä (mutta mielestäni tarpeellisia):
- Kannettava tietokone + veden- ja iskunkestävä suojalaukku + laturi + kannettavan hiiri + mokkula + rj-45 verkkokaapeli (Läppärin kannattaa olla alle 13" kokoinen, niin kulkee helpommin mukana. Perus miniläppärillä pärjää)
- Nappikuulokkeet (lisänä mikrofoni skypeä varten)
- Strapsafe tai vastaava rinkan lukitusmekanismi (Esimerkki)
- Hyttysverkko + ripustussetti (narua, koukkuja jne) (Esimerkki)
- Avaimenperän kokoiseksi menevä 10 litran kangaskassi
- Sukellusmaski
- Muovikuksa
- LUsikkaHAarukka
- Pattereita
- Nippusiteitä
- Minikokoinen saippua/shamppoo sekä minikokoinen pyykinpesuaine (Esimerkki ja esimerkki)
- Rakkolaastareita
- Aloe Vera voide
- Humektan perusvoide
- Vaseliinipurkki
- Maitohappobakteereita (Esim. Lactoseven, sillä se sopii antibioottien kanssa)

Ostimme J:n kanssa tavarat pääosin Partioaitan Ideaparkin myymälästä, Adventran nettikaupasta sekä Prismasta ja Apteekeista. Partioaitan ja Adventran tuotteet olivat hyvinkin kilpailukykyisesti hinnoiteltuja, varsinkin kun saimme alennuksia, mutta silti joitain tuotteita saattaa saada ulkomailta halvemmalla (sis. hinta ja postikulut kotiovelle) joten kannattaa tsekata ainakin Brittien Amazon

Seuraavaksi muutamia käytännön vinkkejä: Kaikki tärkeät paperit ja kopiot on hyvä olla tallessa sähköisessä muodossa ja aina mukana, esimerkiksi älypuhelimessa/läppärissä/muistitikulla. Myös ns. pilvipalvelu tarjoaa mahdollisuuden tallentaa kaikki tärkeät dokumentit ja tiedostot. Ideana on siirtää tiedostoja nettiin palvelimelle, jolloin kyseisiin tiedostoihin pääsee käsiksi esimerkiksi läppärillä tai älypuhelimella, kunhan vain netti on käytössä. Jos läppäri varastetaan niin kyseiset tiedostot säilyvät edelleen netissä olevalla palvelimella. J:n kanssa viritimme itsellemme käyttöön Dropbox palvelun, jota on helppo käyttää. Tässä linkki kyseiseen palveluun jos haluaa rekisteröityä: http://db.tt/V3tEeuvB (jos rekisteröidyt tämän linkin kautta, niin sekä minä että sinä saamme omaan dropboxiimme lisätilaa ja tämähän tarkoittaa sitä, että me Reissu-Lasset saamme lisätilaa reissukuvillemme ja näin ollen te näette enemmän kuvia reissultamme!)

Toinen hyvä vinkki on salata kannettavan tietokoneen kiintolevyt, sillä jos läppäri varastetaan niin varas ei pääse käsiksi kiintolevyllä oleviin tiedostoihin. Salaus ei vaikeuta tai hidasta läppärin käyttöä mitenkään. Itse pistin asetukset niin, että kun koneen käynnistää, niin salaussofta kysyy salasanaa. Sen jälkeen salaussoftan olemassaoloa ei edes huomaa. Hyvä ja ilmainen softa on Truecrypt

Rinkka on hyvä lukita sekä lentojen ajaksi että hotellihuoneesta poistuttaessa. Tässä auttaa seuraava niksi, jossa rinkan ympärille pistetään sadesuoja niin tiukalle kuin se vain menee ja sen ympärille strapsafe hihna. Tämän kikan ansiosta lentokentillä ei tarvitse teippailla rinkan hihnoja ja remmejä maalarinteipillä tai pistää kelmua rinkan ympärille.

Osprey + Ospreyn L kokoinen sadesuoja + Strapsafe

Pari käytännön kikkaa täältä reissun päältä: Eli ne teistä jotka omistavat androidin älypuhelimen (ehkä muihinkin saa?), niin googlemapsiin voi esiladata 15km*15km alueita. Mene googlemapsiin -> asetukset -> labs -> esihae kartta-alue. Lataa tämä sovellus. Kyseessä on äärimmäisen kätevä työkalu, jolla saa tarkat kartat alueilta joihin aikoo matkustaa. Matkan edetessä kun pääsee kännykällä nettiin niin voi latailla aina seuraavien paikkojen kartat. Esimerkiksi bussimatkan aikana on hyvä tutustua tulevan alueen tarkkaan karttaan ja opetella paikkoja ulkoa, jolloin ei ole täysin tuk-tuk tai mopopoikien armoilla kun haluaa päästä tiettyyn osoitteeseen rinkkojen avulla. Yleensä kuskit sanovat että kyseiseen paikkaan on vähintään pari kilometriä pitempi matka mitä sinne olisi oikeasti ja näin ollen pyytävät kovempaa hintaa kyydistä. Heille ei tarvitse sanoa kuin se oikea kilometrimäärä niin johan hinta alkaa tippua.

Toinen käytännön kikka liittyy erääseen kätevään vaatekappaleeseen nimittäin puff huiviin. Sen voi kietoa päänsä ympärille jos päänahka meinaa palaa tai auringonpistos alkaa yllättämään tai vaikka olkapään suojaksi kun aurinko paistaa suoraan bussin ikkunasta olkapäähän ja verhoja ei ole. Lisäksi sen voi pistää kaulansa ympärille jos on nuhakuumeessa ja haluaa suojata kaulan viimalta. Jollei halua haistella pakokaasuja, tai muita epämääräisiä hajuja, niin sen voi pistää nenän ja suun eteen. Esimerkiksi bussissa viereen istuva herrasmies joka on tyhjentänyt aamulla parfyymikaappinsa itsensään, ei ole parasta mahdollista matkaseuraa viiden tunnin ajan. Lisäksi huivin voi pistää silmiensä eteen, jollei pysty nukkumaan valoisassa paikassa. Myös moottoripyöräajelun aikana kyseinen huivi on hyödyllinen sillä se estää sen, ettei suuhun tai naamalle lennä mitään ötököitä tai pölyä. Ostin kyseisiä huiveja Saigonista 2e kappalehintaan muutaman. Pakko-ostos!

keskiviikko 7. joulukuuta 2011

Entäs sitten paluumatka, onko sellaista tiedossa? Taksilla, veneellä vai kuumailmapallolla?

Sijainti: Tampere, Suomi
Pitkin vuotta 2011 olemme W:n kanssa pohtineet myös luultavimmin tapahtuvaa paluumatkaa. Paluu tapahtuu heinäkuun alusta alkaen ja kestää määrittelemättömän ajanjakson. Tarkoitus on toki palata syksyksi takaisin elämään tasaisen harmaata elämää Tampereelle. Suunnitelmat ovat avoimet, koska ne voivat muuttua ja tulevat muuttumaan, mutta paluumatkan raamit ovat tiedossa. Tällöin voi lasketella menemään kohti Suomen alkavaa syksyä ja sateisen synkeää ilmanalaa. Vuodenaika on paluumatkalla sekä etu että taakka. Talvella Siperia ei houkuttelisi niin paljoa, mutta kesällä esimerkiksi matkan varrella oleva Laos olisi varmasti hyvin erikoinen kokemus, kun esimerkiksi tiestö ei ole kunnossa. Myös Vietnam ja Kiinan alueet ovat poikkeuksellisen sateisia silloin, jolloin kulku vaikeutuu, taudit leviävät ja voi tulla hieman kuuma kantaa selässä 70 litran rinkkoja kaikkialle. Voi aavistaa, ettei silloin haittaa ollenkaan, vaikkei näe televisiosta olympialaisia tai muitakaan yleisurheiluja!

Ajattelimme W:n kanssa lentää mahdollisesti Vietnamiin, Kambodzaan tai Laosiin, johon vuodenvaihteen roadtrippi oli ulottunut ja jatkaa kierros kotiin. Tosin, jos edullisia lentoja ilmaantuu, niin voihan sitä vaikka Sri Lankalla tai muualla käydä lepäilemässä ennen paluumatkaa. Vietnamin rannikolla kulkee junarata, joka ulottuu lopulta aina Suomeen asti. Rataa pitkin ajattelimme valutella ratapölkky kerrallaan kohti Hanoita. Kyseisen matkan varrella ovat muun muassa Da Nang sekä Hue ja näiden lisäksi Hanoin itäpuolella sijaitsee Unescon maailmanperintöluettelossa oleva Ha Long Bay. Laoksen sijaitessa hieman hankalassa paikassa, pohdimme vaihtoehtoja Laoksen vierailulle, esimerkiksi Si Phan Donin ja "4000 Islands"  -paikkeille tai reppureissaajien paratiisiin/helvettiin Vang Viengin lähettyville ja sieltä palaisimme takaisin Vietnamiin junaradalle vaikka perinteisesti bussin katolla nauttien junglebusinessta parhaimmillaan.

Ennen Kiinaa olisi erilaisia asuinkeskittymiä, joissa ajattelimme käydä. Ensimmäisenä olisi Macao, jossa pitää poiketa edes yhdessä kaikista 33 kasinosta, jotka saavat Las Vegasin näyttämään vaatimattomalta rahavirroiltaan. Osan tästä virrasta kotiinpäin vietynä on sitten hieno jatkaa matkaa. Mahdollisesti voidaan vesitse tai ilmateitse siirtyä Taipeihin Taiwaniin hetkeksi hengähtämään ja löytämään mielenrauha uudelleen. Taiwanista voisi siirtyä jälleen mantereen puolelle. Kiinassa etappeina olisi tiedossa ainakin kolme spottia tasaisin välimatkoin, joissa on elämää hieman enemmän kuin Suomessa: Hong Kong, Shanghai ja Peking. Näiden lisäksi läheisyydessä tai reitillä olevat muut kaupungit kiinnostavat sekä J:tä että W:tä. Tällaisia muita kiinnostavia kaupunkeja olisi esimerkiksi vaatimattomat Tianjin, Guangzhou ja Shenzhen.

Jälleen kerran yhtenä loistavana kuningasideana välähti ajatus tulla maitse takaisin Suomeen. Tämä tulisi tapahtumaan Kiinan, Mongolian ja Venäjän kautta junalla ja busseilla. Mehän emme lentomatkailua muutenkaan tue matkallamme. Tosin vaihtoehtoja Kiinan sisäisiin lentoihin on ollut mielessä, esimerkiksi Hong Kong-Shanghai-Peking -välit. Itse ajattelin tulla viimeistään syyskuuhun mennessä takaisin Suomeen, joten juna ei vielä ole varmistunut omalla kohdallani. Myös mahdollista paluumatkaseuraa on kartoitettu, jotta saa esimerkiksi oman makuuosaston junasta. Kanssamatkustajaksi on ilmoittautunut jo mystinen herra JM ja mahdollisesti myös herra TK (Tää on nyt virallista herra TK! -W). Ryhmän lopullinen muoto on selvempää kesällä 2012. Varsinainen junareitti alkaisi Pekingistä sekä halkoisi Mongolian ja Ulan Batorin kautta Baikalille Siperiaan. Loppumatka kulkisi Venäjän suurimpien kaupunkien, kuten esimerkiksi NovosibirskinPermin ja Moskovan kautta. Matkalla voisi myös jämähtää paikalleen aina, kun siltä tuntuisi. Itselläni ja mahdollisella muulla matkaseurueella on Venäjän viisumien kanssa pientä hässäkkää, kun ei tunne oikeita ihmisiä sieltä, mutta ehkäpä ne viisumiväännöt selviävät kevään ja kesän aikana tai sitten ruplat puhuvat puolestamme.

Takaisin siis tullaan, oletettavasti. Koska, sitä ei tiedä. Tampere kuittaa osaltani viimeisen kerran...

(Ps. on mielenkiintoista nähdä sitten paluumatkan loppuvaiheessa että minkälainen bolitbyroo tuota itänaapuria johtaa ja käytetäänkö Suomessa oravannahkoja, markkoja, kruunuja vai ruplia. -W)

maanantai 5. joulukuuta 2011

Viisumit - missä tarttee ja missä ei?

Sijainti: Vainikkala, Suomi
Viisumikäytännöt Kaakkois-Aasiassa Suomen kansalaisen perspektiivistä sekä reissujärjestyksen mukaan. Hinnat USD:na eli Amerikan dollareina:

- Singaporeen ei tarvitse viisumia, ja maahan tullessa myönnetään 14-30 päivän oleskelulupa. (Saimme 90 päivän leiman passiimme sekä ensimmäisellä, toisella sekä kolmannella kerralla. Maahantulo- ja maastapoistumiskortit täytettiin lentokoneen laskeutuessa. Bussilla Singaporeen tultaessa maahantulokortti pitää täyttää itse ennen tullikopille menoa.)

- Vietnamiin ei tarvitse viisumia, jos matka kestää alle 15 päivää. (Saimme 15 päivän leiman sen jälkeen kun kerroimme matkasuunnitelmamme Saigonin lentokentän rajavirkailijalle. Emme täyttäneet maahantulo- tai maastapoistumiskortteja. Toisella kerralla bussihenkilökunta keräsi matkan alussa passimme pois leimaamista varten ja rajamuodollisuudet Kambodzan ja Vietnamin rajalla hoituivat helposti mutta hitaasti. Saimme 15 päivän leiman passiimme, eikä meidän tarvinnut kertoa matkasuunnitelmaamme tai täytellä mitään lappusia.)

- Kambodzaan tarvitsee viisumin ja sen saa rajalta/lentokentältä hintaan 20$. (Maksoimme kuukauden mittaisesta kertaviisumista 22$ rajavirkailijalle Vietnamin ja Kambodzan rajalla (yksi passikuva vaadittiin, ilman passikuvaa hinta 25$) ja täytimme monet eri lappuset muun muassa viisumia varten sekä maahantulo- ja maastapoistumiskortit. Lentämällä Phnom Penhiin piti täyttää lentokoneessa maahantulo- sekä maastapoistumiskortit sekä tulliselvityskaavake. Viisumi ostettiin lentokentältä hintaan 20$ ja sitä varten vaadittiin yksi passikuva.)

- Thaimaahan ei tarvitse viisumia alle 30 päivää kestävillä matkoilla. (Saimme 14 päivän leiman rajalla. Maahantulo- ja maastapoistumiskortit piti täyttää. Toisella reissulla sama juttu. Kolmannella reissulla muuten sama juttua, mutta passintarkastaja löi 30 päivän leiman keskelle tyhjää sivua.)

- Malesiaan ei tarvitse viisumia, jos matka kestää alle 90 päivää. Me saimme yliopistomme kautta opiskelijaviisumit. Niiden saaminen kesti 2-4 viikkoa, joka tarkoitti sitä että passimme makasivat jonkun viraston pöydällä tuon ajan verran. (Ensimmäisellä visiitillä Malesiaan saimme Penangin lentokentällä 90 päivän leiman passiimme, kuten myös toisella.)

- Filippiineille ei tarvitse viisumia, jos matka kestää alle 21 päivää. (Saimme suoraan 21 päivän leiman passiimme, eikä meidän tarvinnut esittää mitään dokumenttia siitä milloin aiomme poistua maasta. Maahantulokortin sekä tulliselvityslomakkeen täytimme lentokoneessa, maastapoistumiskorttia ei ollut.)

- Indonesiaan tarvitsee viisumin ja maahan saavuttuaan pitää ostaa 25$ arvoinen kertaviisumi, joka on voimassa 1-30 päivää. (Saavuimme Medanin lentokentälle, josta ostimme viisumin. Tarjolla ei ollut enään halvempaa 7 päivän viisumia, vaan kaikkien oli ostettava 25$ viisumi. Sama homma Balilla Denpasarin lentokentällä.)

- Bruneihin ei tarvitse viisumia, jos matka kestää alle 30 päivää. (Sain 30 päivän leiman rajalla passiini. Jos maahan haluaa viedä alkoholia, joutuu täyttämään erillisen keltaisen lapun tullia varten.)

- Sri Lankaan tarvitsee viisumin (1.1.2012 alkaen), tai oikeastaan sähköisen matkustusluvan. Sen saa hankittua etukäteen sähköisesti tai vasta perillä lentokentällä. 30 päivän douple entry lupa maksaa etukäteen hankittuna 20$ ja lentokentältä hankittuna 25$. (Täytin lentokoneessa maahantulokortin ja ostin viisumin 25$ hintaan Colombon lentokentältä.)

- Laosiin tarvitsee viisumin ja sen saa ostettu rajalta/lentokentältä 35$ hintaan. (Täytin lentokoneessa maahantulo- sekä maastapoistumiskortit ja kentällä ostin 30 päivän viisumin, joka maksoi 35$ ja sitä varten vaadittiin yksi passikuva.)

- Kiinaan tarvitsee viisumin ja single entry viisumi on 60€, douple entry 90€ ja multiple entry 120€. Viisumi pitää anoa etukäteen.

- Hong Kongiin ja Macaoon ei tarvitse viisumia, jos matka kestää alle 90 päivää.

- Mongoliaan tarvitsee viisumin ja 5 päivän transit-viisumi maksaa 30€ ja 30 päivän viisumi 50€. Mongolian viisumi pitäisi saada maan rajalta jollei matkailijan "lähtömaassa" ole Mongolian konsulaattia.

- Venäjälle tarvisee viisumin ja kertaviisumilla voi olla maassa maksimissaan 30 päivää, ja se kustantaa noin 70-80€. Viisumi pitää anoa etukäteen.


Kiinaan, Mongoliaan ja Venäjälle pitää hankkia viisumit ennen kuin saapuu maahan, mutta Mongolian tapauksessa viisumin voi saada myös rajalta. Yllä olevat eurohinnat ovat kyseisten maiden viisumien hinnat Suomesta hankittuna. Emme voi hankkia kyseisiin maihin kertaviisumeita nyt Suomessa ollessamme, sillä kyseiset viisumit ovat voimassa vain muutamia kuukausia ja me me olemme menossa kyseisiin maihin vuoden 2012 kesällä. Näin ollen hankimme viisumit Kiinaan, Mongoliaan ja Venäjälle ennen paluumatkamme alkua tai paluumatkamme aikana. Allekirjoittaneella on vuoden viisumi Venäjälle, joten siinä on yksi murhe vähemmän.


Viisumivinkkinä seuraava, eli Amerikan dollarit ovat käypää valuuttaa jokaisen viisumin kohdalla. Useasti viisumi on mahdollista ostaa myös paikallisella valuutalla, mutta kurssi voi olla huonompi. Jossain paikoissa on mahdollista maksaa viisumi myös esimerkiksi euroilla (yleensä turistipaikoissa, kuten Balilla). Eli dollareita kannattaa olla aina mukana ja mieluusti pieniä seteleitä ja tasaraha! Lompakkoon kannattaa ottaa myös passikuvia mukaan, sillä niitä tarvitsee tiettyjen maiden viisumia hankkiessa.

perjantai 25. marraskuuta 2011

Kustannuksia Tampereella - odottelua ja ristiriitaisia päätöksiä

Sijainti: Tampere, Suomi
Matkan valmistelu alkoi monin tavoin jo kesällä. Saimme tietää, että USM:n lukuvuosi on muuttunut, jolloin toinen periodi ("kevät"-lukukausi) alkaakin vasta pari kuukautta myöhemmin, vasta helmikuussa. Etsimme erilaisia edullisia matkustusvaihtoehtoja jonnekin päin Aasiaa, koska tulemme lopulta asettumaan sinne. Aluksi mietimme repäisyä Australiaan ja Uuteen-Seelantiin saakka, mutta päädyimme pitämään matkamme fokuksen koossa ja karsimme ylimääräisiä osia. Tiesimme, että esimerkiksi Air Berlin lentää melkein aina Hki-Bangkok -väliä alle viiteen sataan väli, mutta päätimme aikaistaa lähtöämme jo joulukuun puoliväliin, joka alkaa olla sesonkiaikaa. Silloin myös opiskelut Tampereella ovat sopivassa vaiheessa ja talvilomat alkavat. Sesonkiaikana tarjoukset päättyivät usein joulukuun alkupuolelle. Sain mailiini Lufthansan tarjouksen viiden sadan euron lennoista Singaporeen ja takaisin. Päätimme, että kyseinen kaupunkivaltio on sopiva lentohubi ja tilapäinen tukikohtamme Kaakkois-Aasiassa. 3.8.2011 ostimme menopaluutiketit maailman toiseksi tiheimmin asuttuun valtioon.

Joulun ja uudenvuoden aaton suunniteltujen matkapläänien kohdistuessa lähemmäksi päiväntasaajaa, päätimme etsiä jatkoyhteyksiä Singaporesta johonkin suuntaan. Mietimme alueita, joilla ei olisi sadekautta vuodenvaihteen tietämillä ja päädyimme joko Sri Lankaan tai Vietnam-Kambodza-Thaimaa-Penang -roadtripille. Saimme sesonkiaikaan nähden edullisen lennon 17.12 Ho Chi Minh Cityyn (Saigon) Tiger Airways -lentoyhtiöltä, joten päätimme viettää Joulun ja UV:n kierrellen Indokiinaa.

Penangin residenssin hankkimisen jälkeen ajattelimme lähteä vielä pienelle lepolomalle kiertelemään Filippiinejä, kun löysimme edullisia lentotarjouksia Tiger Airwaysilta ja Cebu Pacific Air -yhtiöltä, joka löytyy tietenkin EU:n mustalta listalta. Mutta onneksi emme lennä EU:n alueelle ja yhtiön ongelmat ovat olleet lähinnä vain turvallisuuteen liittyviä sivuseikkoja. Tigerin meno-paluu tutusta ja turvallisesta satamastamme, Singaporesta, ajoittuu ajanjaksolle 12.1 - 31.1, jonka välillä lennämme kolmesti Cebulla noin 800-900km lyhyitä kansallisia lentovälejä. Tällöin tulemme helmikuuksi Penangille ja ehdimme palautua lepoloman aiheuttamasta jetlaakista ennen orientoivien opintojen kevyttä nousua.

Lentohinnat per pää:
- Helsinki - Frankfurt - Singapore [*return] 500e 13.12-13.3.2012 Lufthansa
- Singapore - Ho Chi Minh City (Saigon) n.85e 17.12.2011 Tiger Airways
- Singapore - Angeles City (Clark) [*return] 104e 12.1.2012-31.1.2012 Tiger Airways
- Manila - Puerto Princesa 16,50e 15.1.2012 Cebu Air
- Puerto Princesa - Cebu 13,50e 25.1.2012 Cebu Air
- Cebu - Angeles City 15,50e 30.1.2012 Cebu Air

Rokotukset olivat yhtenä kustannuksia aiheuttavana pakollisena pahana. Itse rokotuksiin kriittisesti suhtautuvana henkilönä en tietenkään halunnut maksaa 260 euron Japanin aivokuume -rokotusta, vaan turvaudun joko mahdolliseen ilmaiseen tai ainakin halvempaan rokotteeseen USM:n kautta tai otettuna esimerkiksi jossain Kaakkois-Aasian valtiossa. Kyseinen rokote on mahdollisesti tarpeellinen vasta paluumatkan aikana sadekautena ja maaseudulla, jossa on eläimiä. W näki asian toisin ja varautui jo Suomesta alkaen rokotesuojalla. Muita rokotteita olivat perusrokotteet, joiden lisäksi otimme molemmat lavantautirokotteen, joka oli kolmena enterokapselina. Itse en ollut ottanut Havrixia (hepatiitti A+B), joten otin myös sen rokotussarjasta kaksi ensimmäistä piikkiä, joten voi ottaa loput korjaussarjasta sitten, kun palaa. Myös Malariaa vastaan tarvitsimme estolääkityksen ja W otti kyseiseen Malarian estoon myös antibioottina tunnettua Doximycin merkkistä doksisykliiniä ja itse olin enemmän Lariamin kannalla. Huhupuheiden perusteella USM tarjoaa esimerkillisesti lähes kaikki lääkkeet, joten saamme malariaan täsmälääkkeet Penangilta sinne asettumisen jälkeen. Kyseiset malarialääkkeet on ostettu vain ajalle, jonka reissaamme ennen opiskelujen alkua. W otti itselleen myös polion, joka on ilmainen, kuten itse ottamani jäykkäkouristusrokote. Tällä hetkellä seuraamme Bangkokin tulvatilannetta, sillä edessä saattaa olla kolerarokotteen ottaminen ainakin W:n osalta.

Rokotushintoja
Japanin aivokuume: (Ixiaro) 130e x 2
Hepatiitti A + B: (Havrix) 50e x 2 (+50e kolmas ja viimeinen piikki)
Lavantauti: (Vivotif) 32,40e
Lariam: (8vk kuuri/1tabl. kerran viikossa) 46e
Doximycin: (9vk kuuri/1tabl. joka päivä) 34e
Perusrokotteet: (polio, jäykkäkouristus, jne) 0e

Alkusyksyllä saimme kuningasajatuksen mennä katsomaan F1:n Malesian GP:ä, koska kumpikaan ei ollut aiemmin ollut senkaltaisessa tapahtumassa osallisena. Selvitimme lippujen hintoja ja saimme early-bird -hintoina liput sopivasti puoleen hintaan. Radan varrelle olisi päässyt muutaman euron hinnalla, mutta päätimme nähdäkin jotain ja juhlistaa kevättä ja elämää ostamalla kolmen päivän katsomoliput maalisuoralta. Näille lipuille tuli ainoastaan 65 euroa hintaa kappaleelta. Toki koko viikonloppu Sepangilla tarjoaa paljon muutakin kuin miltä se näyttää TV:ssä.

Sekä J:n että W:n kohdalla vakuutukset hoituivat erilaisten väylien kautta. Molemmat kilpailuttivat suomalaisia vakuutusyhtiöitä, mutta nämä yhtiöt eivät aina olleet innostuneita vastailemaan tarjouspyyntöihimme. W sai vakuutukset kätevästi kotivakuutuksen kautta Pohjolalta, jossa matka- sekä matkatavaravakuutukset kustantavat yhteensä noin 50 euroa vuodessa. Mutta nämä ovat voimassa vain maksimissaan kolme kuukautta kestävillä matkoilla, joten W joutui ottamaan kuusi kuukautta matka-ajanpidennystä vakuutukseensa. Kyseinen pidennys maksaa 50 euroa (sis. matka- sekä matkatavaravakuutukset) per jokainen ylimääräinen kuukausi, eli edessä oli 300 euron lasku. Itse jouduin ottamaan matkavakuutukseni kotivakuutuksen ulkopuolelta. Kilpailutuksen jälkeen päädyin Fenniaan, jolla oli 8kk:n matkustaja- ja matkatavaravakuutustarjous suhteellisen hyvin ehdoin yhteensä. Vakuutuksia vertailtaessa vaikuttavat eniten nykyiset vakuutukset, erityisesti kotivakuutus sekä mahdollinen nuorisoalennus. Myös vakuutusten ehdoissa ja omavastuuosuuksissa on huomattavia eroja.

- Pohjolan matkavakuutus & matkatavaravakuutus (3kk 50e + 6kk 300e) 350e
- Fennian matkavakuutus & matkatavaravakuutus 8kk (157,41e+77,12e) 234,53e

Muina hankintoina pitkin syksyä tuli omalla kohdalla erilaista tilausta tehtyä rinkan, puhelimen, läppärin ja muiden tarvikkeiden suhteen. Myös W päivitti tietotekniikkansa rinkkaan sopivaksi. "Alan" liikkeitä kierreltyä saimme lopulta tarvittavat tavarat ja hankinnat seuraavaksi talveksi, kevääksi ja kesäksi. Erityisenä huomiona voisi mainita myös passikuvat, joita tarvitsimme 7 kpl jo opintohakemuksiin. Näiden lisäksi niitä tulee tarvitsemaan esimerkiksi viisumeihin, joten niitä tuli otettua 12kpl, vanhojen ylimääräisten kuvien lisäksi. W päätyi tekemään samoin, jotta ei tule ylimääräistä häslinkiä passikuvien puuttumisen takia sitten rajanylityspaikoilla. Myös ISIC-kortista oli joidenkin tilausten yhteydessä hyötyä, kun sai toimituksen ilmaiseksi ja alennusta -20 % kaikista tuotteista, jolloin esimerkiksi rinkan hinta tuntui varsin sopivalta. Joten pitkää ikää ja ehjiä saumoja.

Näihin kaikkiin pakollisiin kuluihin (lennot, rokotukset, vakuutukset jne.) on hyvä varata vähintään 1000-1500 euroa, joka kyllä hupenee nopeasti, varsinkin jos ottaa kaikki rokotukset, ostaa rinkan sekä elektroniikkaa ja lentää Finnairilla.

torstai 24. marraskuuta 2011

Tarinoita hakuprosessista

Sijainti: Tampere, Suomi
Yleisesti ottaen koko reissuun valmistautuminen on vienyt useita kymmeniä tunteja omaa sekä muiden aikaa. Mutta asiaan; Tampereen yliopiston (Tay) vaihtopaikat löytyvät kyseisen linkin takaa (http://www.uta.fi/opiskelu/opiskelu_ulkomailla/vaihtopaikat.html). Yleensä hakuajat ovat loppusyksystä ja alkukeväästä sekä jälkihaut vähän ennen kuin vaihto alkaa. Suosittuihin kohteisiin, kuten Malesiaan, ei välttämättä pääse ensimmäisellä hakukerralla, sillä yleensä sinne on ollut hakijoita enemmän kuin kiintiö sallii. TaY:lta Malesiaan lähtee yhteensä yhdeksän opiskelijaa, joista kolme menee syyslukukaudeksi ja loput kuusi kevätlukukaudeksi. Valituista neljän lukukausimaksun maksaa TaY. Meidän loppujen täytyy maksaa Universiti Sains Malaysian lukukausimaksu itse. Kyseinen summa on noin 800 euroa ja se maksetaan sitten Malesiassa. Käytännössä yliopiston myöntämä matka-apuraha 1000 euroa palaakin mukavasti tähän lukukausimaksuun.

Tampereen yliopiston johtamiskorkeakoulun (JKK) vaihtoasioista vastaa KV-koordinaattori Terhi Nieminen, joka on monet kerrat neuvonut meitä poloisia keskellä byrokratiaviidakkoa.

Tästä voi tutkailla Johtamiskorkeakoulun omia vaihtopaikkoja (http://www.uta.fi/opiskelu/opiskelu_ulkomailla/vaihtopaikat/yksikot.html#kkk)
Ja täältä voi lukea matkakertomuksia, esimerkiksi Malesiasta

Hakuprosessimme alkoi 2011 tammikuun lopulla, jolloin päätimme pistää hakupaperit sisään. Tällaisia dokumentteja vaadittiin: 
- Hakulomake
 Ja siihen liitteeksi:
 - Opintorekisteriote (sähköinen ote käy)
 - Motivaatiokirje (sisältäen myös selvityksen kielitaidosta 1/2 - 1 A4)
 - Curriculum vitae
 yllämainitut dokumetit voi palauttaa suomenkielellä.

4.3.2011 Saimme tiedon, että JKK on valinnut meidät vaihto-opiskelemaan USM:ään. Meidän piti ilmottaa Terhille otammeko kyseisen paikan vastaan, sillä kyseessä oli lukukausimaksullinen paikka. No tottakai otimme!

Seuraavaksi pääsimmekin tutustumaan USM:n byrokratiaan, sillä saimme sähköpostiimme ison kasan hakupapereita jotka piti täyttää ja lähettää Malesiaan ennen lukukauden alkua:
- Hakulomake 
- Englanninkielinen opintosuoritusote
- Recommendations; suosituskirje
- Todistus englannin kielitaidosta
- Five (5) passport size photos ja Three (3) copies of your passport (inclusive of the hard cover and all used pages) Tämän lisäksi hakumuksiin uppoaa 2 passikuvaa, joten passikuvia tarvitsi yhteensä 7 kappaletta
- Statement of Purpose; motivaatiokirje
- Insurance Arrangement Declaration; paperi jossa hyväksymme hankkivamme vakuutuksen ennen opiskelujen alkua
- Health Examination report; terveystodistus, joka käydään hankkimassa YTHS:ltä. Lääkäri tutki sekä teki testejä ja tämän perusteella allekirjoitti (terveen?)paperit.

Allekirjoittaneen hakupaperit vastasivat sivumäärältään jo laajaa kandidaatintutkielmaa, sillä A4-papereita oli yhteensä 35 kappaletta. Hakupaperit Malesiaan postitti Terhi, joten meidän ei tarvinnut kuin pitää huoli siitä että olemme täyttäneet kaikki paperit oikein ja tehneet sekä hankkineet kaikki tarvittavat laput ja allekirjoitukset.

Näiden lisäksi TaY:lta voi hakea matka-apurahaa, joka on 1000e. Kyseiseen hakemukseen pitää liittää opintosuoritusote sekä opintosuunnitelma ulkomaisessa yliopistossa. Tämän lisäksi pitää sitoutua kirjoittamaan matkakertomus ja kyseinen dokumentti pitää palauttaa kuukauden kuluessa siitä kun on palannut takaisin Suomeen.

Kaikkien hakupapereiden täyttämiseen menee yllättävän paljon aikaa, joten siihen kannattaa varata muutamia viikkoja. Mitään ei kannata jättää viime tinkaan. Erityisesti lääkäriajan saaminen YTHS:lle voi olla hankalaa. Allekirjottanut ohjattiin ensimmäisen kerran hoitajan luokse kun kysyin terveystarkastusta Malesiaan. Hoitaja sanoi ettei hän näitä ole koskaan tehnyt ja tämä on lääkärin hommia, joten varattiin sitten lääkäriaika kolmen viikon päähän.

lauantai 19. marraskuuta 2011

Pelkkä menolippu

Sijainti: Tampere, Suomi
Matka-tj:n ollessa riittävän vähän, on hyvä aika korkata tämä kyseinen blogi, joka siis toimii seikkailujemme aikana parhaana tiedonvälityskanavana. Pääasiassa kirjoitamme siitä millaista on elää Aasiassa, erityisesti Malesiassa. Lisäksi blogiin tulee tarinaa niistä kaikista paikoista, joissa tämän seikkailumme aikana käymme. Blogiin ilmestyy tekstiä, sekä kuvia ja esimerkiksi tämän tapaista taustadataa, joka löytyy myös tuosta oikealla olevasta "materiaalit" kohdasta.

Mutta joo, itse ajatus vaihto-opiskelusta heräsi jo vuosia sitten. Sekä J:n ja W:n kohdalla ideaali vaihtopaikka oli sellainen, joka on mahdollisimman kaukana Suomesta. Myöskään mahdollinen trooppinen ilmasto ei olisi pahitteeksi... Useiden benchmarkkausten jälkeen parhaaksi paikaksi valikoitui Malesia ja Penang. Aasia nyt on muutenkin mielenkiintoinen alue aina kulttuurista lähtien, puhumattakaan Aasian nykytilasta, jota kuvaa hyvin seuraava artikkeli; "Aasia vetää maailman talouskasvua". On siistiä päästä asumaan maanosaan, joka on aluetieteen näkökulmasta todella mielenkiintoinen. Ehkäpä matkalta tarttuu mukaan myös gradumatskua.

Vaihtoyliopistomme on USM, Universiti Sains Malaysia, joka sijaitsee Luoteis-Malesiassa Penangin saarella. Kevätlukukausi alkaa helmikuussa ja loppuu kesäkuun lopulla.

Olemme J:n kanssa suunnitelleet reissuamme jo useiden kuukausien ajan ja seuraavanlaiset pläänit on jo isketty lukkoon: Lentomme kohti Aasiaa lähtee Helsingistä 13.12.2011 tiistaina. Lufthansan tarjouksen turvin menemme Helsingistä Frankfurtiin, jossa nousemme maailman suurimman lentokoneen Airbus A380 kyytiin. Rolls-Roycen moottorit vievät meidät Singaporeen, jonne saavumme 14.12. Lufthansan tarjous sisälsi meno-paluu lennot hintaan 500 euroa per naama. Vietämme Singaporessa kolme yötä, jonka jälkeen lennämme Saigoniin, Vietnamiin. Tarkoituksenamme on matkustaa maata pitkin Penangin saarelle. Luultavasti käymme ainakin Vietnamin Dao Phu Quoc saarella, Kambodzan rannikolla Kepissä sekä  Sihanoukvillessä, Kambodzan pääkaupungissa Phnom Penhissä, Choeung Ekin kuoleman kentillä sekä Angkorissa. Thaimaan puolella käymme ainakin pääkaupungissa Bangkokissa katsomassa tulvia. Muihin paikkoihin mennään fiiliksen mukaan. Vietämme joulun Kambodzan palmujen alla ja vuoden vaihtumista juhlimme Thaimaan palmujen alla.

Saavumme noin tammikuun 5. päivä Penangille, josta etsimme kämpän. Tutustumme noin viikon ajan tulevaan kotisaareemme ja tammikuun 12. päivä matkaamme Singaporeen, josta lennämme Angeles Cityyn Filippiineille. Kyseistä kaupungista siirrymme jotenkin Filippiinien pääkaupunkiin Manilaan, josta seuraava lentomme lähtee 15. tammikuuta kohti Palawanin paratiisisaarta saapuen Puerto Princesa Cityyn. Kiertelemme saarella 10 päivän ajan ja seuraava lento on kohti Cebun paratiisisaarta samannimiseen kaupunkiin, eli Cebuun. Cebulla menee 5 päivää ja sieltä palaamme takaisin Angeles Cityyn, josta jatkolento vie meidät takaisin Singaporeen tammikuun 30. päivä. Tällaisen seikkailun jälkeen onkin sitten hyvä orientoitua alkavaan lukukauteen..

Näiden juttujen lisäksi ostimme liput Malesian GP-kisoihin! Kisat ajetaan Sepangin radalla Kuala Lumpurin lähellä 23.-25.3 ja istumapaikat hankittiin pääsuoralta. Vielä kun Kimi hoitaa sopimukset kuntoon ni päästään tunnustamaan väriä. Taitaa tulla ikimuistoinen synttärilahja. (Ja Kimihän tosiaan hoiti sopparit kuntoon!)

Paluumatka Suomeen tapahtuu sitten joskus, siitä infoa myöhemmin. Alustavat suunnitelmat näkyvät tuossa matkasuunnitelmassa.