keskiviikko 29. helmikuuta 2012

Cebu & Lapu-Lapu

Sijainti: Lapu-Lapu City, Filippiinit
Lensimme Palawanilta Cebuun 25.1.2012. Lento laskeutui Lapu-Lapu cityn kentälle, joka sijaitsee Mactanin saarella. Lentokenttämaksut Puerto Princesasta lähdettäessä kotimaan lennolle oli 40 pesoa eli vajaan euron. Cebusta lähdettäessä kotimaan lennolle, oli lentokenttämaksu jopa 200 pesoa. Jos ei ole rahaa maksaa maksua, ei pääse lähtemään, joten on suositeltavaa varata käteistä kentällä eikä tuhlata niitä viimeisiä rahoja tax freessä.


Majoituimme Lapu-Lapu:n pohjoisosassa lentokentän lähettyville. Tällöin erityisesti Lapu-Lapu tuli meille tutuksi. Majoituksen hinta oli 1200 pesoa yöltä eli euroissa reilu parikymppiä kahdelta. Majapaikkamme yläkerrassa oli baari ja alakerrassa jonkinlainen loungetila, jossa myös wifi toimi paremmin kuin huoneessa.

Ensimmäinen Mactan saaren yleinen ranta, jossa kävimme oli Porto Fino Beach, joka oli aika pieni ranta. Sinne oli sisäänpääsymaksu 90 pesoa hengeltä. Kyseinen ranta oli erään suuren resort hotellin oma yksityisranta, jonne kuitenkin pääsi pääsymaksu vastaan. Mactanin saarella kaikki rannat olivat tämän tyylisiä yksityisrantoja. Erityisenä huomiona mainittaakoon, että eri puolilla Aasiaa on yleistä uida vaatteet päällä ja jotkut ovat ihmetelleet meidän erikoisia uimahousuja, jotka ovat kuin shortsit.


Halusimme lähteä kiertelemään lähellä olevilla erilaisilla saarilla, mutta rajoittunut aika Cebussa poisti tämän mahdollisuuden. Ajattelimme mennä Boholille, mutta lopulta päätimme jäädä Mactanin lähialueille. Teimme päiväreissun linnuistaan ja merielämästään suositulle Olangon saarelle. Emme olleet tutustuneet saareen ennalta, joten emme tienneet paljoa saaren eri alueista. Olangolle pääsee priva- tai public-veneillä. Privaveneen vuokra on 2000-3000 pesoa, joten jätimme suosiolla nämä reissut rahamiehille. Ostimme edulliset tiketit public boatiin, jotka maksoivat neljäkymmentä pesoa per pää. Matka saarelle ei kestänyt kuin puolisen tuntia.


Olangon saarelta löysimme tricyckle-kuskin avulla resortin, jonne menimme toiveinamme nähdä hieman merenalaista elämää. Kyseinen resort oli lähes tyhjä, joten koko alue oli meidän käytössämme.


Saarella ei ollut hiekkarantoja, koska maaperä on tuliperäistä, mutta mereen pääsi helposti portaita pitkin.


Saarelta näkyi myös Lapu-lapun kaupunkia.


Cebun varsinaiseen keskustaan, eli Cebu Cityyn, menimme ainoastaan yhden kerran. Kiertelimme keskusta-aluetta ympäri koko päivän.


Riksakyyteihin tottuneina päätimme riipasta ja ottaa yhden hevosvoimaisen kulkuvälineen. Näin pääsimme näkemään keskusta-alueet ilman suurempaa suunnistamista. Myös hevoskärryjen kuski näytti parhaat tai olennaiset paikat keskustasta. Itse pidin kyydistä, koska menimme myös syrjäisille kujille, joille ei olisi ilman opasta viitsinyt lähteä edes päiväsaikaan. Paikalliset kantoivat usein asetta esim. vyön alla ja yhden näin heiluttelevan kromista revolveria. Paikalliset miehet kävelevät usein myös paita ylhäällä, joten he samalla osoittivat olevansa aseettomia. Muutenkin köyhyyden myötä tulevat sosiaaliset ongelmat näkyivät jonkin verran Cebun syrjäkujilla. Filippiineillä on ostoskeskusten ja muiden suurten rakennusten luona aseille omat talletuspisteet siksi aikaa, kun asioi liikkeissä, kätevää. Filippiiniläiset ovat myös ylpeitä demokratian tasostaan ja heillä on sitä kuvaava lause: "Gold, guns and goons".


Viimeisenä päivänä menimme toiselle Mactanin yleiselle rannalle viettämään tammikuista sunnuntaita. Karancho-Beachille maksoi sisään 100 pesoa henkilöltä. Kyseisellä rannalla olivat paikalliset kokoontuneet syömään ja uimaan. He viettivät sunnuntaita perheiden ja tuttavien kanssa syöden, juoden ja laulaen karaokea. Erotuimme jälleen hyvin massasta, sillä olimme ainoat länsimaalaiset koko rannalla. Vuokrasimme rannalta sadalla pesolla pienen veneen ja melojan, joten pääsimme uimaan syvemmille vesille. Rannasta kauempana vesi oli kirkasta ja syvyys 2-4 metriä. Snorkkelin ja maskin kanssa pystyi hyvin uimaan pinnassa ja sukeltamaan myös pohjaan katselemaan erilaisia kaloja, meritähtiä ja muita eliöitä. Meressä oli myös paikoin jonkinlaisia "polttiaisia" ja metrinen merikäärmekin tuli pohjan tuntumassa vastaan.


Filippiiniläiset ovat vajaassa kolmessa viikossa osoittautuneet ystävällisiksi ihmisiksi. Rannalla eräs seurue oli syömässä sekä laulamassa karaokea ja he toivat meille riisikakkua, kananuudeleita ja giniä paikallisella limellä maustettuna. Leppoisa sunnuntai sujui mukavasti Filippiineillä.












maanantai 20. helmikuuta 2012

Angeles City (lisäksi Singapore ja Penang)

Sijainti: Angeles, Filippiinit
Teknisten ongelmien vuoksi hyppäämme Cebua koskevan blogitekstin yli ja siirrymme paluumatkaamme. Cebusta tulee tarinaa sitten myöhemmin.

Paluumatkamme, eli matkamme Filippiineiltä Malesiaan Penangin saarelle, alkoi 30.1 maanantaina ja loppui 1.2 keskiviikkona klo 00:05 kun saavuimme Penangin lentokentälle. Meillä oli kolme lentoa reilun vuorokauden sisään ja näistä ensimmäinen oli Cebusta Angeles Cityyn, tuohon samaan kaupungiin jonka kautta saavuimme Filippiineille kolmisen viikkoa sitten. Tällä kertaa tosin viettäisimme yhden yön Angeles Cityssä, sillä lentomme kohti Singaporea lähti Angeles Cityn Clarkin lentokentältä tiistaina 31.1.

Viimeinen Cebu Airin lentomme kuljetti meidän Clarkin kentälle, jonne saavuimme klo 18 jälkeen, jolloin ulkona oli jo pimeää. Matkalaukkuja odotellessamme törmäsimme korealaiseen kaveriin nimeltä Yonggu. Hänkin oli menossa keskustan suuntaan, joten nappasimme lentokentältä kolmistaan taksin ja otimme kohteeksi Fields Avenue kadun, jolla on suuri majoitusliikkeiden keskittymä. Clarkin lentokentän takseilla on kartelli, tai oikeastaan koko kaupungissa ei ole yhtään taksia, vaan näistä ajoneuvoista käytetään nimityksiä limusiini. Eli käytännössä ne ovat pimeitä takseja joissa ei ole mittaria, mutta jossain limusiineissä on tosin taksin kyltti katolla. Limusiinit kuskaavat matkustajia Angeles Cityn keskustaan kiskurihinnoilla. Pitkien neuvotteluiden jälkeen sovimme kyydin hinnaksi 300 pesoa, eli reilu viisi euroa. Lähtöhinta oli 500 pesoa. Yksi vaihtoehto on ottaa jeepney keskustaan, mutta rinkkojen kanssa se on melkein mahdoton vaihtoehto. Muut kyydit kuten mopotaksit yms. ovat kielletty keskustan ulkopuolella.


Yonggu oli jatkamassa matkaansa seuraavana päivänä Bangkokin suuntaan, joten lähdimme kolmistaan etsimään majoitusta yhdeksi yöksi. Muutaman hotellin kierrettyämme löysimme kolmen hengen huoneen hintaan 1800 pesoa yöltä, eli hinnaksi tuli se perus 600 pesoa per pää, joka on noin 11 euroa. Illan vietimme tutustuen tähän enkelten kaupungiin, jonka voisi tiivistetysti sanoen olevan Thaimaan Pattaya minikoossa. Kaupungissa ei ollut mitään kuvattavaa, joten itse en edes jaksanut ottaa kameraa esille.

Viimeinen paluumatkapäivämme alkoi tiistaina, jolloin lähdimme kolmistaan etsimään taksia, tai limusiinia, jolla pääsisimme takaisin lentokentälle. Näitä kulkupelejä ei näkynyt liikenteessä yhtään, joten jouduimme ottamaan limusiinin lähellä olevan ostoskeskuksen pihalta. Hinta oli se tuttu 300 pesoa per suunta. Myös jeepneyn olisi saanut vuokrattua kokonaan, mutta kuskit pyysivät kyydistä lentokentälle 500-600 pesoa! Clarkin lentokentällä oli pientä häslinkiä, sillä lähtöselvitystiskillä virkailijatyttö unohti pistää rinkkaani määränpäätarran, joten rinkka lähti hihnalle ilman tietoa määränpäästä. Onneksi huomasin tämän ja sanoin siitä virkailijalle joka totesi tyynesti "hups, unohdin laittaa sen laukkuusi". Seuraavat 10 minuuttia kuluivat kun odottelin rinkkani saapumista takaisin tiskille. Pyysin siis, että haluan nähdä rinkkani ja sen, että rinkassani on tuo kyseinen määränpäätarra kiinni. Clarkin kentällä lentokenttämaksu ulkomaanlennoille on 600 pesoa. Kyseinen summa on hyvä olla mukana, muuten ei pääse lennolle ja maasta pois. Se maksetaan käteisellä heti lähtöselvityksen jälkeen erilliselle tiskille. Ilman kyseistä maksua ja siitä saatua kuittia ei pääse turvatarkastuksesta läpi.

Yonggu jäi Clarkin kentälle odottelemaan Bangkokin iltalentoaan. Hän oli reissannut muutaman kuukauden verran Aasiaa ympäri ja aikoi reissata melkeinpä koko loppuvuoden. Suunnitelmiin kuului tosin käydä jossain vaiheessa Koreassa parin kuukauden tauolla ja jatkaa reissua sen jälkeen. Kutsuimme hänet käymään Penangilla, saas nähä osuuko Malesia reitille.

Lentomme Clarkista Singaporeen lähti ihme kyllä ajoissa ja saavuimme Singaporeen täysin aikataulussa. Myös rinkat saapuivat perille. Lentoyhtiönä oli sama tuttu kuin Filippiineille tullessa, eli Seair. Lentokonekin oli täysin sama ja tällä kertaa sähköt eivät katkenneet missään vaiheessa. Lennon aikana täytimme tutut maahantulo- ja maastalähtemiskortit. Saavuimme Singaporen budjettiterminaalin, josta otimme taksin ykkösterminaaliin. Airasia on ainut halpalentoyhtiö joka operoi ykkösterminaalista. Budjettiterminaalista olisi päässyt ykkösterminaaliin myös lentokenttäsukkulalla, mutta tähän matkaan olisi sisältynyt kävelyä noin 20 minuutin edestä, joten päätimme että taksi on paras ja helpoin vaihtoehto siirtymiseen. 

Meillä oli reilu kolme tuntia aikaa seuraavan lentomme lähtemiseen, joten kerkesimme oikein hyvin siirtyä ykkösterminaaliin, syödä sekä siirtyä portille odottamaan lennon lähtemistä. Singaporen kentän ykkösterminaalissa jokaisella portilla on oma turvatarkastus, eli vettä saa viedä aina lähtöportille saakka. Portin sisälle ei saa viedä omia vesiä, eikä sieltä saa ostettua vettä. Siellä on kyllä vesihana...

Lennolla oli jalkatilaa

Viimeinen lentomme oli Airasian Singaporesta Penangille. Käytössämme oli makuupaikat, sillä noin 1/20 koneesta oli täynnä. Kyseinen lento oli jopa etuajassa perillä, aikamoista. Paluumatkamme viimeinen etappi oli Penangin lentokentällä vietetty yö. Menimme lähtevien lentojen aulassa oleville hierontatuoleille ottamaan lepoa. Kenttä hiljeni puolenyön jälkeen ja heräsi siinä viiden aikaan aamulla. Paluumatkamme ja reissumme ensimmäinen osio oli ohi. Horisontissa odottavat oma asunto, opiskelut yliopistolla ja vaihtarielämä.


tiistai 7. helmikuuta 2012

Palawan – El Nido

Sijainti: El Nido, Filippiinit
Lähdimme Puerto Princesasta torstaina 19.1 kohti Palawan saaren pohjoisosaa, kohteena El Nido, joka on erityisen tunnettu upeista maisemistaan ja luonnostaan. Ostimme edeltävä iltana hotellimme respasta liput Lexus sukkulaan, hintaan 700 pesoa per naama, eli noin 13 euroa. Sukkula lähti Puerto Princesan bussiasemalta, joka sijaitsi pari kilometriä keskustan ulkopuolella. Sukkulapalveluun kuului kyyti hotellilta bussiasemalle. Itse Lexus sukkula oli Toyota, auto jonka takaosaan länsimaissa pistettäisiin kolme penkkiriviä, mutta täälläpäin maailmaa penkkirivejä on neljä. Saimme sukkulan huonoimmat paikat ja jouduimme istumaan koko matkan, eli kuusi tuntia, polvet sylissä. Tää on niitä etuja ku on pitkät jalat. Tämä matka nappasi ”matka helvetissä” ykköspalkinnon. Jaloista alkoi hävitä tunto matkan loppuvaiheessa, joten kaikkeen tottuu. Täkäläiset käyttävät Palawanin saaren tiestöstä muun muassa nimiä massage road, eli hierontatie ja roller coaster road, eli vuoristoratatie. Linnuntietä matka Puerto Princesasta El Nidoon on noin 150 kilometriä ja tietä pitkin noin 260 kilometriä. Viimeinen tunti matkasta taittui kuoppaisella soratiellä, jossa kyyti oli samaa luokkaa kun ois ajanut suomalaisella soratiellä keväällä routavaurioiden jälkeen. Minibussimme myös "hajosi" muutaman kerran keskellä vuoristoista sademetsää. Luultavasti auton lämmöt nousivat liian korkeiksi ja auton hälytysjärjestelmä kävi piippaamaan. Tämä tapahtui kolme kertaa ja kuski pysäytti auton aina keskelle jyrkkää mäkeä. Lopulta kuski taisi repiä hälytysjärjestelmän sulakkeen irti, joten matka pääsi jatkumaan normaalisti ilman häiriötekijöitä.

El Nidon pääkatu

Kyyti El Nidoon vei kuusi tuntia ja minibussi lähti vain parikymmentä minuuttia myöhässä. Kuskimme ei ollut kertaakaan ennen ajanut kyseistä reittiä, joten tästä tuli noin puoli tuntia lisää matka-aikaa. Saavuimme perille iltapäivästä ja lähdimme etsimään majapaikkaa. El Nido on todella pieni paikka (vielä) joten majoituksen etsiminen käy parhaiten kävellen. Lopulta löysimme pienen majapaikan, josta saimme kämpän vain yhdeksi yöksi. Kämppä oli uusi ja hyvässä kunnossa ja rantaan oli matkaa noin parikymmentä metriä. Merinäkymän edessä oli tosin iso uusi hotelli. Hintaa tällä majoituksella oli se perus 1200 pesoa, eli noin 22 euroa. Seuraavana päivänä heräsimme ajoissa ja lähdimme etsimään uutta majoitusta. Kiersimme käytännössä koko kaupungin läpi. Kaikkialla tarjottiin vapaiden huoneiden kohdalla ei-oota, tai sitten hinta oli 1800 pesoa ja siitä ylöspäin. Ehkäpä tuuria tai sitten ei, mutta löysimme vapaan huoneen siitä viimeisestä jäljellä olevasta majapaikasta, jossa emme olleet vielä käyneet. Saimme sieltä huoneen kahdeksi yöksi. Tarvitsimme huoneen tämän jälkeen vielä pariksi yöksi ja tämä hoitui kätevästi samasta majapaikasta, huonetta vaihtamalla. Vaihto tosin tapahtui heti seuraavana aamuna, mutta päästiin halvempaan kämppään kolmeksi yöksi. Kalliimpi huone maksoi 1200 pesoa yöltä ja halvempi 1000 pesoa, eli noin 18 euroa. Kyseinen majapaikka koostui kaksikerroksisesta puurakennuksesta, joka sijaitsi rantaviivalla. Saimme kummallakin kerralla yläkerran kämpän, jossa oli oma parveke suoraan merelle päin. Parvekkeella oli mukava viettää iltaisin aikaa ja katsella rauhallista merta, aaltoja ja auringonlaskua.

Ekan kämpän parvekenäkymä

Toisen kämpän parvekenäkymä

El Nidossa suosituin juttu on kierrellä saaria eli harrastaa island hoppingia, koska El Nidon edustalla on useita upeita saaria. Idea on sama kun Puerto Princesan Honda Bayssa, mutta täällä ei saa vuokrattua venettä itselleen, jollei iske isoa setelinippua pöytään, joten kaikista edullisinta on mennä valmiille pakettireissulle. Tarjolla oli neljä erilaista island hopping pakettia ja tämän lisäksi sisämaan kiertelyä, kalastamista yms. Sisämaa ei minibussimatkan jälkeen pahemmin houkutellut, joten valitsimme paketti A:n, joka sisälsi seuraavat kolme laguunia: pieni laguuni, iso laguuni, salainen laguuni sekä kaksi rantaa: Shimizu beach ja 7 commandos beach. Hintaa tällä reissulla oli 700 pesoa per naama, mutta saimme pienen alennuksen ja maksoimme lopulta 600 pesoa, eli noin 11 euroa per naama. Tämä sisälsi veneen joka kyyditsi meitä saarelta toiselle. Veneessä oli meidän lisäksi noin 10 muuta ihmistä. Lisäksi paketin hintaan sisältyi sukellusräpylöitten vuokra sekä lounas. Ps. Terkut suomalaisille pojille, jotka urhoollisesti olivat ajaneet Puerto Princesasta kaksipyöräisillä El Nidoon kahdessa päivässä ja heillä oli vielä paluumatka edessä!

Meidän olisi pitänyt ostaa myös eco-passi, hintaan 200 pesoa. Kyseinen passi on voimassa 10 päivää ja sen tarttee kaikki ne jotka harrastavat island hoppingia. Miksi kyseinen passi pitää ostaa, sitä emme tiedä. Kyseessä on luultavasti rahastus. Emme kuitenkaan koskaan joutuneet ostamaan kyseistä passia, johtuen luultavimmin siitä että lähdimme niin ajoissa aamulla reissun päälle. Rannalla ei näkynyt passinrahastajia, joten nyt jäi eco-passi hankkimatta.


Väylä isoon laguuniin

Lähdimme matkaan kello yhdeksältä aamulla ja palasimme ennen viittä takaisin El Nidoon. Kyseisen paketin hienoimmat paikat olivat ehdottomasti pieni laguuni sekä salainen laguuni. Pienessä laguunissa oli paljon koralleja ja kaloja ja vesi oli todella puhdasta. Aivan mahtava paikka snorklailla! Salainen laguuni no oli salainen, sillä sinne pääsi juuri ja juuri länkkärin mentävästä aukosta sisään. Isossa laguunissa emme snorklailleet ollenkaan ja laivamme vain kiersi laguunin ympäri. Tosin hieno paikka sekin. Loput A-paketin kohteet olivat normi rantoja. Näillä rannoilla turisteja oli aivan liikaa, joten rauhallisuudesta ei ollut tietoakaan, toisin kuin Honda Bayssa. Yhdellä rannalla laivapoikamme kokkasivat meille lounaan, joka sisälsi kalaa, lihaa, riisiä, kasviksia sekä hedelmiä.


Aukon takana odottaa salainen laguuni

Vietimme El Nidossa yhteensä viisi yötä. Nämä päivät olivat koko reissumme ensimmäiset kunnolliset rantapäivät, eli pääsimme vihdoinkin rentoutumaan ja makoilemaan rannalla. Verrattuna aikaisempiin rantalöhöilyihin, niin nyt meidän ei tarvinnut ottaa mopoa tai mitään kulkupeliä rannalle, sillä asuimme rannalla. Mahtavaa! Ja tällä kertaa meillä oli aikaa ottaa rennosti, mikä sopi aivan loistavasti kummallekin. Ei tarvinnut lähteä heti seuraavana päivänä kohti seuraavaa määränpäätä. Meidän piti käydä toisellakin island hopping reissulla, mutta flunssa esti tämän suunnitelman.


El Nidoa verrataan usein Vietnamin Ha Long Bayhin, johtuen samanlaisesta saarimiljööstä. Monet tulevat sukeltelemaan näille vesille ja syyn kyllä ymmärtää. Monet myös vuokrasivat kanootin päiväksi ja meloivat saaria ympäri. Tänne kannattaa tulla vielä nyt kun El Nido on pieni ja turisteja on rajallisesti! El Nido mainostaa itseään ekologiseksi paikaksi, samoin kuin Puerto Princesa ja koko Palawanin saari. El Nidon kohdalla tätä väitettä tukee erityisesti se, että sähköt ovat poikki joka päivä klo 6-14. Silloin ei pahemmin ilmastointilaitteet hyrrää tai led-lamput valase kylppäriä. Lisäksi sähkökatkoja tulee useita joka päivä. Telkkareita näkyi koko kaupungissa tasan yksi ja sekin sijaitsi kaupungin suosituimmassa ruokapaikassa. Internettiä ei näissä halvemman luokan majoituksissa ollut, kuten ei lämmintä vettäkään. Emme löytäneet edes radiosta yhtään kanavaa, joka olisi kuulunut. El Nidossa ei myöskään ollut yhtään pankkia tai raha-automaattia, joten käteistä kannattaa olla reilusti mukana. Olimme viikon täysin eristyksissä ulkomaailmasta ja se tuntui mahtavalta. Ei tarttenu edes seurata sitä, että kuka liputtaa kylmässä pohjolassa kenenkin presidenttiehdokkaan puolesta.

Paratiisi


El Nido on todellakin vierailemisen arvoinen paikka, tosin sinne on ”hankala päästä”. Kyseisen asian huomioon ottaen El Nidossa oli yllättävän paljon turisteja, jopa liikaa. Infra ei nykyisellään kestä tällaista turistimäärää ja tämä näkyi vapaiden majapaikkojen vähyytenä ja siinä että ruokapaikat olivat yleensä aivan täynnä ja kun pöytään mahtui istumaan, niin ruokaa saattoi joutua odottamaan jopa reilun tunnin. El Nido tulee muuttumaan todella radikaalisti seuraavien vuosien aikana ja aivan varmasti nopeammin kuin Kep Kambodzassa tai Phu Quocin saari Vietnamissa. Jos nyt jo tuntuu siltä, että kyseisessä paikassa on liikaa turisteja, niin mites sitten kymmenen vuoden kuluttua?

W:n kuvat El Nidosta

J:n kuvat El Nidosta

maanantai 6. helmikuuta 2012

Palawan – Puerto Princesa

Sijainti: Puerto Princesa, Filippiinit
Kesällä 2011 miettiessämme erilaisia paikkoja, joissa voisi viettää rentoja päiviä ja lepäillä pois matkan rasituksia, tulimme miettineeksi Filippiinien eri saaria. Ns. perinteinen lomapaikka Filippiineillä olisi Boracay, koska siellä on Filippiinien parhaat rannat, mutta kyseinen paikka on enemmän turisti-/bilepaikka, joita tulee eteen muuallakin Malesia-Thaimaa -akselilla, joten tietysti valitsimme Filippiinien parhaan paikan luonnon näkökulmasta, Palawanin saaren. Filippiinit koostuvat yli 7 000 saaresta, joista yli tuhat on Palawanin pääsaaren ympäristössä. Palawan on noin 450km pitkä ja ainoastaan 50km leveä luonnonihme. Kyseinen saari oli vuoden 2011 National Geographic Travellerin 20 parhaan matkakohteen listalla. Lisäksi Palawan on muutenkin saanut paljon tunnustusta sen ainutlaatuisista maisemista ja luonnon monimuotoisuudesta.


Palawanin voisi kuvauksellisesti yrittää tiivistää pääsaareen ja saaristoon, joissa meri ja vuoret kohtaavat trooppisessa paratiisissa. Palawanilla näkee usein meren, koska pääsaari on hyvin kapea. Meren ympäröidessä saarta, kohoavat jyrkät vuoren rinteet viidakon keskeltä. Kalliomuodostelmat ovat usein pystysuoria ja todella korkeita.



Palawanilla asuu vielä kansallisesti suojeltuja alkuperäiskansoja ja asukkaat ovat rentoja ja mukavia ihmisiä, aivan kuten tuntuvat olevan muuallakin Filippiineillä. Saaren asukasluku on alle miljoonan, jolloin missään ei ole liian ahdasta.

Puerto Princesa on Palawanin suurin keskus ja ainoa kaupunki. Siellä on lähes kaikki palvelut mitä saarella kävijä tarvitsee. Puerto Princesassa pystyimme nostamaan rahaa ja ostamaan tarvittavat hankinnat ennen siirtymistä saaren syrjäisiin pohjoisosiin. Palawanilla ei taida kuulopuheiden perusteella olla Puerto Princesaa lukuunottamatta juurikaan rahannostopalveluja. El Nidossa, jonne menimme myöhemmin, näin yhden ATM-mainoksen epämääräisen yrityksen seinässä ja yhden tai kaksi hämärää rahanvaihtopistettä, joista toisessa vaihdoin rahavyöstä osan US-taaloista paikallisiin pesoihin, kynttilänvalossa rahoja laskien. Kyseinen pulju ei vaihtanut kuin USD- tai eurovaluuttaa. Puerto Princesassa yövyimme aluksi 4 yötä 1199 pesoa, n. 22e yöltä maksavassa majoituksessa. Huoneeseen sisältyi ilmastointi, TV, kylpyhuone ja vaatimaton aamupala. El Nidon jälkeen palasimme majoitukseen vielä yhdeksi yöksi, koska meillä oli jatkolento Cebuun Puerto Princesasta.


Ensimmäinen ja toinen päivä Puerto Princesassa kului tutustuessa kaupunkiin ja sen harvaan rantatarjontaan.


Kolmantena päivänä Puerto Princesassa päätimme lähteä kiertelemään erilaisia paratiisisaaria, joita on paljon eri puolilla Palawania. Lähdimme myöhään liikkeelle, joten olimme puoli yksitoista lähdössä tricyckle-kyydillä ja matkasimme erääseen Honda Bayn satamaan. Tricyckelit ovat käytännössä mopoja, joiden ympärille on tehty metallikehikko, eräänlainen sivuvaunu, jossa voi kuskin lisäksi istua 1-6 aikuista ihmistä. Satamassa oli veneitä, jotka pystyi vuokraamaan kahden hengen miehistön kera. Kolmesylinteriset veneet maksoivat 1200 pesoa, mutta ne olivat loppu, joten otimme nelisylinterisen veneen päiväksi 1500 pesolla eli noin 27 eurolla. Satamassa oli myös eräs Filippiiniläissyntyinen ”Michael” vailla venettä, joten jaoimme veneen hänen kanssaan, jolloin hinta tippui 500 pesoon per pää. Veneisiin olisi mahtunut helposti muutama lisähenkilö, mutta meille sopi omat aikataulut ja turhan hässäkän minimointi ottamatta ylimääräisiä taakkoja mukaan. Käytännössä vuokraamalla veneen sai päättää minne halusi mennä ja milloin halusi tehdä mitäkin, joka sopi meille loistavasti. Michael oli mukavaa matkaseuraa. Hän puhui hyvin englantia ja oli kansainvälinen ihminen. Hän työskenteli Yhdysvalloissa ja oli tullut lomamatkalle kotimaahansa kiertelemään eri paikkoja. Hän oli myös asunut aiemmin Ruotsissa yli puoli vuotta ja työskennellyt Ericssonilla, joten hän tiesi myös Suomen hyvin. Michael kommunikoi natiivina sujuvasti veneen miehistön kanssa, joten tiesimme näin hieman enemmän käytännön asioita ja kaikki sujui hieman helpommin.


Ensimmäinen saari island hoppingissa, jolle menimme oli Isla Pandan. Se oli pienehkö saari, jonka olisi voinut kiertää ympäri 360 astetta, mutta kiersimme kuitenkin vain puolet. 


Veneiden jättöpaikalta lähdimme W:n ja M:n kanssa jonnekin missä ei olisi ketään muita. Kiersimme saaren toiselle puolelle, jossa oli todella matalaa vettä varmaankin yli kilometrin päähän rannasta. Kahlasimme ja uimme pienelle laskuveden aikaan näkyvälle hiekkasärkälle, jossa alla olevassa kuvassa näkyy ihminen vasemmassa alakulmassa:


Meillä W:n kanssa oli sukellusmaskit mukana. Kamerat jäivät suosiolla autiolle rannalle. Vesi oli polven syvyisessä vedessä melkein kuumaa ja hiekka loisti valkoisena veden läpi. Emme viitsineet lähteä yli sataa metriä kauemmas särkästä, koska matala vesi näytti jatkuvan vaikka kuinka pitkälle. Lopulta nousuvesi peitti hiekkasärkän ja lähdimme kohti venettä ja uutta saarta.


Snake island oli toinen kohteemme ja myös viimeinen, koska lähdimme niin myöhään liikkeelle. Island hoppingissa sopiva aika on 1-2 päivää ja yhden päivän trippi vaatisi esim. ajan väliltä 8-17. Veneet tulivat viiden aikoihin satamaan, koska aurinko laski Palawanilla heti kuuden jälkeen. Snake island oli erilainen ja siellä oli laskuveden aikaan mahdollisuus kävellä hiekkaa pitkin kilometrejä, josta muodostuikin nimensä mukaan käärmemäinen kiemurteleva hiekkasärkkä. Kasvillisuutena Snake islandilla oli mangrovepusikkoa.


Lopulta nousuveden tullessa pitäisi sitten kahlata takaisin samat kilometrit. Nousuvesi yllätti meidät jälleen ja tavaramme meinasivat kastua, kun olimme sukeltelemassa särkän vierellä. Vedessä kannatti käyttää jonkinlaisia kenkiä, koska terävien korallien lisäksi siellä oli laajoja mattoja merisiilejä, meritähtiä ja muita hienoja eliöitä, joita pystyi pinnalta tarkastelemaan, mutta parhaiten näki, kun sukelsi niiden keskelle pohjaan istuskelemaan. Michael varoitti meitä velhokaloista, joita on myös Palawanin vesissä ja ne ovat maailman myrkyllisimpiä kaloja.


Saarihyppely oli mukava tapa viettää tavallinen tammikuinen hellepäivä. Tämä saarihyppely ei jää varmastikaan viimeiseksi ja ensi kerralla pitää kierrellä enemmän saaria. Todella harmi, että meillä on vain pintasukelteluun soveltuvat välineet, eikä kummallakaan ole sukelluskursseja vielä käytynä. On kyllä hyvä tapa viettää tammikuista normipäivää ja miettiä samalla, menettääkö pinnan alla vai päällä enemmän.



Palawanin eräänä luonnonihmeenä on maanalainen joki ja sitä ympäröivä kansallispuisto, joka on valittu myös yhdeksi seitsemästä uudesta luonnon ihmeestä ja on UNESCO:n maailmanperintölistalla.


Maanalainen joki oli vajaa 10 kilometriä pitkä ja kierros kesti puolisen tuntia ulottuen vajaan kaksi kilometriä luolastoon. Luolissa oli hyvin paljon lepakoita. Siellä oli myös pytonkäärmeitä, jotka uivat veneen vierellä. Lisäksi luolissa oli hämähäkkejä ja muita hyönteisiä. Ylhäältä tuleva neste oli joko kylmää eli mineraalivettä tai lämmintä eli lepakoiden tuotoksia, joita emme kumminkaan päässeet kokemaan. Lepakoita oli todella paljon.




Luolan ulkopuolella oli jälleen normaalikattaus apinoita, mutta siellä oli myös varaaneja, jotka olivat toisaalta liian säyseitä. 


Puerto Princesa ja lähisaaret sekä maanalainen joki olivat kokemuksiltaan uudenlaisia tämän matkan aikana. Kaupunki oli pienehkö ja sopivan yksinkertainen yhtenä etappina. Island Hoppingia olisi voinut harrastaa vielä enemmän. Maanalainen joki oli matkailijan näkökulmasta paikka, jossa tulee poiketa, jos on lähettyvillä vaikka itse jokiajelu kestää sen puolisen tuntia. Puerto Princesa ympäristöineen todellakin valmisti meitä kohti Palawanin pohjoisosia ja antoi ensimaun saaren sisällöstä.