sunnuntai 24. kesäkuuta 2012

Phuket

Sijainti: Phuket, Thaimaa
Tenttiviikoille sattui kahden viikon tauko joilloin ei ollut tenttejä. Tämän tauon ajaksi päätimme herra JR:n kanssa lähteä rantalomalle Thaimaan suurimmalle saarelle Phuketiin 17.-24.6.2012 väliseksi ajaksi. Olimme rantaloman tarpeessa, sillä kumpikin oli reissannut viime aikoina pääosin kaupunkikohteissa, ilman mahdollisuutta päästä pötköttelemään rannalle. Rantaloma tarkoitti myös snorklausta, paratiisisaaria sekä moottoripyöräilyä, eli tekemistä riitti.

Ostimme lennot Fireflyltä, joka on ainut lentoyhtiö joka lentää suoraan Penangilta Phuketiin. Meno-paluun hinnaksi tuli 140 euroa ja lennot ostimme viikkoa etukäteen. Fireflyn lentokone oli 80 paikkainen potkurikone, joten kyyti oli hieman erilaista kuin mihin olin tottunut. Lento kesti vain reilun tunnin.

Phuketissa on meneillään sadekausi, joka ei tosin näkynyt millään lailla. Aurinko paistoi useana päivänä melkein pilvettömältä taivaalta ja parina päivänä oli puolipilvistä. Vettä ei satanut kertaakaan. Joten sää oli aivan mahtava rantalomailuun.

Phuketin eteläkarki

Hauva nauttii aalloista

Vuoden 2004 tsunami iski pahasti Phuketin länsirannikolle, mutta tämä ei näkynyt oikeastaan millään lailla katukuvasta. Tosin rakennukset esimerkiksi Patongilla olivat hyvässä maalissa ja muutenkin hyvässä kunnossa. En tiedä millainen kaupunkirakenne Patongilla on ollut ennen tsunamia, mutta nyt paikan pohjoisosaan rakennetaan todella suuria hotelleja rantakadun varteen.



Saimme jo Penangin lentokentällä maahantulo- sekä maastapoistumiskortit. Käytäntö oli erittäin hyvä, sillä pystyimme täyttämään ne jo ennen lentokoneeseen menoa. Ilmakuoppien aikana ei ole mukavaa täytellä näitä lomakkeita. Phuketin päässä passintarkastaja löi 30 päivän leiman passiin, keskelle tyhjää sivua. Ennen olen saanut vain 14 päivän leiman, mutta nyt jostain syystä sain 30 päivän. Ehkäpä olen jo Thaimaa-konkari, sillä tämä oli kolmas kerta kun saavuin maahan.

Phuketin lentokentällä tapasimme Penagilla töissä olevan insinöörin, joka työskentelee Intelillä. Kaveri oli lomailemassa Phuketissa ja päätimme ottaa taksin kolmistaan kohti Patong Beachia. Taksi maksoi 600 bahtia, eli 15 euroa. Intelin kaveri sanoi että riittää kun maksamme kyydistä 100 bahtia mieheen. Taksi jätti kaverin hotellille ja herra JR:n kanssa jatkoimme matkaamme jalan. Taksikuski yritti kovasti viedä meitä "hyvään majapaikkaan" ja aivan ilmaiseksi (lue: kallis majoitus, joka maksaa taksikuskille provikkaa tuoduista asiakkaista). Emme tarttuneet syöttiin vaan lähdimme kävellen etsimään majoitusta.

Phuketissa on meneillään matala sesonki, joka näkyy esimerkiksi siinä että majoituksia on tarjolla erittäin laaja kirjo. Lisäksi useat majoitukset ovat alentaneet hintojaan yleensä puoleen siitä, mitä ne ovat sesongin aikana. Lyhyen kävelyreissun jälkeen päädyimme kiertelemään muutamassa majapaikassa ja löysimme kolmannella yrittämällä erittäin hyvän kämpän Merrison Inn nimisestä majapaikasta. Huoneen hinta oli 700 bahtia yöltä eli vajaa 9 euroa per pää yöltä. Huone on yksi parhaista jossa olen ollut koko Aasian reissun aikana ja lisäksi hintaan kuului aamupala. Otimme lisäöitä aina päivän tai parin välein ja lopulta päätimme olla koko loppuajan kyseisessä majapaikassa. Vietimme siis kaikki seitsemän yötä samassa majapaikasssa, eli Phuketin rantaloma alkoi muistuttamaan ihan oikeaa pakettimatkan rantalomaa.

Hotellikatumme

Patongin rantakatu

Valitsimme Patongin tukikohdaksemme, sillä se on suurin rantakeskittymä koko saarella. Patongilta on myös helppo liikkua moottoripyörällä ympäri saarta, sillä se sijaitsee suunnilleen saaren puolessa välissä. Patong on myös kuuluisa yöelämästään, sillä sitä pidetään koko Aasian bilekeskuksena.

Ensimmäisenä päivänä tutustuimme kaupunkiin ja kävelimme ympäriimme. Kunnon yöunien jälkeen oli vuorossa rantapäivä ja tutustuminen Patong Beachiin. Ranta oli ihan ok, tosin hieman roskainen. Aallokko oli kovaa, kuten koko Phuketin länsirannikolla, joten snorklaamisesta ei tullut mitään.

Auringonlasku Patong Beachilla

Seuraavana päivänä vuokrasimme moottoripyörät ja ajoimme saaren eteläosan ympäri. Otimme Honda Scoopyt hintaan 200 bahtia per 24h. Kyseinen moottoripyörä oli todella hyvä ajettava, reissun paras pyörä tähän mennessä. Kävimme kääntymässä Phuket Townin nurkilla ja jatkoimme kohti etelää. Ajoimme Promthep Cape nimiseen paikkaan, joka on saaren eteläisin kohta. Sieltä oli hienot näkymät merelle. Kyseiseltä paikalta bongasimme myös lännessä olevan Nai Harn Beachin, jonne ajoimme seuraavaksi. Nai Harn Beach on hieno ranta, jossa oli yllättävän paljon turisteja. Aallokko oli vielä kovempaa kuin Patongilla, ja aaltojen ali piti aina sukellella. Otimme aikamme rannalla aurinkoa ja jatkoimme matkaa kohti pohjoisessa olevaa Karon Beachia. Karonilla katukuvan muodostivat venäläiset ja tuntui siltä että eihän meikeläisen vielä pitänyt Venäjällä olla. Pectopah kyltit varjostivat pääkatua (kuten myös Patongilla). Emme jaksaneet olla Karonilla kauaa vaan lähdimme kohti pohjoista ja ajoimme Patongin läpi kohti Kamala Beachia. Nimestään huolimatta kyseinen paikka oli ihan kiva. Söimme lounaan rannalla hienon auringonlaskun aikana. Kamalan jälkeen palasimme Patongille ja lähdimme Intelillä työskentelevän kaverin kanssa oluselle.

Honda Scoopy!

Nai Harn Beach

Länsirannikkoa


Kamala Beach


Seuraavana päivänä lähdimme ajamaan kohti pohjoista. Saavuimme lopulta lähelle Sarasin bridgeä, eli siltaa joka yhdistää Phuketin mantereeseen. Lounaan jälkeen jatkoimme matkaa takaisin kohti etelää ja menimme lentokentän vieressä olevalle Nai Yang Beachille. Kyseinen ranta on osa pitkää hiekkarantaa. Hiekkarannan vieressä on myös kansallispuisto, mutta kun kävelee rantaa pitkin niin ei tarvitse maksaa pääsymaksua puistoon. Kävelimme Nai Yangia pohjoiseen päin ja pysähdyimme koralliriutan viereen. Snorklailusta ei tosin tullut oikein mitään, sillä koralliriutalla vesi oli todella matalalla ja sakeaa hiekasta. Muutaman tunnin rannalla pötköttelyjen jälkeen lähdimme taas kohti etelää ja Surin Beachia. Surinilla katselimme orastavaa auringonlaskua aikamme ja jatkoimme matkaamme takaisin Patongille.

Nai Yang Beach


Kalastaja ja lentokone



Ajoimme näiden parin päivän aikana yli 200 kilometriä ja ajokokemukset olivat koko reissun parhaita puolia. Tiet olivat hyvässä kunnossa ja liikenne tuttua Aasialaista laatua. Phuketissa kuolee yli 250 ja loukkaantuu yli 10 000 ihmistä liikenteessä vuosittain ja yhdeksässä kymmenestä onnettomuudesta osallisena on moottoripyörä. Phuket on vuoristoista ja tuuli puhaltaa välillä kovaa. Suurimman riskin muodostavat kuitenkin amatöörikuskit, joihin suurin osa turisteista lukeutuu. Yleensä nämä parikymppiset miehenalut ajavat ensimmäisiä kertoja moottoripyörällä, ilman kypärää ja rajojaan kokeillen. Eräs tällainen tapaus meinasi ajaa matkatoverini kylkeen, sillä hän ei hallinnut pyöräänsä keskellä risteystä ja pyörä lähti käsistä.

Seuraavana päivänä vietimme taas rantapäivän Patongilla. Samana iltana varasimme seuraavaksi päiväksi island hopping pakettireissun Phi Phi saarille. Matkaesitteessä luki 3000 bahtia per pää, mutta wikipedian mukaan hinnan saa tippumaan 1 400 bahtiin per pää. Kiertelimme muutamassa kojuissa ja halvimmillaan matkaa tarjottiin 1 000 bahtin hintaan per pää. Pienet kadun varrella olevat matkakojut myivät tuota reissua halvimmalla. Ostimme reissun 1 000 bahtin hintaan per pää. Kyseinen maksu piti sisällään kaikki kulut, kuljetukset, ruoat jne.

Perjantai sattui olemaan juhannusaatto, joten päätimme tehdä tästä päivästä ikimuistoisen ja sellainenhan siitä tulikin! Aamulla kasin pintaan minibussi tuli hakemaan meitä hotellilta ja vei meidät Phuket Townin satamaan. Yhdeksän jälkeen isohko pikaveneemme lähti viemään noin 60 päistä turistijoukkoa kohti Phi Phi saaria. Mitä enemmän pätäkkää suostuu maksamaan, niin sitä pienemmän veneen ja vähemmän matkaseuraa saa. Matka Phi Phi Leylle kesti reilun tunnin ja rantauduimme pienelle Maya Bay rannalle. Kyseisellä rannalla on kuvattu The Beach elokuva. Kuulostaa hyvälle ja niin se varmaan muuten onkin, mutta kun rannalle ahdetaan 10 kertaa liikaa ihmisiä ja koko lahti on täynnä veneitä niin pettymyshän se oli. Todella kauniit maisemat on pilattu turistimassoilla. Rannalla ei olisi pystynyt edes istumaan kunnolla, sillä tilaa ei ollut. Seuraavaksi kiertelimme Phi Phi Leyta veneellä ympäri ja venepojat syöttivät puissa olevia apinoita. Seuraava etappi oli snorklausmesta Phi Phi Leyn vieressä. Kaloja oli runsaasti, mutta korallit olivat hiekan peittämiä. Vedessä näkyi myös muutamia medusoita.

Maya Bay


Seuraava etappi oli lounas Phi Phi Don saarella, joka on Phi Phi saarista suurin. Lounaan jälkeen kiertelimme nopeasti saarella ja edessämme avautui kristallinkirkkas vesi ja upeat maisemat. Seuraava ja viimeinen etappi oli pieni saari Khai Nok, joka sijaitsee lähellä Phuketia. Khai Nok on pieni paratiisisaari, mutta sekin on keretty pilaamaan. Koko ranta oli täynnä veneitä ja turisteille oli pystytetty satoja aurinkotuoleja. Saarella oli yksi vessa ja sinnekin oli 20 bahtin pääsymaksu. Ranta oli täynnä aasialaisia, jotka snorklailivat pelastusliivit päällä. Käytännössä heitä piti työntää syrjään, jotta itse pääsi snorklailemaan syvemmälle. Lisäksi rannalta löytyi muutamia lasinsiruja.

Phi Phi Don



Olimme hotellilla takaisin viiden aikoihin, joten kyseessä oli päivän mittainen reissu, josta tosin suurin osa ajasta kului veneessä istuen. Kyseisestä pakettimatkasta voisi kokonaisuudessaan sanoa sen että ei kannata mennä, paitsi jos ei ole reissannut juurikaan missään päin Kaakkois-Aasiaa ja/tai on lapsia mukana. Phi Phistä tuli väkisinkin mieleen Filippiinien Palawan saaren El Nido, sillä maisemat ovat kummassakin yhtä upeita. Paitsi että El Nidosta löytää vielä sitä aitoa meininkiä, jota ei ole turistimassoin pilattu. Jos El Nidossa kehittymissuunta on sama kuin tämän pakettimatkan saarilla niin herra paratkoon.

Saarireissun jälkeen kävimme juhannuslounaalla ja söimme 500 gramman ravut katukeittiössä. Pienen ruokalevon jälkeen hyppäsimme samaan moottoripyörätaksiin kahdestaan ja kuski vei meidät Simon Cabaret nimiseen paikkaan. Maksoimme moottoripyöräkyydistä 100 bahtia ja pääsylipuista Cabareehen 700 bahtia per pää. Otimme regular paikat, jotka olivat yläparvella. Niistä näki lavalle todella hyvin. Itse show oli todella hieno ja kutkuttavan siitä teki se, että lavalla oli toinen toistaan kauniimpia naisia, tai siis siltä näytti, sillä esiintyjät olivat kaikki ladyboyta. Esitys kesti 1,5 tuntia ja se tarjosi viihdykettä koko rahan edestä. Harmi ettei esitykseen kuulunut livebändiä, sillä se olisi kruunannut koko shown. Tämä esitys kannattaa käydä ehdottomasti katsomassa! Esityksen jälkeen nappasimme tuktuk kyydin takaisin hotellille 140 bahtin hintaan ja lähdimme viettämään juhannusta kuuluisalle Bangla Roadille.

Mr Rapu

Simon Cabaret

Cabareen esiintyjiä. Kaikki ei ole siltä miltä näyttää.

Kun joku kysyy hamaassa tulevaisuudessa että mitä teit juhannuksena 2008/2009 jne. niin en kyllä muista, mutta tulen muistamaan koko loppuikäni sen millainen juhannus oli Phuketissa vuonna 2012, aivan mahtava!

Lauantai kului rauhallisissa merkeissä ja suoritimme viime hetken shoppailut. Lauantain kulinaristisiin erikoisuuksiin kuului possulla täytetty mustekala, joka oli erittäin hyvää! Sunnuntaina lähdimme kohti lentokenttää ja tilasimme taksin hotellille. Kyyti kentälle maksoi 600 bahtia ja kuski meinasi nukahtaa rattiin matkan loppuvaiheessa. Kentälle päästyämme hän tuuletti iloisesti ja huusi airport airport. Firefly kuljetti meidät samalla potkurikoneella takaisin Penangin syleilyyn, viimeistä kertaa koko tämän Aasian reissun aikana. Tämän jälkeen on edessä enää nousukiito Penangin kentältä kohti Kuala Lumpuria.

W:n kuvat Phuketista

W:n kuvat Phi Philtä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti