keskiviikko 25. tammikuuta 2012

Metro-Manila (lisäksi Singapore & Angeles city)

Sijainti: Manila, Filippiinit
Lähdimme Penangilta kohti Filippiinejä keskiviikkona 11.1. Olimme ostaneet edellisenä iltana Penangin uudelta bussiasemalta liput yöbussiin, joka veisi meidät Singaporeen. Bussimatkaa varatessa kannattaa selvittää mahdollisimman tarkkaan että millainen bussi kyseisellä firmalla on. Valitsimme Konsortium Express bussiyhtiön, jonka yöbussi oli varustettu vajaalla 20 ns. lätkäpelaajapenkillä, eli tilaa riitti ja nukkuminen onnistui hyvin. Edessä olevan penkin selkänojassa oli pieni näyttö, josta pystyi katselemaan leffoja ja kuuntelemaan musiikkia. Vessaa ei tietenkään ollut ja kyseessä oli perus kymmenen tunnin reissu. Bussi lähti vain puolisen tuntia myöhässä ja ilmastoinnista johtuvan erittäin viileän matkan jälkeen saavuimme Singaporeen kahdeksan pintaan aamulla, eli matkaan meni tosiaan vain se luvattu kymmenen tuntia, joka oli yllättävää.

Malesian ja Singaporen rajalla nousimme Malesian puolella bussista ja kävelimme raja-aseman läpi ja saimme leimat passiimme. Tämän jälkeen bussi jatkoi matkaa ja menimme Singaporen raja-asemalle, jossa nousimme bussista ja otimme kaikki tavaramme kantoon. Raja-asemalla piti täyttää maahantulo- ja maastalähtökortit ennen kuin meni virkailijan juttusille. Virkailijan tenttauksen jälkeen pääsimme tullin syyniin ja lopulta kävelimme bussillemme, joka oli vaihtunut tällä välin toisen firman kulkupeliin. Singaporen keskustaan päästyämme nappasimme taksin ja otimme suunnaksi jo toistamiseen Singaporen lentokentän Changi Airportin.

Changin budjettiterminaaliin saavuttuamme aloimme etsiä lentoamme. Ei löytynyt. Olimme ostaneet lentomme Tiger Airwaysin kautta ja lennon piti lähteä klo 10.10. Lopulta lennon numero paljasti että lento lähteekin klo 11.40 ja lentoyhtiönä toimii epävarma Seair. Lopulta lento lähti joskus kahdentoista jälkeen, eli perus pari tuntia myöhässä. Turvallisuuden tunnetta lisäsi erityisesti se, että Filippiinien presidentti Benigno Aquino III oli reilu vuosi sitten siunannut kyseisen koneen. Siunaukset auttoivat, sillä koneesta ei lähtenyt sähköt kesken lennon, toisin kuin siinä vaiheessa kun lentoemot näyttivät pelastautumisrituaalit. Silloin koneesta lähti sähköt kahteen kertaan. Nice.

Saavuimme Filippiineille ja Angeles Cityn Diosdado Macapagal International Airport lentokentälle reilu pari tuntia aikataulusta myöhässä ja päätimme jo lennon aikana, että jatkamme matkaa suoraan Manilaan, sillä kumpaakaan ei kiinnostanut lähteä etsimään Angeles Citystä majoitusta yhdeksi yöksi. Palaisimme Angeles Cityyn kumminkin Filippiinien reissumme viimeisessä vaiheessa. Ostimme lentokentältä minibussikyydin Manilaan, hintaan 350 pesoa peri naama, eli seitsemän euroa. Minibussi odotti sitä, että tupa tulisi täyteen ja kun auto oli lopulta tunnin odottelun jälkeen täynnä, niin lähdimme kohti Manilaa. Matka kesti pari tuntia ja saavuimme Manilaan pimeyden vallitessa. Tai niin ainakin luulimme.

Manila Cityä halkovan joen pohjois-puoli

Manila on vain yksi kaupunki järjettomän kokoisessa Metro-Manilassa, joka on huima, 12 miljoonan asukkaan kokonaisuus, joka tuntuu jatkuvan loputtomiin. Liikenne on jotain sanoin kuvaamatonta, samoin ruuhkat. Minibussimme piti jättää meidät Roxas Boulevard kadulle, jossa on paljon majoituksia, mutta se jättikin meidät EDSA kadulle, joka on lähellä Manilan uutta lentokenttää Ninoy Aquino International Airportia. Se taas sijaitsee monen kilometrin päässä siitä minne luulimme saapuneemme. Takanamme oli vajaa vuorokausi yhtäjaksoista reissaamista sekä kolme eri maata ja näillä eväillä lähdimme etsimään majoitusta miljoonakaupungista tietämättä yhtään missä olemme. Olimme siis Metro-Manilassa, tarkalleen ottaen Pasay Cityssa. Majoitusta ei löytynyt mistään, joten päätimme hypätä taksiin, joka etsi meille majoitusta 300 peson, eli kuuden euron hintaan. Kyseinen etsintäreissu vei tunnin, johon mahtui noin viisi erilaista majoituspalvelua. Jouduimme ottamaan 2000 pesoa yöltä maksavan majapaikan, eli hintaa sillä oli huimat 40 euroa. Saimme sentään 500 peson alennuksen, sillä listahinta oli 2500 pesoa. Jouduimme pakon edestä yöpymään kyseisessä majapaikassa kolme yötä, sillä ensimmäisen nukutun yön jälkeen olimme niin väsyneitä, ettemme jaksaneet etsiä uutta majoitusta ja toisen yön jälkeen oli vaan hyvä, että majoitus on lentokentän lähellä.

Makati City

Nukuimme reilut 12 tunnin unet ja heräsimme iltapäivällä. Tsekkasimme netistä että Suomen suurlähetystö olisi auki vielä tunnin ja googlemaps kertoi, että se on vain reilun neljän kilometrin päässä Makati Cityssa, joten päätimme ottaa taksin suurlähetystöön. Miksi? No äänestämään tietenkin! Äänestyskoppi sijaitsi 21. kerroksessa ja näkymät ikkunasta olivat siistit. Harvoin sitä pääsee äänestämään tällaisessa miljöössä. Loppupäivän kiertelimme tätä Metro-Manilan bisneskeskusta ympäri ja katselimme järkyttävän kokoisia pankkirakennuksia, joiden edessä oli vartijoita pumppuhaulikot kädessä. Lopulta eksyimme ostoskeskusalueelle, jossa vietimme loppupäivän.

Makati Cityn pankki- sekä katumaasturiloistoa

Seuraavana päivänä lähdimme kohti Manilaa, eli koko metropolialueen "keskustaa". Kävely Metro-Manilassa on vaikeaa ja todella hidasta, joten otimme taksin lähimmälle skytrain asemalle, josta irtosi 15 pesolla lippu Manilan Central Terminal asemalle. Skytraineja kulki usein ja ne olivat ihan ok kunnossa. Matka keskustaan ei vienyt kuin parikymmentä minuuttia. Perille päästyämme lähdimme kävelemään Manilan keskustassa olevan joen pohjoispuolelle ja päädyimme maailman vanhimpaan Chinatowniin

Chinatown

Chinatownista kävelimme Manilan vanhimmalle alueelle, joka on Intramuros, espanjalaisten vanha linnoitus. Tutustuimme muurien sisäpuolelle polkupyörätaksin avulla. Poika kuskasi meitä tunnin ajan 100 peson hintaan ympäri Intramurosta. Nykyään siellä on lähinnä yliopistoja kuten myös golf-kenttä. Loppupäivän vietimme viereisessä ostoskeskuksessa. Laadukkaita t-paitoja sai kolmen euron hintaan, pikeepaitoja kuuden euron ja kauluspaitoja 10-20 euron hintaan. Erityisesti merkkivaatteita sai 50% alennuksella, eli todella halvalla.

Intramuroksen portti

Metro-Manila on kaikin puolin huima kaupunki. Aikoinaan Pariisiin ja Lontooseen rinnastettu kaupunki koki toisen maailmansodan aikana suuren tuhon, ollen yksi eniten pommitetuimmista kaupungeista. Tämä näkyy katukuvassa edelleen.

Erityisesti mieleemme jäivät jeepneyt, nuo bussinkorvikkeet. Osa näistä jeepneystä olivat kuin ydintuhojen jäljiltä ja osa taas erittäin tappiin asti tuunattuja. Toinen mieleenpainuva asia on Metro-Manilan koko, se on jotain käsittämätöntä. Samoin liikenne ja ruuhkat. Kannattaa ennen taksiin hyppäämistä selvittää, että mihin suuntaan haluaa mennä ja näin ollen mennä sille puolen katua. Muuten taksi joutuu tekemään u-käännöksen ja sopivan u-käännöspaikan löytymiseen, tai oikeastaan sinne pääsemiseen, voi mennä esimerkiksi 15 minuuttia. Kolmantena asiana on pikaruoka. Jokaisessa kulmassa oli McDonalds ja sitä vastapäätä tai vieressä Chowking, Jollibee ja Dunkin Donuts. Nämä olivat auki ympäri vuorokauden. Manilalaisille pikaruoka maistuu ja se näkyy. Pikaruoka-annoksen saa halvimmillaan noin euron hintaan. Kaikista niistä maista, joissa olemme käyneet, niin Filippiiniläiset ovat kaikista amerikkalaisimpia. Osin historia kertoo, että miksi näin on.

W:n kuvat Manilasta

J:n kuvat Manilasta

Penang - saapuminen kotisaarelle

Sijainti: Penang Island, Malesia
7.1.2012 saavuimme lentäen Bangkokista Penangin kansainväliselle lentokentälle ja muuttomme päätepisteeseen, kotisaarellemme Penangille. Kentällä vaihdoimme bahtit ringiitteihin ja ostimme taksilipun keskustaan lentokenttätaksin myyntipisteestä. Lippu maksoi 44,70 ringiittiä eli noin 10,50e. Taksikuskille annoimme osoitteeksi Chulia streetin, jolla olisi budjettimajoituksia. Lebuh Chulia sijaitsi George Townin ytimessä ja oli lähellä esimerkiksi Little Indiaa ja muita alueita.


Olimme päätyneet lentoon Bangkokista Penangille, koska roadtrippimme oli ollut sen verran hc-tasoa, ettemme pystyneet kuvittelemaan, millaista olisi jatkaa sitä tässä vaiheessa Penangille saakka. Tulemme myös 12.1 matkustamaan yöbussilla Penangilta Singaporeen, joka toivottavasti on vain luvattu 10h-veto, mutta tosiaan Malesialaisen bussiyhtiön luksusbussilla ja hyvillä teillä. Penangilla siis viivymme ainoastaan viisi yötä, jonka jälkeen lähdemme kiertelemään Filippiinien saaria ilmasta käsin. Varasimme yöbussin, joka lähtee 12.1 21:30 ja saapuu 7-8 välillä Singaporeen, rajamuodollisuuksien kestäessä alle tunnin. Meidän lentomme Singaporesta, Changin kentältä lähtee klo 10 aikaa, joten saa nähdä ehditäänkö lennolle, joten täytyy luottaa hyvään onneen, jota pakkasimme reilusti mukaan Tampereelta.

Penangille saapuminen on muuton, joka on kestänyt vajaan kuukauden, päätepiste. Vihdoin saa rinkat tyhjennettyä ja ostettua muutakin kuin mitä on rinkkoihin mahtunut. Tästä alkaa varsinainen elämä ja kiertolaisuus loppuu osin. Toisaalta on hienoa olettaa asioita ennalta, jolloin saa nähdä pettyykö tulevaan elämään vai ei. Itse oletan, että pidän kotisaaresta enemmän kuin luulen pitäväni. Tämä johtuu siitä, että lähdin Suomesta ilman suurempaa omaisuutta, ilman valmiita ajatuksia ja vailla päämäärää.


Yövyimme kaikki viisi yötä guest housessa, josta saimme huoneen kahdella sängyllä, ilmastoinnilla, kylpyhuoneella ja televisiolla hintaan 90 ringiittiä yöltä, eli noin 21,5e/yö. Majoituksen hommasimme kiertelemällä eri guest houseja ja hotelleja. Useimmissa halpamajoituksissa oli vain double-huoneita yhdellä sängyllä tai sitten yleinen kylpyhuone ja wc. Hotelleissa taas hinta nousi helposti 180 ringiittiin yöltä eli noin 43 euroon. Kävimme läpi myös 40-50 ringiitin majoituksia, joissa oli esim. kaksi patjaa hyvin likaisella lattialla maatasolla ja jotka haisivat hyvin voimakkaasti. Tiesimme, että joudumme viettämään aikaa myös huoneessa, joten halusimme sellaisen, jossa pystyy olemaan pitkiä aikoja. 

Ensimmäinen kosketuksemme Penangin kehuttuun ruokakulttuuriin ja maailmanperintökeskustaan George Townissa oli aika surkea suoritus. Menimme illalla ensimmäisille kojuille ja ostimme jotain mielenkiintoisen oloista ruokaa, joka oli oikeasti hieman kuvottavaa syötävää eikä asiaa helpottanut se, että olimme juuri toipuneet Kambodzasta hankituista vatsataudeista. Onneksi aidosti mielenkiintoisia ruokia tuli nopeasti eteen muualla. Myös seuraava peliliike, ostaa kadulta burgerit oli huono veto. Jatkossa pitänee kartoittaa myöhään auki olevat ruokapaikat ajoissa, koska tarjolla ei ollut enää ravintoloita tai isompia ruokakojuja yhdeksän-kymmenen jälkeen. Seuraavana päivänä nukuimme pitkään, joten lähdimme tutustumaan George Towniin ja söimme vihdoin hyvät ensimmäiset ruoat Penangilla, tarkalleen ottaen Little Indiassa.



Olimme vuodenvaihteen tietämillä kyselleet sähköpostitse, että saammeko asuntoa Sunnyvillestä. Asunnonvälittäjänä toimi Wendy, jota moni oli suositellut. Ensimmäiseen sähköpostiin välittäjämme vastasi vuorokauden sisään, mutta seuraavaan mailiin ei ollenkaan. Kolmannen sähköpostin laitoin hänelle 8.1, kun alkoi aikataulut jo kuumotella. Ilman puhelinnumeroa oli hankala hoitaa asunnonjärjestelyjä. Pysyvän asunnon odottelu oli rasittavaa, koska itse halusin purkaa rinkasta yli 1/3 pois ennen Filippiinejä, koska olin muuttokiireessä pakannut 'jotain vaan' mukaan. Lopulta Wendy vastasi ja saimme numeron johon soittaa. Hänen maili ja numero on hyvä tietää, jos haluaa asunnon Sunnyvillestä tai E-parkista. Sovimme tapaamisen seuraavalle päivälle.

Asuntonäyttö sujui oletettua paremmin. Olimme tapojemme mukaisesti ajoissa Sunnyvillen porteilla, jossa vartija, jolla valta oli kilahtanut päähän, mesosi siihen malliin, että jäimme odottelemaan Wendyä vartijakopin penkille. Lopulta, aivan kuten molemmat olimme ajatelleet, Wendy kurvasi pienellä autollaan parkkipaikalle, kovasti kättään heiluttaen. Olimme kuvitelleet muutenkin Wendyn juuri sellaisen tapaiseksi kuin hän olikin, pieneksi mutta kovaksi höpöttämään kaikkea, jne. Eloisan Wendyn mukana oli uusiseelantilainen professori, joka etsi myös asuntoa. Katsoimme Sunnyvillestä kaksi asuntoa. Ensimmäinen oli 19. kerroksen suhteellisen hyvä asunto, 1500RM/kk ja toinen 11. kerroksen todella hyvässä kunnossa oleva asunto, 1700RM/kk, josta saimme heti kättelyssä jo satasen tiputettua hintaa. 1600RM on alle 400e, joka ei ole kahdelta hengeltä paljoa. Jo tässä vaiheessa valitsimme tämän, jossa oli esim. uudet lattiat, keittiö- ja vesikalusteet sekä todella hienot näkymät 13,5km pitkälle Penang Bridgelle ja merelle sekä uima-altaalle. 

Kuva on tosin asuntoon mentäessä käytävältä:

Sunnyvillestä on lyhyt kävelymatka USM:n porteille:


Wendyn kanssa sovimme, että saamme asunnon 1.2, jolloin vuokra-aikamme on tasan viisi kuukautta, jolloin säästämme kuukauden tai puolen kuukauden vuokran. Maksoimme tavaroita vietäessä 500RM ’panttimaksun’ ja allekirjoitimme jonkin paperin siitä. Kun tulemme seuraavan kerran Penangille 1.2, niin maksamme kuukauden vuokran 1600RM, kuukauden vuokran vakuutena 1600RM, välityspalkkiot n. 850RM sekä kaikenlaista käyttömaksua noin 550RM. Käyttömaksu oli hieman epäselvä asia, että maksetaanko se vain kerran tms. Vuokranantajinamme on pariskunta, jotka vaikuttivat ihan kunnollisilta, joten saa nähdä miten hoituvat asiat, kun vettä ei tule tai parvekkeelta jää kaide käteen, kun nojailee.

Wendy ehdotti, että majoittaisi meidät yöksi, kun lentomme 1.2 saapuu noin 0:20 aikaan Penangille. Selitimme, että olemme tottuneet lentokenttäelämään ja päiväkausien matkustamiseen ja yövymme 31.1 – 1.2 välisen yön Penangin kentällä, joka on tosin aika pieni ja joudumme pois kv-alueelta. Aamulla laitamme Wendylle viestiä ja hän hakee tai hoitaa kuskin meille klo 9-11 aikaan, jolloin saamme  myös vuokrasopimukset allekirjoitettua. Lisäksi Wendy lupasi viedä meidät ostoksille ja tulla näyttämään arkisten asioiden hoitoon liittyviä seikkoja. Itse mietin avaanko pankkitilin tai puhelinliittymän Malesiaan vai pärjäänkö pre-paideilla ja suomalaisilla pankkitileillä sekä luottokorteilla. Malesiassa tuntuu olevan 1500RM eli noin 370e nostoraja automaateissa, joten aina nostettaessa tulee ainakin Nordealta 2e + 2,5% nostosummasta palkkiota plus paikalliset palkkiot, jolloin pienten summien nostokustannukset kohoavat tuntuvasti. Paikalliset palkkiot vaihtelivat yleensä 3-6 us-dollarin välillä nostokerroittain. Lisäksi tulee huomioida, että Vietnamissa nostoraja oli hurjat 80e.

11.1 illalla lopulta otimme taksin bussiasemalle, josta bussi lähti tutulla tavalla noin 30 min. myöhässä. Kyseinen bussi oli ’5 tähden’ yöbussi, jossa oli 3 penkkiä per rivi. Penkit sai makuuasentoon ja oli viihdekeskusta ja ilmastointi tietenkin täysillä, ps. kannattaa lainata se lentoyhtiön peitto, joka on luultavammin tarjolla mannertenvälisillä lennoilla. Vessaa kyseisissä luksus-busseissa ei tunnu olevan ja enemmän kuumottelimme, kun kuulimme, että ”ekspres bas” ei pysähdy edes vessatauoille, mutta lopulta se pysähtyi kolme kertaa 9-10 tunnin matkalla Penangilta Singaporeen plus rajamuodollisuudet ja hämärät tavaroiden keräilyt motarin varrelta. Taukopysähdykset eivät olleet edes perinteisiä puskareissuja. Kyyti maksoi 80RM eli noin 20e ja päivisin sen olisi saanut jopa 40-60RM hintaan. Matka Singaporeen ei ollut kauhean paha, koska kerrankin ei polvet olleet penkin välissä koko matkaa eikä jalat edes puutuneet. Toisaalta se oli turhan pitkä matka ja itse voisin mieluummin matkustaa Kuala Lumpuriin asti bussilla sen nelisen tuntia mieluummin kuin istua kymmentä tuntia bussissa, kun matkaakin oli sen n. 750km. 

Kaiken kaikkiaan Penangin visiitti oli onnistunut. Saimme paremman asunnon mitä olimme hakemassa. Tämän vuoksi itse sain purkaa rinkasta noin 7 kiloa tavaraa pois, jotta voin hankkia tilalle kaikkea oleellista mitä tulee tarvitsemaan tai sitten ei tule. Varsinkin Filippiineiltä tuo hankintojen tekeminen onnistuu edullisesti. Lisäksi on inhimillisempää kantaa kevyehköä rinkkaa ja matkanteko on mukavaa.

Penangin todella komee lippu:


Penangin monimuotoisuus ja läpinäkyvyys on hieno asia:



sunnuntai 8. tammikuuta 2012

Bangkok

Sijainti: Bangkok, Thaimaa
Saavuimme Bangkokiin 6.1.2012 ja vietimme kyseisessä kaupungissa vain yhden yön. Majoituksen hankimme etukäteen netin kautta lentokenttähotellista nimeltä Convenient Resort. Käytimme saamiamme alennuskoodeja varauksen yhteydessä ja tämän ansiosta yhden yön hinnaksi tuli noin 15 euroa, eli vajaa kahdeksan euroa per pää. Hotelli oli melko uusi ja sieltä järjestettiin ilmainen kyyti lentokentälle. Minibussi kaarsi kentälle noin kymmenessä minuutissa. Suosittelemme erittäin lämpimästi kyseistä hotellia, jos haluaa yöpyä lentokentän lähellä. Haittapuolena minuutin välein kentältä nousevat koneet, jotka pyyhkäisivät juurikin hotellin yli.

Pattayan kidutuksen jälkeen päätimme pistää elämän risaiseksi ja otimme täysin oman kyydin Bangkokiin. Linja-auto Pattayalta Bangkokin lentokentälle olisi maksanut 200 bahtia per pää, mutta meidän olisi pitänyt hankkia kyyti linja-autoasemalle, sekä Bangkokin lentokentältä hotellille. Toinen vaihtoehto oli jaettu minibussi, joka hakisi hotellilta ja veisi lentokentälle. Mutta se kiertäisi ympäri Pattayaa hakien kyyditettäviä eri hotelleilta ja meidän pitäisi taas ottaa kyyti Bangkokin päässä kentältä hotellille. Kyseinen minibussi olisi maksanut 400-450 bahtia per pää. Tilasimme matkatoimiston tytöltä kyseisen kyydin, mutta tyttö kirjoitti vahingossa privaattiauton maksukuitin, jonka hinta oli 1 200 bahtia. Sanoimme että haluamme jaetun minibussin, mutta tyttö ei jaksanut kirjottaa uutta maksukuittia, joten saimme privaattiauton käyttöömme 1 000 bahtin hinnalla, eli noin 25 eurolla. Kyseinen auto, edustusluokan Toyota, haki meidät hotelliltamme ja vei meidät Bangkokin hotellillemme. Matka taittui reilussa tunnissa.

Hotellilta pääsi myös suhteellisen helposti Bangkokin keskustaan käyttäen taksia sekä skytrainia. Matka keskustaan kesti vajaan tunnin suuntaansa ja kustansi noin 80 bahtia per suunta. Skytrain oli nopea ja helppo tapa liikkua. Skytrainin asema koostui useista kerroksista ja jos halusi vaihtaa poikittaislinjalle, niin joutui vain vaihtamaan kerrosta.

Kätevin tapa liikkua Bangkokissa - Skytrain

Bangkokin vierailumme jäi torsoksi, sillä saavuimme vasta iltapäivästä hotellillemme, joten emme kerenneet kuin pyörähtää keskustassa. Päätimme ottaa määränpääksemme ostoskeskuksista ja kaupoistaan kuulun Siamin. Kiertelimme tätä massiivisen kokoista ostosareenaa ympäri muutamien tuntien verran. Hintataso oli paljon korkeampi kuin esimerkiksi Kambodzassa tai Vietnamissa. Jos haluaa ostella merkkivaatteita halvemmalla kuin mitä ne maksavat Suomessa, niin kannattaa tsekata Siam, muuten ei. Jos haluaa ostella 2 euron housuja ja paitoja, niin ne ostokset joutuu tekemään muualla.

Osuimme keskelle perjantai-illan ruuhkaa, joten ihmisiä oli kuin pipoa ja skytrainit olivat niin täynnä, ettei ihmistetris onnistunut, vaan osa ihmisistä jäi aina suosiolla asemalaiturille odottamaan seuraavaa junaa. Tuk-tuk ajelu keskustan ympäri jäi myös haaveeksi, sillä liikenneruuhkien takia millään yli kaksipyöräisellä ei päässyt eteenpäin.


Bangkokin lentokenttä oli toimiva kokonaisuus. Se oli rakennettu niin, että siellä on helppo liikkua, toisin kuin Frankfurtin kenttä. Lensimme AirAsialla ja teimme checkinin etukäteen netin kautta. Sen tehtyäni sain viivakoodin älypuhelimeeni ja lentokentällä näytin puhelimeni näytöltä tuota viivakoodia AirAsian checkin-masiinalle, joka skannasi sen ja tulosti boarding passimme. Kätevää!

Tässä oli pikakatsaus tähän melkein kymmenen miljoonan asukkaan metropoliin. On sellainen kutina, että palaamme Bangkokiin tämän reissun aikana vielä monta kertaa.

W:n kuvat Bangkokista

J:n kuvat Bangkokista

Pattaya

Sijainti: Pattaya, Thaimaa
Matkamme valtiosta toiseen, sisämaasta meren äärelle eli Kambodzan Siem Reapista Thaimaan Pattayalle oli yhtä helvettiä. Matkan piti kestää kahdeksan tuntia, mutta joo kun se kahdeksan tuntia lähdöstämme oli kulunut, niin olimme aikalailla juuri lähteneet Thaimaan rajakaupungista Aranyaprathetista minibussilla kohti Pattayaa. Varasimme kyseisen matkan yhdestä Siem Reapin lukuisista matkatoimistoista hintaan 15 us-dollaria per pää. Tuo piti sisällään tuk-tuk kyydin hotellilta "bussiasemalle", joka oli jonkun toisen hotellin etupiha, vanhan ja huonossa kunnossa olevan bussin (joka oli mainoksissa uuttakin uudempi ja vessalla varustettu) joka vei meidät rajalle sekä minibussin joka kuskasi meidät Thaimaan rajakaupungista Pattayalle.

Matkamme oli tähän mennessä sujunut yllättävän kivuttomasti, joten tottakai juuri lähtöä edeltävä iltana itseltä meni vatsa sekaisin ja J:lle nosti kuumeen. Näissä tunnelmissa sitten vietettiin uudenvuodenaatosta 12 tuntia reissun päällä, pääosin ajoneuvoissa joissa ei ollut vessaa. Onneksi pysähtymistaukoja oli suhteellisen usein, 1-2 tunnin välein. Eipä tarvinnut syödä koko 12 tunnin aikana yhtään mitään. Tuk-tuk haki meidät hotellilta klo 7.30 aamulla ja bussimme piti lähteä klo 8.00. Lopulta se lähti vähän ennen yhdeksää. Bussi oli täynnä länkkäreitä, joista osa oli ostanut tiketit klo 7.00 bussiin ja heillä haku hotellilta oli klo 6.30. Ei mennyt heilläkään ihan nappiin. Bussissa annoimme bussilippumme pois ja saimme rintaamme tarran, joka ilmoitti määränpäämme ja kuljetusyhtiömme. Siinä oli Kambodzan bussifirman palvelu, sillä saimme huolehtia aivan itse siitä, että pääsimme rajan yli ja siitä että pääsisimme määränpäähämme. Kuskimme jätti meidät Kambodzan pahamaineiseen rajakaupunkiin Poipetiin ja sanoi että tavarat kantoon ja kävelkää tonne rajakopille. Kohta näkyivät enää bussin perävalot. Kyyti rajalle oli nopea (onneksi) ja rajamuodollisuudet sujuivat suht nopeasti.

Thaimaan puolella emme löytäneet kyytiämme Pattayalle. Kukaan ei osannut (taisi olla enemmän haluamisesta kiinni) englantia. Menimme vietnamilaisen pariskunnan, joka oli myös menossa Pattayalle, peesissä "oikean kuljetusyhtiön" ovien eteen istuskelemaan. Siellä kyselimme kyytiämme Pattayalle, turhaan. Kohta eteen kaarsi minibussi johon meidät viitottiin, mutta sinne mahtuikin vain kaksi henkilö. Vietnamilaiset hyppäsivät sisään, meni noin pari minuuttia ja heidät viitottiin sieltä ulos. Muut länkkärit saivat jatkokyytinsä ja me neljä jäimme istuskelemaan ja odottelemaan kyytiämme. Kun kysyimme että kauan kyydin saapumiseen menee, niin vastaus vaihteli 20 minuutista tuntiin. Noin tunnin odottelun jälkeen meille viitottiin että kyytinne tuli, mutta sinnehän mahtui vain kaksi ihmistä. Pariskunta veti hölkäksi, toivotti hyvää onnea ja hyviä jatkoja. Odottelimme sen jälkeen vielä noin 30 minuuttia ennen kuin kyytimme saapui. Minibussi oli uusi ja hyvässä kunnossa. Yksi haittapuoli oli heti havaittavissa; se oli tyhjä. Seuraavan tunnin ajan minibussi kierteli mestoja ympäri ja keräili ihmisiä kyytiin. Kuskin puhelin soi koko ajan, eli kai matkanjärjestäjät soittelivat sille että missäs meet ja tuuppas hakee täältä ihmisiä. Lopulta pitkän minibussimatkan jälkeen saavuimme klo 19.30 Pattayalle, tasan 12 tuntia siitä kun olimme lähteneet Siem Reapin hotelliltamme. Kauhea matka, varsinkin kun kumpikin oli kipeänä. Jostain kumman syystä tämän matkan ajalta ei ole yhtään valokuvaa...

Vaihtoehtona Pattayalle oli Bangkok, jonne olisi matkatoimiston mukaan päässyt 6-8 tunnissa. Bangkok on meidän lopullinen kohteemme, sillä lentomme lähtee sieltä 7.1.2012 kohti tulevaa kotisaartamme Penangia. Ostimme noin viikko sitten kyseisen lennon, sillä bussimatka Bangkokista Penangille ei jostain syystä ole enää houkutteleva ajatus. Lento maksoi noin 68 euroa per pää. Emme kuitenkaan halunneet viettää Bangkokissa viikkoa tai lähteä Bangkokista pariksi päiväksi jonnekkin (lue: lisää istumista bussissa, sillä bussikiintiö on täynnä sen jälkeen ku on kiertänyt Kambodzan bussilla), joten päädyimme Pattayaan. Toisena vaihtoehtona oli Ko Changin saari, jonne olisi myös päässyt suoraan Siem Reapista, mutta uudenvuodenaaton ilta, saari, sesonki, korkeammat hinnat ja rajallinen määrä hotellihuoneita ei ollut ollenkaan houkutteleva yhtälö.

UV-bileet rannalla
Löysimme vapaan hotellihuoneen Pattayalta noin 30 minuutin etsimisen jälkeen Soi Buakhaon alueelta, jossa on suuri budjettihotellien keskittymä. Hintaa yhdellä yöllä oli 900 bahtia, eli noin 23 euroa. Hotellissa otimme nopean suihkun ja menimme syömään ja näin lopulta pääsimme juhlistamaan vuoden vaihtumista. Sekään ei mennyt ihan nappiin. Menimme rannalle katsomaan ilotulitusta, kumpikin edelleen kipeänä ja tottakai jostain ilotulitteesta tai vastaavasta taivaalla olevasta räjähteestä tippui palavaa ainetta suoraan kädelleni, josta paloi mukavan kokoinen ihopläntti sillä sekunnilla pois. Joten bileet loppuivat osaltani siihen ja ei muuta kun hotellihuoneeseen parantelemaan. Vuosi vaihtui jossain näillä main, varmaan siinä vaiheessa kun liotin kättäni vesiastiassa. Voi sen uudenvuodenaaton näinkin viettää.

Seuraavat viisi päivää kuluivat kummankin osalta vaikeassa turistiripulissa, johon kuului 2-3 päivän kuume. Itse hain tammikuun kolmantena päivänä, olon edelleen huonontuessa, vauhtia RC-Clinicalta, jossa makoilin tiputuksessa reilun tunnin ja sain suoraan kolmea eri lääkettä tipan kautta. Mukaan sain myös lisää lääkkeitä edellisten itse apteekista ostamieni lääkkeiden lisäksi. Eurooppalaisen vakuutus toimi loistavasti, sillä ei tarvinnut kuin antaa vakuutuskortti ja passi klinikalle mennessä ja täyttää kaavake sieltä poistuttaessa. Eli mitään ei tarvinnut maksaa, sillä vakuutukseni korvasi lääkkeet ja hoidon. Kannattaa käyttää niitä oman vakuutusyhtiön sairaaloita ja klinikoita niin pääsee helpommalla. Tässä linkki Eurooppalaisen "Aasian sairaaloihin ja lääkäreihin". Muutenkin lääkkeistä voisi sanoa sen, että Kaakkois-Aasiasta saa samoja lääkkeitä paljon paljon edullisemmin kuin Suomesta, joten lääkkeet kannattaa ostaa täältä, eikä kannata raahata sitä omaa lääkekaappia mukana. Myös apteekkarit ovat asiantuntevia ja he ovat aina puhuneet ymmärrettävän hyvää englantia.

Pattayan yleinen katumiljöö

Kun aloimme päästä takaisin elävien kirjoihin, niin vaihdoimme naapurikorttelin parempaan hotelliin, jossa yö maksoi 880 bahtia, eli sen vähän reilu 22e. Olimme kyseisessä hotellissa kaksi yötä, eli yhteensä vietimme Pattayalla seitsemän yötä, joista viisi meni täysin ohi. Sinällään sattui "hyvä tuuri", että sairastuimme juuri nyt, sillä tarkoituksenamme oli joka tapauksessa jäädä tänne moneksi yöksi. Jos meidän olisi pitänyt olla täällä vain pari yötä, niin jatkosuunnitelmamme olisivat menneet uusiksi.


Pattayalla nyt ei pahemmin näkemistä ole, sillä paikka on täysi turistihelvetti. Eli kun kadulla kävelee niin joka puolella on mainoksia ja toisissaan kiinni olevia majapaikkoja, ruokapaikkoja, baareja, hierontapaikkoja, kauppoja ja apteekkeja. Ruokapaikkojen ja baarien telkkareissa näkyy pelkkää jalkapalloa 24/7 ja yleensä saman puljun eri telkkareista tulee 2-3 eri jalispeliä samaan aikaan. Liikenne ei oikein toimi täällä, johtuen suuresta määrästä brittejä jotka ajelevat moottoripyörillään holtittomasti ympäriinsä. Pattaya on nyt nähty, eikä tänne tarvi tulla enää koskaan. Kauhea turistirysä.

W:n kuvat Pattayalta

J:n kuvat Pattayalta

torstai 5. tammikuuta 2012

Vähälumiset matkavideot

Sijainti: Pattaya, Thaimaa
Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, joten yksi video kertoo enemmän kuin tuhat kuvaa? Tiettyjä fiiliksiä ja tilanteita, esimerkiksi vilkkaan Saigonilaisen kadun ylitystä, on miltei mahdoton esitellä pelkillä kuvilla, joten olemme myös kuvanneet videomateriaalia matkamme varrelta.

Näitä videoita löytyy Youtube-profiilistamme. Kyseinen linkki löytyy myös blogimme oikealla laidalla olevan "Materiaalit" kohdasta. Julkaisemme videoita aina silloin tällöin, riippuen miten pääsemme nettiin ja kuinka nopea (eli hidas) yhteys on käytössä.

keskiviikko 4. tammikuuta 2012

Siem Reap & Angkor

Sijainti: Siĕm Réab, Kambodža
Kambodzan pääkaupungin Phnom Penhin jälkeen, 29.12.2011, siirryimme yhä syvemmälle sisämaahan Siem Reapiin, joka tunnetaan Angkor Watin porttina. Tämä johtuu siitä, että Angkoriin matkaavat majoittuvat Siem Reapiin. Matkustajat ovat Sihanoukvillestä poiketen usein hieman varakkaampia ja heidän kiinnostuksensa ovat hauskanpidon sijaan esimerkiksi juuri kulttuuri ja matkailu. Siem Reap on suosituin matkakohde Kambodzassa ja monikulttuurinen keskus, jossa on hyvä majoittua vajaaksi viideksi yöksi. Me yövyimme ainoastaan kaksi yötä kyseisessä kaupungissa. Toisaalta pölyisessä sisämaakaupungissa ei välttämättä jaksa majailla viikkoa, jollei meinaa kierrellä viikon verran massiivista temppelialuetta ympäri. Muuta tekemistä ei käytännössä ole. Jo Vietnamin ja Kambodzan välisellä rajalla tullimies hehkutti Siem Reapin monikulttuurista ilmapiiriä, näyttäen peukkua kv-henkeen.


Olimme Siem Reapissä vain kaksi yötä, koska päätimme juhlia uutta vuotta Thaimaan rannikolla, jolloin meillä oli kiire rajan yli. Toisena vaihtoehtona olisi ollut jäädä Siem Reapiin neljäksi yöksi, joka tuntui pitkältä ajalta.

Siem Reapissä on matkailun myötä rakentunut uusi alue vanhan alueen vierelle. Tämä ilmenee todella leveinä katuina ja uusina rakennuksina. Katukuvasta voi ensisilmäyksellä saada sen mielikuvan, että oltaisiin jossain aivan muualla, melkeinpä jossain eteläeurooppalaisessa kaupungissa. Uusi ja vanha alue oli erotettuina joella. Keskuksina näillä alueilla olivat sekä uusi että vanha tori. Majoituimme vanhan torin lähettyvillä olleessa entisöidyssä hotellissa. Hotellin henkilökunta oli hyvin englantia taitavaa porukkaa ja moni halusi jäädä juttelemaan iltaisin niitä näitä, kun muut olivat menneet jo nukkumaan. Ikävänä tosiasiana törmäsimme ensimmäiseen ongelmalliseen hotellihuoneeseen, koska emme tarkastaneet huonetta ennen sen ottamista tarpeeksi hyvin. Huoneessa oli jonkin verran lutikoita, joten kahden yön nukkuminen oli hieman kuumottavaa. Lutikat tulevat öisin, joten huomasimme asian vasta ekana yönä. Iltaisin sai kääriytyä ja suojata itsemme karkotteilla ja vaatteilla hyvin, jottei saanut ainuttakaan lutikkaa imemään verta. Nämä kaverit olisi huomannut katsomalla lakanoiden alle, onko mustia läikkiä vai ei. W:llä oli hyttysverkko, joka ainakin torjui katosta tippuvat lutikat, mutta ne majoittuvat myös sängyn rakenteisiin.

Ainoana kokonaisena päivänä Siem Reapissa, päätimme vierailla Angkorin temppelialueilla, jotka kuuluvat UNESCO:n maailmanperintökohteisiin arkeologisen alueen vuoksi. Kyseiset alueet ovat todella laajat, joista yksi on kuuluisin, Angkor Wat. Esiteollisena aikana Angkorin alue oli maailman isoin kaupunki ja pelkästään Angkor Thomissa asui yli 100 000 asukasta ja se oli hallinnollinen keskus jopa miljoonalle asukkaalle.


Meillä oli vain kokonainen päivä aikaa aamusta auringonlaskuun kiertää temppeleitä, joten valitsimme lyhimmän reitin. Pisimmän reitin olisi voinut kiertää varmaankin kolmessa päivässä. Otimme hotellille tuoneen tuk-tuk -kuskimme oppaaksi tinkimättä hintaa. Maksoimme 15 us-taalaa, että hän haki meidät 9 aikaa aamulla ja kuskasi ympäri Angkoria auringonlaskuun saakka. Tällöin pääsimme aina halutessamme syömään tai tekemään muuta tarpeetonta. Lisäksi hän tiesi kertoa oleellisia tietoja alueista. Vierailu temppelialueilla oli paikallisille ilmainen, mutta muille se maksoi. 1 päivä 20usd, 3 päivää 40usd ja 7 päivää 60usd.

Vierailun olisi voinut toteuttaa myös esimerkiksi polkupyörällä, mototaksilla, autolla, sähköautolla, osin veneellä, helikopterilla tai kuumailmapallolla. Yleisesti Angkorin temppelialueilla oli joulukuussa kuuma, kun ei satanut tai tuullut lainkaan ja aurinko paistoi koko päivän kirkkaalta taivaalta. Virvoketta ja ruokaa myytiin aina temppelialueiden ulkopuolella turistihintaan.


Vierailimme Ankor Watissa, Ankor Thomissa, Ta Phrohmissa ja Banteay Kdeissä. Näiden kaupunkien lisäksi oli pienempiä kokonaisuuksia matkan varrella. Angkor Thomissa, eli suuressa kaupungissa, oli yhteensä neljä eri temppelikokonaisuutta, kuten esim. Bayon. Ta Phrohmissa, jossa esimerkiksi elokuva Tomb Raider on osin kuvattu, oli kasvillisuus ottanut vallan.


Kaikkien temppeleiden sisä- ja ulkoseinät oli koristeltu erilaisin kuvioin, jolloin temppeleiden massiivisuus ja yksityiskohtaisuudet korostuivat.


Temppelialueet sijaitsivat keskellä viidakkoa ja vesi oli oleellinen elementti suojatessa temppeleitä ja ollessa osana temppelialueiden merkityksiä. Vesialueet olivat suorakulmion muotoisesti rakennetut. Temppelit olivat lisäksi rakennettu usein itä-länsi -suuntaisesti ja auringonnousut ja -laskut muuttivat temppelialueita visuaalisesti.


Temppeleiden sisällä oli erilaisia kammioita ja uskonnollisia symboleja sekä alttareita. Matkailijoita varten oltiin tuotu kaikenlaista rekvisiittaa suitsukkeista alkaen ja rahastus oli osana tätä toimintaa. Ylimääräistä härpäkettä ei onneksi pahemmin tyrkytetty mitä nyt oli jotain CD:itä ja kirjoja tyrkyllä muun ruoan sekä virvokkeiden ohessa muurien ulkopuolella. Temppelialueilla oli myös useita vihkitilaisuuksia. Ei olisi yhtään huono paikka viettää elämänsä tärkeintä päivää, temppelien sisällä vihkimisen jälkeen, massiivisen temppelin sisäpihalla juhlien muiden häävieraiden kanssa, jonka loputtua auringonlasku kruunaisi päivän unohtumattomalla tavalla. Sisäpihat ovat usein esim. ensimmäisellä tasanteella, ensimmäisten rappusten jälkeen.



Temppeleille pystyi kiipeämään portaita pitkin, joten aamusta auringonlaskuun kestänyt kierros oli täynnä kävelyä ja kiipeämistä, joten jalat olivat seuraavana päivänä kunnossa. Seuraava päivä olikin vielä matkapäivä ja tiedossa 12h istumista busseissa, rajalla ja tuk-tukissa. Normipäivä ja hyvää uuveeta.


Alla yhden temppelialueen ja hylätyn kaupungin, Ta Phrohmin, ilmakuva. Alue on suorakulmio ja asettuu länsi-itä -suuntaisesti. Nykyisin viidakko on kasvanut tiheäksi verhoamaan rakennuksia ja puut kasvavat kivisten temppelien seinien päällä. Kyseinen temppelialue oli aika vaikuttavan oloinen.



Todella korkeat trooppisen sademetsän kasvillisuuden puut olivat kasvaneet kaikkien rakennusten päälle vuosisatojen aikana. Luonto hoitaa.


Viimeisimpänä kohteena kierroksella oli kiipeäminen vuorelle katsomaan auringonlaskua. Vuorelta näkyi mm. viidakkoa ja järvimaisemaa.

Aurinko valaisi temppelit vuoren laella. Emme kiivenneet temppelille sisään, koska siellä oli pitkä jono, mutta olimme kukkulalla norsujen seurassa.



Siem Reapista jäi lyhyen visiitin perusteella ihan positiivinen kuva. Tarkoituksenamme oli vain nähdä kaupunki ja keskittyä Angkorin muinaiskaupunkien alueisiin vierailullamme, joten enemmän tämän kirjoituksen pohjana toimii Angkorin temppelit ja hylätyt kaupungit. Temppelialueet olivat mielenkiintoinen kokonaisuus, joita suosittelemme muille Kambodzaan tai naapurimaihin vieraileville. Kyseisissä temppelialueissa on nähtävää päiväksi, toisille jopa viikoksi, mutta ne eivät ole vain nopean vierailun kohde, joten tästä syystä Siem Reapiin ja Angkoriin jaksaa matkata sen vaaditun päivän suuntaansa. Henkilökohtaisesti Angkorin temppelialueet olivat loistava lopetus vuodelle 2011. Tästä on mahtava aloittaa maailman paras vuosi, 2012!

J:n kuvat Siem Reapista

W:n kuvat Siem Reapista

tiistai 3. tammikuuta 2012

Phnom Penh

Sijainti: Phnom Penh, Kambodža
Saavuimme bussilla Kambodzan pääkaupunkiin Phnom Penhiin joulupyhien jälkeen 27.12. Bussimatka Sihanoukvillestä Phnom Penhiin kustansi 5 us-taalaa per naama ja kesto oli noin viisi tuntia. Vietimme reilun kahden miljoonan asukkaan "villissä lännessä" kaksi yötä ja jatkoimme matkaamme kohti Siem Reapia 29.12. Itse kaupungista ei pysty paljoa kertomaan, vaan kyseinen kaupunki ja sen ilmapiiri pitää itse kokea. Liikenne oli osittain vielä enemmän kaaoksessa kuin Saigonissa. Täällä on yleistä että moottoripyörät vähän kolhivat toisiaan ja kun pysähdytään liikennevaloissa niin saatetaan vähän tönäistä omalla mopedilla edellä olevaa mopedia. Tuk-tuk kuskimmekin veti kerran jarrut pohjaan keskellä risteystä kun joutui väistämään toista kulkupeliä. Jalkaisin Phnom Penhissä on miltei mahdoton liikkua. Kaupungissa on jalkakäytäviä, mutta ne on pääosin varattu moottoripyörien sekä autojen parkkipaikoiksi sekä erilaisten myymälöiden lisätilaksi. Kävely tapahtui parkkeerattujen autojen väärältä puolelta, eli kadulla. Moottoripyörät senkun vain suhahtelevat ohi.

Risteysalueen hallittu kaaos


Phnom Penhistä ja koko Kambodzasta voisi kertoa sellaisen huomion, että kuilu rikkaiden ja köyhien välillä on huima. Sen huomaa esimerkiksi siinä, että Phnom Penhissä oli todella paljon autoja verrattuna muuhun Kambodzaan ja suurin osa näistä autoista oli aivan uusia katumaastureita merkiltään joko Lexus, Mercedes-Benz, Suzuki tai Toyota. Rikkaat ajelivat näillä kulkupeleillään ympäri kaupunkia ja parkkeerasivat ne parkkipoikien avustuksella jalkakäytäville. Phnom Penhissä ei näkynyt vanhoja autoja juurikaan missään. Kaupungin köyhät, eli normaalit ihmiset, ajelivat sitten kaksipyöräisille kulkupeleillään. Kambodzaa kuvaa hyvin myös se, että tien vierellä saattoi olla normaaleita röttelörakennuksia ja sitten yht'äkkiä niiden välissä kolmekerroksinen aidattu palatsi, jonka pihalla oli kolme Lexus katumaasturia. Matkan varrella huomasimme myös sen, että valtion ylläpitämät laitokset esimerkiksi koulut, ovat ulkoa päin todella hyvässä kunnossa. Valtion omat rakennukset erottuivat ns. normaaleista rakennuksista todella hyvin.

Phnom Penhissä ei ole erillistä bussiasemaa, vaan jokaisella bussiyhtiöllä on oma "asemansa". Meidän bussimme pysähtyi normaalin kapean kadun varteen ja kuski ilmoitti että ollaan perillä. Menimme ulos, söimme nopean lounaan ja päätimme lähteä kävellen etsimään hotellia. Suuntavaisto piti ja löysimme itsemme  melkein heti kadulta numero 93. Phnom Penhissä kaikki kadut on nimetty numeroin. Parittomaan numeroon päättyvät kadut menevät pohjois-etelä suunnassa ja parilliseen päättyvät itä-länsi suunnassa. Tietyillä isoilla kaduilla on tämän lisäksi nimi. Wikitravelin mukaan kadulla 93 on useita halpoja majoituksia ja löysimme itsellemme pienen kävelyn jälkeen ravintolan yläkerrassa olevan guest housen, josta otimme huoneen 16 us-taalan hintaan per yö. Huoneessamme oli jopa parveke sekä muovinen kylpyamme.

Ensimmäisenä iltana lähdimme etsimään iltapalaa vähän ennen kymmentä illalla ja vastassamme oli täysin kuollut ja hiljainen kaupunki. Liikennettä ei juurikaan ollut ja olimme melkein ainoat ihmiset, jotka kävelivät kadulla. Lähellä oleva ruokapaikka oli jo sulkenut ovensa (kuten kaikki muutkin paikat), joten päätimme, että on parempi lopettaa seikkailut ja palata majapaikkaamme. Näimme kuitenkin majapaikkamme vastapuolella avoinna olevan katukeittiön, johon sitten lopulta menimme. Tarjolla oli jonkunlainen keitto ja päätimme maistaa sitä. Keitossa oli nuudeleita, kasviksia ja luultavimmin erilaisia osia siasta. Teimme tämän päätelmän sen pohjalta että katukeittiön myyjä hakkasi sianpäätä palasiksi kojunsa tiskillä. Keiton aineksista tunnistimme vain siankärsän, hyvä niin ja siankärsä maistui itseasiassa yllättävän hyvälle. Phnom Penhissä ruoka-annos maksoi keskimäärin noin pari us-dollaria.

Sian sisäelinkeitto - travelerin varma iltapala

Seuraavana päivänä vierailimme Kuoleman kentillä (Choeung Ek), joka sijaitsee 17 kilometrin päässä Phnom Penhistä. Otimme kyydin kuoleman kentille samasta bussifirmasta, jolla saavuimme kaupunkiin. Hinta oli 3 us-taalaa per pää ja sen PITI sisältää kuljetuksen lisäksi ilmaisen sisäänpääsyn, oppaan ja lounaan. Minibussissa kuski kuitenkin nappasi tikettimme pois ja teki katoamistempun heti kun saavuimme perille. Kuoleman kentän portilla odotti lappunen joka ilmoitti 5 us-taalan pääsymaksusta. Milläs sitten todistat että kaiken piti sisältyä hintaan, kun kuski vei tikettimme mennessään? Kuoleman kentille pääsee myös tuk-tuk kyydillä, hinnasta ei ole tietoa, mutta jos menijöitä on enemmän kuin yksi, niin se on varmasti halvempi vaihtoehto kuin "kaiken sisältävä matkatoimiston paketti". Kuoleman kentät olivat pieni alue, jonka kävelimme läpi. Oppaanamme toimi kuuloke+päätelaite yhdistelmä, johon näppäiltiin haluttu numero sen mukaan minkä numeroidun paikan edessä seisoi. Englanninkielinen nauhoite kertoi niin historiallisia faktatietoja kuin leiriltä selvinneiden ihmisten tarinoita. Koko kierrokseen kului aikaa noin 1,5 tuntia. Kuoleman kentät on vierailemisen arvoinen paikka ja siellä näkee sen, mitä punakhmerit ja Pol Potin hirmuhallinto teki omalle kansalleen vain muutamia vuosikymmeniä sitten. Yksi paikan sykähdyttävin paikka on puu, johon punakhmerien sotilaat hakkasivat lapsia, ennen kuin heittivät heidät vieressä olevaan kuoppaan kuolemaan. Kuoleman kentillä näkyi edelleen maahan hautautuneita ihmisten luita sekä vaatteiden kappaleita.

Kuoleman kenttien kuoppia ja joukkohautoja

...ja tämän jälkeen lapset heitettiin kuoppaan, osa oli edelleen elossa

Maasta löytyy edelleen ihmisten luita ja vaatteiden paloja



Kun ammuksissa haluttiin säästää..


Kyseisen paikat vartijat säästivät ammuksia ja näin ollen he keksivät mitä kamalimpia tapoja ihmisten tappamiseen. Yllä olevassa kuvassa on yksi apuväline, palmupuu..

Tuona samana päivänä teimme myös Phnom Penhin kiertoajelun tuk-tukilla. Tiukkojen neuvotteluiden jälkeen maksoimme tunnin kiertoajelusta yhteensä 3 us-taalaa. Kuskimme käytti meitä ympäri pääkaupunkia, näyttäen nähtävyyksiä, muun muassa olympiastadionin, Wat Botumin, erilaisia hallintorakennuksia sekä reilu vuosi sitten romahtaneen ison sillan.

Olympiastadioni



W:n kuvat Phnom Penhistä

J:n kuvat Phnom Penhistä

Sihanoukville

Sijainti: Sihanoukville, Kambodža
Jouluaattona 2011 jatkoimme roadtrippiä Kepistä Sihanoukvilleen eli matkasimme rannikkoa pitkin. Matkan varasimme Kepin guest housen yhteydessä olleelta matkayhtiöltä. Hintaa tuli aika paljon vajaan kolmen tunnin matkasta, 10 us-dollaria hengeltä. Emme olleet varanneet majoitusta Sihanoukvillestä, joten jäimme minibussista jossain päin downtownia, suuntasimme syömään ja otimme tutut ja vähemmän turvalliset mototaksit, jotka veivät meidät rinkkojemme kanssa rauhalliselle Otres Beachille.


Kyseinen ranta olikin täyteen buukattu ja jouduimme lopulta lähtemään tuk-tukilla kohti Victory Hilliä, jossa olisi varmasti tilaa. Siellä hetken kierreltyämme saimme guest housesta huoneen kolmeksi yöksi hintaan 20 us-dollaria, jolloin kustannus oli noin 2,5e yöltä per pää. Huoneessa oli wc-suihku -yhdistelmä hajonneella ovella sekä tuuletin, jonka korjasimme tölkillä ja TV ilman kaukosäädintä. Lisämukavuutena oli läheinen humppapaikka meluineen. 


Jouluaattona ehdimme kierrellä hieman ympäristössä, ostella kaikkea tarpeellista ja syödä jouluaaton ateriana KV-henkeen intialaista joulumättöä. Ruoka olikin Sihanoukvillessä ensimmäistä kertaa oikeasti halpaa. Kaiken kaikkiaan joulu sujui aika rauhallisesti. Yleisesti maissa, joissa olimme vierailleet oli suhteellisen paljon kaikenlaista jouluhässäkkää, mutta silti ei ollut varsinaista joulutunnelmaa. Ehkä se olisi vaatinut sen pimeyden, kylmyyden, mahdollisen lumen, syömiset ja muut suomalaiset joulujutut. 

Sihanoukvillestä emme ottaneet paljoa kuvia, koska siellä ei juuri ole mitään kuvattavaa. Paikasta löytyy perus keskittymät matkailijoille ja hiekkarantoja, jotka ovat kaikki hieman erilaisia. Matkailijoista kyseisessä paikassa on enimmäkseen ranskalaisia siirtomaa-aikojen vuoksi sekä muita mannereurooppalaisia. Köyhän maan vaikutuksen vuoksi, Sihanoukvilleen matkaa erityisesti sellaisia tyyppejä, jotka voivat elää joko alle 5e päiväbudjetilla ja asua isossa bungalowssa kymmenien muiden kanssa ilman mukavuuksia tai sellaisia, jotka voivat leikkiä varakasta ja levitellä säästöjään erilaisiin tarkoituksiin. 


Emme saaneet majoitusta rauhallisimman rannan bungaloweista, joten kävimme kahdella keskustan lähellä olevalla rannalla, Victory Beachillä ja Ochheuteal Beachillä. Välimatkat Sihanoukvillessä ovat sen verran pitkät eri keskittymien välillä, että liikkuessa on hyvä ottaa tuk-tuk, jolla liikkua. Mototaxi maksaa puolet vähemmän, mutta itse en menisi mopon kyytiin kolmanneksi henkilöksi, kun tiet ovat hyvin heikossa kunnossa eikä esim. kypärää ole tarjolla. Tuk-tuk -kuskit yrittivät saada kymmentä US-taalaa alle 10 kilometrin matkasta, mutta summasta lähti helposti puolet pois. Emme usein jaksaneet tinkiä kauaa, joten maksoimme suosiolla näistä matkoista noin 2 taalaa per henkilö. Lisäksi mielestämme tuk-tuk on paljon turvallisempi ja mukavampi keino matkustaa kuin kaksi mototaksia, jotka maksavat saman verran tai jopa enemmän, jos kuskit eivät voi jakaa summaa keskenään, esim. 3 us-dollaria kahdelle. Sihanoukvillen ollessa matkailuun keskittyvä paikka, huomasi hintaerot siirryttäessä pääkaupunki Phnom Penhiin, jossa hinnat olivat edullisemmat.

Kokonaisuudessaan Sihanoukville oli erilainen matkustuspaikka länsimaisten matkailijoiden ja paikallisten parissa. Kyseistä paikkaa ei voi verrata perinteisiin turistihelvetteihin, joihin matkaava joutuu valitsemaan puolensa. Valittu puoli on usein muiden länsimaalaisten puoli, jos esimerkiksi näyttää tältä miltä me näytämme. Tällöin mukaan ilmestyy klikit paikallisia kohtaan ja siitä joutuu kärsimään niin henkisesti, fyysisesti kuin taloudellisesti. Turistipaikkojen ja aidompien paikkojen erona voisi pitää sitä onko avoimin mielin matkaava tervetullut kaupunkiin turistina vai vieraana.