maanantai 18. kesäkuuta 2012

Laos & Bangkok

Sijainti: Vientiane, Laos
Tenttiviikot lähestyivät ja mikäs sen parempi tapa valmistautua tentteihin kuin lähteä huilailemaan unohdettuun Laosiin ja sykliseen Bangkokiin. Tämä reissu ajoittui ajalle 30.5.-10.6.2012, eli kestoltaan se oli yhteensä yksitoista yötä, joista yhden yön vietimme lentokentällä, yhden bussissa ja yhden junassa. Laosissa olimme yhteensä kuusi yötä ja Bangkokissa kolme. Matkaseurue koostui allekirjoittaneen lisäksi herrasta JR, joka on tuttu jo aiemmiltakin reissuilta.

Lao PDR - Please Don't Rush

Matkaa varten olimme ostaneet lennon Airasialta Penangilta Kuala Lumpuriin, jonne saavuimme keskiviikko-torstain välisenä yönä. Lentomme kohti Laosia ja Vientianea lähti torstaiaamusta seitsemältä. Airasia on ainut lentoyhtiö, joka lentää Vientianeen suhteellisen halvalla. Näiden lentojen lisäksi olimme ostaneet paluulennon Bangkokista Penangille sunnuntaiksi 10.6, sillä ensimmäiset tentit iskisivät heti alkuviikosta päälle. Varasimme lennot noin viikkoa ennen matkaa ja hintaa niille tuli reilu 200 euroa. Lentojen lisäksi ostin etukäteen junaliput välille Vientiane - Bangkok. Kyseiset liput voi ostaa täältä: http://www.thairailticket.com/esrt/Default.aspx?language=1 Matka 1.luokassa yöjunalla Nong Khaista (Thaimaan puolella) Vientianeen maksoi 66e, eli 33e per pää.

Laos on Myanmarin ja Itä-Timorin lisäksi ainut Kaakkois-Aasian maa, jossa en ollut vielä käynyt. Kyseiseen maahan on turha lähteä viikonloppureissulle (jos haluaa nähdä muutakin kuin Vientianen), joten onneksi meillä oli reilun viikon mittainen taukoviikko ennen tenttejä. Laosta luonnehditaan unohdetuksi maaksi. Sillä on useita rajanaapureita, mutta ei meriviivaa. Mekong virtaa käytännössä koko maan halki ja pääosin se toimii Laosin ja Thaimaan rajana. Laos on indokiinan köyhin maa, tiestö on huonossa kunnossa, mutta turisteilta osataan ottaa rahat pois. Laoksen virallinen nimi on Lao PDR ja lyhenteestä onkin johdettu oikein sopivat sanat kuvaamaan koko maata - Please Don't Rush.

Laosissa on tällä haavaa menossa sadekausi, mutta käytännössä se ei näkynyt mitenkään, sillä sateet sattuivat pääosin yölle. Vientianessa tihutti vettä pari kertaa, Vang Viengissä alkoi sataa joka ilta ennen puoltayötä ja yöllä sade jatkui ukkosen kanssa ja Luang Prabangissa ei satanut kertaakaan. Pääosin sää oli pilvistä, mutta Luang Prabangissa ja Vientianessa paistoi myös aurinko melkein pilvettömältä taivaalta. Joten sadeaika ei ole mikään syy olla menemättä Laosiin, ainakaan näin sadekauden alkuvaiheessa.

Olin varautunut tähän reissuun pelkillä US-Dollareilla, sillä ne käyvät maksuvälineeksi Laosissa. Laosissa on myös maan virallinen valuutta Kip, mutta sitä ei saa vaihdettua juurikaan missään Laosin rajojen ulkopuolella. 1e on 10 000kippiä ja 1USD on 8 000kippiä. Dollarit taskuun ja menoksi!


Vientiane I

Lento KL:stä Vientianeen kesti reilu pari tuntia ja saavuimme aamusta perille. Täytimme lentokoneessa maahantulo- sekä maastalähtökortit. Kentällä täytimme lapun viisumia varten ja ostimme viisumin, joka maksoi 35USD. Viisumia varten vaadittiin yksi passikuva. Koko prosessi oli todella nopea, eikä siihen mennyt kuin kymmenen minuuttia. Kentällä otimme tilataksin yhdessä kolmen muun matkaajan kanssa ja maksoimme matkasta keskustaan 1 USD:n per pää. Kenttä on lähellä keskustaa, joten vaihtoehtoisia matkustustapoja kentän ja keskustan välillä on useita. Saavuttuamme keskustaan tippasimme kuskiamme dollarilla, jotta tämä veisi meidät bussiasemalle, sillä halusimme heti jatkaa matkaamme kohti Vang Viengiä. Kuski otti ilolla dollarin vastaan ja ajoi meidät, ei todellakaan bussiasemalle, vaan "VIP" bussien lähtöpaikkaan. Kyseinen sana VIP tarkoittaa Laosissa pääosin turisteille tarkoitettua kulkuneuvoa, eli se on kalliimpi, mukavampi ja nopeampi kuin paikallisbussi. JR:n kanssa olimme istuneet useissa paikallisbusseissa ja tiesimme Laosin tiestön huonon kunnon ja tästä johtuen maksoimme ilomielin 10USD per pää siitä ilosta että pääsimme minibussin kyytiin. Meillä kävi tuuri, sillä bussi johon meitä oltiin viemässä tuli juurikin täyteen ja kaverit soittivat sitten minibussin paikalle. Minibussi tuli suht nopeesti ja siinä oli enää kaksi paikkaa vapaana, joka tarkoitti sitä että minibussi ei poimisi enää ketään kyytiin, vaan lähtee suoraan kohti Vang Viengiä.

Rengasrikko ja vararengas alla

Matka Vientianesta Vang Viengiin kestää noin neljä tuntia, riippuen kyydistä ja ongelmista. Meille sattui tällä kertaa se legendaarinen rengasrikko, eli vasen takarengas tyhjeni. Ei muuta kuin porukka ulos autosta samoin kuin rinkat, työkalut esille ja uutta rengasta alle. Matka pääsi jatkumaan noin parikymmenen minuutin breikin jälkeen. Vang Viengiin saavuimme kahden pintaan iltapäivästä ja maksoimme yhteensä 1 dollarin keskustaan vievästä kyydistä.

Vang Vieng

Kyseinen paikka tunnetaan reppureissaajien mekkana, paikkana jossa on pakko käydä. Vang Viengin aktiviteetteja ovat löhöily, rentoutuminen, tubing, saunominen, family guyn ja frendien katsominen telkkarista kun syö ja löhöilee, sekä rentoutuminen. Vang Viengin turistikeskittymä on muodostunut paikallisen kalastajakylän ympärille 80-luvulla, kun reippureissaajat ihastuivat paikan upeisiin maisemiin ja päättivät alkaa laskemaan Nam Song jokea alas. Vang Viengistä on myös sanottu että jos teini-ikäiset hallitsisivat maailmaa niin Vang Vieng olisi sen ilmentymä. Paikka on erittäin turistiorientoitunut.

Keskustaa

Laosissa on meneillään matala sesonki, mutta silti turisteja riitti Vang Viengissäkin. Majoituksen etsiminen ei kuitenkaan tuottanut vaikeuksia, vaan saimme rauhassa valita sopivan kämpän. Olimme Vang Viengissä yhteensä kolme yötä ja majoituksen hankimme Nam Song joen varrelta. Huone maksoi 17USD yöltä, eli noin 7e per pää. Aivan joen reunalla olevat majoitukset olivat huomattavasti kalliimpia kuin muut.

Ensimmäisenä päivänä nukuimme univelkojamme pois ja tutustuimme kaupungiin. Kaupungissa ei ole käytännössä mitään nähtävää, sillä se koostuu ruokapaikoista, krääsämyymälöistä, hierontapaikoista ja majapaikoista. Keskusta muodostuu kahden kadun varrelle ja paikalliset asuvat selvästi keskustan ulkopuolella. Parasta ajanvietettä oli syöminen ja family guyn katsominen telkkarista. Ruokapaikan voi valita sen perusteella haluaako katsella edellä mainittua sarjaa vai frendejä ja haluuako makoilla vai istua kun syö. Ruoka-annos maksoi 1-3euroa ja iso Beerlao olut euron. Laosilaiset eivät jostain syystä osaa tehdä mehuja (sama kuin srilankalaiset), joten ruokajuomavaihtoehdot olivat Laosilaisen tee tai olut.

Näkymä parvekkeelta

Ruokaa, löhöilyä ja Family Guyta

Toisena päivänä menimme harrastamaan juurikin sitä mistä koko paikka on kuuluisa, eli tubingia! Kyseessä on siis harraste, jossa istutaan traktorin sisärenkaan tapaisessa kellukkeessa ja kellutaan Nam Song jokea alas. Näitä kelluntavälineitä saa vuokrattua vanhan torin tykö olevasta mestasta, jolla on monopoliasema tubing-markkinoilla. Renkaan vuokra maksaa 55 000 kippiä, eli 5,5e, päivältä ja pantti on 60 000 kippiä. Rengas pitää palauttaa ennen klo 18, muuten saa vain 40 000 kippiä pantista takaisin ja jos renkaan palauttaa muistaakseni vasta kahdeksan jälkeen, ei panttiaan saa ollenkaan takaisin. Renkaat heitettiin paikallisen taksin, eli lava-auton katolle, ja auto heitti lavallisen turisteja tubingin lähtöpaikalle. Heti lähtöpaikan kupeessa oli useita baareja, suurin osa tosin tyhjillään, joissa väsyneet tuubailijat pystyivät virkistäytymään ja näin ollen jatkamaan matkaa.

Kelluminen traktorin sisärenkaassa pitkin jokea oli unohtumaton kokemus, kerrassaan mahtava! Baarien jälkeen alkoi rauhallinen osuus, jossa kuuli kuinka vesi lipuu hiljalleen eteenpäin, erilaisia viidakon ääniä ja tuulen kuiskinnan vuorilta. Maisemat olivat upeat ja rauhallisuus iski koko kroppaan - minnekkään ei ollut kiire. Välillä virta vei vauhdilla ja välillä liikuimme todella hitaasti virran mukana. Itse pääsin todelliseen yhteyteen luontoäidin kanssa, sillä kesken tubingin sormelleni laskeutui perhonen. Perhosen kanssa katseltiin toinen toisiamme useiden minuuttien ajan ja lopulta kaveri lensi pois.


Nam Song joki, jota pitkin tuubailtiin alas

Tubingin aloituspaikka ja baareja

Sadekaudesta johtuen tubingin kolmen kilometrin matka taittui melkein puolet nopeammin kuin kuivalla kaudella. Koko matkaan olisi mennyt ilman pysähdyksiä noin 1,5 tuntia. Tajusimme vasta loppuvaiheessa että meillä ei ollut mitään käsitystä että missä on "maali". Joten seilailimme vahingossa liian pitkälle ja kun rantauduimme, oli edessämme pieni kävelymatka takaisin vanhalle torille.

Seuraavana ja viimeisenä päivänä vuokrasimme moottoripyörät hintaan 50 000 kippiä per pyörä ja lähdimme ajamaan kohti Sinistä Laguunia. Sinne päästäksemme meidän piti ylittää Nam Song joki. Tästä ylityksestä maksoimme 10 000 kipin siltamaksun. Asfaltista ei ollut tietoakaan ja tiet olivat samaa tasoa kuin Vietnamin Phu Quoc saarella, eli ajaminen oli todella kivaa! Sadeaika näkyi tosin siinä että teillä oli lätäköitä ja mutaa siellä täällä, joten rapa lensi. Käännyimme Sinisen Laguunin portilla takaisin, sillä kyseiseen mestaan oli pääsymaksu ja halusimme ennemmin ajella pyörillämme. Ajoimme takaisin Vang Viengiin ja päätimme käydä ennen pimeän tuloa tubingin lähtöpaikan vieressä sijaitsevalla Organic farmilla, josta mukaan lähti paikallista luomuteetä.


Ruokapaikka

Seuraavana vuorossa oli saunan etsiminen. Sauna löytyi hieman syrjemmästä, joten palautimme moottoripyörät, pakkasimme saunavermeet mukaan ja lähdimme kävelemään kohti saunaa. Saunominen maksoi 10 000 kippiä per pää ja maksuun sisältyi pieni pyyhe, saunomisshortsit sekä kuumaa teetä. Laosilainen sauna on koppi, jossa on miesten ja naisten puolet erikseen. Kopissa on pilkkopimeää, mutta pienen totuttelun jälkeen huomasi että siellä on kaksi penkkiä kummallakin seinustalla. Alhaalta lattian rajasta tuli lämmintä höyryä ja ilmaa sekä jonkunlaista yrtin tuoksua. Laosilainen sauna on kuin turkkilainen sauna, mutta paljon kuumempi ja pimeämpi. Saunominen melkein puolen vuoden tauon jälkeen tuntui sanoinkuvaamattoman mahtavalta! Ja yllättävää kyllä, ulkoilma tuntui vilvoittelun aikana jopa hieman kylmältä! Saunaseuramme koostui paikallisista ihmisistä, joten herra JR:n kanssa pääsimme näyttämään mites suomalainen mies kestää kuumaa.


Vang Vieng

Olimme ostaneet seuraavaksi aamuksi kyydin Luang Prabangiin 110 000 kipin hintaan per pää ja aamulla majapaikkamme pitäjä vei meidät toisen majapaikan eteen, jonne minibussimme saapui. Auto täyteen länkkäreitä ja suunnaksi Laosin vuoristo, serpentiinitiet ja Luang Prabang. Arvioitu ajo-aika oli kuudesta seitsemään tuntia.

Luang Prabang

Unescon maailmanperintökohteisiin kuuluva Luang Prabang on vanha kuninkaallinen kaupunki. Se on muodostunut Mekongin suistoon satoja vuosia sitten. Se mielikuva joka itsellä oli Laosista, niin Luang Prabang ei istu siihen ollenkaan. Kaupungin keskusta on todella siisti ja siellä kävellessä voisi kuvitella olevansa jossain Eurooppalaisessa kaupungissa. Talot ovat matalia ja tuoreessa maalissa ja kaikkialla on siistiä sekä rauhallista. UNESCO taitaa siis syöttää kaupungille aikalailla dollareita. Kaupungin keskusta oli kuin turistimassoille tehty: siistejä majapaikkoja toistensa vieressä ja yhtä siistejä ruokapaikkoja kadut pullollaan. Tämä myös näkyi katukuvassa, sillä Luang Prabangissa oli todella paljon turisteja, vaikka tällä hetkellä Laosissa pitäisi olla meneillään matala sesonki.

Matkalla kohti Luang Prabangia

Saavuimme Luang Prabangiin iltapäivästä ja minibussimme jätti meidät keskustan alueelle. Kävelimme lähimme guest houselle, josta otimme huoneen yhdeksi yöksi hintaan 14USD, eli 6e per pää. Kyseinen majapaikka oli moderni ja todella hyvässä kunnossa ja se sijaitsi illalla pystytettävän torin vieressä.

Tuona samana päivänä kävelimme keskustan läpi ja ihailimme hienoja temppeleitä, joita oli melkein viere vieressä. Illalla katsastimme kyseisen night marketin tarjonnan läpi ja ostimme yöbussiliput (makuupaikalla) Vientianeen 180 000 kipin hintaan per lippu. Yöbussi lähtisi vasta seuraavana päivänä klo 20, joten meillä oli myös seuraava päivä aikaa tutustua kaupunkiin.

Luang Prabangin keskustaa

Mekong

Luang Prabangissa jouduin ensimmäistä kertaa reissun aikana vaihtamaan dollareita kipeiksi. Dollarit kyllä käyvät maksuvälineeksi, mutta hinnat ovat kuitenkin kaikkialla kippeinä, joten liikkeet ja ruokapaikat käyttävät yleensä huonompaa kurssia kun maksaa dollareilla. Dollarit ovat tosin todella käteviä esim. tuktuk kyydin maksamisessa sekä pikkuostosten tekemisessä, joten mukana kannattaa olla paljon 1USD sekä 5USD seteleitä.

Seuraavana aamuna pakkasimme tavaramme ja jätimme ne majapaikan aulaan. Otimme aamupalan jälkeen tunnin mittaisen tuktuk-ajelun ja kuskimme käytti meitä keskustan ulkopuolella ja näytti erilaisia nähtävyyksiä, kuten keilaradan, pari hautausmaata sekä muutamia temppeleitä. Keskustan ulkopuolinen kaupunki alkoikin näyttämään siltä perinteiseltä lähiökaupungilta, joka on tuttu jokaisesta Aasialaisesta kaupungista. Maksoimme kyydistä yhteensä 40 000 kippiä, eli 4e. Leppoisen ajelun jälkeen menimme Mekongin varrelle nauttimaan lounaan, jonka jälkeen otimme suunnaksi entisen kuninkaallisen palatsin Haw Khamin, joka nykyään toimii museona. Kyseiseen paikkaan oli 30 000 kipin pääsymaksu. Museo valotti hyvin kuninkaiden valtakautta ja esillä oli tavaroita aina kuninkaan kantotuolista ulkovalloilta saatuihin lahjoihin. Lisäksi palatsissa pääsi kurkkaamaan esimerkiksi kuninkaan makuuhuoneeseen. Jos käyt Luang Prabangissa, niin tässä paikassa kannattaa käydä.

Haw Kham

Haw Khamin temppeli

Museon jälkeen kävelimme portista suoraan ulos ja otimme suunnaksi edessä näkyvän Phou Si kukkulan. Pääsymaksu kyseiselle kukkulalle on 20 000 kippiä. Noin sata metriä muuta keskustaa korkeammalla oleva kukkula on toiminut aikaisemmin jonkunlaisena it-kukkulana. Sieltä oli hienot näkymät yli kaupungin ja sieltä näki myös hiljaa virtaavan Mekongin. Katselimme rauhallista kaupunkia pitkän aikaa ennen kuin siirryimme takaisin rappusia ja night marketia kohti. Teimme viimeiset ostokset ja lähdimme rinkkoinemme kohti matkatoimistoa, jonka edestä saimme tuktuk kyydin bussiasemalle (sisältyen lipun hintaan).

Luang Prabang nähtynä Phou Si kukkulalta

Yöbussi

Bussiasemalla nousimme, ironista kyllä, kaikista moderneimpaan bussiin jossa olen koko Aasiassa olon aikana ollut. Eikös Laos pitänyt olla se Indokiinan köyhin maa? Bussissa oli nimensä mukaisesti makuupaikkoja kahdessa eri tasossa ja bussista löytyi vessa, joka oli vieläpä käytössä. Yöbussimatkan alkuvaiheen ohjelmanumerona toimi perinteinen laolainen karaokevideo, josta sain nauttia pitkän aikaa, sillä makoilin tv-ruudun edessä. Edessä oli 11 tunnin bussimatka.


Vientiane II

Saavuimme omaksi yllätyksekseni Vientianen pohjoiselle bussiasemalle aikalailla aikataulussa, aamu seitsemältä. Nappasimme isommasta avolavatuktukista 12 muun henkilön kanssa kyydin kohti keskustaa, hintaan 20 000 kippiä per pää. Lähtöhintana oli perus 80 000 kippiä. Lonely Planetin suositusten mukaan kävelimme rantakadulle ja otimme siellä olevan guest housen. Kämpän hinta oli 18USD yöltä. Otimme vain yhden yön, sillä seuraava yö kuluisi yöjunassa matkalla kohti Bangkokia.

Pha That Luang

Nukkuva Buddha


Neuvostoliittolaista arkkitehtuuria (huomatkaa katsomo oikealla ja paraatin vastaanottajan loossi vasemmalla keskellä rakennusta)

Vietimme yhden päivän Vientianessa kävellen keskustaa ympäri, sekä otimme tuktukilla meno-paluu kyydin Pha That Luangille, joka on Laosin kansallissymboli. Meno-paluulle tuli kahdelta hengeltä hintaa 40 000 kippiä, "listahinnan" ollessa 80 000 kippiä. Pha That Luangiin oli 5 000 kipin pääsymaksu. Kyseinen rakennus oli kyllä komea ilmestys. Pha That Luangin ympärillä oli useita temppeleitä, joita sai kierrellä ilmaiseksi läpi. Yhden temppelin pihasta löytyi iso nukkuva Buddha-patsas. Lisäksi muita pienempi Buddha-patsaita oli kaikkialla. Pha That Luangin edustalla oli iso aukio, tai oikeastaan tie. Sitä sekä sen reunalla olevaa rakennusta sekä monumenttia katsellessa tuli mieleen vanha kunnon Neuvostoliitto. Kyseinen betonikenttä toimii varmaankin erilaisten paraatien pitopaikkana ja rakennuksen parvekkeelta valtion päämiehet heiluttelevat kansajoukoille.

Vientianen keskustaa

Auringonlasku Mekongin varrella. Vasemmalla Thaimaa.

Illalla menimme Mekongin varrelle ihailemaan maisemia ja katselemaan auringonlaskua. Myös sadat muut ihmiset tekivät samoin ja Mekongin varsi täyttyi ihmisistä. Osa ihmisistä pelasi Mekongin hiekkapohjalla jalkapalloa ja toiset lennättivät leijoja. Heti kun herra JR irtaantui istumapaikasta ja lähti kuvaamaan auringonlaskua, niin viereeni tuli paikallinen herrasmies juttelemaan. Hän kertoi että Mekongin pinta on tällä hetkellä alhaalla, mutta se tulee nousemaan useita metrejä ennen syksyä. Olin jo aikasemmin googlemapsista katsonut, mutta en vaan tajunnut sitä, että kun istuimme Mekogin rannalla ja katsoimme horisonttiin, niin näimme Thaimaan. Olimme siis uintimatkan päässä Thaimaasta ja vain tuo kapea Mekogin kaistale erotti nämä kaksi maata toisistaan.

Nong Khai

Seuraavana päivänä otimme tuktuk kyydin paikallisbussiasemalle, joka sijaitsee torin vieressä. Sieltä lähtee parin tunnein välein busseja kohti Nong Khaita, joka on Thaimaan puolella sijaitseva rajakaupunki. Bussimatka kustantaa 15 000 kippiä. Laosin ja Thaimaan välillä on rakennettu silta, jonka nimi on ystävyyden silta. Siltaa pitkin pääsee näiden kahden maan välillä junalla sekä moottoriajoneuvoilla. Valitsimme liikkumismuodoksemme sukkulabussin, sillä se on halvin vaihtoehto. Toisena vaihtoehtona olisi ollut tuktuk kyyti Vientianesta Thanalengiin, joka on Laosin puolella oleva rajanylityspaikka. Sieltä olisi voinut ottaa juna- tai bussikyydin Thaimaan puolelle. Bussilla matkustettaessa kannattaa varata aikaa rajanylitykseen, sillä bussin pitää odottaa että kaikki sen matkustajat ovat saaneet rajarutiinit suoritettua ennen kuin se voi jatkaa matkaa. Thaimaan puolella emme jaksaneet enää odotella bussia, joten nappasimme taksin juna-asemalle. Kyydin hinnaksi tuli 100 bahtia, eli 2,5e. Samalla muuttui siis valuuttakin kipeistä ja dollareista bahteiksi. 1e = 40 bahtia.

Junan ykkösluokan makuuvaunuhytti

Juna lähti aikataulun mukaisesti ja me pääsimme nauttimaan ykkösluokan herkuista. Meillä oli kahden hengen hytti, jossa oli vesihana ja kaksi sänkyä. Kummankin tavarat mahtuivat hyttiin oikein hyvin. Kaksi vessaa sekä suihku olivat käytävän päässä. Ykkösluokan erikoisuuksiin kuului se että tarjoilijan sai paikalle nappia painamalla. Nautimme junassa lounaan sekä aamupalan sekä ruokajuomia. En suosittele kyseisten ruokien syömistä, sillä meidän vatsamme eivät tykänneet junan pöperöistä. Tämän lisäksi junan ruoat olivat kalliita.

Bangkok

Saavuimme Bangkokiin lopulta aikataulusta jäljessä, sillä matkamme kesti 14 tuntia. Juna pysähteli matkan varrella useaan otteeseen ja erityisesti lähellä Bangkokia, sillä siellä oli useita tasoristeyksiä. Olimme etsineet etukäteen meille sopivan alueen jossa on paljon halpoja majoituksia. Kyseinen alue sijaitsee National Stadiumin lähellä, keskeltä Siamin kaupunginosaa ja se löytyy Soi Kasem San 1 kadulta. Kadun sijainti on aivan loistava, sillä kadun toisessa päässä on National Stadium skytrain pysäkki, jotka pitkin pääsee niin Silomiin kuin lentokentällekin ja kadun toisessa päässä on jokilaivapysäkki, jonka kautta pääsee lähelle vanhaa kaupunkia ja kuninkaan palatsia.

Olimme Bangkokissa kolme yötä ja maksoimme majoituksesta yhteensä 2960bahtia, eli noin 25e yöltä. Mutta aivan ydinkeskustassa sijaitsevasta majoituksesta kyseinen hinta on halpa. Bangok on valtava kaupunki, monessa eri merkityksessä. Kaupungin niin sanottu vanha kaupunki sijaitsee Rattanakosin saarella ja sieltä löytyy muun muassa Grand Palace sekä reppureissaajien suosima Khao San Road katu. Rattanakosissa ei kulje metroa tai skytrainia, joten kyseiselle alueelle on helpointa mennä jokilaivalla tai taksilla. Bangkokin uusi osa pitää sisällään muun muassa Siamin ostoskeskusrykelmän sekä Silomin bisneskaupunginosan. Näillä alueilla kulkee skytrain sekä metro. Julkisilla liikkuminen on helppoa sekä nopeaa ja yksi skytrain matka kustantaa 10-50 bahtia. Skytrainit tosin lopettavat liikennöinnin puoliltaöin, joten yöllä on helpointa ottaa taksi.

Siam

Matkalla kohti Grand Palacea

Bangkokin reissu rakentui aika pitkälti puvun teettämisen ympärille. Päätimme että teetätämme räätälillä itsellemme puvut ja menemme heti ensimmäisenä päivänä pistämään projektin käyntiin. Googlettelimme majapaikassamme sopivia räätäleitä ja se osoittautui todella aikaa vievää hommaksi, sillä kaupungissa on satoja räätäliliikkeitä. Kymmenien minuuttien jälkeen löysimme lopulta Crown Tailor räätäliliikkeen, joka oli saanut hyviä kommenttejä ympäri internettiä. Tärkeimpänä lähteenä pidimme Tripadvisorissa olevia arvosteluja sekä wikipediassa olevia neuvoja, joiden mukaan jos puku on valmis vuorokaudessa tai että jos se maksaa alle 7 000 bahtia (175e), niin kyseinen räätäliliike ei tee hyvälaatuisia pukuja. Internetissä liikkuu useita tarinoita puvuista joiden takkien hihat on liimattu kiinni jne. Toki halvallakin voi saada hyviä pukuja, mutta päätimme panostaa laatuun.

Crown tailor räätäliliike sijaitsi parinkymmenen metrin kävelymatkan päässä BTS Nana skytrain-asemalta. Valitsimme torstaina puvun sekä kauluspaidan kankaat ja samalla päätimme kaikista puvun yksityiskohdista ja pääsimme mitattaviksi. Perjantaina kävimme sovittamassa kauluspaitaa ja housuja ja samalla teetimme niihin muutamia korjauksia. Lisäksi räätäli sovitti takkia yllemme. Lauantaina oli vuorossa viimeinen sovitus ja kravaatin valinta. Pukumme keskihintaluokan kankaalla maksoi 8 000 bahtia, eli 200 euroa ja kauluspaita maksoi 25 euroa. Kravaatin saimme ilmaiseksi. Puku vaikuttaa todella laadukkaalta ja yksi hieno lisäys tähän tyylikkääseen pukuun on takin sisäosan verhoilu. Sain kyseisen verhoilun ilmaiseksi sillä räätälillä oli muutamia "viimeisiä paloja" kankaista ja näin ollen sain valita muutaman värin joukosta itselleni mieluisan värin, joka oli punainen.

Herrat W ja JR

Koska meillä oli kaksi puvun sovitusta tiedossa, jouduimme suunnittelemaan aikataulumme sen mukaisesti. Torstaina kiertelimme pääosin Siamin ostoskeskuksia ympäri. Perjantaina lähdimme aamusta jokilaivalla kohti Grand Palacea ja Bangkokin vanhaa kaupunkia. Jokilaivakyyti maksoi 10 bahtia suuntaansa ja nousimme päätepysäkillä pois kyydistä. Teimme pienen lenkin ja kävelimme Grand Palacelle, jossa kiertelimme useiden tuntien ajan. Pääsymaksu alueelle oli 400 bahtia ja tämän lisäksi jouduimme vuokraamaan pitkät housut, sillä temppelialueelle ei saanut mennä shortseissa. Hiostavien housujen pantti oli 200 bahtia ja pantin sai housut palautettuaan takaisin.

Grand Palacen temppelit

Grand Palace



Grand Palacessa on paljon nähtävää, varsinkin jos ei ole käynyt juurikaan missään Kaakkois-Aasiassa, sillä alueella on toinen toistaan hienompia temppeleitä ja rakennuksia. Sri Lankan ja Laosin jälkeen alkoi tuntumaan että nämä kyseiset temppelit alkavat muistuttamaan liikaa toisiaan. Mutta Grand Palacen temppelit ja rakennukset ovat kyllä olleet hienoimmat mitä olen tämän reissun aikana nähnyt. Silti se wow-kokemus jäi kokematta. Grand Palacen jälkeen kiersimme kävellen Rattanakosin saaren läpi ja katselimme vanhaa Bangkokia ja muita temppeleitä. Lopuksi kävelimme takaisin jokivenepysäkin tienoille ja otimme suunnaksi Golden Mount temppelin. Kävelimme munkkien kanssa ylös temppelin huipulle, josta avautui upea näköala kaupungin yli. Olimme kävelleet päivän aikana yli kymmenen kilometriä ja saaneet sen lisäksi niin sanotut temppeliöverit (liikaa temppeleitä ja liikaa valokuvia temppeleistä), joten päätimme mennä vähäksi aikaa majapaikkaamme lepäilemään. Illemmalla kävimme sovittamassa pukuja, jonka jälkeen lähdimme tutustumaan öiseen Bangkokiin.

Munkkien kanssa matkalla kohti Golden Mountin huippua

Huippu ja kello

Seuraavana päivänä kävimme majapaikkamme vieressä olevassa Jim Thompsonin talossa, joka toimii museona. Kyseessä on amerikkalainen arkkitehti, joka sodan aikana ihastui Bangkokiin ja sodan päätyttyä muutti sinne. Hän rakensi talonsa paikallisen rakennuskulttuurin tapaan ja eleli niissä muutaman vuosikymmenen, ennen kuin katosi Cameron Highlandseilla Malesiassa. Pääsymaksu Jimin pihamaalle oli 100 bahtia, mutta ISIC-korttia näyttämällä pääsymaksu tippui 50 bahtiin. Tämä oli myös ensimmäinen kerta koko Kaakkois-Aasian reissun aikana kun kyseisestä kortista oli jotain hyötyä.

Jim Thompsonin tilus ja päärakennus

Jimin talon jälkeen kävimme hakemassa pukumme ja juurikin samalla hetkellä alkoi sataa kunnolla vettä. Jouduimme jättämään Khao San roadilla käymisen väliin ja suuntasimme illaksi Silomiin Vertigo nimiseen kattobaariin. Joimme 59. kerroksen korkeudessa paikalliset Mekong wiskit ja nautimme viileästä tuulesta sekä upeasta öisestä Bangkokista.

Tähän on hyvä lopettaa: Club Vertigo, 59. kerros, Bangkok ja Mekong wiski.

Seuraavana aamuna lähdimme kohti lentokenttää, jonne pääsi todella helposti skytrainilla. Meidän piti tehdä kaksi vaihtoa ennen kuin pääsimme lentokentälle menevään junaan. Kohta olimme taas Penangilla, edessämme parit tentit. Noin kuusi tuntia Penangilla oloa riitti ja ostimme herra JR:n kanssa tiketit Phukettiin, jonne menemme viettämään Juhannusta, joten siitä sitten seuraavaksi.

W:n kuvat Laosista

W:n kuvat Bangkokista

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti