Kirjoitin kuukausi sitten kotikyläni Vainikkalan Uutis-Vainikkala lehteen reissustani. Tässä on nyt tuo samainen juttu myös blogin lukijoille. Avot!
Vuoden 2011 joulukuun 13. päivä lähdin Helsingistä kohti Singaporea pelkkä menolippu taskussani. Lopullinen päämääräni oli Penangin saari Malesiassa, jossa tulisin viettämään viisi kuukautta elämästäni vaihto-opiskelun merkeissä Universiti Sains Malaysiassa. Olen ollut nyt reissun päällä viisi kuukautta ja vielä olisi reilu kolme kuukautta edessä. Lähdin reissuun kaksi kuukautta ennen opiskelujen alkua ja opiskelujen loppumisen jälkeen minulla on kaksi kuukautta aikaa palata takaisin Suomeen.
Tähän mennessä seikkailuni on vienyt minut kymmeneen eri maahan; Saksaan, Singaporeen, Vietnamiin, Kambodzaan, Thaimaahan, Malesiaan, Filippiineille, Indonesiaan, Bruneihin sekä Sri Lankaan. Olen nähnyt Aasian suurimpia kaupunkeja aina Singaporesta Filippiinien Metro-Manilaan, maailman hienoimpia paratiisisaaria kuten Gilit Indonesiassa sekä Palawan Filippiineillä ja näiden lisäksi olen nähnyt mitä erilaisimpia kulttuureja, syönyt mitä erilaisimpia ruokia ja tavannut mitä upeimpia ihmisiä.
Vietin kaksi kuukautta ennen opiskelujeni alkua kierrellen Kaakkois-Aasiaa. Singaporen kaupunkivaltio toimi hienona ensimmäisenä etappina, sillä sen länsimaalaisuus vähensi kulttuurishokin määrää. Se, että on juuri lentänyt toiselle puolen maapalloa tietäen että viettää täällä seuraavat yhdeksän kuukautta, voi tuntua aluksi kuin epätodelliselta unelta, josta ei vain herää. Singaporen jälkeen oli vuorossa eteläinen Vietnam, josta matka eteni Saigonin sekä Vietnamin suurimman saaren Phu Quocin kautta Kambodzaan. Vietin joulupyhät Kambodzassa ja kävin katsomassa muun muassa massiivista Angkorin tempelialuetta. Vuodenvaihde kului Thaimaan puolella ja Thaimaasta matka jatkui Penangille. Penagilla vietetyn viikon jälkeen matka jatkui taas Singaporen kautta Filippiineille, jossa vietin kolme viikkoa kierrellen Metro-Manilaa ja Palawanin sekä Cebun saaria ympäri. Filippiinien reissun jälkeen koitti paluu Penangille ja vaihto-opiskelijaelämän alkaminen.
Opiskelu Malesiassa on täysin erilaista kuin Suomessa. Minulla on kolme eri kurssia ja luentoja keskiviikkoisin ja torstaisin. Non scholae sed vitae discimus –fraasi pitää hyvinkin paikkansa, sillä tämä aika jonka vietän Malesiassa ei ole koulua, vaan elämää varten. Tärkeimpänä asiana näen paikallisen kulttuurin ymmärtämisen, sillä asuminen muslimimaassa on hyvin erilainen kokemus. Kun seinänaapureina on kiinalaisia, intialaisia, malesialaisia, arabeja sekä länsimaalaisia on mielenkiintoista seurata sitä miten eri ihmiset elävät omaa elämäänsä. Malesiassa on useita eri uskontoja ja tämä näkyy kaikessa. Uskonnolla on todella merkittävä asema, niin hyvässä kuin pahassa. Eläminen tällaisessa ympäristössä on todella hieno kokemus, sillä se että osaa ymmärtää mitä ympärillään tapahtuu ja miksi, on erittäin hyödyllinen taito. Ymmärtämisen taidon lisäksi myös englannin kielen kirjallinen ja erityisesti suullinen taito on kehittynyt tässä kuukausien kuluessa, sillä esimerkiksi luennoilla opetus tapahtuu englanniksi ja englannilla on pärjännyt näissä jokaisessa maassa, jossa olen käynyt. Yleensä jos englanti ei suju toiselta osapuolelta niin asiat hoituvat viimeistään elekieltä käyttäen.
Olen reissannut myös opiskelujen lomassa paljon, sillä olen halunnut ottaa kaiken irti tästä mahdollisuudesta. Tämä on ainutlaatuinen tilaisuus reissata ja nähdä maailmaa, sillä Penangin lähellä on toinen toistaan hienoimpia paikkoja. Opiskelujen aikana olen käynyt Kuala Lumpurissa katsomassa Sepangin F1 formulakisan; Pangkorin ja Langkawin saarilla Malesiassa; Itä-Malesiassa sekä Brunein sulttaanikunnassa, jotka sijaitsevat Borneon saarella sekä Indonesiassa kahteen otteeseen; Sumatralla Lake Toballa sekä Balin ja Gilien paratiisisaarilla. Tällä hetkellä olen Sri Lankassa Nuwara Eliyan kaupungissa, joka sijaitsee 2000 metrin korkeudessa. Huomenna aamulla lähden kohti Sri Lankan etelärannikkoa ja tiedossa on mukavat kahdeksan tuntia bussissa istumista. Seuraavasta reissusta ei ole vielä tietoa, mutta etenkin eteläinen Thaimaa, kuten myös Laos sekä Myanmar kiinnostavat. Tosin aika alkaa loppua kesken.
Aasiassa on useita halpalentoyhtiöitä, joiden siivillä pääsee ympäri Kaakkois-Aasiaa. Lentäminen on nopein ja helpoin matkustamisen muoto. Myös bussilla pääsee paikasta toiseen, mutta tietyissä maissa se on todella hidasta ja osittain myös epämieluisaa. Mutta bussimatka paikallisbussissa vuorenrinteellä olevaa serpentiinitietä pitkin karaokelaulujen soidessa kovalla on kokemus, jota ei koskaan unohda.
Tässähän se koko reissun ydinajatus on eli kokemukset, niin hyvät ja huonot, joita voi myöhemmin muistella. Olen nukkunut öitä torakoiden, muurahaisten, luteiden, geckojen, rottien ja ties millaisten ötököiden seurassa. Silti suurin osa majoituksista on ollut hyviä, vaikka keskimäärin olen maksanut niistä 10 euroa yöltä. Halvimmillaan majoitus on löytynyt 2,5 euron hintaan ja kalleimmillaan 25 euron hintaan. Melkein jokaisen majapaikan olen hankkinut vasta paikan päältä, eli olen lähtenyt rinkka selässä kiertelemään majapaikkoja ympäri ja valinnut niistä sopivimman. Mitä sitten jos suihkusta ei tule lämmintä vettä tai yövieraina vilistelee pari torakkaa. Kaikkeen tottuu.
Kokemuksia on myös kertynyt niin reissaamisesta lentokoneella, bussilla, moottoripyörällä, tuktukilla, veneellä, junalla kuin kävellenkin. Vietnamin ja Kambodzan raja tuli ylitettyä moottoripyörän kyydissä ilman kypärää, rinkka kuskin jaloissa; Vietnamin vesillä pikaveneessä katselin kun aasialaiset kärsivät merisairaudesta ja etsivät oksennuspusseja; Sri Lankassa minibussi pujotteli 2000 metrin korkeudessa vuoren rinteellä olevien teeplantaasien läpi; Indonesiassa paikallisbussissa soi karaoke niin kovalla että piti kaivaa korvatulpat esille ja saman reissun aikana tapahtui rengasrikko, ja vieressäni ollut pikkutyttö oksensi syliinsä. Kaakkois-Aasian liikenteestä voisi yleisesti sanoa, että se on kuin hallittu kaaos. Kaaokseen kuuluu muun muassa järjetön määrä moottoripyöriä ja autoja sekä formulamaiset ohitukset mutkassa vastaantulevien kaistalla. Silti homma toimii yllättävän hyvin ja itsekin olen tottunut tähän hallittuun kaaokseen, sillä olen vuokrannut Penangilla moottoripyörän.
Kokemuksen piikkiin menee myös seuraava asia, eli ruoka. Kaakkois-Aasiassa ruoka on erittäin keskeisessä roolissa ja sitä saa kaikkialta ja yleensä halvalla. Malesiassa ruoka-annos maksaa noin euron ja Penang on kuuluisa ruoastaan, sillä siellä on tarjolla malaijien, kiinalaisten sekä intialaisten ruokaa. Parhaat ruoat ovat olleet Kambodzassa ja yleensä hyvän ruokapaikan tunnistaa siitä, että siellä on paljon pelkkiä paikallisia ja ruokalistat ovat paikallisella kielellä. Yleensä tällaiset paikat ovat niin sanottuja katukeittiöitä, eli ne löytyvät kadun varrelta, moottoritien vierestä ja paikallisten asuinalueilta. Parasta sokkotilaamisessa on se, että et välttämättä yhtään tiedä mitä tilaat. Ruoka-annoksen saatuani olen yllättynyt pääosin aina positiivisesti. Normaalisti saa vielä itse päättää haluaako ruokansa tulisena vai ei. Erikoisimmat kulinaristiset nautinnot ovat sattuneet Kambodzassa, jossa söin heinäsirkkaa sekä sian sisäelinkeittoa. Sisäelinkeitosta ainoa tunnistettava sian osa oli (onneksi) vain kärsä. Lisäksi olen syönyt esimerkiksi grillissä paistettua isoa mustekalaa, tuoretta Lake Toban kraaterijärvestä naarattua kalaa sekä useita ruoka-aineita, joista en tiedä tähänkään päivään mennessä mitä niissä oli, mutta hyvältä ne ovat maistuneet.
Kaakkois-Aasia on näyttänyt minulle useita eri puoliansa ja yhtenä parhaimpana näistä ovat paikalliset asukkaat. He jaksavat hymyillä vaikka heillä menisi kuinka huonosti, sillä he uskovat että huominen on parempi päivä. Tästä meillä materialistisessa länsimaailmassa elävillä olisi hyvä ottaa oppia. Olen pyrkinyt reissuillani elämään keskellä paikallisia, eli en ole halunnut mennä turistirysiin tai vastaaviin paikkoihin jossa on paljon länsimaalaisia turisteja. Näissä paikallisissa paikoissa olen myös törmännyt kaikista hienoimpiin ihmisiin tämän reissun aikana. He ovat aitoja ihmisiä, jotka hymyilevät, morjestavat, neuvovat ja tulevat juttelemaan. Vaikka he eivät osaisi sanaakaan englantia, niin silti he haluavat auttaa. Kiitokseksi he eivät halua mitään muuta kuin hymyn ja sanan kiitos. Toisena äärilaitana ovat turistirysien huijarit, jotka tulevat juttelemaan vain rahankiilto silmissään.
Aika tuntuu menevän liiankin nopeasti, sillä opintoja on jäljellä enää kuukauden verran. Tämän jälkeen alkaa paluumatkani kohti Suomea. Kesäkuun viimeinen päivä lähden Kuala Lumpuriin ja sieltä matkani jatkuu Phnom Penhiin Kambodzaan. Tämä on ainoa varma osio paluumatkassani tällä hetkellä. Uskon että paluumatka tulee jatkumaan Kambodzasta Etelä-Vietnamin ja Saigonin kautta junalla kohti Pohjois-Vietnamia, josta matka jatkuu Hong Kongiin ja Macauhun. Näiden jälkeen on vuorossa Shanghai, Tianjin ja Peking. Pekingistä nousen junaan, joka vie minut Mongolian arojen kautta Venäjälle Siperiaan. Trans-Siperia junarata jatkuu aina Moskovaan saakka ja paluumatkani viimeinen etappi on (toivottavasti) matka Allegrolla Pietarista Vainikkalaan.
Olen tähän mennessä elänyt aivan mahtavat viisi kuukautta ja voin rehellisesti todeta, että tämä aika on ollut elämäni parasta aikaa. Suosittelen kaikille, joilla tilaisuus vain on, niin vaihtoon lähtemistä. Ette tule katumaan! Myös muille suosittelen erittäin lämpimästi lähtemistä kohti Kaakkois-Aasiaa ja suuntaamaan muualle kuin niihin tuttuihin Thaimaan lomakohteisiin. Erityisesti Kambodza, Sri Lanka, Filippiinit sekä Borneo ovat käymisen arvoisia paikkoja.
Matkakokemuksiani sekä loppumatkaani voi seurata blogistani, josta löytyy myös kuvia jokaisesta reissukohteestani: http://menolippuaasiaan.blogspot.com/
13.5.2012 Nuwara Eliya, Sri Lanka
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti