Lapsuudestani asti yhtenä unelmanani on ollut päästä käymään Sri Lankassa. En tiedä mistä tämä juontaa juurensa, mutta noin kaksikymmentä vuotta sitten tehty unelma osottautui odottamisen arvoiseksi. Vietin Sri Lankassa yhteensä kymmenen yötä ja olin reissun päällä 10.-21.5.2012. Tämä reissu oli myös täysin erilainen verrattuna mihinkään aikaisempaan reissuun, sillä lähdin matkalle yksin. Lähdin Penangilta torstaina viimeisellä lennolla kohti Kuala Lumpurin LCCT lentokenttää. Vietin kentällä yön ja aamulla kuuden jälkeen nousin lentokoneeseen, jonka määränpäänä oli Colombon lentokenttä.
Sri Lankan rupioiden kanssa oli ongelmia jo Penangilla, sillä rahanvaihtajilla ei ollut kyseisen maan rupioita, joten päätin vaihtaa valuuttaa vasta LCCT kentällä. Kyseisellä kentällä oli kuitenkin täysin kusetuskurssit, sillä 1000 Malesian ringitillä pitää saada reilu 41 000 Sri Lankan rupiaa, mutta kentällä jokaisessa rahanvaihtopisteessä tarjottiin vaihdossa 26 000 rupiaa. Saavuin lopulta Sri Lankaan ilman paikallista valuuttaa ja vaihdoin tuloaulan rahanvaihtopisteessä ringitit rupioiksi. Ensimmäisessä rahanvaihtopisteessä tarjottiin 34 000 rupiaa ja seuraavassa 40 000. Jälkimmäinen oli tarpeeksi lähellä oikeata kurssia, joten hyväksyin sen. Euroiksi muutettuna 1 euro on 165 rupiaa ja 1000 rupiaa on vähän reilu 6 euroa.
En tiedä johtuuko seuraava asia siitä että olin matkassa yksin vai srilankalaisten luonteesta, mutta todella moni tuli juttelemaan. Erityisesti ruokapaikoissa joku henkilökuntaan kuuluva tuli juttelemaan ja kyselemään mitä erilaisimmista asioista. Vaikka osa heistä ei osannut juurikaan englantia, niin juttua tuli silti paljon ja yritys kommunikoida oli kova. Yleisin kysymys oli silti se, että olenko naimisissa. Seuraava kysymys kuului että miksi en ole naimisissa, sillä srilankalaiset miehet menevät naimisiin 23-25 vuoden ikäisinä. Kysymyspatteri yleensä jatkui monen kysymyksen verran ja suurin osa paikallisista halusi kuulla millaista elämä on Sri Lankan ulkopuolella. Srilankalaiset ovat köyhiä ja heillä ei ole varaa matkustella, joten heitä kiinnostaa se mitä muualla tapahtuu. Toteamus että olen onnekas, sillä minulla on mahdollisuus päästä matkustelemaan ja näkemään maailmaa, pisti ajattelemaan.
Colombo I
Lento Kuala Lumpurista Colomboon kesti noin kolme tuntia. Aikaerosta johtuen olin paikallista aikaa aamulla seitsemän jälkeen perillä. Colombon Bandaranaike International Airport on maan ainut kansainvälinen lentokenttä ja itseasiassa se sijaitsee lähempänä Negomboa kuin Colomboa. Täytin lentokoneessa maahantulokortin ja lentokentällä kävin ostamassa viisumin. Kyseessä on "sähköinen matkustuslupa", jonka saa hankittua itselleen etukäteen netin kautta hintaan 20$-usd tai vasta kentällä hintaan 25$-usd. Kyseinen matkustuslupa on vain paperinpala, joka näytetään tullivirkailijalle.
Tarkoituksenani oli mennä junalla Colomboon joten otin tuktukin lentokentän porttien ulkopuolelta ja suunnaksi Katunayake South juna-aseman. Tuktuk matka kustansi pitkien neuvotteluiden jälkeen 150 rupiaa. Tuktuk kuski yritti tottakai myydä matkaa tuktukin kyydissä suoraan Colomboon 1500 rupian hintaan.
Juna-asemalla lipunmyyjä sanoi että seuraava juna kohti Colomboa lähtee kolmen tunnin päästä ja neuvoi menemään viereiselle bussipysäkille. Parin minuutin odottelun jälkeen pysäkille tuli bussi johon suurin osa pysäkillä olleista ihmisistä nousi kyytiin. Kysymys Colombo sai vastaukseksi useita pään nyökyttelyjä ja hyppäsin kyytiin. Kyyti Colomboon kustansi 50 rupiaa ja kesti noin pari tuntia. Olin sattumoisin noussut bussiin numero 187, joka kulkee Colombon ja lentokentän väliä. Bussi ajoi Colombon bussiterminaalin sekä Fort juna-aseman ohi. Itse jäin Fortin kohdalla pois kyydistä. Bussikuski yritti vanhanaikaista ja pyysi 200 rupiaa maksuksi siitä että minulla oli rinkka mukana. Nostelin hartioita ja pyörittelin päätäni tarpeeksi kauan ja lopulta kuski luovutti.
Päätin jatkaa matkaani suoraan Sri Lankan keskiosassa sijaitsevaan Kandyyn, sillä Colombossa lukemani perusteella ei ole juurikaan nähtävää. Ostin juna-asemalta kakkosluokan tiketin Kandyyn vajaan 200 rupian hintaan ja nousin junaan. Junamatka oli upea kokemus, sillä juna nousi viidakon keskellä olevia jyrkkiä vuorenrinteitä ylös, joten maisemat olivat todella hienot. Kandyyn menee pari kertaa päivässä express-junia, joissa on lasikattoisia vaunuja turisteja varten. Itse kuitenkin tyydyin paikallisjunaan, joka tarjosi todellakin paikallisen tunnelman kaupustelijoista lähtien. Karkeasti yleistäen ero kakkos- ja kolmosluokilla on se, että kolmosluokissa on tuplamäärä ihmisiä. Matka Kandyyn kesti noin neljä tuntia.
Kandy
Saavuin Kandyyn iltapäivästä ja lähdin kävelemään rinkan kanssa kohti keskustaa. Kaupunki on yllättävän iso ja matka rautatieasemalta keskustaan oli kilometrin pituinen. Kadulta tartuin sisäänheittäjän syöttiin ja hän vei minut Victory Hotelliin, jossa tinkasin huoneen itselleni hintaan 1500 rupiaa yöltä, joka on noin 9 euroa. Vietin Kandyssa vain yhden yön, sillä en keksinyt mitään järkevää tekemistä. Kandyn lähellä olisi ollut elefanttien orpokoti, mutta sinne oli sen verta matkaa, että jätin sen väliin.
Yleisesti ottaen Sri Lankan majoituksista voi todeta sen, että sana hotel tarkoittaa ruokapaikkaa, jossa on yleensä leipomo samassa. Jos haluaa etsiä majoitusta, niin pitää löytää kyltistä sana "rooms". Tietyt isot ja kalliit hotellit ovat nimeltään hotel, mutta pääosin hotel kyltin alta löytyy vain ruokaa.
UNESCO:n maailmanperintökohteisiin kuuluva Kandy on Sri Lankan viimeisin kuningaskunta. Kandy on yksi tärkeimmistä paikoista buddhalaisille, sillä siellä sijaitsee Pyhän hampaan temppeli, jossa säilytetään itse Buddhan hammasta. Kyseisestä temppelistä on muodostunut buddhalaisten pyhiinvaelluskohde. Vierailin kyseissä temppelissä ja kävin katsomassa hammasta. Temppeli oli komea ja se oli ensimmäinen buddhalainen temppeli jossa olen vieraillut. Pääsymaksu temppeliin oli 1000 rupiaa. Käymisen arvoinen paikka ehdottomasti. Temppelin lisäksi kävin katsomassa kandy tanssia, joka oli pelkästään ohjelmanumero turisteille. Pääsymaksu oli 500 rupiaa ja rahan vastineeksi näki perinteisiä tansseja sekä tulishown. Mielenkiintoinen esitys, vaikka en olekkaan tanssin suurin ystävä.
Kandy sijaitsee vajaan 500 metrin korkeudessa merenpinnasta, joten iltaisin oli jopa pikkaisen viileää. Vietin illan istuskellen Victory Hotellin ravintolassa, jota on kehuttu siitä että siellä näkee paikallisten illanviettomaneereja. Ravintolassa huomasin myös sen tosiasian että Sri Lankassa ruoka-annokset ovat 2-3 kertaa isompia kuin Kaakkois-Aasian maissa. Ruoka ei ole muutenkaan hinnalla pilattu, sillä riisi- ja nuudelimätöt maksoivat euron tai kaksi. Suositeltavia ruokajuomia ovat paikallinen tee sekä Lion olut. Valitettavasti mehuja srilankalaiset eivät osaa tehdä.
Seuraavana aamuna otin tuktukin kohti bussiasemaa ja maksoin matkasta 150 rupiaa. Sovin aluksi matkan hinnaksi 100 rupiaa, mutta tippasin kuskia 50 rupialla sillä hän vei minut juurikin sen bussin eteen jonka kyytiin halusin. Sri Lankassa bussiasemat ovat todella sekavia paikkoja. Allekirjoittanut alkoi oppia bussikuviot vasta matkan loppuvaiheessa. Seuraava etappi oli Nuwara Eliya ja matkustusvälineenä ilmastoitu pikkubussi. Kyseiset ilmastoidut pikkubussit ovat huomattamasti mukavampi tapa matkustaa kuin isot bussit, sillä pikkubussissa on vähemmän ihmisiä ja suurin osa heistä pääsee istumaan. Tosin pikkubussien tiketit ovat kaksi kertaa kalliimmat kuin isompien bussien. Bussilippu Nuwara Eliyaan maksoi reilu 200 rupiaa ja matka kesti kolmisen tuntia. Pikkubussi pujotteli teeviljelmien keskellä olevia serpeetiiniteitä pitkin kohti 2000 metrin korkeudessa sijaitsevaa Nuwaraa Eliyaa. Teeviljelmien keskellä oli useita vesiputouksia ja maisemat olivat vielä upeammat kuin junamatkalla Kandyyn. Nuwaraa lähestyttäessä alkoi tulla kylmä..
Nuwara Eliya
2000 metriä merenpinnan yläpuolella sijaitseva Nuwara Eliya on Sri Lankan korkeimman vuoren "rinteellä". Kyseistä kaupunkia kutsunaan nimellä pikku-Englanti, sillä Nuwara Eliya muistuttaa Englantilaista maalaiskylää, erityisesti arkkitehtuurin saralla. Kyseinen kaupunki on myös yksi tärkeimmistä teen tuotantopaikoista Sri Lankassa.
Ilmasto Nuwarassa on täysin erilainen kuin missään niistä paikoista jossa olen käynyt. Päivällä lämpötila oli noin 20c, mutta aurinko paistoi kuten se nyt paistaa tropiikissa, eli todella lämpimästi. Yöllä elohopea laski reiluun kymmeneen asteeseen, joten jouduin pistämään farkut jalkaan viiden kuukauden tauon jälkeen. Kaikinpuolin ilma oli todella raikasta ja puhdasta. Paikalliset pistivät illaksi toppatakit ja pipat päähän ja lähtivät baanalle. Mieleen tuli mikäs muukaan kuin kesä Suomessa. Paitsi että Nuwarassa ei satanut kertaakaan.
Bussimatkan jälkeen saavuin Nuwaran bussiasemalle, josta lähdin majapaikkaa tarjonneen kaverin mukaan. Parin minuutin kävelyn jälkeen saavuimme New Tour Inn nimiseen majapaikkaan, josta neuvottelin itselleni huoneen 1500 rupian hintaan per yö. Huoneessa oli kolme sänkyä, joten oli varaa mistä valita. Yövyin Nuwarassa kahden yön verran. Kyseinen majapaikka sijaitsi parin minuutin kävelymatkan päässä Nuwaran keskustasta sekä bussiasemasta ja se oli Victoria puiston laidalla.
Ensimmäisenä päivänä kävelin Nuwaraa ympäri, sillä se on mukavan pieni paikka ja kaikki on kävelyetäisyyden päässä. Toisena päivänä hyppäsin paikallisbussiin ja menin Pedron teeplantaaseille. Otin siellä esittelykierroksen, joka kustansi 100 rupiaa. Kierroksen aikana tyttö tutustutti allekirjoittaneen siihen miten teetä jalostetaan tehtaassa. Kävelimme koko tehtaan läpi ja sain selvitykset mitä tehdään missäkin vaiheessa. Kierros päättyi Pedron lover's leap merkkisen teen nautiskeluun. Tämän jälkeen lähdin kävelemään Pedron teeplantaasia ympäri. Teepensaat muodostavat todella kauniin ja idyllisen maiseman ja mieleen tulee väkisin Taru sormusten herrasta tuttu Hobittila. Pedron keikan jälkeen menin paikallisbussilla takaisin bussiasemalle ja suuntasin Victoria puistoon, jossa vietin loppupäivän. Puistoon maksoi 200 rupiaa sisään ulkomaalaiselta.
Nuwarasta halusin päästä suoraan Sri Lankan etelärannikolle ja Mataran kaupunkiin, sillä se on eteläisen junaradan viimeinen pysäkki. Tarkoituksenani oli mennä Matarasta aina Colomboon saakka junalla. Majapaikasta sain tiedoksi että bussi numero 31 kulkee väliä Nuwara Eliya - Galle. Se kulkee reittiä Nuwawa Eliya - Bandarawela - Habantota - Matara - Galle. Se saapuu Nuwaran bussiasemalle klo 6.30 ja asemalla kannattaa olla ajoissa paikalla, että saa istumapaikan. Bussi lähtee klo 7.30, tai sen jälkeen...., kohti etelää. Kyseessä on seuraavanlainen keikka: iso bussi, jossa ei ole ilmastointia, matka-aika Nuwarasta Mataraan reilu seitsemän tuntia ja ensimmäinen ja ainut pysähdys neljän tunnin ajomatkan jälkeen. Bussi kiertelee kyliä läpi ja pujottelee serpentiiniteitä pitkin 2000 metrin korkeudesta takaisin meren tasolle. Välillä se pysähteli buddha-patsaan kohdalla ja apukuski kävi hakemassa patsaalta siunauksen matkaa varten. Kyseinen bussi tuli niin täyteen että ihmiset eivät mahtuneet enää edes kunnolla seisomaan käytävillä. Itse pääsin onneksi istumaan ja istuin koko matkan nätisti etupenkillä kahden papan välissä. Bussilippu Nuwarasta Mataraan kustansi 210 rupiaa. Seitsemän tuntia täpötäydessä paikallisbussissa oli kokemuksena sekä hirveä että mahtava. Bussissa ollessa muisti kuinka paljon on kaivannut sitä, että pääsee reissun päälle, kauas Penangin arjesta.
Matara
Saavuin Mataran bussiasemalle iltapäivästä ja lähdin rinkka selässä etsimään majoitusta. Löysin kymmenen minuutin jälkeen kyltin "rooms" ja saavuin sisäpihalle, jossa istuskeli papparainen tuolissa. Pappa ei pahemmin englantia puhellut, mutta pääsimme ymmärrykseen että yö maksaa 1000 rupiaa. Vietin Matarassa yhteensä yhden yön, sillä halusin jatkaa matkaa rannikkoa pitkin.
Matara on yksi Sri Lankan suurimmista kaupungeista joka, kuten suurin osa maan etelärannikkoa, tuhoutui pahoin vuoden 2004 tsunamissa. Matara oli myös ensikosketukseni Sri Lankan rannikkoon. Hiekkaranta oli suhteellisen jyrkkä ja aallot pyyhkivät rantaa voimakkaasti. Matarassa ei pahemmin muita turisteja liikkunut, sillä näin ensimmäiset länsimaalaiset turistit vasta seuraavana päivänä Mataran juna-asemalla.
Matarassa on hollantilaisten rakentamana linnoitus. Se on muuttunut vuosien saatossa rauhalliseksi asuinmiljööksi. Asuintalojen lisäksi muurien sisällä oli kaupungin virastoja ja esimerkiksi eri asteisia oikeuslaitoksia. Myös joitain vanhoja rakennuksia oli jäljellä, esimerkiksi kirkkoja.
Matarasta voisi heittää sellaisen huomion että ruoka oli todella halpaa ja annokset isoja. Jos haluaa matkustaa junalla rannikkoa pitkin esimerkiksi Colomboon tai vielä pohjoisemmaksi, niin matkaan on hyvä lähteä Matarasta, sillä silloin saa varmasti menosuuntaan päin olevan istumapaikan ikkunan vierestä. Kandyyn matkatessani istuin ns. oikealla puolella junaa, mutta en päässyt istumaan ikkunan viereen. Sri Lankassa on tapana että oli kulkuväline juna tai bussi, niin ihmiset rynnivät aivan hulluna kulkuneuvoon sisään. Heti kun juna pysähtyy asemalaiturille niin kaikki hyökkäävät ovia kohti kyynerpäät pystyssä. Nopeat syövät hitaat ja hitaat joutuvat yleensä seisomaan käytävillä.
Matarasta Colomboa kohti lähtee junia noin kolmen tunnin välein. Itse hyppäsin aamujunaan määränpäänäni Galle. Tiketti kakkosluokassa Galleen kustansi 80 rupiaa. Junalla matkustaminen voittaa bussilla matkustamisen ainakin mukavuudessa. Bussi saattaa olla nopeampi tapa päästä paikasta toiseen, mutta junassa on hyvin tilaa istua ja tuuli puhaltaa sekä viilentää mukavasti avonaisesta ikkunasta. Vanhat veturit luovat äänellaan ainutlaatuisen tunnelman.
Galle
Saavuttuani Galleen, oli siellä menossa jonkunlainen sotilaiden valmistujaisjuhla. Paraati on sotilaan juhlaa, joten jäin seuraamaan kyseistä seremoniaa. Soittokunta soitti ja uudet sotilaat jäpittivät muodostelmassa ihmisten seuratessa vierestä. Kyseinen seremonia myös tukki tien rantaan, joten jouduin heittämään vähän pitemmän lenkin, että pääsin rantabulevardille. Gallen rantaviiva koostuu isoista kivilohkareista, jotka pehmittävät aaltojen lyöntiä rantaan. Näin ollen hiekkarannasta ei ollut tietoakaan. Muistin että Gallen linnoituksessa on ranta ja lähdin kävelemään linnoitusta kohti.
Gallessa on suurin jäljellä oleva eurooppalaisten rakentama linnoitus Aasiassa. Hollantilaiset ovat rakentaneet kyseisen linnoituksen, joka on myös luokiteltu UNESCO:n maailmanperintökohteeksi. Linnoitus on niin sanottu Gallen vanha kaupunki ja se edustaa siirtomaatyyliä, jossa eurooppalaisten rakennustyyli on yhdistynyt paikalliseen rakennustyyliin. Pitkän kävelymatkan jälkeen löysin linnoituksesta Thenu Rest nimisen majapaikan. Tingin taas hinnasta ja sovimme että maksan 5000 rupiaa kolmesta yöstä. Kyseistä majapaikkaa pyöritti perhe ja talon alakerta oli samalla perheen olohuone, toimisto sekä yleinen oleskelutila.
Ensimmäisenä päivänä kävelin linnoituksessa ja katselin meininkiä. Linnoituksessa on paljon vanhoja rakennuksia, kuten kirkkoja ja asuintaloja. Suurin osa majoituksista sijaitsee linnoituksen keskiosassa. Linnoituksesta on kehittynyt eräänlainen turistien bufferzone, eli siellä turistin on turvallista ja helppoa olla. Ruoka on kaksi kertaa kalliimpaa kuin muurien ulkopuolella, jokaisessa nurkassa on jalokivi-/kultakauppa ja tunnelma on erittäin eurooppalainen. Linnoituksen parasta antia on kävellä muureja pitkin koko linnoitus ympäri. Ihmiset kokoontuvat muureille erityisesti illalla katsomaan auringonlaskua. Lisäksi muureilla näkyi useita hääpareja.
Toisena päivänä kävin katsomassa linnoituksen rannan. Siellä oli pelkkiä paikallisia ja ranta oli huono. Viihdyin siellä muutaman tunnin verran. Linnoituksessa on myös toinen ranta, todella pieni sellainen. Kävin katsomassa myös sen, mutta hiekalla oli todella paljon lasinsiruja. Illalla lähdin pois bufferzonelta ja kävin kiertelemässä Gallea. Muurien ulkopuolella ruoka oli maukkaampaa ja puolet halvempaa. Heti muurien ulkopuolelta löytyi krikettikenttää, vankilaa, kaupungintaloa, kirkkoa, bussi- sekä juna-asemaa.
Kolmanneksi päiväksi vuokrasin moottoripyörän ja lähdin ajamaan itään päin. Sri Lankan liikennekulttuuri on jostain syystä vielä pahempi kuin Kaakkois-Aasiassa ja tämän lisäksi rannikolla tuuli välillä todella kovaa, joten moottoripyörällä ajelu ei ollut niin hauska kokemus kuin olin ajatellut. Mutta moottoripyörä on siltä se paras ja helpoin tapa liikkua, koska sillä pääsee tutustumaan helposti eri paikkoihin. Pyörän vuokra oli 1000 rupiaa päivältä ja menovesi maksoi 150 rupiaa litralta. Menin heti aluksi Unawatunaan, joka on seitsemän kilometriä Gallesta itään. Kyseinen paikka on rantakohde, johon on rakentunut paljon, mutta väljästi, useita majapaikkoja rannan tuntumaan. Makoilin Unawatunan rannalla muutamien tuntien ajan ja kävin samalla etsimässä majapaikkaa pariksi yöksi. Rentoutumisen jälkeen jatkoin matkaa kohti itää, aina surffausmestana tunnettuun Weligamaan saakka.
Gallessa juttelin monen paikallisen kanssa ja kun heille selvisi että olen Suomesta, niin heidän naamallaan paistoi kiitollisuus. He kertoivat erilaisia kokemuksia tsunamista ja miten esimerkiksi Helsingin Lions Club oli auttanut tsunamissa orvoksi jääneitä lapsia tai miten ruotsalaiset olivat rakentaneet 48 uutta taloa Galleen. Eräs papparainen, jonka kanssa juttelin, pääsi muuttamaan yhteen näistä taloista. Harvoin sitä pystyy olemaan vilpittömästi yhtä ylpeä suomalaisuudestaan. Se miten muun maalaiset ovat auttaneet tsunamistä kärsineitä, on jättänyt ikuisen kiitollisuuden tunteen paikallisille.
Seuraavana aamuna hyppäsin tuktukiin, maksoin 300 rupiaa ja lähdin kohti Unawatunaa.
Unawatuna
Pieni Unawatunan kylä on "perinteinen" Aasialainen turistikohde. Siinä on paljon samaa kuin Filippiinien El Nidossa: rannalla olevat majoitukset ja ruokapaikat, pieni kylä, leppoisa tunnelma, hieno ranta, sopivasti turisteja.. Sri Lankassa sesonkiaika kestää noin joulukuusta huhtikuuhun ja tämä näkyi siinä että majapaikoissa oli tyhjää. Pääsin valitsemaan parhaat päältä ja menin Peacock nimiseen guest houseen, joka sijaitsee suoraan rannalla. Parveke merelle, rantahietikolla olevat aurinkotuolit ja ruokapöydät tarkoittivat ainoastaan sitä että nyt oli aikaa ottaa rennosti. Päivät kuluivat rannalla makoillessa ja kirjaa lukiessa. Illalla ei tarvinnut pistää edes kenkiä jalkaan, sillä piti vain astua rantahietikolle ja kävellä mieluisaan ruokapaikkaan.
Myös Unawatunassa aallokko oli suurta, vähän samantyylistä kuin Balilla, mutta aaltoja tuli useita peräkkäin. Veden voima oli suuri ja aallot vetivät uimaria puoleensa, joten ainakaan tähän vuodenaikaan Sri Lankan etelärannikolla ei pahemmin pystynyt uimaan. Kahlaaminen on parempi termi kuvaamaan sitä mitä vedessä tapahtui. Myös snorklailu jäi haaveeksi.
Sunnuntaina parin päivän levon jälkeen lähdin kohti Colomboa ja lentokenttää. Tarkoituksenani oli mennä junalla Colomboon, mutta juna-asemalla lipunmyyjä sanoi että rata on suljettu huoltotöiden takia. En siis päässyt junalla Colomboon, vaan kävelin bussiasemalle ja hyppäsin minibussiin. Minibussissa jouduin ensimmäistä kertaa ostamaan myös rinkalleni paikkalipun, sillä se kuulemma vei lattialla ollessaan yhden henkilön paikan. Kävin apukuskin kanssa pitkän sanallisen neuvottelun siitä miten on väärin kusettaa turistia. Apukuski piti pintansa ja antoi vaihtoehdoiksi että voin joko nousta autosta ulos ja saada rahat takaisin tai maksaa paikkalipun hinnan rinkastani. Päätin jäädä kyytiin, sillä olin saanut mukavan istumapaikan ja kyse oli 1,5 euron summasta. Yksi tiketti maksoi siis 270 rupiaa. Näin jälkeenpäin ajateltuna olisi pitänyt pitää periaatteesta kiinni ja nousta pois kyydistä, sillä nelisenkymmentä kilometriä ennen Colomboa auton kone leipoi kiinni ja kitkerät savut iskivät matkustamoon. Karman laki? Ei muutan kun autosta pihalle ja seuraavaan aivan täynnä olevaan minibussiin rinkan kanssa. Paikallinen nainen antoi ystävällisesti istumapaikkansa ja matka pääsi jatkumaan.
Colombo II
Saavuin Colomboon iltapäivästä ja päätin lähteä kävelemään rinkan kanssa kohti Colombon linnoitusta. Mielessäni oli myös ottaa kiertoajelu tuktukilla ympäri kaupunkia, sillä rinkan kanssa liikkuminen on hidasta. Lopulta päätin että Colombo on nähty jo toistamiseen ja kiertoajelut saavat jäädä seuraavaan kertaan. Bongasin sattumalta bussien numero 187 lähtöpaikan linnoituksesta ja hyppäsin kyytiin. Matka lentoasemalle kesti pari tuntia ja maksoi 50 rupiaa. Bussi ajoi Katunayaken bussiasemalle ja siellä piti vaihtaa ilmaiseen lentokenttäbussiin. Saavuin kentälle klo 17 ja lentoni lähti seuraavana aamuna klo 8.15. Edessä oli 15 tuntia odottelua, joka lopulta kului yllättävän nopeasti. Pistin kisakatsomon pystyyn ja katsoin lätkän mm-kisojen pronssipelin, jossa Suomi otti pataan Tsekeiltä. Saavuin lopulta seuraavana päivänä, eli maanantaina, Kuala Lumpuriin, josta menin jatkolennolla Penangille. Saavuin Penangille maanantaina klo 18, takanani 25 tuntia lentokenttäelämää.
Eräs Sri Lankan parhaista puolista on se, että siellä on mahdollisuus nähdä todella erilaisia asioita ja käydä erilaisissa paikoissa lyhyenkin reissun aikana. Rannikko tarjoaa paikkoja surffareille, auringonottajille ja rantalomaa etsiville. Maan keskiosan vuoristo tarjoaa todella upeita maisemia, raikasta ja viileää ilmaa sekä pitkän historian omaavia kaupunkeja. Sri Lankalla voisi viettää useita kuukausia, sillä nähtävää on todella paljon.
Sri Lanka on kuin sekoitus Kambodzaa ja Filippiinejä. Maassa on paljon köyhiä, ihmiset ovat mukavia ja puheliaita, flora & fauna ovat todella mahtavia, ruoka on hyvää ja halpaa sekä muutenkin maassa on todella halpa elää ja reissata. Sri Lanka on todellinen paratiisisaari, jossa tekemistä ja nähtävää riittää. Seuraavalla kerralla suuntaan ehdottomasti itärannikolle sekä saaren pohjoisosaan. Nämä alueet ovat olleet tamilisissien hallinnassa ja nyt sodan loputtua ne tarjoavat äärimmäisiä mahdollisuuksia seikkailla keskellä tuntematonta, paikoissa joissa ei muita turisteja näy.
W:n kuvat Sri Lankasta
Sri Lankan rupioiden kanssa oli ongelmia jo Penangilla, sillä rahanvaihtajilla ei ollut kyseisen maan rupioita, joten päätin vaihtaa valuuttaa vasta LCCT kentällä. Kyseisellä kentällä oli kuitenkin täysin kusetuskurssit, sillä 1000 Malesian ringitillä pitää saada reilu 41 000 Sri Lankan rupiaa, mutta kentällä jokaisessa rahanvaihtopisteessä tarjottiin vaihdossa 26 000 rupiaa. Saavuin lopulta Sri Lankaan ilman paikallista valuuttaa ja vaihdoin tuloaulan rahanvaihtopisteessä ringitit rupioiksi. Ensimmäisessä rahanvaihtopisteessä tarjottiin 34 000 rupiaa ja seuraavassa 40 000. Jälkimmäinen oli tarpeeksi lähellä oikeata kurssia, joten hyväksyin sen. Euroiksi muutettuna 1 euro on 165 rupiaa ja 1000 rupiaa on vähän reilu 6 euroa.
En tiedä johtuuko seuraava asia siitä että olin matkassa yksin vai srilankalaisten luonteesta, mutta todella moni tuli juttelemaan. Erityisesti ruokapaikoissa joku henkilökuntaan kuuluva tuli juttelemaan ja kyselemään mitä erilaisimmista asioista. Vaikka osa heistä ei osannut juurikaan englantia, niin juttua tuli silti paljon ja yritys kommunikoida oli kova. Yleisin kysymys oli silti se, että olenko naimisissa. Seuraava kysymys kuului että miksi en ole naimisissa, sillä srilankalaiset miehet menevät naimisiin 23-25 vuoden ikäisinä. Kysymyspatteri yleensä jatkui monen kysymyksen verran ja suurin osa paikallisista halusi kuulla millaista elämä on Sri Lankan ulkopuolella. Srilankalaiset ovat köyhiä ja heillä ei ole varaa matkustella, joten heitä kiinnostaa se mitä muualla tapahtuu. Toteamus että olen onnekas, sillä minulla on mahdollisuus päästä matkustelemaan ja näkemään maailmaa, pisti ajattelemaan.
Colombo I
Lento Kuala Lumpurista Colomboon kesti noin kolme tuntia. Aikaerosta johtuen olin paikallista aikaa aamulla seitsemän jälkeen perillä. Colombon Bandaranaike International Airport on maan ainut kansainvälinen lentokenttä ja itseasiassa se sijaitsee lähempänä Negomboa kuin Colomboa. Täytin lentokoneessa maahantulokortin ja lentokentällä kävin ostamassa viisumin. Kyseessä on "sähköinen matkustuslupa", jonka saa hankittua itselleen etukäteen netin kautta hintaan 20$-usd tai vasta kentällä hintaan 25$-usd. Kyseinen matkustuslupa on vain paperinpala, joka näytetään tullivirkailijalle.
Tarkoituksenani oli mennä junalla Colomboon joten otin tuktukin lentokentän porttien ulkopuolelta ja suunnaksi Katunayake South juna-aseman. Tuktuk matka kustansi pitkien neuvotteluiden jälkeen 150 rupiaa. Tuktuk kuski yritti tottakai myydä matkaa tuktukin kyydissä suoraan Colomboon 1500 rupian hintaan.
 |
| Colombo |
Juna-asemalla lipunmyyjä sanoi että seuraava juna kohti Colomboa lähtee kolmen tunnin päästä ja neuvoi menemään viereiselle bussipysäkille. Parin minuutin odottelun jälkeen pysäkille tuli bussi johon suurin osa pysäkillä olleista ihmisistä nousi kyytiin. Kysymys Colombo sai vastaukseksi useita pään nyökyttelyjä ja hyppäsin kyytiin. Kyyti Colomboon kustansi 50 rupiaa ja kesti noin pari tuntia. Olin sattumoisin noussut bussiin numero 187, joka kulkee Colombon ja lentokentän väliä. Bussi ajoi Colombon bussiterminaalin sekä Fort juna-aseman ohi. Itse jäin Fortin kohdalla pois kyydistä. Bussikuski yritti vanhanaikaista ja pyysi 200 rupiaa maksuksi siitä että minulla oli rinkka mukana. Nostelin hartioita ja pyörittelin päätäni tarpeeksi kauan ja lopulta kuski luovutti.
Päätin jatkaa matkaani suoraan Sri Lankan keskiosassa sijaitsevaan Kandyyn, sillä Colombossa lukemani perusteella ei ole juurikaan nähtävää. Ostin juna-asemalta kakkosluokan tiketin Kandyyn vajaan 200 rupian hintaan ja nousin junaan. Junamatka oli upea kokemus, sillä juna nousi viidakon keskellä olevia jyrkkiä vuorenrinteitä ylös, joten maisemat olivat todella hienot. Kandyyn menee pari kertaa päivässä express-junia, joissa on lasikattoisia vaunuja turisteja varten. Itse kuitenkin tyydyin paikallisjunaan, joka tarjosi todellakin paikallisen tunnelman kaupustelijoista lähtien. Karkeasti yleistäen ero kakkos- ja kolmosluokilla on se, että kolmosluokissa on tuplamäärä ihmisiä. Matka Kandyyn kesti noin neljä tuntia.
Kandy
Saavuin Kandyyn iltapäivästä ja lähdin kävelemään rinkan kanssa kohti keskustaa. Kaupunki on yllättävän iso ja matka rautatieasemalta keskustaan oli kilometrin pituinen. Kadulta tartuin sisäänheittäjän syöttiin ja hän vei minut Victory Hotelliin, jossa tinkasin huoneen itselleni hintaan 1500 rupiaa yöltä, joka on noin 9 euroa. Vietin Kandyssa vain yhden yön, sillä en keksinyt mitään järkevää tekemistä. Kandyn lähellä olisi ollut elefanttien orpokoti, mutta sinne oli sen verta matkaa, että jätin sen väliin.
Yleisesti ottaen Sri Lankan majoituksista voi todeta sen, että sana hotel tarkoittaa ruokapaikkaa, jossa on yleensä leipomo samassa. Jos haluaa etsiä majoitusta, niin pitää löytää kyltistä sana "rooms". Tietyt isot ja kalliit hotellit ovat nimeltään hotel, mutta pääosin hotel kyltin alta löytyy vain ruokaa.
 |
| Kandyn keskustaa |
UNESCO:n maailmanperintökohteisiin kuuluva Kandy on Sri Lankan viimeisin kuningaskunta. Kandy on yksi tärkeimmistä paikoista buddhalaisille, sillä siellä sijaitsee Pyhän hampaan temppeli, jossa säilytetään itse Buddhan hammasta. Kyseisestä temppelistä on muodostunut buddhalaisten pyhiinvaelluskohde. Vierailin kyseissä temppelissä ja kävin katsomassa hammasta. Temppeli oli komea ja se oli ensimmäinen buddhalainen temppeli jossa olen vieraillut. Pääsymaksu temppeliin oli 1000 rupiaa. Käymisen arvoinen paikka ehdottomasti. Temppelin lisäksi kävin katsomassa kandy tanssia, joka oli pelkästään ohjelmanumero turisteille. Pääsymaksu oli 500 rupiaa ja rahan vastineeksi näki perinteisiä tansseja sekä tulishown. Mielenkiintoinen esitys, vaikka en olekkaan tanssin suurin ystävä.
 |
| Kandy tanssi |
 |
| Sisällä Pyhän hampaan temppelissä |
Kandy sijaitsee vajaan 500 metrin korkeudessa merenpinnasta, joten iltaisin oli jopa pikkaisen viileää. Vietin illan istuskellen Victory Hotellin ravintolassa, jota on kehuttu siitä että siellä näkee paikallisten illanviettomaneereja. Ravintolassa huomasin myös sen tosiasian että Sri Lankassa ruoka-annokset ovat 2-3 kertaa isompia kuin Kaakkois-Aasian maissa. Ruoka ei ole muutenkaan hinnalla pilattu, sillä riisi- ja nuudelimätöt maksoivat euron tai kaksi. Suositeltavia ruokajuomia ovat paikallinen tee sekä Lion olut. Valitettavasti mehuja srilankalaiset eivät osaa tehdä.
Seuraavana aamuna otin tuktukin kohti bussiasemaa ja maksoin matkasta 150 rupiaa. Sovin aluksi matkan hinnaksi 100 rupiaa, mutta tippasin kuskia 50 rupialla sillä hän vei minut juurikin sen bussin eteen jonka kyytiin halusin. Sri Lankassa bussiasemat ovat todella sekavia paikkoja. Allekirjoittanut alkoi oppia bussikuviot vasta matkan loppuvaiheessa. Seuraava etappi oli Nuwara Eliya ja matkustusvälineenä ilmastoitu pikkubussi. Kyseiset ilmastoidut pikkubussit ovat huomattamasti mukavampi tapa matkustaa kuin isot bussit, sillä pikkubussissa on vähemmän ihmisiä ja suurin osa heistä pääsee istumaan. Tosin pikkubussien tiketit ovat kaksi kertaa kalliimmat kuin isompien bussien. Bussilippu Nuwara Eliyaan maksoi reilu 200 rupiaa ja matka kesti kolmisen tuntia. Pikkubussi pujotteli teeviljelmien keskellä olevia serpeetiiniteitä pitkin kohti 2000 metrin korkeudessa sijaitsevaa Nuwaraa Eliyaa. Teeviljelmien keskellä oli useita vesiputouksia ja maisemat olivat vielä upeammat kuin junamatkalla Kandyyn. Nuwaraa lähestyttäessä alkoi tulla kylmä..
Nuwara Eliya
2000 metriä merenpinnan yläpuolella sijaitseva Nuwara Eliya on Sri Lankan korkeimman vuoren "rinteellä". Kyseistä kaupunkia kutsunaan nimellä pikku-Englanti, sillä Nuwara Eliya muistuttaa Englantilaista maalaiskylää, erityisesti arkkitehtuurin saralla. Kyseinen kaupunki on myös yksi tärkeimmistä teen tuotantopaikoista Sri Lankassa.
Ilmasto Nuwarassa on täysin erilainen kuin missään niistä paikoista jossa olen käynyt. Päivällä lämpötila oli noin 20c, mutta aurinko paistoi kuten se nyt paistaa tropiikissa, eli todella lämpimästi. Yöllä elohopea laski reiluun kymmeneen asteeseen, joten jouduin pistämään farkut jalkaan viiden kuukauden tauon jälkeen. Kaikinpuolin ilma oli todella raikasta ja puhdasta. Paikalliset pistivät illaksi toppatakit ja pipat päähän ja lähtivät baanalle. Mieleen tuli mikäs muukaan kuin kesä Suomessa. Paitsi että Nuwarassa ei satanut kertaakaan.
 |
| Talo ja pubi |
 |
| Nuwara Eliyan keskustaa |
Bussimatkan jälkeen saavuin Nuwaran bussiasemalle, josta lähdin majapaikkaa tarjonneen kaverin mukaan. Parin minuutin kävelyn jälkeen saavuimme New Tour Inn nimiseen majapaikkaan, josta neuvottelin itselleni huoneen 1500 rupian hintaan per yö. Huoneessa oli kolme sänkyä, joten oli varaa mistä valita. Yövyin Nuwarassa kahden yön verran. Kyseinen majapaikka sijaitsi parin minuutin kävelymatkan päässä Nuwaran keskustasta sekä bussiasemasta ja se oli Victoria puiston laidalla.
 |
| Victoria puisto |
 |
| Hyvää äitienpäivää |
Ensimmäisenä päivänä kävelin Nuwaraa ympäri, sillä se on mukavan pieni paikka ja kaikki on kävelyetäisyyden päässä. Toisena päivänä hyppäsin paikallisbussiin ja menin Pedron teeplantaaseille. Otin siellä esittelykierroksen, joka kustansi 100 rupiaa. Kierroksen aikana tyttö tutustutti allekirjoittaneen siihen miten teetä jalostetaan tehtaassa. Kävelimme koko tehtaan läpi ja sain selvitykset mitä tehdään missäkin vaiheessa. Kierros päättyi Pedron lover's leap merkkisen teen nautiskeluun. Tämän jälkeen lähdin kävelemään Pedron teeplantaasia ympäri. Teepensaat muodostavat todella kauniin ja idyllisen maiseman ja mieleen tulee väkisin Taru sormusten herrasta tuttu Hobittila. Pedron keikan jälkeen menin paikallisbussilla takaisin bussiasemalle ja suuntasin Victoria puistoon, jossa vietin loppupäivän. Puistoon maksoi 200 rupiaa sisään ulkomaalaiselta.
 |
| Lover's Leap @ Pedro |
 |
| Pedron teetilukset |
Nuwarasta halusin päästä suoraan Sri Lankan etelärannikolle ja Mataran kaupunkiin, sillä se on eteläisen junaradan viimeinen pysäkki. Tarkoituksenani oli mennä Matarasta aina Colomboon saakka junalla. Majapaikasta sain tiedoksi että bussi numero 31 kulkee väliä Nuwara Eliya - Galle. Se kulkee reittiä Nuwawa Eliya - Bandarawela - Habantota - Matara - Galle. Se saapuu Nuwaran bussiasemalle klo 6.30 ja asemalla kannattaa olla ajoissa paikalla, että saa istumapaikan. Bussi lähtee klo 7.30, tai sen jälkeen...., kohti etelää. Kyseessä on seuraavanlainen keikka: iso bussi, jossa ei ole ilmastointia, matka-aika Nuwarasta Mataraan reilu seitsemän tuntia ja ensimmäinen ja ainut pysähdys neljän tunnin ajomatkan jälkeen. Bussi kiertelee kyliä läpi ja pujottelee serpentiiniteitä pitkin 2000 metrin korkeudesta takaisin meren tasolle. Välillä se pysähteli buddha-patsaan kohdalla ja apukuski kävi hakemassa patsaalta siunauksen matkaa varten. Kyseinen bussi tuli niin täyteen että ihmiset eivät mahtuneet enää edes kunnolla seisomaan käytävillä. Itse pääsin onneksi istumaan ja istuin koko matkan nätisti etupenkillä kahden papan välissä. Bussilippu Nuwarasta Mataraan kustansi 210 rupiaa. Seitsemän tuntia täpötäydessä paikallisbussissa oli kokemuksena sekä hirveä että mahtava. Bussissa ollessa muisti kuinka paljon on kaivannut sitä, että pääsee reissun päälle, kauas Penangin arjesta.
Matara
Saavuin Mataran bussiasemalle iltapäivästä ja lähdin rinkka selässä etsimään majoitusta. Löysin kymmenen minuutin jälkeen kyltin "rooms" ja saavuin sisäpihalle, jossa istuskeli papparainen tuolissa. Pappa ei pahemmin englantia puhellut, mutta pääsimme ymmärrykseen että yö maksaa 1000 rupiaa. Vietin Matarassa yhteensä yhden yön, sillä halusin jatkaa matkaa rannikkoa pitkin.
Matara on yksi Sri Lankan suurimmista kaupungeista joka, kuten suurin osa maan etelärannikkoa, tuhoutui pahoin vuoden 2004 tsunamissa. Matara oli myös ensikosketukseni Sri Lankan rannikkoon. Hiekkaranta oli suhteellisen jyrkkä ja aallot pyyhkivät rantaa voimakkaasti. Matarassa ei pahemmin muita turisteja liikkunut, sillä näin ensimmäiset länsimaalaiset turistit vasta seuraavana päivänä Mataran juna-asemalla.
 |
| Mataran keskusta, bussiasema oikealla |
Matarassa on hollantilaisten rakentamana linnoitus. Se on muuttunut vuosien saatossa rauhalliseksi asuinmiljööksi. Asuintalojen lisäksi muurien sisällä oli kaupungin virastoja ja esimerkiksi eri asteisia oikeuslaitoksia. Myös joitain vanhoja rakennuksia oli jäljellä, esimerkiksi kirkkoja.
 |
| Linnoituksessa |
Matarasta voisi heittää sellaisen huomion että ruoka oli todella halpaa ja annokset isoja. Jos haluaa matkustaa junalla rannikkoa pitkin esimerkiksi Colomboon tai vielä pohjoisemmaksi, niin matkaan on hyvä lähteä Matarasta, sillä silloin saa varmasti menosuuntaan päin olevan istumapaikan ikkunan vierestä. Kandyyn matkatessani istuin ns. oikealla puolella junaa, mutta en päässyt istumaan ikkunan viereen. Sri Lankassa on tapana että oli kulkuväline juna tai bussi, niin ihmiset rynnivät aivan hulluna kulkuneuvoon sisään. Heti kun juna pysähtyy asemalaiturille niin kaikki hyökkäävät ovia kohti kyynerpäät pystyssä. Nopeat syövät hitaat ja hitaat joutuvat yleensä seisomaan käytävillä.
Matarasta Colomboa kohti lähtee junia noin kolmen tunnin välein. Itse hyppäsin aamujunaan määränpäänäni Galle. Tiketti kakkosluokassa Galleen kustansi 80 rupiaa. Junalla matkustaminen voittaa bussilla matkustamisen ainakin mukavuudessa. Bussi saattaa olla nopeampi tapa päästä paikasta toiseen, mutta junassa on hyvin tilaa istua ja tuuli puhaltaa sekä viilentää mukavasti avonaisesta ikkunasta. Vanhat veturit luovat äänellaan ainutlaatuisen tunnelman.
Galle
Saavuttuani Galleen, oli siellä menossa jonkunlainen sotilaiden valmistujaisjuhla. Paraati on sotilaan juhlaa, joten jäin seuraamaan kyseistä seremoniaa. Soittokunta soitti ja uudet sotilaat jäpittivät muodostelmassa ihmisten seuratessa vierestä. Kyseinen seremonia myös tukki tien rantaan, joten jouduin heittämään vähän pitemmän lenkin, että pääsin rantabulevardille. Gallen rantaviiva koostuu isoista kivilohkareista, jotka pehmittävät aaltojen lyöntiä rantaan. Näin ollen hiekkarannasta ei ollut tietoakaan. Muistin että Gallen linnoituksessa on ranta ja lähdin kävelemään linnoitusta kohti.
 |
| Junamatka Galleen |
Gallessa on suurin jäljellä oleva eurooppalaisten rakentama linnoitus Aasiassa. Hollantilaiset ovat rakentaneet kyseisen linnoituksen, joka on myös luokiteltu UNESCO:n maailmanperintökohteeksi. Linnoitus on niin sanottu Gallen vanha kaupunki ja se edustaa siirtomaatyyliä, jossa eurooppalaisten rakennustyyli on yhdistynyt paikalliseen rakennustyyliin. Pitkän kävelymatkan jälkeen löysin linnoituksesta Thenu Rest nimisen majapaikan. Tingin taas hinnasta ja sovimme että maksan 5000 rupiaa kolmesta yöstä. Kyseistä majapaikkaa pyöritti perhe ja talon alakerta oli samalla perheen olohuone, toimisto sekä yleinen oleskelutila.
 |
| Linnoitus |
 |
| Hollantilaisten kirkko |
Ensimmäisenä päivänä kävelin linnoituksessa ja katselin meininkiä. Linnoituksessa on paljon vanhoja rakennuksia, kuten kirkkoja ja asuintaloja. Suurin osa majoituksista sijaitsee linnoituksen keskiosassa. Linnoituksesta on kehittynyt eräänlainen turistien bufferzone, eli siellä turistin on turvallista ja helppoa olla. Ruoka on kaksi kertaa kalliimpaa kuin muurien ulkopuolella, jokaisessa nurkassa on jalokivi-/kultakauppa ja tunnelma on erittäin eurooppalainen. Linnoituksen parasta antia on kävellä muureja pitkin koko linnoitus ympäri. Ihmiset kokoontuvat muureille erityisesti illalla katsomaan auringonlaskua. Lisäksi muureilla näkyi useita hääpareja.
Toisena päivänä kävin katsomassa linnoituksen rannan. Siellä oli pelkkiä paikallisia ja ranta oli huono. Viihdyin siellä muutaman tunnin verran. Linnoituksessa on myös toinen ranta, todella pieni sellainen. Kävin katsomassa myös sen, mutta hiekalla oli todella paljon lasinsiruja. Illalla lähdin pois bufferzonelta ja kävin kiertelemässä Gallea. Muurien ulkopuolella ruoka oli maukkaampaa ja puolet halvempaa. Heti muurien ulkopuolelta löytyi krikettikenttää, vankilaa, kaupungintaloa, kirkkoa, bussi- sekä juna-asemaa.
 |
| Muurien ulkopuolelta |
Kolmanneksi päiväksi vuokrasin moottoripyörän ja lähdin ajamaan itään päin. Sri Lankan liikennekulttuuri on jostain syystä vielä pahempi kuin Kaakkois-Aasiassa ja tämän lisäksi rannikolla tuuli välillä todella kovaa, joten moottoripyörällä ajelu ei ollut niin hauska kokemus kuin olin ajatellut. Mutta moottoripyörä on siltä se paras ja helpoin tapa liikkua, koska sillä pääsee tutustumaan helposti eri paikkoihin. Pyörän vuokra oli 1000 rupiaa päivältä ja menovesi maksoi 150 rupiaa litralta. Menin heti aluksi Unawatunaan, joka on seitsemän kilometriä Gallesta itään. Kyseinen paikka on rantakohde, johon on rakentunut paljon, mutta väljästi, useita majapaikkoja rannan tuntumaan. Makoilin Unawatunan rannalla muutamien tuntien ajan ja kävin samalla etsimässä majapaikkaa pariksi yöksi. Rentoutumisen jälkeen jatkoin matkaa kohti itää, aina surffausmestana tunnettuun Weligamaan saakka.
 |
| Näkymä itään |
Gallessa juttelin monen paikallisen kanssa ja kun heille selvisi että olen Suomesta, niin heidän naamallaan paistoi kiitollisuus. He kertoivat erilaisia kokemuksia tsunamista ja miten esimerkiksi Helsingin Lions Club oli auttanut tsunamissa orvoksi jääneitä lapsia tai miten ruotsalaiset olivat rakentaneet 48 uutta taloa Galleen. Eräs papparainen, jonka kanssa juttelin, pääsi muuttamaan yhteen näistä taloista. Harvoin sitä pystyy olemaan vilpittömästi yhtä ylpeä suomalaisuudestaan. Se miten muun maalaiset ovat auttaneet tsunamistä kärsineitä, on jättänyt ikuisen kiitollisuuden tunteen paikallisille.
Seuraavana aamuna hyppäsin tuktukiin, maksoin 300 rupiaa ja lähdin kohti Unawatunaa.
Unawatuna
Pieni Unawatunan kylä on "perinteinen" Aasialainen turistikohde. Siinä on paljon samaa kuin Filippiinien El Nidossa: rannalla olevat majoitukset ja ruokapaikat, pieni kylä, leppoisa tunnelma, hieno ranta, sopivasti turisteja.. Sri Lankassa sesonkiaika kestää noin joulukuusta huhtikuuhun ja tämä näkyi siinä että majapaikoissa oli tyhjää. Pääsin valitsemaan parhaat päältä ja menin Peacock nimiseen guest houseen, joka sijaitsee suoraan rannalla. Parveke merelle, rantahietikolla olevat aurinkotuolit ja ruokapöydät tarkoittivat ainoastaan sitä että nyt oli aikaa ottaa rennosti. Päivät kuluivat rannalla makoillessa ja kirjaa lukiessa. Illalla ei tarvinnut pistää edes kenkiä jalkaan, sillä piti vain astua rantahietikolle ja kävellä mieluisaan ruokapaikkaan.
 |
| Ranta ja aallokko |
 |
| Parvekenäkymä |
Myös Unawatunassa aallokko oli suurta, vähän samantyylistä kuin Balilla, mutta aaltoja tuli useita peräkkäin. Veden voima oli suuri ja aallot vetivät uimaria puoleensa, joten ainakaan tähän vuodenaikaan Sri Lankan etelärannikolla ei pahemmin pystynyt uimaan. Kahlaaminen on parempi termi kuvaamaan sitä mitä vedessä tapahtui. Myös snorklailu jäi haaveeksi.
Sunnuntaina parin päivän levon jälkeen lähdin kohti Colomboa ja lentokenttää. Tarkoituksenani oli mennä junalla Colomboon, mutta juna-asemalla lipunmyyjä sanoi että rata on suljettu huoltotöiden takia. En siis päässyt junalla Colomboon, vaan kävelin bussiasemalle ja hyppäsin minibussiin. Minibussissa jouduin ensimmäistä kertaa ostamaan myös rinkalleni paikkalipun, sillä se kuulemma vei lattialla ollessaan yhden henkilön paikan. Kävin apukuskin kanssa pitkän sanallisen neuvottelun siitä miten on väärin kusettaa turistia. Apukuski piti pintansa ja antoi vaihtoehdoiksi että voin joko nousta autosta ulos ja saada rahat takaisin tai maksaa paikkalipun hinnan rinkastani. Päätin jäädä kyytiin, sillä olin saanut mukavan istumapaikan ja kyse oli 1,5 euron summasta. Yksi tiketti maksoi siis 270 rupiaa. Näin jälkeenpäin ajateltuna olisi pitänyt pitää periaatteesta kiinni ja nousta pois kyydistä, sillä nelisenkymmentä kilometriä ennen Colomboa auton kone leipoi kiinni ja kitkerät savut iskivät matkustamoon. Karman laki? Ei muutan kun autosta pihalle ja seuraavaan aivan täynnä olevaan minibussiin rinkan kanssa. Paikallinen nainen antoi ystävällisesti istumapaikkansa ja matka pääsi jatkumaan.
Colombo II
Saavuin Colomboon iltapäivästä ja päätin lähteä kävelemään rinkan kanssa kohti Colombon linnoitusta. Mielessäni oli myös ottaa kiertoajelu tuktukilla ympäri kaupunkia, sillä rinkan kanssa liikkuminen on hidasta. Lopulta päätin että Colombo on nähty jo toistamiseen ja kiertoajelut saavat jäädä seuraavaan kertaan. Bongasin sattumalta bussien numero 187 lähtöpaikan linnoituksesta ja hyppäsin kyytiin. Matka lentoasemalle kesti pari tuntia ja maksoi 50 rupiaa. Bussi ajoi Katunayaken bussiasemalle ja siellä piti vaihtaa ilmaiseen lentokenttäbussiin. Saavuin kentälle klo 17 ja lentoni lähti seuraavana aamuna klo 8.15. Edessä oli 15 tuntia odottelua, joka lopulta kului yllättävän nopeasti. Pistin kisakatsomon pystyyn ja katsoin lätkän mm-kisojen pronssipelin, jossa Suomi otti pataan Tsekeiltä. Saavuin lopulta seuraavana päivänä, eli maanantaina, Kuala Lumpuriin, josta menin jatkolennolla Penangille. Saavuin Penangille maanantaina klo 18, takanani 25 tuntia lentokenttäelämää.
Eräs Sri Lankan parhaista puolista on se, että siellä on mahdollisuus nähdä todella erilaisia asioita ja käydä erilaisissa paikoissa lyhyenkin reissun aikana. Rannikko tarjoaa paikkoja surffareille, auringonottajille ja rantalomaa etsiville. Maan keskiosan vuoristo tarjoaa todella upeita maisemia, raikasta ja viileää ilmaa sekä pitkän historian omaavia kaupunkeja. Sri Lankalla voisi viettää useita kuukausia, sillä nähtävää on todella paljon.
Sri Lanka on kuin sekoitus Kambodzaa ja Filippiinejä. Maassa on paljon köyhiä, ihmiset ovat mukavia ja puheliaita, flora & fauna ovat todella mahtavia, ruoka on hyvää ja halpaa sekä muutenkin maassa on todella halpa elää ja reissata. Sri Lanka on todellinen paratiisisaari, jossa tekemistä ja nähtävää riittää. Seuraavalla kerralla suuntaan ehdottomasti itärannikolle sekä saaren pohjoisosaan. Nämä alueet ovat olleet tamilisissien hallinnassa ja nyt sodan loputtua ne tarjoavat äärimmäisiä mahdollisuuksia seikkailla keskellä tuntematonta, paikoissa joissa ei muita turisteja näy.
W:n kuvat Sri Lankasta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti