Moottoripyöräilijän päiväkirja: Pari viikonloppua Penangilla

Kevätloman jälkeen oli aika tutustua itse kotisaareen, eli Penangiin. Paras keino tähän on ehdottomasti moottoripyörä. Penangin julkiset, eli bussiliikenne, kulkee ilman aikatauluja ja lisäksi bussit ovat yleensä täynnä ja ilmastointi puhaltaa kovalla. Busseilla liikkuminen on halpaa, mutta hidasta ja erityisen hidasta silloin jos bussia pitää vaihtaa. Lisäksi bussit lopettavat liikennöinnin illalla yhdentoista jälkeen. Bussit eivät kulje kuin tiettyjä reittejä, joten bussien lisäksi käytössä ovat tietysti taksit. Taksilla ajelu on Penagilla suhteellisen halpaa, mutta matkan hinta pitää neuvotella aina etukäteen. Lisäksi takseja on vaikea saada lennosta kiinni keskustan ulkopuolella, joten helpointa on soittaa ja tilata taksi.

Matka keskustasta Sunnyvilleen kestää bussilla puolesta tunnista tuntiin, taksilla kyseiseen matkaan menee noin parikymmentä minuuttia. Omalla moottoripyörällä tuon saman välin ajaa myös siinä parissakymmenessä minuutissa. Lisäksi moottoripyörällä voi ajaa juuri sinne minne haluaa ja milloin haluaa.

Jos haluaa vuokrapyörän, niin helpointa on mennä Sunnyvillen vartijakopille ja kysyä vuokrapyörää. Vartijat antavat pyöriä vuokraavan Famin puhelinnumeron ja neuvovat menemään E-Parkin takana sijaitsevalle korjaamolle. Vuokrapyörät maksavat 200-250RM kuussa (50.-62e). Bensiini on halpaa, sillä litra menovettä maksaa reilu 2RM.

Vuokrapyöräni Modena Kriss

Penangin saari on yllättävän iso, mutta nähtävää ei ole kovinkaan paljon. Serpentiinitiet ja vuorten yli kulkevat tiet tarjoavat tosin unohtumattoman ajokokemuksen. Saarella on suhteellisen helppo ajaa, sillä koko saaren ympäri kulkee yksi tie ja tämän lisäksi itärannikolla on useita valtaväyliä, joita pitkin pääsee suoraan niin lentokentälle kuin Georgetowniin. Lisäksi itärannikolta pääsee neljää eri reittiä länsirannikolle ja kaksi näistä reiteistä menee nätisti vuorten yli. Yleistä koko saarella on liikennevaloissa seisominen. Esimerkiksi risteys, joka on Sunnyvillen ja yliopiston välissä, on erittäin kuuluisa pitkistä valoistaan. Jos missaa omat valot niin seuraavaa vihreää valoa voi joutua odottamaan kymmenenkin minuuttia. Paikalliset mopokuskit pistävät yleensä tässä vaiheessa tupakaksi ja kaivavat kännykän taskustaan.

Vuorten keskeltä

Näkymä länsirannikolle

Georgetownissa on paljon liikennettä sekä useita yksisuuntaisia teitä. Siellä on kuitenkin helppo ajaa, sillä nopeudet eivät kasva suuriksi. Juurikin liikenneruuhkien takia moottoripyörä on todella kätevä, sillä sen avulla voi näppärästi pujotella autojen keskellä. Saaren pohjois- sekä länsiosassa liikennettä on paljon vähemmän, samoin kuin asukkaita. Pohjoisessa on Batu Feringgin turistualue, joka on kuin menisi aikamatkalle 80-luvulle. Alueelta löytyy esimerkiksi Hard Rock Cafe, mutta nähtävää ei juurikaan ole. Ranta ei ole kovin hyvässä kunnossa ja meressä on paljon meduusoja. Länsirannikolla ei törmää muihin länkkäreihin ja sieltä löytyy myös muutamia rantoja, jotka ovat paikallisten suosiossa.

Georgetown

Yhtenä hienoimpana ajokemuksena voisi pitää sitä kun olimme kavereiden kanssa ajelemassa saaren länsipuolella. Pysähdyimme tien varteen miettimään seuraavaa määränpäätä ja samalla viereemme ilmestyi parikymmenpäinen Vespa-jengi. Pojat ajelivat 50- ja 60-luvun äärettömän hienoilla Vespoilla. Jengi viittoi meidät mukaansa ja ajoimme heidän kanssaan läheiselle aallonmurtajalle, jossa pääsimme ihastelemaan näitä Vespoja lähietäisyydeltä. 

Vespa-jengi

Olen ajanut saaren ympäri pariin otteeseen. Lisäksi olen käynyt Penangin sotamuseossa, kiinalaisten Kek Lok Si temppelissä kahteen kertaan, Hard Rock Cafessa kahvilla sekä melkein jokaisessa saaren ostoskeskuksessa. Voisihan sitä vielä poiketa vaikka käärmetemppelissä ja mantereen puolella.

Kek Lok Si

Kek Lok Si

Sotasuunnitelmaa sotamuseon komentobunkkerissa

W:n kuvat Penangilta