Itsellä koitti perjantaina 30.3 ikääntymisen vuosipäivä, eli vakaa matka kohti kolmeakymppiä. Mikäs sen mukavampaa kuin lähteä omia juhlia karkuun kauas Borneon saarelle (joka on maailman kolmanneksi suurin saari), tarkalleen ottaen Kota Kinabaluun, Labuaniin sekä Bruneihin. Kyseessä oli viikonloppureissu, eli perjantaista 30.3 keskiviikko aamuun 4.4. Reissulle piti lähteä myös herra JR, mutta hän sairastui juurikin ennen lähtöä ja jäi näin ollen lepäilemään Penangille. Kotimaanlento Penangilta Kota Kinabaluun ja takaisin maksoi noin 180 euroa.
Tämä kyseinen reissu oli yksi parhaimmista tähän mennessä. Tiukka aikataulu tosin asetti omat rajansa. Harvoin viiden yön mittaisen reissun aikana kerkeää nähdä näin erilaisia paikkoja ja tehdä niin erilaisia asioita kuin tämän reissun aikana. Perjantaina Airasian lento lähti Penangilta kohti Sabahia, Malesian toiseksi suurinta osavaltiota, joka sijaitsee Borneolla. Määränpäänä oli osavaltion pääkaupunki Kota Kinabalu.
Kota Kinabalu I
Vajaan kolmen tunnin lennon jälkeen laskeuduimme Kota Kinabaluun, joka on kavereiden kesken nimeltään KK. Kyseinen kaupunki on ollut ennen nimeltään Jesselton, sillä britit perustivat alueelle siirtokuntia 1800-luvun lopussa. Toisen maailmansodan aikana kaupunki pommitettiin useaan otteeseen maan tasalle ja lopulta ainoastaan kolme rakennusta selvisi sodan pommituksista. KK:n lentokenttä on Malesian toiseksi vilkkain, sillä suurin osa Borneoon saapuvasta ja lähtevästä liikenteestä kulkee kyseisen kentän kautta.
Lentokentältä otimme taksin (30RM = 7,5e) KK:n keskustaan, sillä välimatka näiden välillä on seitsemän kilometriä. Herra JT:n ansiokkaan salapoliisityön jälkeen tiesimme että Jalan Gaya alueella on halpoja majoituksia. Suhautimme taksilla kyseiselle alueelle ja lähdimme kiertelemään majoituksia läpi. Lopulta päädyimme "Australian place" nimeä kantavalle alueelle, joka oli täynnä halpoja majoituksia. Kahden hengen huone omalla vessalla ja ilmastoinnilla maksoi 78RM yöltä, eli vähän vajaa 20 euroa.
KK on kaupunkina todella mukava, siisti ja rauhallinen. Sen keskusta on pieni ja kaikki on kävelyetäisyyden päässä ja mikä tekee kaupungista erikoisen on se, että siellä voi jopa kävellä paikasta toiseen. Keskustassa oli useita kävelykatuja, jep kävelykatuja. Lisäksi useassa paikassa oli suojateitä ja valot jalankulkijoille. Täällä autot väistivät jalankulkijoita. Vaikka olin viettänyt kyseisessä kaupungissa vain muutamia tunteja niin heti tuli sellainen olo että asuisin mieluummin täällä kuin Penangilla. Kyseisen kaupungin rauhallisuus oli jotain mahtavaa Penangin liikenteen melun ja yleisen häslingin jälkeen. KK:sta voi todeta sen, että se on todella länsimaalainen kaupunki, joka näkyi muun muassa siinä että autoja oli liikenteessä enemmän kuin mopoja.
Olimme KK:ssa yhden yön ajan. Lentomme saapui puolilta päivin perille ja näin ollen meillä oli loppupäivä aikaa kierrellä kaupunkia. Kävimme katsomassa pakolliset turistinähtävyydet eli Atkinsonin kellotornin (joka on yksi niistä kolmesta rakennuksesta, jotka selvisivät sodan pommituksista), Signal Hill näköalapaikan jonne käveltiin viidakon läpi, sataman sekä night marketin. Kyseiset nähtävyydet ja paikat on nopeasti kierretty läpi. Kävimme satamasta ostamassa lauttaliput seuraavalle aamulle, sillä määränpäänämme oli Labuanin saari. Lauttalippu Labuanille maksoi 35RM, eli vajaa 10 euroa. Sataman vieressä on erä-, reissaamis- yms. tarvikkeita myyvä kauppa. Kyseisestä paikasta löytyy käytännössä kaikki mitä Reissu-Lasset tarvitsevat. Kannattaa käydä katsomassa tarjonta läpi, sillä tällaisia kauppoja on Kaakkois-Aasiassa todella harvassa.
Labuan I
Kyseinen paikka on saari ja verovapaa sellainen. Labuan on kuin pikkuveli Langkawille, Malesian turistisaarien numero ykköselle. Paitsi että turisteja Labuanilla on paljon vähemmän ja muutenkin se on pienempi paikka kuin Langkawi. Pääosa verovapaita ostoksia tekevistä ihmisistä oli malesialaisia sekä bruneilaisia. Emme lähteneet kiertelemään Labuanin saarta, joten jää arvoitukseksi millainen saari on oikeasti kyseessä. Näimme vain sataman ympärille muodostuneet asumis- ja taxfree keskittymät.
Labuanilla halvat majoitukset sijaitsevat kaupunkikeskittymän länsipuolella, eli lauttaterminaalista katsottuna vasemmalla. Sieltä löysimme myös oman hotellimme, joka oli hotellien ykkönen: Hotel One. Hinta per yö oli 98RM eli reilu 20e. Huone oli hintansa väärti, sillä telkkarista tuli pelkkiä Jason Stathman leffoja yötä päivää. Huoneesta tosin myös avautui merinäköala ja huoneesta löytyi ilmastointilaite ja oma kylpyhuone.
Labuan on pullollaan taxfree kauppoja. Yhdestä kaupasta löytyi Fazerin suklaita ja salmiakkia sekä supisuomalaista Koskenkorvaa! Kossu jäi kuitenkin hyllylle ja ostoskoriin tiensä löysivät laadukkaat Saksalaiset vehnäoluet, jotka maksoivat 1-2 euroa kappaleelta. Ostosten jälkeen kiersimme kaupunkikeskittymää läpi ja bongasimme ison kentän, jossa viriteltiin systeemeitä valmiiksi illan koitosta varten. Mitäs mitäs, päivä oli lauantai 31.3 ja kyseessä oli tietenkin Earth Hour. Palasimme illalla katsomaan kyseistä showta. Tosiaan, show on aivan oikea nimitys kyseiselle tapahtumalle. Valot kyllä sammuivat, mutta musiikki soi kovaa, tanssijat vetivät tulishowtaan valonheittimen keilassa sekä sadat taskulamput valaisivat yöllistä kenttää. No ainakin kaikille tuli hyvä mieli ja maailma pelastui tänäkin vuonna. Ideahan se on tärkein vai mitä.
Olimme vain yhden yön Labuanilla, sillä matkamme jatkui sunnuntaiaamuna kohti Brunein sulttaanikuntaa. Heräsimme taas valitettavan aikaisin ja lähdimme kohti lauttasatamaa. Lauttamatka Bruneihin kesti noin tunnin ja maksoi noin 10 euroa. Matkatoverini kanssa päädyimme sellaiseen aatelmaan, että täähän on erittäin hyvä kun herää aikaisin aamulla, niin kerkeää nähdä ja tehdä vaikka mitä päivän aikana! Mutta onneksi emme ole ottaneet tästä itsellemme tapaa, vaan heti Penangille palattuamme sisäiset kellomme ilmoittivat että olemme taas Penangilla, aamuisin saa ja pitää nukkua pitkään.
Brunei
Mitä tulee mieleen Bruneista? Rikas öljyvaltio - Kyllä. Korkeita pilvenpiirtäjiä - Ei. Hiekkaa hiekan perään - Ei. Sheikkejä ajelemassa Rolls Royce autoillaan - Ei. Iloisia sivistyneitä ihmisiä - Kyllä.
Itselle Brunei oli pelkkä kysymysmerkki. En tiennyt maasta muuta kuin sen, että maa on erittäin rikas, tai siis sulttaanin suku on, johtuen maan öljyvaroista. Lisäksi tiedossani oli, että Brunein sulttaanilla on maailman suurin Rolls Royce kokoelma, maassa ei myydä alkoholia ja koko maassa on vain noin 40 taksia. Tämän tietovarannon kanssa saavuin Brunein sulttaanikuntaan.
Bruneissa asuu vain reilu 400 000 asukasta. Lisäksi maa on jakautunut kahteen eri alueeseen, joita kumpaakin ympäröi Malesia. Vietimme vain yhden yön Bruneissa, joten matkamme oli vain pintaraapaisu tähän öljyvaltioon.
Lauttamatkalla täytimme maahantulo- sekä maastapoistumiskortit. Lisäksi täytimme keltaisen alkoholikaavakkeen tullia varten. Vehnäolutpulloni aiheutti tullivirkailijassa epäluuloa; vain yksi pullo sir? Maahan saa tuoda kerralla (jollei ole muslimi) 2 litraa väkeviä ja 12 litraa olutta. Jotta tämän kiintiön saa käyttöönsä niin pitää olla maasta pois vajaa pari vuorokautta. Maahan ei tarvitse viisumia ja saimme passeihimme 30 päivän leiman.
Saavuimme Muaran rannikkokaupunkiin. Lauttasataman ulkopuolella odottelimme bussia, jonka pitäisi kulkea noin tunnin välein Muara - Bandar Seri Begawan reittiä. Reilun tunnin odottelun jälkeen saimme paikalliselta herrasmieheltä kyytitarjouksen. Saimme matkaseuraksemme kaksi malesialaista kaveria, jotka olivat tulleet päivämatkalle Bruneihin. Kyyti Bandariin maksoi 5-B$ per naama, eli reilu 3 euroa. Brunein dollari on sidottu Singaporen dollariin ja niillä on sama kurssi. Kyseiset valuutat käyvät myös ristiin, sillä Bruneissa myös Singaporen dollarit hyväksytään maksuvälineeksi. Singaporessa tosin Brunein dollareilla ei voi maksaa kuin harvoissa paikoissa.
Brunein pääkaupunki on Bandar Seri Begawan. Asukkaita siellä on noin 140 000. Matka Muarasta Bandariin kesti noin puoli tuntia autolla. Tiet olivat yllättävän huonossa kunnossa. Käytännössä koko matka Muarasta Bandariin oli maisemaltaan samanlaista: huviloita huviloiden perään. Matkalla näkyi toinen toistaan hienompia ja isompia huviloita. Vasta Bandarissa eteemme nousivat ensimmäiset kerrostalot. Bandarin arkkitehtuuri on todella mielenkiintoista, sillä se on sekoitus postmodernistista länsimaalaista arkkitehtuuria, joka on kuitenkin saanut vaikutteita niin Kiinalaisesta kuin Islamilaisestakin arkkitehtuurista. Osa rakennuksista oli taas suoraan kuin Neuvostoliitosta. Majoituksen hankimme kiinalaisesta KH Soon resthousesta, jossa huone omalla kylpyhuoneella maksoi 45-B$, eli 27 euroa. Kämpän sijainti oli täydellinen, sillä se sijaitsi aivan bussiaseman vieressä kaupungin ydinkeskustassa. Bandar on KK:n tavoin kaupunki, jossa voi kävellä paikasta toiseen ja keskustan kiertää ympäri parissa tunnissa.
Bandarissa riittäisi nähtävää muutamiksi päiviksi ja aikataulullisista syistä me jouduimme skippaamaan osan aktiviteeteistä. Päätimme tehdä kävelykierroksen, jonka aikana näkisimme pääosan kaupungin nähtävyyksistä. Kävelykierroksemme vei meidät Sulttaani Omar Ali Saifuddin Moskeijan luoksen. Kyseisen moskeija on sanottu olevan yksi maailman kauneimmista. Marmoria ja kultaa ei ole säästelty. Moskeija on todella hieno yövalaistuksessaan. Moskeijan lisäksi kävimme kaupungin ostoskeskuksessa, jossa musta Stormtrooper oli juuri ryöstämässä korukauppaa. Tämän jälkeen hän otti herra JT:n panttivangiksi. Normipäivä Bruneissa. Kävimme myös Brunei-joen rannalla, jossa oli palolaitoksen 52. vuosijuhla. Tiedossa oli kalustoesittelyä sekä muun muassa palotikkaat, joiden korissa uskaliaat pääsivät yläilmoihin. Kävimme katsastamassa maisemia korista käsin. Maisemaltaan parasta antia oli edessä levittäytyvä Water Village, josta käytetään myös nimitystä Aasian Venetsiä. Kyseessä on siis kaupunki, joka on rakennettu veden päälle. Ikää sillä on noin sata vuotta ja siellä asuu 10% bruneilaisista.
Kaupunkikierroksen jälkeen päätimme vuokrata veneen ja lähteä pienelle ajelulle pariksi tunniksi. Hinnaksi neuvottelimme 30-B$ koko reissulta. Venekuskimme on syntynyt Water Villagessa, kuten myös hänen äitinsä. Kuskimme käsitteli venettään erittäin taitavasti, joten kaveri on tainnut ajaa noilla vesillä jo muutaman vuoden ajan.. Hän vei meidät kotinurkilleen, jossa näimme muun muassa uusia ja vanhoja vetten päälle rakennettuja taloja, kouluja, moskeijan jne. Lisäksi kävimme Shellillä tankkaamassa. Tämän reissun jälkeen palasimme Bandariin ja kävimme hakemassa kolme Aasialaista rouvaa kyytiin. Rouvien kanssa lähdettiin katselemaan Sulttaanin palatsia vedestä käsin. Lisäksi kuskimme ajelutti meidät Ranggu-saaren ympäri. Sanat eivät riitä kuvaamaan tuota kokemusta. Istuin veneen "varustelaatikon" päällä, nokka suoraan menosuuntaan kohti ja kuski painoi menemään niin paljoin kuin veneestä lähti tehoja irti. Maisemat olivat mahtavat ja mahtavuutta lisäsi orastava myrsky, joka odotti horisontissa. Pilvet olivat kerääntyneet tummana yllemme, mutta se ei haitannut yhtään. Pysähdyimme Rangulla katselemaan veikeitä nenäapinoita, jotka istuskelivat puissa. Paluumatkalla niskaamme tuli pari vesipisaraa, mutta sekään ei menoa haitannut. Kyseinen veneajelu oli yksi parhaimmista kokemuksista koko Aasian reissuni aikana!
Bruneista jäi todella positiivinen kuva. Se ei ollut vain "leima passissa", vaan siellä olisi voinut viihtyä useampiakin päiviä. Ylipäätänsä bruneilaiset olivat todella iloisia ja mukavia. He tulivat juttelemaan ja kyselemään kuulumisia. He myös puhuivat todella hyvää englantia. Koko maasta jäi sellainen kuva, kuin se olisi pohjoismainen hyvinvointivaltio, mutta vain keskellä tropiikkia. Bruneilaiset nimittäin nauttivat ilmaisesta koulutuksesta sekä terveydenhuollosta. Suurimpana erona pohjoismaihin on sellainen pienimuotoinen asia, että bruneilaiset eivät maksa veroja. Sulttaani muutenkin heittää aina välillä kansalleen muutamia kymmeniä miljoonia dollareita. Lisäksi Brunein valtio pitää huolta omistaan, sillä bruneilaiset vaihtarit USM:llä saavat muutes täyshoidon täällä Malesian päässä, sekä yhden ilmaisen matkan Bruneihin ja takaisin koti-ikävän yllättäessä. Ehkäpä tässä on syy siihen miksi ihmiset olivat niin iloisia, ehkä.
Heräsimme taas laittoman aikaisin ja lähdimme bussilla kohti Muaraa. Kaikki bussimatkat Bruneissa maksavat 1-B$, riippumatta siihen minne olet menossa. Bussimatka Muaraan kesti noin kaksi tuntia. Lisäksi jouduimme vaihtamaan minibussiin kun olimme saapuneet Muaraan. Minibussi kierteli vielä hetken paikkoja ympäri ja lopulta se vei meidät lauttaterminaalille. Kerkesimme juuri ja juuri lauttaamme, jonka määränpäänä oli Labuan.
Labuan II
Leimat passiin ja odottamaan. Jouduimme odottamaan KK:ta kohti lähtevää lauttaa muutaman tunnin ajan. Kiertelimme kaupungilla, teimme viimehetken ostokset ja kävimme syömässä. Lopulta pääsimme jatkamaan matkaamme kohti KK:ta.
Kota Kinabalu II
Saavuimme perille iltapäivästä. Etsimme majoitusta samasta Australian placesta kuin missä viimeeksi yövyimme. Jostain syystä kämpät olivat täynnä, joten majoituimme samalla alueella olevaan budjettihotelliin, jossa yö maksoi 100RM, eli 25 euroa.
Olin ostanut taxfreestä lakritsipussin, jonka tietysti avasin heti ensimmäisenä iltana. Lähdimme herra JT:n kanssa iltapalalle, joka venyi muutaman tunnin mittaiseksi. Hotellille palattuani otin tottakai pari kourallista lakritsia jälkiruoaksi. Karkkipussissa alkoi tämän seurauksena kuhina, muurahaisia perkele! Olin jo unohtanut edellisen rottaepisodin opetuksen. Nuo mustat työläiset olivat haistaneet sokeritset lakritsini ja tulleet armeijana sängylleni herkuttelemaan. Se niistä lakritsoista. Pussi löysi itsensä tämän jälkeen roskiksesta, jonne myös muurahaiset siirtyivät jatkamaan herkutteluaan.
Mutta itse iltapalaan. Ruokapaikkaa etsiessämme törmäsimme paikalliseen seurueeseen, joka koostui veljeksistä ja heidän serkustaan. Pojat olivat tulleet raskaan työpäivän jälkeen syömään ja oluelle. Olutta olikin kulunut jo lavan verran ja jutut olivat sen mukaisia. Oli todella mielenkiintoista jutella poikien kanssa siitä millainen heidän maailmankatsomuksensa on. Pojat näkevät itsensä edelleen borneolaisina, sabahlaisina, eivätkä niinkään malesialaisina. He eivät pitäneet Länsi-Malesiasta, sillä heidän mukaansa lännestä heitä katsotaan edelleen halveksien ja heidän sanotaan "asuvan edelleen puussa". Näiden mielenkiintoisten tarinoiden lomassa saimme kutsun veljeksen kotikylään, mutta valitettavasti aikamme ei antanut myöten. Lisäksi saimme vinkit seuraavalle päivälle, sillä ohjelmassamme oli harrastaa island hoppingia KK:n edustalla.
Kaupungin edustalta löytyy neljä saarta, joihin voi mennä veneellä. Ne ovat Gaya (saarista suurin, johon perustettiin ensimmäiset siirtokunnat), Sapi, Manukan ja Mamutik. Erityisesti Manukania ja Mamutikia on kehuttu hyviksi snorklauspaikoiksi. Meidän tarkoituksenamme oli käydä kahdella saarella, mutta saavuimme vasta puolenpäivän jälkeen lauttasatamaan, jolloin reissumme typistyi yhden saaren mittaiseksi, sillä aikamme ei olisi riittänyt kahteen saareen. Valitsimme saareksi Mamutikin, joka on näistä neljästä saaresta kaikista pienin. Matka saarelle kesti noin 15 minuuttia.
Mamutikilla oli todella hyvät snorklauspaikat. Tosin korallit eivät olleet kummoisia, mutta kaloja ja muita mereneläviä oli todella paljon! Ranta oli matala, joten snorklailu tapahtui melkein kalaparvien keskellä. Snorklailun parasta antia oli rausku, joka leijaili pohjaa pitkin.
Paluumatka Mamutikilta takaisin mantereelle piti sisällään trooppisen myrskyn. Vene ampui menemään eteenpäin kovassa aallokossa ja vettä tuli kuin siitä kuuluisasta Esterin perseestä. Kaikenlisäksi vesisade tuli vaakatasossa ja pienet pisarat vasten ihoa tuntuivat siltä kuin joku olisi tökkinyt neulasilla. Olin vielä veneessä piikkipaikalla, eli keulasta katsottuna ensimmäisenä. Ei muuta kuin selkä kohti nokkaa ja kyyryyn. Näkyvyys veneestä oli todella huono ja kuskimme meinasi pistää vastaantulevan veneen kylkeen uuden reiän, mutta kirkuvat korealaiset saivat kuskimme pistämään jarrut pohjaan. Lopulta pääsimme myrskyn silmästä pois ja takaisin satamaan. Olimme kuin kaksi uitettua koiraa, kun kävelimme kohti hotelliamme. Suomessa olisimme olleet heti kipeinä, mutta Borneon lämmössä tämä vaatteiden märkyys vain viilensi mukavasti.
Näin tämä monipuolinen reissu oli tullut päätökseen, sillä seuraavana aamuna heräsimme jo viideltä ja lähdimme lentokentälle ja kohti Penangia. Borneo on mahtava paikka, suosittelen lämpimästi!
W:n kuvat Kota Kinabalusta
W:n kuvat Labuanilta
W:n kuvat Bruneista
Kota Kinabalu I
Vajaan kolmen tunnin lennon jälkeen laskeuduimme Kota Kinabaluun, joka on kavereiden kesken nimeltään KK. Kyseinen kaupunki on ollut ennen nimeltään Jesselton, sillä britit perustivat alueelle siirtokuntia 1800-luvun lopussa. Toisen maailmansodan aikana kaupunki pommitettiin useaan otteeseen maan tasalle ja lopulta ainoastaan kolme rakennusta selvisi sodan pommituksista. KK:n lentokenttä on Malesian toiseksi vilkkain, sillä suurin osa Borneoon saapuvasta ja lähtevästä liikenteestä kulkee kyseisen kentän kautta.
 |
| KK:n kaupunkimiljöötä |
Lentokentältä otimme taksin (30RM = 7,5e) KK:n keskustaan, sillä välimatka näiden välillä on seitsemän kilometriä. Herra JT:n ansiokkaan salapoliisityön jälkeen tiesimme että Jalan Gaya alueella on halpoja majoituksia. Suhautimme taksilla kyseiselle alueelle ja lähdimme kiertelemään majoituksia läpi. Lopulta päädyimme "Australian place" nimeä kantavalle alueelle, joka oli täynnä halpoja majoituksia. Kahden hengen huone omalla vessalla ja ilmastoinnilla maksoi 78RM yöltä, eli vähän vajaa 20 euroa.
KK on kaupunkina todella mukava, siisti ja rauhallinen. Sen keskusta on pieni ja kaikki on kävelyetäisyyden päässä ja mikä tekee kaupungista erikoisen on se, että siellä voi jopa kävellä paikasta toiseen. Keskustassa oli useita kävelykatuja, jep kävelykatuja. Lisäksi useassa paikassa oli suojateitä ja valot jalankulkijoille. Täällä autot väistivät jalankulkijoita. Vaikka olin viettänyt kyseisessä kaupungissa vain muutamia tunteja niin heti tuli sellainen olo että asuisin mieluummin täällä kuin Penangilla. Kyseisen kaupungin rauhallisuus oli jotain mahtavaa Penangin liikenteen melun ja yleisen häslingin jälkeen. KK:sta voi todeta sen, että se on todella länsimaalainen kaupunki, joka näkyi muun muassa siinä että autoja oli liikenteessä enemmän kuin mopoja.
 |
| Näkymä Signal Hilliltä yli KK:n keskustan, edustalla Australian place |
 |
| Atkinsonin kellotorni |
Olimme KK:ssa yhden yön ajan. Lentomme saapui puolilta päivin perille ja näin ollen meillä oli loppupäivä aikaa kierrellä kaupunkia. Kävimme katsomassa pakolliset turistinähtävyydet eli Atkinsonin kellotornin (joka on yksi niistä kolmesta rakennuksesta, jotka selvisivät sodan pommituksista), Signal Hill näköalapaikan jonne käveltiin viidakon läpi, sataman sekä night marketin. Kyseiset nähtävyydet ja paikat on nopeasti kierretty läpi. Kävimme satamasta ostamassa lauttaliput seuraavalle aamulle, sillä määränpäänämme oli Labuanin saari. Lauttalippu Labuanille maksoi 35RM, eli vajaa 10 euroa. Sataman vieressä on erä-, reissaamis- yms. tarvikkeita myyvä kauppa. Kyseisestä paikasta löytyy käytännössä kaikki mitä Reissu-Lasset tarvitsevat. Kannattaa käydä katsomassa tarjonta läpi, sillä tällaisia kauppoja on Kaakkois-Aasiassa todella harvassa.
Labuan I
Kyseinen paikka on saari ja verovapaa sellainen. Labuan on kuin pikkuveli Langkawille, Malesian turistisaarien numero ykköselle. Paitsi että turisteja Labuanilla on paljon vähemmän ja muutenkin se on pienempi paikka kuin Langkawi. Pääosa verovapaita ostoksia tekevistä ihmisistä oli malesialaisia sekä bruneilaisia. Emme lähteneet kiertelemään Labuanin saarta, joten jää arvoitukseksi millainen saari on oikeasti kyseessä. Näimme vain sataman ympärille muodostuneet asumis- ja taxfree keskittymät.
 |
| Paikallinen ostoskeskus |
Labuanilla halvat majoitukset sijaitsevat kaupunkikeskittymän länsipuolella, eli lauttaterminaalista katsottuna vasemmalla. Sieltä löysimme myös oman hotellimme, joka oli hotellien ykkönen: Hotel One. Hinta per yö oli 98RM eli reilu 20e. Huone oli hintansa väärti, sillä telkkarista tuli pelkkiä Jason Stathman leffoja yötä päivää. Huoneesta tosin myös avautui merinäköala ja huoneesta löytyi ilmastointilaite ja oma kylpyhuone.
Labuan on pullollaan taxfree kauppoja. Yhdestä kaupasta löytyi Fazerin suklaita ja salmiakkia sekä supisuomalaista Koskenkorvaa! Kossu jäi kuitenkin hyllylle ja ostoskoriin tiensä löysivät laadukkaat Saksalaiset vehnäoluet, jotka maksoivat 1-2 euroa kappaleelta. Ostosten jälkeen kiersimme kaupunkikeskittymää läpi ja bongasimme ison kentän, jossa viriteltiin systeemeitä valmiiksi illan koitosta varten. Mitäs mitäs, päivä oli lauantai 31.3 ja kyseessä oli tietenkin Earth Hour. Palasimme illalla katsomaan kyseistä showta. Tosiaan, show on aivan oikea nimitys kyseiselle tapahtumalle. Valot kyllä sammuivat, mutta musiikki soi kovaa, tanssijat vetivät tulishowtaan valonheittimen keilassa sekä sadat taskulamput valaisivat yöllistä kenttää. No ainakin kaikille tuli hyvä mieli ja maailma pelastui tänäkin vuonna. Ideahan se on tärkein vai mitä.
 |
| Earth Hour |
Olimme vain yhden yön Labuanilla, sillä matkamme jatkui sunnuntaiaamuna kohti Brunein sulttaanikuntaa. Heräsimme taas valitettavan aikaisin ja lähdimme kohti lauttasatamaa. Lauttamatka Bruneihin kesti noin tunnin ja maksoi noin 10 euroa. Matkatoverini kanssa päädyimme sellaiseen aatelmaan, että täähän on erittäin hyvä kun herää aikaisin aamulla, niin kerkeää nähdä ja tehdä vaikka mitä päivän aikana! Mutta onneksi emme ole ottaneet tästä itsellemme tapaa, vaan heti Penangille palattuamme sisäiset kellomme ilmoittivat että olemme taas Penangilla, aamuisin saa ja pitää nukkua pitkään.
Brunei
Mitä tulee mieleen Bruneista? Rikas öljyvaltio - Kyllä. Korkeita pilvenpiirtäjiä - Ei. Hiekkaa hiekan perään - Ei. Sheikkejä ajelemassa Rolls Royce autoillaan - Ei. Iloisia sivistyneitä ihmisiä - Kyllä.
Itselle Brunei oli pelkkä kysymysmerkki. En tiennyt maasta muuta kuin sen, että maa on erittäin rikas, tai siis sulttaanin suku on, johtuen maan öljyvaroista. Lisäksi tiedossani oli, että Brunein sulttaanilla on maailman suurin Rolls Royce kokoelma, maassa ei myydä alkoholia ja koko maassa on vain noin 40 taksia. Tämän tietovarannon kanssa saavuin Brunein sulttaanikuntaan.
 |
| Järjestyksessään 29. Brunein sulttaani, herra Sultan Haji Hassanal Bolkiah Mu'izzaddin Waddaulah ibni Al-Marhum Sultan Haji Omar Ali Saifuddien Sa'adul Khairi Waddien |
Bruneissa asuu vain reilu 400 000 asukasta. Lisäksi maa on jakautunut kahteen eri alueeseen, joita kumpaakin ympäröi Malesia. Vietimme vain yhden yön Bruneissa, joten matkamme oli vain pintaraapaisu tähän öljyvaltioon.
Lauttamatkalla täytimme maahantulo- sekä maastapoistumiskortit. Lisäksi täytimme keltaisen alkoholikaavakkeen tullia varten. Vehnäolutpulloni aiheutti tullivirkailijassa epäluuloa; vain yksi pullo sir? Maahan saa tuoda kerralla (jollei ole muslimi) 2 litraa väkeviä ja 12 litraa olutta. Jotta tämän kiintiön saa käyttöönsä niin pitää olla maasta pois vajaa pari vuorokautta. Maahan ei tarvitse viisumia ja saimme passeihimme 30 päivän leiman.
Saavuimme Muaran rannikkokaupunkiin. Lauttasataman ulkopuolella odottelimme bussia, jonka pitäisi kulkea noin tunnin välein Muara - Bandar Seri Begawan reittiä. Reilun tunnin odottelun jälkeen saimme paikalliselta herrasmieheltä kyytitarjouksen. Saimme matkaseuraksemme kaksi malesialaista kaveria, jotka olivat tulleet päivämatkalle Bruneihin. Kyyti Bandariin maksoi 5-B$ per naama, eli reilu 3 euroa. Brunein dollari on sidottu Singaporen dollariin ja niillä on sama kurssi. Kyseiset valuutat käyvät myös ristiin, sillä Bruneissa myös Singaporen dollarit hyväksytään maksuvälineeksi. Singaporessa tosin Brunein dollareilla ei voi maksaa kuin harvoissa paikoissa.
 |
| Palotikkaat ja kori |
 |
| Näkymä palotikkailta - Water Village ja Brunei-joki |
Brunein pääkaupunki on Bandar Seri Begawan. Asukkaita siellä on noin 140 000. Matka Muarasta Bandariin kesti noin puoli tuntia autolla. Tiet olivat yllättävän huonossa kunnossa. Käytännössä koko matka Muarasta Bandariin oli maisemaltaan samanlaista: huviloita huviloiden perään. Matkalla näkyi toinen toistaan hienompia ja isompia huviloita. Vasta Bandarissa eteemme nousivat ensimmäiset kerrostalot. Bandarin arkkitehtuuri on todella mielenkiintoista, sillä se on sekoitus postmodernistista länsimaalaista arkkitehtuuria, joka on kuitenkin saanut vaikutteita niin Kiinalaisesta kuin Islamilaisestakin arkkitehtuurista. Osa rakennuksista oli taas suoraan kuin Neuvostoliitosta. Majoituksen hankimme kiinalaisesta KH Soon resthousesta, jossa huone omalla kylpyhuoneella maksoi 45-B$, eli 27 euroa. Kämpän sijainti oli täydellinen, sillä se sijaitsi aivan bussiaseman vieressä kaupungin ydinkeskustassa. Bandar on KK:n tavoin kaupunki, jossa voi kävellä paikasta toiseen ja keskustan kiertää ympäri parissa tunnissa.
Bandarissa riittäisi nähtävää muutamiksi päiviksi ja aikataulullisista syistä me jouduimme skippaamaan osan aktiviteeteistä. Päätimme tehdä kävelykierroksen, jonka aikana näkisimme pääosan kaupungin nähtävyyksistä. Kävelykierroksemme vei meidät Sulttaani Omar Ali Saifuddin Moskeijan luoksen. Kyseisen moskeija on sanottu olevan yksi maailman kauneimmista. Marmoria ja kultaa ei ole säästelty. Moskeija on todella hieno yövalaistuksessaan. Moskeijan lisäksi kävimme kaupungin ostoskeskuksessa, jossa musta Stormtrooper oli juuri ryöstämässä korukauppaa. Tämän jälkeen hän otti herra JT:n panttivangiksi. Normipäivä Bruneissa. Kävimme myös Brunei-joen rannalla, jossa oli palolaitoksen 52. vuosijuhla. Tiedossa oli kalustoesittelyä sekä muun muassa palotikkaat, joiden korissa uskaliaat pääsivät yläilmoihin. Kävimme katsastamassa maisemia korista käsin. Maisemaltaan parasta antia oli edessä levittäytyvä Water Village, josta käytetään myös nimitystä Aasian Venetsiä. Kyseessä on siis kaupunki, joka on rakennettu veden päälle. Ikää sillä on noin sata vuotta ja siellä asuu 10% bruneilaisista.
 |
| Tämä on ryöstö! |
Kaupunkikierroksen jälkeen päätimme vuokrata veneen ja lähteä pienelle ajelulle pariksi tunniksi. Hinnaksi neuvottelimme 30-B$ koko reissulta. Venekuskimme on syntynyt Water Villagessa, kuten myös hänen äitinsä. Kuskimme käsitteli venettään erittäin taitavasti, joten kaveri on tainnut ajaa noilla vesillä jo muutaman vuoden ajan.. Hän vei meidät kotinurkilleen, jossa näimme muun muassa uusia ja vanhoja vetten päälle rakennettuja taloja, kouluja, moskeijan jne. Lisäksi kävimme Shellillä tankkaamassa. Tämän reissun jälkeen palasimme Bandariin ja kävimme hakemassa kolme Aasialaista rouvaa kyytiin. Rouvien kanssa lähdettiin katselemaan Sulttaanin palatsia vedestä käsin. Lisäksi kuskimme ajelutti meidät Ranggu-saaren ympäri. Sanat eivät riitä kuvaamaan tuota kokemusta. Istuin veneen "varustelaatikon" päällä, nokka suoraan menosuuntaan kohti ja kuski painoi menemään niin paljoin kuin veneestä lähti tehoja irti. Maisemat olivat mahtavat ja mahtavuutta lisäsi orastava myrsky, joka odotti horisontissa. Pilvet olivat kerääntyneet tummana yllemme, mutta se ei haitannut yhtään. Pysähdyimme Rangulla katselemaan veikeitä nenäapinoita, jotka istuskelivat puissa. Paluumatkalla niskaamme tuli pari vesipisaraa, mutta sekään ei menoa haitannut. Kyseinen veneajelu oli yksi parhaimmista kokemuksista koko Aasian reissuni aikana!
 |
| Paikallinen Shell |
 |
| Nenäapinoita |
Bruneista jäi todella positiivinen kuva. Se ei ollut vain "leima passissa", vaan siellä olisi voinut viihtyä useampiakin päiviä. Ylipäätänsä bruneilaiset olivat todella iloisia ja mukavia. He tulivat juttelemaan ja kyselemään kuulumisia. He myös puhuivat todella hyvää englantia. Koko maasta jäi sellainen kuva, kuin se olisi pohjoismainen hyvinvointivaltio, mutta vain keskellä tropiikkia. Bruneilaiset nimittäin nauttivat ilmaisesta koulutuksesta sekä terveydenhuollosta. Suurimpana erona pohjoismaihin on sellainen pienimuotoinen asia, että bruneilaiset eivät maksa veroja. Sulttaani muutenkin heittää aina välillä kansalleen muutamia kymmeniä miljoonia dollareita. Lisäksi Brunein valtio pitää huolta omistaan, sillä bruneilaiset vaihtarit USM:llä saavat muutes täyshoidon täällä Malesian päässä, sekä yhden ilmaisen matkan Bruneihin ja takaisin koti-ikävän yllättäessä. Ehkäpä tässä on syy siihen miksi ihmiset olivat niin iloisia, ehkä.
 |
| Sulttaanin moskeija auringonlaskun aikaan |
 |
| Sulttaanin moskeija yövalaistuksessa |
Heräsimme taas laittoman aikaisin ja lähdimme bussilla kohti Muaraa. Kaikki bussimatkat Bruneissa maksavat 1-B$, riippumatta siihen minne olet menossa. Bussimatka Muaraan kesti noin kaksi tuntia. Lisäksi jouduimme vaihtamaan minibussiin kun olimme saapuneet Muaraan. Minibussi kierteli vielä hetken paikkoja ympäri ja lopulta se vei meidät lauttaterminaalille. Kerkesimme juuri ja juuri lauttaamme, jonka määränpäänä oli Labuan.
Labuan II
Leimat passiin ja odottamaan. Jouduimme odottamaan KK:ta kohti lähtevää lauttaa muutaman tunnin ajan. Kiertelimme kaupungilla, teimme viimehetken ostokset ja kävimme syömässä. Lopulta pääsimme jatkamaan matkaamme kohti KK:ta.
Kota Kinabalu II
Saavuimme perille iltapäivästä. Etsimme majoitusta samasta Australian placesta kuin missä viimeeksi yövyimme. Jostain syystä kämpät olivat täynnä, joten majoituimme samalla alueella olevaan budjettihotelliin, jossa yö maksoi 100RM, eli 25 euroa.
Olin ostanut taxfreestä lakritsipussin, jonka tietysti avasin heti ensimmäisenä iltana. Lähdimme herra JT:n kanssa iltapalalle, joka venyi muutaman tunnin mittaiseksi. Hotellille palattuani otin tottakai pari kourallista lakritsia jälkiruoaksi. Karkkipussissa alkoi tämän seurauksena kuhina, muurahaisia perkele! Olin jo unohtanut edellisen rottaepisodin opetuksen. Nuo mustat työläiset olivat haistaneet sokeritset lakritsini ja tulleet armeijana sängylleni herkuttelemaan. Se niistä lakritsoista. Pussi löysi itsensä tämän jälkeen roskiksesta, jonne myös muurahaiset siirtyivät jatkamaan herkutteluaan.
Mutta itse iltapalaan. Ruokapaikkaa etsiessämme törmäsimme paikalliseen seurueeseen, joka koostui veljeksistä ja heidän serkustaan. Pojat olivat tulleet raskaan työpäivän jälkeen syömään ja oluelle. Olutta olikin kulunut jo lavan verran ja jutut olivat sen mukaisia. Oli todella mielenkiintoista jutella poikien kanssa siitä millainen heidän maailmankatsomuksensa on. Pojat näkevät itsensä edelleen borneolaisina, sabahlaisina, eivätkä niinkään malesialaisina. He eivät pitäneet Länsi-Malesiasta, sillä heidän mukaansa lännestä heitä katsotaan edelleen halveksien ja heidän sanotaan "asuvan edelleen puussa". Näiden mielenkiintoisten tarinoiden lomassa saimme kutsun veljeksen kotikylään, mutta valitettavasti aikamme ei antanut myöten. Lisäksi saimme vinkit seuraavalle päivälle, sillä ohjelmassamme oli harrastaa island hoppingia KK:n edustalla.
 |
| Mamutik ja Borneolainen takatalvi |
Kaupungin edustalta löytyy neljä saarta, joihin voi mennä veneellä. Ne ovat Gaya (saarista suurin, johon perustettiin ensimmäiset siirtokunnat), Sapi, Manukan ja Mamutik. Erityisesti Manukania ja Mamutikia on kehuttu hyviksi snorklauspaikoiksi. Meidän tarkoituksenamme oli käydä kahdella saarella, mutta saavuimme vasta puolenpäivän jälkeen lauttasatamaan, jolloin reissumme typistyi yhden saaren mittaiseksi, sillä aikamme ei olisi riittänyt kahteen saareen. Valitsimme saareksi Mamutikin, joka on näistä neljästä saaresta kaikista pienin. Matka saarelle kesti noin 15 minuuttia.
Mamutikilla oli todella hyvät snorklauspaikat. Tosin korallit eivät olleet kummoisia, mutta kaloja ja muita mereneläviä oli todella paljon! Ranta oli matala, joten snorklailu tapahtui melkein kalaparvien keskellä. Snorklailun parasta antia oli rausku, joka leijaili pohjaa pitkin.
 |
| Auringonlasku KK:ssa |
Paluumatka Mamutikilta takaisin mantereelle piti sisällään trooppisen myrskyn. Vene ampui menemään eteenpäin kovassa aallokossa ja vettä tuli kuin siitä kuuluisasta Esterin perseestä. Kaikenlisäksi vesisade tuli vaakatasossa ja pienet pisarat vasten ihoa tuntuivat siltä kuin joku olisi tökkinyt neulasilla. Olin vielä veneessä piikkipaikalla, eli keulasta katsottuna ensimmäisenä. Ei muuta kuin selkä kohti nokkaa ja kyyryyn. Näkyvyys veneestä oli todella huono ja kuskimme meinasi pistää vastaantulevan veneen kylkeen uuden reiän, mutta kirkuvat korealaiset saivat kuskimme pistämään jarrut pohjaan. Lopulta pääsimme myrskyn silmästä pois ja takaisin satamaan. Olimme kuin kaksi uitettua koiraa, kun kävelimme kohti hotelliamme. Suomessa olisimme olleet heti kipeinä, mutta Borneon lämmössä tämä vaatteiden märkyys vain viilensi mukavasti.
Näin tämä monipuolinen reissu oli tullut päätökseen, sillä seuraavana aamuna heräsimme jo viideltä ja lähdimme lentokentälle ja kohti Penangia. Borneo on mahtava paikka, suosittelen lämpimästi!
W:n kuvat Kota Kinabalusta
W:n kuvat Labuanilta
W:n kuvat Bruneista
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti