Yliopistomme kv-toimisto takavarikoi passimme opiskelijaviisumin myöntämistä varten, joten olimme passittomia eikä meillä ollut asiaa Malesian rajojen ulkopuolelle. Tästä johtuen päätimme harrastaa kotimaan matkailua ja kohteeksemme otimme Penangin eteläpuolella sijaitsevan Pangkorin saaren. Pangkoriin päästäksemme otimme mantereen puolelta Butterworthista lähtevän bussikyydin, joka vei meidät Lumutin rannikkokaupunkiin. Bussiliput ostimme yliopistomme matkatoimistosta vähän alle viiden euron hintaan per menolippu.
 |
| Kalastajakylää |
Matkaseurueemme, kuuden hengen suomalainen poikaporukka, lähti viettämään pidennettyä viikonloppua perjantaina 2.3. J jäi pitämään Penangin asuntoa pystyssä. Matkalle liittyi myös herra JM, joka saapui Suomen pakkasista Malesian lämpöön. Seurueemme piti mennä Penangista mantereen puolelle Butterworthiin, josta bussi lähtisi kohti Lumutia. Matkatoimistomme antoi vinkiksi että pari tuntia riittäisi siirtymiseen asunnoiltamme Butterworthin puolelle. Ensiksi odottelimme Penangin lauttaterminaaliin menevää bussia parikymmentä minuuttia. Lauttaterminaalissa missasimme juuri lähteneen lautan ja seuraava lautta ei ottanut matkustajia ollenkaan kyytiin, mutta pääsimme lopulta kolmanteen lauttaan ja saavuimme Butterworthin puolelle tasan klo 11, samaan aikaan kun bussimme piti lähteä. Pienen sprintin jälkeen saavuimme bussillemme joka odotti meitä kiltisti, ehkäpä johtuen siitä että herra T soitti bussifirmalle ja sanoi että myöhästymme. Lähdimme lopulta viisi minuuttia aikataulusta jäljessä, aijaijai. Menomatka Lumutiin kesti noin viisi tuntia, sillä bussi kierteli kaikkien lähikylien kautta. Lumutissa kävelimme bussiasemalta lauttaterminaaliin ja ostimme meno-paluu lauttatiketit Pangkoriin hintaan 10RM, eli 2,5 euroa.
 |
| Saaren ns. kakkosranta |
Lauttamatka Pangkoriin ei kestänyt kuin vajaan tunnin. Seuraava etappi oli ottaa taksikyyti saaren länsirannikolle kohti halpoja majoituksia ja tässä vaiheessa matkaseurueeseemme liittyi kaksi argentiinalaista tyttöä. Vaaleanpunainen minibussi pujotteli saaren serpentiiniteitä kohti länsirannikkoa ja jätti meidät sateisen kadun varrelle. Majapaikka löytyi suht helpolla ja saimme kaksi vastakkaista bungalowia, joihin kahdeksan hengen porukkamme jakautui. Hintaa yhdellä bungalowilla oli 80RM yöltä, eli 20 euroa. Tuona iltana vietimme perinteistä suomalaista juhannusta sateen keskellä, grilli vain puuttui.
Seuraavana päivänä jouduimme vaihtamaan majapaikkaa ja uusi majoitus löytyi melkeinpä vierestä. Hinta oli taas tuttu 80RM yöltä. Seuraavat päivät kuluivat käytännössä rannalla makoillen ja keväisistä päivistä nauttien. Pangkorin länsipuolen rannat eivät olleet kovin hyviä, sillä ne syvenivät nopeasti ja vedessä oli paljon roskia ja puiden yms lehtiä ja härpäkkeitä. Rannalla vesi oli myös sakeaa, joten snorklaaminen ei onnistunut. Saarella oli meneillään matala sesonki, joten turisteja oli vähän. Törmäsimme saarella vapaaehtoistyötä tekevään seurueeseen, joka koostui pääosin suomalaisista tytöistä. Istuimme iltaa tämän seurueen kanssa ja seurassamme oli myös pari kuuroa poikaa.
 |
| Pangkorin itäpuolen kalastajakylää |
 |
| Hornbill lintu |
Malesian valtio on halunnut nostaa Pangkorin yhdeksi Malesian parhaimmista rantakohteista, aina Langkawin ja Tiomanin saarten rinnalle. Saarelle on tehty myös suuria investointeja, joka näkyy muun muassa päällystetyissä teissä ja lauttaliikenteen sujuvuutena. Saaren suurin elinkeino on kuitenkin kalastus. Lauttamatkamme aikana saimme ihastella loppumatonta kalastajakylää, joka oli levittäytyny saaren itäpuolelle. Pangkor tarjoaa tällä hetkellä rauhallisen miljöön ja paikasta huokuu pikkumaisuus. Saarella ei kuitenkaan ole mitään muuta tekemistä kuin rannalla makoilu, sillä moottoripyörällä saaren kiertää hetkessä. Ei siinä että rannalla makoilussa olisi mitään vikaa näin maaliskuisena kevätpäivänä ;) Kuitenkin aurinko paistoi kiitettävän paljon ja matkaseurueemme vaaleimmat saivat rantapäivän jälkeen katsella punaista ihoaan. Paratiisisaareksi Pangkoria ei voi sanoa, varsinkaan sen jälkeen kun on käynyt Filippiineillä Palawanin saarella. Mutta yritys on hyvä ja pisteitä tulee pisteitä saaren pikkumaisuudesta jossa kaikki on kaikkea lähellä ja miinusta ruoasta joka oli joko liian kallista tai huonoa.
Lähdimme paluumatkalle maanantaina 5.3 viiden hengen voimin. Herra T oli jo jättänyt seurueemme sunnuntaina. Paluumatkamme Penangille sujui kokemuksen syvällä rintaäänellä, tosin jouduimme Lumutissa odottamaan bussin lähtemistä usean tunnin verran. Penangille päästyämme kävimme pyörähtämässä tutussa Little Indiassa, jossa nautimme Tandoorin kanat naan-leipineen. Penangille on jostain syystä mukava palata rähjäisten reissujen jälkeen. Tää alkaa tuntumaan jo kodilta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti