sunnuntai 25. joulukuuta 2011

Ho Chi Minh City (Saigon)

Sijainti: Hồ Chí Minh, Hồ Chí Minhin kaupunki, Vietnam
Päivistä sekaisin lensimme 17.12.2011 Singaporesta Ho Chi Minh Cityyn. Lento oli ensimmäinen ns. halpalento, lentoyhtiönä toimi tällä kertaa Tiger Airways. Samalla se oli ensimmäinen lento Aasian sisällä. Olimme ostaneet lennon etukäteen Suomesta käsin ja hintaa sille tuli 88 euroa per naama. Saimme lentokentän tullipuolella passiimme 14 päivän leiman sen jälkeen kun J selitti reittisuunnitelmamme tullisedälle. Näin ollen saimme sedän vakuuttuneeksi että olemme vain läpikulkumatkalla kohti Bangkokia. Emme tarvinneet mitään matkalippua, jolla olisimme voineet osoittaa sen että olemme todella lähdössä maasta pois.

Olimme järkevinä tutkineet kaikkia matkailusivustot, joten oletimme kaiken hoituvan hyvin. Bongasimme wikitravelistä reppumatkailijoiden suosiman Pham Ngu Lao kadun, joka sijaitsee District 1 kaupunginosassa. Halvat hinnat takasivat laajan länsimaalaiskansoituksen. Tämän takia jouduimme kärsimään jatkuvista kaupusteluista, tyrkyttämisistä ja muista haittapuolista. Kävimme syömässä tässä turistihelvetissä ja petyimme todella suuresti Singaporen tarjoamien katupöperöiden jälkeen. Kauhistelimme ruokalistoja, jotka olivat pullollaan pizzoja, pastoja ja texmex-ruokaa. Ruoka oli hyvin ala-arvoista, siitä jäi nälkä ja se maksoi suhteellisen paljon, 2e annos plus virvokkeet ja lisukkeet 1e per pää. Päätimme, että jatkossa pyrimme syömään jossain kunnon paikassa kuten olimme tehneet Singaporessa. Löysimme lopulta hyviä ruokapaikkoja joissa ruoka oli maittavaa, annokset sopivan kokoisia ja hintakaan ei ollut paha. Näille yhteistä oli se, että ne eivät sijainneet turistikeskittymän ytimessä ja se, että paikalliset myös käyttivät kyseisiä paikkoja. Olemme empirian kautta havainneet sen, että mitä enemmän paikallisia ruokailee kyseisessä paikassa ja mitä enemmän ihmisiä kyseisessä paikassa on, sitä parempi lafka on kyseessä. Jos kyseessä on katukioski tai vastaava, niin kannattaa mennä sen kojun jonon perälle, jossa jono on pisin. Parit kerrat istuimme muovisille lastenjakkaroille kadun varteen aterioimaan. W:llä ei mahtuneet edes polvet "pöydän" alle. Ei siitä pituudesta pelkkää hyötyä aina ole, kun ajattelee busseja, lentokoneita, pöytiä, oviaukkoja ja muita max. 175cm pitkille tarkoitettuja asioita.


Paikalliset nuoret tulivat tarinoimaan

Mitäs Saigonissa on? no miljoonia ihmisiä mopoineen ajelemassa virtoina joka suuntaan hallitun hallitsemattomasti ja tämä oli jouhevaa sekä kaoottista samaan aikaan. Mopon päällä matkustaa esimerkiksi 4 ihmistä, joka on hyvin tavallista Saigonissa. Kun tulimme lentokentältä taksilla kohti keskustaa, niin taksikuskimme hallitsi ajamisen nykivän hitaasti, eikä puhunut kuin vietnamia meille, joten jouduimme käyttämään kansainvälisiä kieliä ja toveruutta apuna. Lopulta jäimme pois jossain missä oli myös hirveästi ihmisiä, mopoja, kojuja ja muuta normaalia ja otimme ensimmäisen hotellihuoneen sattumalta vastaan. Wikitravelista kannattaa tsekata teksti lentokentän taksihuijauksista. Teimme niin, että kävelimme kotimaan terminaalin eteen ja etsimme vihreässä kauluspaidassa ja vihreässä kravatissa olevan taksipojan, joka edusti Mai Linh taksiyhtiötä. Hän tilasi meille taksin, joka kustansi 124 000 dongia kyseiselle District 1 reppumatkaajien kadulle. Normaalisti hinta asettuu 80 000 - 140 000 dongin välimaastoon, riippuen kellonajasta yms. Me satuimme keskelle lauantai-illan ruuhkaa. Tässä ekassa hotellissa neuvottelimme puolivahingossa liian hyvän kolmen hengen huoneen, joka olisi ollut 35 us-taalaa, mutta lopulta saimme sen 11 USD per pää yöltä. Hotellihuoneessa oli ilmastointi, iso kylpyhuone ja muut mukavuudet.

Korkealle nousee



Vietnamissa kolikot ovat vihollisia ja seteleissä on 3 ylimääräistä nollaa. Vietnamin Dongien ymmärtäminen kesti hetken, koska toisaalta hintataso on alhainen, mutta toisaalta esimerkiksi 1000 dongin seteli on noin 4 senttiä jne. Näillä tuhannen ja kahden tuhannen dongin seteleillä täyttää lompakon nopeasti ja voi kuvitella olevansa joko rikas tai tyhmä, kun kantaa sellaista tukkoa seteleitä joka paikkaan. Itse kirjoitan tätä samalla, kun sähköt ovat olleet poikki hetkittäin. Tämä ei tosin haittaa meitä, koska ollaan varustauduttu asiallisesti.

Toisena päivänä kiersimme käytännössä Saigonin keskustan ja lähialueet ympäri. Museoista kävimme vain sotamuseossa, koska Ho Chi Minh -museo oli maanantaisin kiinni kuten kuuluukin olla. Sotamuseo oli 3 kerroksinen rakennus, jossa oli ulkona vanhaa sotakalustoa ja sisällä lähinnä valokuvia, tekstejä ja käsiaseita sekä ammuksia. Saigonin keskusta joulukuussa on vähäluminen ja kuuma pätsi.


Kuuluisa valokuva




Kolmantena päivänä odoteltiin iltaa ja tehtiin ostoksia seuraavia päiviä varten, koska yöbussimme lähti vasta 23 aikaan. Odotellessa vietimme aikaa Saigonilaisessa puistossa, josta nopeasti saimme seuraa parikymppisistä opiskelijoista, joita kiinnosti kovasti eläminen kaukana Vietnamista, erityisesti talvi, lumi, pilkkiminen ja joulupukki. Lopulta lähdimme bussilla läpi Mekong Deltan. Itse valvoin koko yön bussissa ja katselin suiston elämää. Hienoa, kun on paikkoja joissa ei yö rajoita yhtä paljoa elämää kuin Suomessa. Suistoalueella ylitimme yhden jokialueen lautalla, mutta muuten ajo oli todella vauhdikasta ja suhteellisen sujuvaa. Lopulta saavuimme satamakaupunki Rach Giaan.


J:n kuvat Saigonista

W:n kuvat Saigonista

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti