Lensimme Palawanilta Cebuun 25.1.2012. Lento laskeutui Lapu-Lapu cityn kentälle, joka sijaitsee Mactanin saarella. Lentokenttämaksut Puerto Princesasta lähdettäessä kotimaan lennolle oli 40 pesoa eli vajaan euron. Cebusta lähdettäessä kotimaan lennolle, oli lentokenttämaksu jopa 200 pesoa. Jos ei ole rahaa maksaa maksua, ei pääse lähtemään, joten on suositeltavaa varata käteistä kentällä eikä tuhlata niitä viimeisiä rahoja tax freessä.
Majoituimme Lapu-Lapu:n pohjoisosassa lentokentän lähettyville. Tällöin erityisesti Lapu-Lapu tuli meille tutuksi. Majoituksen hinta oli 1200 pesoa yöltä eli euroissa reilu parikymppiä kahdelta. Majapaikkamme yläkerrassa oli baari ja alakerrassa jonkinlainen loungetila, jossa myös wifi toimi paremmin kuin huoneessa.
Ensimmäinen Mactan saaren yleinen ranta, jossa kävimme oli Porto Fino Beach, joka oli aika pieni ranta. Sinne oli sisäänpääsymaksu 90 pesoa hengeltä. Kyseinen ranta oli erään suuren resort hotellin oma yksityisranta, jonne kuitenkin pääsi pääsymaksu vastaan. Mactanin saarella kaikki rannat olivat tämän tyylisiä yksityisrantoja. Erityisenä huomiona mainittaakoon, että eri puolilla Aasiaa on yleistä uida vaatteet päällä ja jotkut ovat ihmetelleet meidän erikoisia uimahousuja, jotka ovat kuin shortsit.
Halusimme lähteä kiertelemään lähellä olevilla erilaisilla saarilla, mutta rajoittunut aika Cebussa poisti tämän mahdollisuuden. Ajattelimme mennä Boholille, mutta lopulta päätimme jäädä Mactanin lähialueille. Teimme päiväreissun linnuistaan ja merielämästään suositulle Olangon saarelle. Emme olleet tutustuneet saareen ennalta, joten emme tienneet paljoa saaren eri alueista. Olangolle pääsee priva- tai public-veneillä. Privaveneen vuokra on 2000-3000 pesoa, joten jätimme suosiolla nämä reissut rahamiehille. Ostimme edulliset tiketit public boatiin, jotka maksoivat neljäkymmentä pesoa per pää. Matka saarelle ei kestänyt kuin puolisen tuntia.
Olangon saarelta löysimme tricyckle-kuskin avulla resortin, jonne menimme toiveinamme nähdä hieman merenalaista elämää. Kyseinen resort oli lähes tyhjä, joten koko alue oli meidän käytössämme.
Saarella ei ollut hiekkarantoja, koska maaperä on tuliperäistä, mutta mereen pääsi helposti portaita pitkin.
Saarelta näkyi myös Lapu-lapun kaupunkia.
Cebun varsinaiseen keskustaan, eli Cebu Cityyn, menimme ainoastaan yhden kerran. Kiertelimme keskusta-aluetta ympäri koko päivän.
Riksakyyteihin tottuneina päätimme riipasta ja ottaa yhden hevosvoimaisen kulkuvälineen. Näin pääsimme näkemään keskusta-alueet ilman suurempaa suunnistamista. Myös hevoskärryjen kuski näytti parhaat tai olennaiset paikat keskustasta. Itse pidin kyydistä, koska menimme myös syrjäisille kujille, joille ei olisi ilman opasta viitsinyt lähteä edes päiväsaikaan. Paikalliset kantoivat usein asetta esim. vyön alla ja yhden näin heiluttelevan kromista revolveria. Paikalliset miehet kävelevät usein myös paita ylhäällä, joten he samalla osoittivat olevansa aseettomia. Muutenkin köyhyyden myötä tulevat sosiaaliset ongelmat näkyivät jonkin verran Cebun syrjäkujilla. Filippiineillä on ostoskeskusten ja muiden suurten rakennusten luona aseille omat talletuspisteet siksi aikaa, kun asioi liikkeissä, kätevää. Filippiiniläiset ovat myös ylpeitä demokratian tasostaan ja heillä on sitä kuvaava lause: "Gold, guns and goons".
Viimeisenä päivänä menimme toiselle Mactanin yleiselle rannalle viettämään tammikuista sunnuntaita. Karancho-Beachille maksoi sisään 100 pesoa henkilöltä. Kyseisellä rannalla olivat paikalliset kokoontuneet syömään ja uimaan. He viettivät sunnuntaita perheiden ja tuttavien kanssa syöden, juoden ja laulaen karaokea. Erotuimme jälleen hyvin massasta, sillä olimme ainoat länsimaalaiset koko rannalla. Vuokrasimme rannalta sadalla pesolla pienen veneen ja melojan, joten pääsimme uimaan syvemmille vesille. Rannasta kauempana vesi oli kirkasta ja syvyys 2-4 metriä. Snorkkelin ja maskin kanssa pystyi hyvin uimaan pinnassa ja sukeltamaan myös pohjaan katselemaan erilaisia kaloja, meritähtiä ja muita eliöitä. Meressä oli myös paikoin jonkinlaisia "polttiaisia" ja metrinen merikäärmekin tuli pohjan tuntumassa vastaan.
Filippiiniläiset ovat vajaassa kolmessa viikossa osoittautuneet ystävällisiksi ihmisiksi. Rannalla eräs seurue oli syömässä sekä laulamassa karaokea ja he toivat meille riisikakkua, kananuudeleita ja giniä paikallisella limellä maustettuna. Leppoisa sunnuntai sujui mukavasti Filippiineillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti